Lue keskustelun säännöt.
Käly tahtoo ilmaiseksi vanhat lastenvaatteemme
13.09.2015 |
Mieheni sisko on saanut päähänsä, että hänen kuuluu saada omalle lapselleen (esikoisvauva) meidän lastemme vanhoja vaatteita, koska "ettehän te enää niitä tarvitse, mutta meidän lapsi voisi vielä käyttää niitä". Minä puolestani tapaan myydä vaatteita kirpparilla. Se on minulle kiva harrastus, mutta saahan siitä tietysti vähän rahaakin, minkä olen käyttänyt uusien vaatteiden ostoon omille lapsille.
Olen antanut ilmaiseksi kierrätykseen edullisempia käyttövaatteita, jotka ovat edelleen hyväkuntoisia mutta joilla ei ole juuri myyntiarvoa.
Selitin tämän miehen siskolle, että minulla on tällainen harrastus, josta myös saan rahaa uusien vaatteiden ostoon. Kerroin siitäkin, että olen antanut osan hyväkuntoisista vaatteista ilmaiseksi kierrätykseen.
Tarjosin myös mahdollisimman hienotunteisesti mahdollisuutta, että miehen sisko voisi kirpparille menevistä vaatteista valita ostettavaksi mieluisat, ennen kuin vien loput vaatteet kirpparille. Kirpparivaatteissa on Moloa, Polarn O. Pyretiä, Reimaa, Marimekkoa... Ei siis ihan kalleinta merkkitavaraa, mutta kalliimpaa kuin marketissa. Pyytämäni kirpparihinnat ovat murto-osa hinnoista, jotka olen maksanut uusista vaatteista. Sanoin, että minulla on myös menossa kierrätykseen hyväkuntoisia vaatteita, joista miehen sisko saisi mieluusti valita ilmaiseksi suosikkinsa, ennen kuin vien loput kierrätykseen.
Mieheni sisko loukkaantui, kun en kierrättänytkään kirpparille meneviä vaatteita ilmaiseksi hänelle. Hänen mukaansa suvun kesken ei saisi pyytää rahaa, vaan vaatteet pitäisi kierrättää lapselta toiselle. Hän on sitä mieltä, että suvun pitää olla etusijalla ja vasta sitten annetaan vanhat lastenvaatteet muille, esimerkiksi kirpparille. Ilmeisesti tästä syystä hän kieltäytyi myös tarjoamistani ilmaisista vaatteista.
Onko kenelläkään täällä ollut vastaavaa tilannetta? Ei ole mukavaa, että suvun kesken tulee riitaa vaatteista, mutta silti tuntuu, että ylitseni kävellään nyt miettimättä, mitä asia minulle merkitsee.
Kommentit (106)
Mä olen oikeasti ihan kurkkuani myöten täynnä näitä ihmisiä, joiden pitää mielestään saada kaikki ilmaiseksi ihan vaan kun sukua ollaan. Mieheni tekee pienyrittäjänä pitkää päivää ja perheen yhteinen aika on kortilla, mutta muutamien sukulaisten mielestä miehen pitäisi tulla heille tekemään ties mitä remontteja, ilmaiseksi tietenkin. Ihan mielellään tietysti pienessä mittakaavassa autetaan kahvipalkalla, mutta jotkut oikeasti odottavat saavansa päivien tai viikkojen työn ilmaiseksi. Meillä omakin talo kaipaisi remonttia, mutta mies ei ehdi tekemään kun kaikki aika menee raapiessa kasaan palkkioita sieltä täältä. Sanomattakin on selvää, että ollaan myös ilmainen työkalulainaamo. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tavaroita ei haluta vain sukulaisten omaan vaan myös heidän kavereidensa käyttöön ja palautuksen kanssa on aina välillä niin ja näin. Näistä lainoistakin olisi ihan kiva saada vaikka kahvipaketti vaivan palkkaa kun kuitenkin arvokkaista tavaroista on kyse ja mies joutuu aina sumplimaan ettei töissä tarvittava tavara ole lainassa. Mutta mitä vielä, välttämättä ei edes kiitosta kuulla. Ja niistä vaatteista, tokihan sukulaiset haluavat meiltä lasten vaatteet ja tavarat sänkyjä myöten viedä ilmaiseksi, ollaanhan me tällainen rikas yrittäjäperhe. Mitä nyt vaan ansiotaso jää aika selkeästi keskivertopalkansaajasta ja työtunteja kertyy hitosti enemmän. Mutta hei, pitäähän sitä nyt sukua auttaa ja saadaanhan me vastavuoroisesti kerran kahdessa vuodessa jossain juoda kuppi kahvia ja syödä sen kanssa kaupan pakastepullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:22"]
Mä en edes tajua miksi lapselle pitäisi ostaa jotain Marimekkoa, ja minusta kaikki PoPit ja Ticketit yms on vain ööööh.... turhaa. Joku keksinyt että merkillä tienaa. Mutta en mä nuorenakaan tajunnut miksi olis pitäny ostaa leviksiä tai dieseleitä.
[/quote]
Varsinkin perheissä, joissa on pakko myydä ne merkkivaatteet eteenpäin et saa rahat takaisin
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:55"]
"Te joiden mielestä pitää ehdottomasti antaa ilmaiseksi, vaaditteko kaiken muunkin sukulaisilta ilmaiseksi? Suvun kampaaja leikkaa kaikkien hiukset, lääkäri tsekkaa vaivat, ompelija tekee verhot, lastentarhanope hoitaa lapset, taiteilija tekee taulut, kokki hoitaa cateringit kaikkiin juhliin, taksikuski kuskaa, siivoja siivoo ja niin eespäin? Jos itse kampaajana toteuttaisin ilmaiseksi kaikkien sukulaisten pyynnöt, en ehtisi tehdä täyttä päivää palkkatyötä.
[/quote]
No kyllä me käytetään myös toisinaan kohtuuden rajoissa hyödyksi itse kukin omaa ammattitaitoamme. Olen saanut reseptejä suvun lääkäreiltä ja itse autan omaan alaan liittyvissä asioissa. Sen lisäksi autamme muullakin tavalla. Katsomme toistemme lapsia ja kokkailemme toisillemme hyvää ruokaa vaikka se ei meidän ominta alaa olisikaan. Se on ihan mukavaa auttaa toisia ja siitä hyötyy kaikki! Suomessa ollaan tosi paljon omillaan ja urputetaan ja marttyroidaan sitten niitä omia olojaan. Monessa kulttuurissa on paljon enemmän tervettä yhteisöllisyyttä."
Minusta taas on mukava auttaa toista esim. soittamalla ja kysymällä on Pekan polkupyörä, sukset tai juhlavaatteet jo käyneet pieneksi ja menossa kierrätykseen ja voisinko ostaa ne omille lapsille, kun ovat nuorempia. Siinä hyötyvät molemmat osapuolet. Kesällä ostin polkupyörän ja sukulaiseni lapsi sai uuden pyörän. Ja usein vielä kysytään onko tarvetta ja eikä tulisi edes mieleen olla antamatta rahaa, vaikka toinen ei sitä pyydäkkään. Joskus voi olla niinkin, että antaja on pienituloisempi kuin saaja.
[/quote]
No meillä taas kaikki tarjoaa ilmasiksi toisilleen omaehtoisesti, se hyödyttää ihan samalla tavalla kaikkia osapuolia. Meillä ei tulisi mieleenkään vaihtaa sitä rahaa. Sama raha pyörisi vain edestakaisin.
Itselläni ei kyllä tulisi mieleenkään pyytää rahaa kavereilta tai sukulaisilta käytetyistä vaatteista. Eli mielestäni käytöksesi on siinä mielessä outoa - mutta vielä oudompaa on, että käly loukkaantuu tällaisesta asiasta, on kuitenkin sinun päätöksesi mitä itse ostamillesi tavaroille teet. On moukkamaista vaatia tavaraa ilmaiseksi. Anna asian olla, ja tee miten tykkäät.
En nyt ehtinyt koko ketjua lukea mutta miksette tee niin että annat hänen käyttää vaatteita mutta sanot että kun jäävät heiltä pieneksi niin palauttaisi ne sinulle, jotta voit myydä ne kirppiksellä. Kaikki voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:36"]Tämä riippuu niin siitä millainen vastavuoroisuussuhde muuten on. Jos suvun kesken autetaan muutenkin, niin tottakai voi antaa ilmaiseksi tavaraa. MUTTA jos tilanne on se, aina odotetaan apua samoilta ja toiset vain kinuavat kädet ajossa tekemättä koskaan vastapalveluksia, niin onhan se selvä, että auttamishalu hiipuu... Meillä on suvussa perhe, jotka koittavat hyötyä toisista niin paljon kuin pystyvät, niin taloudellisesti kuin lastenhoidollisesti jne... Ovat myös nuukia, joten kahvitarjoilutkin ovat aika köyhiä (eihän sitä nyt synttäritarjoiluihin kannata satsata). Ja rahaa heillä on, kyse ei ole siitä, kaikki rahat vain satsataan itseensä. [/quote] Juuri näin meilläkin... Ja sitten kun selvisi, että meiltä ilmaiseksi saadut vaatteet myydään eteenpäin, loppui vaatteiden vieminen serkulle siihen.
[/quote]
Mä olen sanonut, että mun lahjoituksilla saa tehdä mitä lystää. Ei me niitä enää tarvita.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:55"]
"Te joiden mielestä pitää ehdottomasti antaa ilmaiseksi, vaaditteko kaiken muunkin sukulaisilta ilmaiseksi? Suvun kampaaja leikkaa kaikkien hiukset, lääkäri tsekkaa vaivat, ompelija tekee verhot, lastentarhanope hoitaa lapset, taiteilija tekee taulut, kokki hoitaa cateringit kaikkiin juhliin, taksikuski kuskaa, siivoja siivoo ja niin eespäin? Jos itse kampaajana toteuttaisin ilmaiseksi kaikkien sukulaisten pyynnöt, en ehtisi tehdä täyttä päivää palkkatyötä.
[/quote]
No kyllä me käytetään myös toisinaan kohtuuden rajoissa hyödyksi itse kukin omaa ammattitaitoamme. Olen saanut reseptejä suvun lääkäreiltä ja itse autan omaan alaan liittyvissä asioissa. Sen lisäksi autamme muullakin tavalla. Katsomme toistemme lapsia ja kokkailemme toisillemme hyvää ruokaa vaikka se ei meidän ominta alaa olisikaan. Se on ihan mukavaa auttaa toisia ja siitä hyötyy kaikki! Suomessa ollaan tosi paljon omillaan ja urputetaan ja marttyroidaan sitten niitä omia olojaan. Monessa kulttuurissa on paljon enemmän tervettä yhteisöllisyyttä."
Minusta taas on mukava auttaa toista esim. soittamalla ja kysymällä on Pekan polkupyörä, sukset tai juhlavaatteet jo käyneet pieneksi ja menossa kierrätykseen ja voisinko ostaa ne omille lapsille, kun ovat nuorempia. Siinä hyötyvät molemmat osapuolet. Kesällä ostin polkupyörän ja sukulaiseni lapsi sai uuden pyörän. Ja usein vielä kysytään onko tarvetta ja eikä tulisi edes mieleen olla antamatta rahaa, vaikka toinen ei sitä pyydäkkään. Joskus voi olla niinkin, että antaja on pienituloisempi kuin saaja.
[/quote]
No meillä taas kaikki tarjoaa ilmasiksi toisilleen omaehtoisesti, se hyödyttää ihan samalla tavalla kaikkia osapuolia. Meillä ei tulisi mieleenkään vaihtaa sitä rahaa. Sama raha pyörisi vain edestakaisin.
[/quote]
Ja voin kertoa, että.opin tämän käytännön kälyltäni ja olen itse siirtänyt oppia eteenpäin. Se on mukavaa lahjoittaa muille.
Annanhan hyväntekeväisyyteenkin! Miksi en ilahduttaisi lähimmäistäni? :) Hyvä kiertämään! Jos joku ei noudata samaa protokollaa, en loukkaannu tai katkeroidu. Ajattelen vain että "hän ei tiedä mitä menettää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovela yrittää vaan myydä vaatteet ja saa rahaa :)
Toisenlainen tarina: Miehen siskolla oli tiukkaa, joten minä annoin hänelle lähes kaiken, että saa valita mitä haluaa. Siinä oli äitiyspakkauksen vaatteita joten hän sanoi, että hän ei sitä pakkausta otakaan. Sai myös miehensä sisarelta. Hän valitsi siitä ja osan palautti, koska oli jonkin verran samanlaista tai sellaista, mikä ei vähän eri kokoiselle vauvalle käynyt, pulleampi kuin meidän hoikka vauva. Annoin myös vaunut ja babysitterin ym. tavaraa. Mutta kun lapsi kasvoi niistä ohi, hän yllätti ja palautti kaiken hyväkuntoisen tavaran takaisin, kiittäen lainasta ja sanoen että on koettanut pitää siistinä, joten voin myydä ne, jos haluan. En edes pyytänyt palauttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 15:23"]Mä ymmärrän sua ap. Mä oikeasti laitan kaikki rahat sivuun minkä saan kun myyn lasten pieneksi jääneet vaatteet tai muut tarvikkeet. Niistä rahoista sitten otan kun lapset tarvii jotain uutta vaatetta tai esim luistimet. (Osan vaatteista mäkin lahjoitan kuten sinä.) Jatka hyväksi katsomaasi toimintaa ja anna kälyn ruinata vaatteensa muualta.
[/quote]
OT, mutta täytyy kiittää onnea, ettei ole noin tiukka tilanne taloudellisesti.
Minä myyn kirppiksellä ja laitan vaatekeräyslaatikkoon. Kun sukuun syntyi vauva, annettiin omien lasten vauvatavarat, vaatteet, lelut uudelle tulokkaalle. Aina kun jotain tarvitsivat, tuli soitto löytyisikö meiltä kyseista tavaraa. Jossain vaiheessa kyllästyin, kun antaminen oli yksipuolista. Kun meille syntyi vauva, jouduttiin ostamaan kaikki itse, yhtään vauvakampetta ei meille annettu. Nykyään myyn sitten kaiken ja saan vähän taskurahaa uusien ostoon, kotiäidin tuloista ei kovin paljon hyväntekeväisyyttä ole varaa harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:22"]Mä en edes tajua miksi lapselle pitäisi ostaa jotain Marimekkoa, ja minusta kaikki PoPit ja Ticketit yms on vain ööööh.... turhaa. Joku keksinyt että merkillä tienaa. Mutta en mä nuorenakaan tajunnut miksi olis pitäny ostaa leviksiä tai dieseleitä.
[/quote]
Niinpä! En osta itsellenikään merkkivaatteita, joten mitä lapsikaan niillä tekee, varsinkaan vielä vauvana. Äitini tosin tykkää kierrellä kirppareita ja tuo sieltä merkkivaatelöytöjä meille useinkin. Se tuo hänelle iloa ja lapsi tarvitsee toki vaatteita, joten en tietenkään hänelle asiasta nipota. Äitini varmaan sieltä niitä ap:nkin vaatteita kotiin kantaa. :D
No, jos haluaa vauvalle ostaa merkkivaatetta, niin onhan se ymmärrettävää että rahansa haluaa edes jossain määrin takaisin.
Mun vauva ei vaatinut Marimekkoa yms. Ei tulleet vaatehankinnat kovin kalliiksi, saatoin niitä sukulaisille ihan antaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuupi varmaan niin paljon suvusta. Oma suku niin etäistä, että jotenkin ihmettelisin jos jotain vaatisivat. Tulee semmoinen olo, että muuten ei kiinnosta, mutta jos musta voi hyötyä niin "voi rakas sukulainen!". Ällöttävää.
.
Veljelle nyt voisinki jotain lahjottaa, mut varmaan tekisin myös niin että kalleimmat myyntiin ja semmoset perusvaatteet lahjana veljelle. Ja mulla ei edes ole mitään perhesuhdetta mun veljeen, moikkaillaan varmaan vaa kahdesti vuodessa perhejuhlissa.
.
En mä tajua miks kaikki pitäis jotenki suvulle ilmasiks pistää, ellen ois iteki saanu vastavuoroisesti jotain. Jos lapsia hankkii ni kyllä nyt sen verran rahaa pitäis olla et maksais sen parikymppiä kunnon satsista käytettyjä vaatteita. Ei voi olettaa että muilla on rahaa vaa viskoa takkaan ja antaa aina vaan.
Kun odotin ensimmäistä lastani vielä osittain opiskelijana, niin mun täti möi mulle kaksi laatikollista p***** vaatetta lapselle. Sellasta 90-luvun nukkavierua. Ostin ne hädissäni 150eurolla!! tädiltäni jotta pääsin kyseisestä henkilöstä eroon. Pyysi siis minua hakemaan meidän vauvalle tavaraa mutta sanoikin sitten lähdettäessä, että jos jonku "nimellisen korvauksen näistä maksaisitte vaikka 150eur.."..Oltiin miehen kanssa niin sekaisin, että maksettiin ja itkuhan siitä tuli. Suurin osa lähti uffiin/ roskikseen siitä satsista. Aivan kamalia viiden lapsen pitämiä lumppuja.
Vaikka mulla ei koskaan ole ollut paljon rahaa, niin pyrin lapseni pukemaan tälle vuosituhannelle ja eikä mihinkään nukkavieruihin.. Voin tarjota lapsiemme vanhoja vaatteita sukulaisille, mutta korvausta vastaan sillä olen joka ikisen itse niistä ostanut ja valitettavasti koska lapsemme ovat tyttö ja poika ja he ovat kasvaneet kiivasta tahtia niin suurin osa vaatteista on uudenveroista/erittäin hyväkuntoista tavaraa. Osa merkkivaatetta (ulkovaatteet) ja osa ei.
Emme ole saaneet keneltäkään apua lastenhoitokuluihin. Nyt sitten odotetaan, että me luovutettas meidän lasten leluja tms eteenpäin miehen veljelle ja sen puolisolle kun ne on niin "köyhiä"... pah. Mitäs tekevät lapsen siinä vaiheessa kun ei ole ammatteja, ei yhtään työkokemusta, ei säästöjä, ei mitään...... Meillä on kaikki tavarat nätisti laitettu varastoon odottamaan, josko vielä se pikkukolmonen joskus lähitulevaisuudessa saataisiin ja sitä ennen en esim. leluja luovuta kenellekään :) Siinähän käyvät kuolaamassa varastoamme!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 16:03"]
Itse en kyllä koskaan kehtaisi pyytää rahaa käytetyistä lastenvaattesita jos kierrättäisin niitä sukulaisille. Mun mielestä just hyvä tapa auttaa toista tällaisissa pienissä asioissa ja sitten myös toisin päin toisissa tilanteissa. Lähentää sukua. Törkeää tietenkin vaatia, mutta outoa ettet itse tarjoa?
[/quote]
Eri asia jos kyse on h&m.n 5 euron paidasta kuin polarn o pyretin 30 euron paidasta.
AP- pyydä kälyä ostamaan teille vaatteita niin voit antaa pieneksi menneet hänelle. Minä en ainakaan antaisi vaatteita ilmaiseksi koska niihin on mennyt paljon rahaa ja minulla ei ole ainakaan rahaa jota jaella muille. Jatka ihmeessä vaatteiden myyntiä :)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:22"]
Mä en edes tajua miksi lapselle pitäisi ostaa jotain Marimekkoa, ja minusta kaikki PoPit ja Ticketit yms on vain ööööh.... turhaa. Joku keksinyt että merkillä tienaa. Mutta en mä nuorenakaan tajunnut miksi olis pitäny ostaa leviksiä tai dieseleitä.
[/quote]
Varsinkin perheissä, joissa on pakko myydä ne merkkivaatteet eteenpäin et saa rahat takaisin
[/quote]
Tuskin kyseessä on pakko, mutta varsinkin pienten vauvojen vaatteista saa todella hyvin rahat takaisin niin miksi ei hyödyntää?
Itse ostan merkkivaatteita joiden laatu on huomattavasti halpis vaatteita parempi. Haluan, että lapseni näyttävät kivoilta ja jos kiva paita löytyy prismasta voin sen ostaa mutta sama pätee kalliimpia kauppoja.
Se on hienoa, että jollain on niin paljon ylimääräistä rahaa, että lasten vaatteita voi jaella muille :)
Mielestäni pieni korvaus tai isompi jos vaate on uudenveroinen on täysin kohtuullinen.
En jaksanut lukea koko ketjua, mut mä olen antanut pois kaikki lasten vanhat vaatteet ihan ilmaiseksi. Mulla on kaksi lasta ja samaa sukupuolta niin olen saanut kaiken kierrätettyä nuoremmalle. Eikä mulla ole aikaa tai mielenkiintoa ryhtyä niitä kauppaamaan kirpparilla eteenpäin, joten tyytyväinen olen, että joku nuo vanhat vaatteet huolii pois nurkista. Tosin ei ole mitään kovin kalliita merkkejä, ihan perus reimaa yms. Hyvä mieli tulee, kun voi edes tällä tavoin auttaa kavereita vaatehankinnoissa.
"Te joiden mielestä pitää ehdottomasti antaa ilmaiseksi, vaaditteko kaiken muunkin sukulaisilta ilmaiseksi? Suvun kampaaja leikkaa kaikkien hiukset, lääkäri tsekkaa vaivat, ompelija tekee verhot, lastentarhanope hoitaa lapset, taiteilija tekee taulut, kokki hoitaa cateringit kaikkiin juhliin, taksikuski kuskaa, siivoja siivoo ja niin eespäin? Jos itse kampaajana toteuttaisin ilmaiseksi kaikkien sukulaisten pyynnöt, en ehtisi tehdä täyttä päivää palkkatyötä.
[/quote]
No kyllä me käytetään myös toisinaan kohtuuden rajoissa hyödyksi itse kukin omaa ammattitaitoamme. Olen saanut reseptejä suvun lääkäreiltä ja itse autan omaan alaan liittyvissä asioissa. Sen lisäksi autamme muullakin tavalla. Katsomme toistemme lapsia ja kokkailemme toisillemme hyvää ruokaa vaikka se ei meidän ominta alaa olisikaan. Se on ihan mukavaa auttaa toisia ja siitä hyötyy kaikki! Suomessa ollaan tosi paljon omillaan ja urputetaan ja marttyroidaan sitten niitä omia olojaan. Monessa kulttuurissa on paljon enemmän tervettä yhteisöllisyyttä."
Minusta taas on mukava auttaa toista esim. soittamalla ja kysymällä on Pekan polkupyörä, sukset tai juhlavaatteet jo käyneet pieneksi ja menossa kierrätykseen ja voisinko ostaa ne omille lapsille, kun ovat nuorempia. Siinä hyötyvät molemmat osapuolet. Kesällä ostin polkupyörän ja sukulaiseni lapsi sai uuden pyörän. Ja usein vielä kysytään onko tarvetta ja eikä tulisi edes mieleen olla antamatta rahaa, vaikka toinen ei sitä pyydäkkään. Joskus voi olla niinkin, että antaja on pienituloisempi kuin saaja.