Lue keskustelun säännöt.
Orastava suhde: Nainen haaveilee adoptiolapsista, minä biologisista, ainut vaihtoehto ero?
28.03.2022 |
Nainen tuntuu muuten täydeltä kympiltä, joten harmittaa ihan todella paljon, että nainen kyllä haaveilee perheestä kuten minäkin, mutta hän on aina haaveillut kuulemma adoptoivansa kaksi lasta, mutta minä itse, kun taas haluaisin biologisia lapsia, se tuntuu ehdottomalta minulle. Voiko naisen mieli vielä ns muuttua vai pitääkö vain erota? Tuntuu tyhmältä, että molemmat kuitenkin haluaa perheen, mutta ns eri tavalla.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SE ON ERO! Et ole minkään oikean naisen kanssa tekemisissä. Voi tietysti olla, että hän on semmoisesta suvusta, että ei pystytä synnyttämään tai on kovin vaikea synnyttää tai haluaa lapsia jollakin muulla kuin omalla DNA:lla eli sinulla siinä 'järjestetty' suhde... mistä voit tietää miten salakavalasti teidät on laitettu yhteen... eikö siis halua edes sun spermalla niitä lapsiaan... AIVAN OUTOA!!! Jos nainen on sellaista sukua, että naisilla kovin vaikea tulla raskaaksi ja synnyttää niin ei semmoisen naisen kanssa kannata jatkaa sukua... se sitten periytyy... SIIS SUN KOTIPESÄÄN IHAN VIERAIDEN IHMISTEN LAPSIA - TAUSTALLA VOI HYVINKIN OLLA SITÄ HIRVEIMMÄN SORTIN KANSAINVÄLISTÄ RIKOLLISUUTTA... tapa tuoda tänne ihan oudoista paikoista ihmisiä... Kun ei halua kanssasi niitä lapsia niin onko hänellä sitten mielessä vielä kaiken kukkuraksi joku sijaissynnyttäjä tai kohtuvuokrausjuttu tai siis mitä... aivan sekavaa... UNOHDA JA VÄLITTÖMÄSTI!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen lapsen kohdalla myös vaikea raskaus ja synnytyksessä tapahtunut komplikaatio, minkä vuoksi lapsi kärsii lopun elämäänsä en ole enää edes yrittänyt saada lisää biologisia lapsia.
Jos harkitsisin toista lasta, kyseessä olisi varmasti adoptio. Kuulostaa julmalta, mutta silloin ainakin suurin piirtein saa mitä tilaa, eikä vammautumisen vakavuus ole pelkkää arpapeliä synnytyksen yhteydessä.
Huomaa, ettei ole käsitystä adoptiolasten kokemista ongelmista. Adoptiolapsi on aina enemmän tai vähemmän erityistarpeinen.
Kyllä varmasti on enemmän tai vähemmän erityistarpeita. Mutta adoptioprosessissa on myös mahdollista pyrkiä saamaan niin terve lapsi kuin mahdollista, jolloin hän väistämättä lähtökohtaisesti ei tarvitse niin paljon apuja loppuelämänsä ajan kuin mitä biologinen, vaikeasti synnytyksen yhteydessä vammautunut lapsi tarvitsee.
Sinulla ei taida olla kokemusta biologisesta, paljon apua tarvitsevasta lapsesta, joka on ollut vielä ponnistusvaiheen alkaessa terve ja sen jälkeen kaikki on mennyt pieleen vakavan kerran.
Adoptiossa voi todennäköisemmin mennä pieleen monellakin tavalla.
Et ole ehkä siis nähnyt kovin pahasti sairastuneita tai vammautuneita lapsia.
Luetun ymmärtäminen. Adoptiolapsi voi olla vammainen, vaikka etukäteen sitä ei tiedettäisi. Diagnoosin voi saada vaikka vuosien päästä.
Järjen käyttö ja todennäköisyyksien ymmärrys . Jos saat adoptiossa suhteellisen terveen lapsen ja toinen biologinen lapsesi vammautuu synnytyksessä peruuttaamattomasti: kumpi on Todennäköisemmin terveempi vaikkapa viiden tai 30 vuoden päästä? No se adoptoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
No nyt on naiivia. Että kun ihan adoptiotoimistojen kotisivuja lukemalla saa 100% totuuden asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen lapsen kohdalla myös vaikea raskaus ja synnytyksessä tapahtunut komplikaatio, minkä vuoksi lapsi kärsii lopun elämäänsä en ole enää edes yrittänyt saada lisää biologisia lapsia.
Jos harkitsisin toista lasta, kyseessä olisi varmasti adoptio. Kuulostaa julmalta, mutta silloin ainakin suurin piirtein saa mitä tilaa, eikä vammautumisen vakavuus ole pelkkää arpapeliä synnytyksen yhteydessä.
Huomaa, ettei ole käsitystä adoptiolasten kokemista ongelmista. Adoptiolapsi on aina enemmän tai vähemmän erityistarpeinen.
Kyllä varmasti on enemmän tai vähemmän erityistarpeita. Mutta adoptioprosessissa on myös mahdollista pyrkiä saamaan niin terve lapsi kuin mahdollista, jolloin hän väistämättä lähtökohtaisesti ei tarvitse niin paljon apuja loppuelämänsä ajan kuin mitä biologinen, vaikeasti synnytyksen yhteydessä vammautunut lapsi tarvitsee.
Sinulla ei taida olla kokemusta biologisesta, paljon apua tarvitsevasta lapsesta, joka on ollut vielä ponnistusvaiheen alkaessa terve ja sen jälkeen kaikki on mennyt pieleen vakavan kerran.
Adoptiossa voi todennäköisemmin mennä pieleen monellakin tavalla.
Et ole ehkä siis nähnyt kovin pahasti sairastuneita tai vammautuneita lapsia.
Luetun ymmärtäminen. Adoptiolapsi voi olla vammainen, vaikka etukäteen sitä ei tiedettäisi. Diagnoosin voi saada vaikka vuosien päästä.
Järjen käyttö ja todennäköisyyksien ymmärrys . Jos saat adoptiossa suhteellisen terveen lapsen ja toinen biologinen lapsesi vammautuu synnytyksessä peruuttaamattomasti: kumpi on Todennäköisemmin terveempi vaikkapa viiden tai 30 vuoden päästä? No se adoptoitu.
Logiikka hoi. Vaihtoehdona lasta hankkiessa ei ole vammautunut oma vastaan adoptoitu terve. On erittäin harvinaista nykyään, että lapsi vammautuu synnytyksessä. On huomattavasti todennäköisempää, että lapsi on terve.
Jos todenköisyyksiä lasket, terveen lapsen saa todennäköisemmin hankkimalla biologisen lapsen. Tämä ei tarkoita, että adoptiolapset yleensä olisi sairaita tai vammaisia tai että biolapsi ei voisi olla sairas tai vammautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen lapsen kohdalla myös vaikea raskaus ja synnytyksessä tapahtunut komplikaatio, minkä vuoksi lapsi kärsii lopun elämäänsä en ole enää edes yrittänyt saada lisää biologisia lapsia.
Jos harkitsisin toista lasta, kyseessä olisi varmasti adoptio. Kuulostaa julmalta, mutta silloin ainakin suurin piirtein saa mitä tilaa, eikä vammautumisen vakavuus ole pelkkää arpapeliä synnytyksen yhteydessä.
Huomaa, ettei ole käsitystä adoptiolasten kokemista ongelmista. Adoptiolapsi on aina enemmän tai vähemmän erityistarpeinen.
Kyllä varmasti on enemmän tai vähemmän erityistarpeita. Mutta adoptioprosessissa on myös mahdollista pyrkiä saamaan niin terve lapsi kuin mahdollista, jolloin hän väistämättä lähtökohtaisesti ei tarvitse niin paljon apuja loppuelämänsä ajan kuin mitä biologinen, vaikeasti synnytyksen yhteydessä vammautunut lapsi tarvitsee.
Sinulla ei taida olla kokemusta biologisesta, paljon apua tarvitsevasta lapsesta, joka on ollut vielä ponnistusvaiheen alkaessa terve ja sen jälkeen kaikki on mennyt pieleen vakavan kerran.
Adoptiossa voi todennäköisemmin mennä pieleen monellakin tavalla.
Et ole ehkä siis nähnyt kovin pahasti sairastuneita tai vammautuneita lapsia.
Luetun ymmärtäminen. Adoptiolapsi voi olla vammainen, vaikka etukäteen sitä ei tiedettäisi. Diagnoosin voi saada vaikka vuosien päästä.
Ihan eri ja ohis, mutta pahasti sairas tai vammainen lapsi ei joudu odottelemaan diagnoosia vuosia.
Pointtina tässä lienee se, että osa vaikeaa vammaisuutta aiheuttavista sairauksista voi puhjeta vasta kouluiässä. Kuten sillä Suomeen adoptoidulla tytöllä, jonka äiti oli raskausaikana sairastanut tuhkarokon.
Kyllä ehkä pointti on tämä, mutta jokseenkin turhaa alkaa jonkin näinkin harvinaisen sairastumiseen johtavan ketjun perusteella perustelemaan riskejä. Onhan se riski, mutta ei kovin iso onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
No nyt on naiivia. Että kun ihan adoptiotoimistojen kotisivuja lukemalla saa 100% totuuden asiasta.
Palveluntarjoajat kyllä antavat ihan todenmukaisen kuvan eli sen, että adoptioiden määrä on romahtanut. Kansainvälisen adoption kautta tulee enää murto-osa siitä määrästä, mitä 2000-luvun alun vuosina. Suurin syy on siinä, että kontaktimailta tulee entistä vähemmän lapsia adoptioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
Siis mitä ihmettä. Eihän Suomeen adoptoitavissa olevien lasten lukumäärä ole sama kuin se lukema kuinka moni lapsi on oikeasti vailla kotia. Avaa silmät hevonhumppss - mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
No nyt on naiivia. Että kun ihan adoptiotoimistojen kotisivuja lukemalla saa 100% totuuden asiasta.
Palveluntarjoajat kyllä antavat ihan todenmukaisen kuvan eli sen, että adoptioiden määrä on romahtanut. Kansainvälisen adoption kautta tulee enää murto-osa siitä määrästä, mitä 2000-luvun alun vuosina. Suurin syy on siinä, että kontaktimailta tulee entistä vähemmän lapsia adoptioon.
Varmasti suunta on juuri tämä kuvailemasi, mutta tästä kommentista paistaa se miten uskotaan netissä olevaan dataan mitä esim kehitysmaista saadaan. Ikävä kyllä suomalaisten näkökulma luotettavaan tiedonsaantiin on sinisilmäinen. Monissa maissa ei ole saatavilla oikeasti tälläistä dataa väestöstään kuin mitä Suomessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen pitää olla oma.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi alkaa näkemään niin paljon vaivaa ja tekemään uhrauksia vieraan lapsen takia.
Jos en olisi omia lapsia saanut, niin en olisi myöskään adoptoinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen lapsen kohdalla myös vaikea raskaus ja synnytyksessä tapahtunut komplikaatio, minkä vuoksi lapsi kärsii lopun elämäänsä en ole enää edes yrittänyt saada lisää biologisia lapsia.
Jos harkitsisin toista lasta, kyseessä olisi varmasti adoptio. Kuulostaa julmalta, mutta silloin ainakin suurin piirtein saa mitä tilaa, eikä vammautumisen vakavuus ole pelkkää arpapeliä synnytyksen yhteydessä.
Huomaa, ettei ole käsitystä adoptiolasten kokemista ongelmista. Adoptiolapsi on aina enemmän tai vähemmän erityistarpeinen.
Kyllä varmasti on enemmän tai vähemmän erityistarpeita. Mutta adoptioprosessissa on myös mahdollista pyrkiä saamaan niin terve lapsi kuin mahdollista, jolloin hän väistämättä lähtökohtaisesti ei tarvitse niin paljon apuja loppuelämänsä ajan kuin mitä biologinen, vaikeasti synnytyksen yhteydessä vammautunut lapsi tarvitsee.
Sinulla ei taida olla kokemusta biologisesta, paljon apua tarvitsevasta lapsesta, joka on ollut vielä ponnistusvaiheen alkaessa terve ja sen jälkeen kaikki on mennyt pieleen vakavan kerran.
Adoptiossa voi todennäköisemmin mennä pieleen monellakin tavalla.
Et ole ehkä siis nähnyt kovin pahasti sairastuneita tai vammautuneita lapsia.
Luetun ymmärtäminen. Adoptiolapsi voi olla vammainen, vaikka etukäteen sitä ei tiedettäisi. Diagnoosin voi saada vaikka vuosien päästä.
Järjen käyttö ja todennäköisyyksien ymmärrys . Jos saat adoptiossa suhteellisen terveen lapsen ja toinen biologinen lapsesi vammautuu synnytyksessä peruuttaamattomasti: kumpi on Todennäköisemmin terveempi vaikkapa viiden tai 30 vuoden päästä? No se adoptoitu.
Logiikka hoi. Vaihtoehdona lasta hankkiessa ei ole vammautunut oma vastaan adoptoitu terve. On erittäin harvinaista nykyään, että lapsi vammautuu synnytyksessä. On huomattavasti todennäköisempää, että lapsi on terve.
Jos todenköisyyksiä lasket, terveen lapsen saa todennäköisemmin hankkimalla biologisen lapsen. Tämä ei tarkoita, että adoptiolapset yleensä olisi sairaita tai vammaisia tai että biolapsi ei voisi olla sairas tai vammautua.
Puhun tässä nimenomaan siitä, että minulla itselläni on jo se vammautunut lapsi eikä siinä ole omalla kohdallani enää mitään todennäköisyyksiä saada häntä terveeksi.
Yleensä ottaen suurin osa raskauksista alkaa luonnollisesti, ei mene kesken ja syntyy terve lapsi. Kyllähän siinä onneksi todennäköisyys on näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
No nyt on naiivia. Että kun ihan adoptiotoimistojen kotisivuja lukemalla saa 100% totuuden asiasta.
Palveluntarjoajat kyllä antavat ihan todenmukaisen kuvan eli sen, että adoptioiden määrä on romahtanut. Kansainvälisen adoption kautta tulee enää murto-osa siitä määrästä, mitä 2000-luvun alun vuosina. Suurin syy on siinä, että kontaktimailta tulee entistä vähemmän lapsia adoptioon.
Varmasti suunta on juuri tämä kuvailemasi, mutta tästä kommentista paistaa se miten uskotaan netissä olevaan dataan mitä esim kehitysmaista saadaan. Ikävä kyllä suomalaisten näkökulma luotettavaan tiedonsaantiin on sinisilmäinen. Monissa maissa ei ole saatavilla oikeasti tälläistä dataa väestöstään kuin mitä Suomessa on.
Kun sä nyt täällä esiinnyt suurena tietäjänä, niin mitenhän ihmeessä sä kuvittelet niitä lapsia voivasi Suomeen adoptoida ellei kv-adoptiotoimistojen kautta?
Kuten täällä on jo aiemmin kerrottu, Suomessa adoptioita tapahtuu lähinnä perheen sisällä. Sijaisvanhemmaksi voi toki ryhtyä, mutta se on aivan eri asia kuin adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitää olla oma.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi alkaa näkemään niin paljon vaivaa ja tekemään uhrauksia vieraan lapsen takia.
Jos en olisi omia lapsia saanut, niin en olisi myöskään adoptoinut.
Vahva sama. Haluan omia lapsia, mutta jos niitä ei tulisikaan, niin sitten koitan nauttia vapaasta elämästä lapsettomana ja keskityn harrastuksiin ja lemmikkeihin ym. Adoptiota en edes ajattele, ihan liian raskas ajatus kaikin puolin. En jaksaisi sitä vuosikausien prosessia, odottelua ja epätietoisuutta, enkä muutenkaan haluaisi vierasta lasta jostain ulkomailta. Ystävän tai sukulaisen lapsen voisin ottaa ottolapseksi, jos jostain syystä jäisi vaille vanhempia tms. Mutta sellainenhan on tietenkin äärimmäisen epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
No nyt on naiivia. Että kun ihan adoptiotoimistojen kotisivuja lukemalla saa 100% totuuden asiasta.
Palveluntarjoajat kyllä antavat ihan todenmukaisen kuvan eli sen, että adoptioiden määrä on romahtanut. Kansainvälisen adoption kautta tulee enää murto-osa siitä määrästä, mitä 2000-luvun alun vuosina. Suurin syy on siinä, että kontaktimailta tulee entistä vähemmän lapsia adoptioon.
Varmasti suunta on juuri tämä kuvailemasi, mutta tästä kommentista paistaa se miten uskotaan netissä olevaan dataan mitä esim kehitysmaista saadaan. Ikävä kyllä suomalaisten näkökulma luotettavaan tiedonsaantiin on sinisilmäinen. Monissa maissa ei ole saatavilla oikeasti tälläistä dataa väestöstään kuin mitä Suomessa on.
Suomessa on erittäin luotettavat tiedot adoptioiden määristä. Ne ovat selvästi laskeneet. Jokainen kansainvälinen adoptio Suomeen on kyllä tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
No nyt on naiivia. Että kun ihan adoptiotoimistojen kotisivuja lukemalla saa 100% totuuden asiasta.
Niin, siellä nyt sattuu olemaan se tieto kansainvälisen adoptoinnin tilasta ja ns. kysynnästä ja saatavuudesta.
Jos adoptioon annettavia lapsia olisi mielin määrin, ei olisi myöskään minkäänlaista tarvetta kansainväliseen adoptioon liittyvään ihmiskauppaan.
Kerrotko vielä, että mikä on sinun lähteesi väittämillesi ja mitä kautta sinulla on kokemusta kansainvälisestä adoptiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Itse asiassa ei ole virhettä noissa mainitsemissasi kohdissa. Ei-toivottuja lapsia on paljon, mutta se onko suomalaiselle sopivaa adoptoitavaa tarjolla on toinen juttu. Ikävä kyllä esim 15 vuotiasta ei adoptooda, vaikka hänkin on lapsi. Eli näitä suomalaisten kriteerit täyttäviä lapsia on vähän. Se ei ole kuitenkaan yksi yhteen sen lapsien lukumäärän kanssa, ketkä perheen tarvitsivat.
Sitten nuo erityistarpeet. Eli tämän hetken ajatus on että adoptoitavalla on lähtökohtaisesti trauma. Voihan olla, että kohta niin yleisesti ajatellaan kaikista. Itse asiassa kaikkien huonojen ja hyvienkin asioiden ajatellaan aiheuttavan stressiä ja siis pelkkiä hyviä kokemuksia saaneen ihmisen ei ajatella olevan täysin tasapainoinen mielenterveydeltään jne mutta se on toinen juttu. Pointti on se, että tuollainen yleinen käsitys on enemmän aikalaisteoria kuin totuus.
Tämä kommentti on filosofista hevonhumppss vailla totuuspohjaa. Ei tarvitse kuin vierailla adoptiotoimistojen sivuilla niin saa aivan erilaisen ja oikeasti asiasta jotain tietävän ihmisen kirjoittaman vastauksen,
Siis mitä ihmettä. Eihän Suomeen adoptoitavissa olevien lasten lukumäärä ole sama kuin se lukema kuinka moni lapsi on oikeasti vailla kotia. Avaa silmät hevonhumppss - mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Tilanne on sama kaikkialla maailmassa. Lapsia ei enää anneta niin paljon ulkomaiseen adoptioon kuin parikymmentä vuotta sitten. Yksinkertaisesti tilanne vain on se, että maailmassa on enemmän adoptiota toivovia vanhempia kuin adoptioon annettavia lapsia.
Kyllä, kodittomia lapsia on paljon eivätkä kaikki päädy adoptioprosessiin erinäisistä syistä. Se on kuitenkin nyt tämän keskustelun kannalta merkityksetöntä.
Ylipäätään kansainväliseen adoptioon liittyy paljon eettisiä ongelmia, joten niin tuskallista kuin se adoptiolasta toivoville onkin, on ehkä hyväkin asia että niiden määrä vähenee.
Tee pari lehtolasta ja nainen voi olla heille äitipuoli. Win win
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi biologiset lapset ovat sinulle niin ehdoton asia? Kannustaisin ihmisiä ehdottomasti harkitsemaan adoptio vaihtoehtoa, kun alkavat miettiä perheen perustamista. Orpoja lapsia on tämä maailma pullollaan joille tarjota hyvä ja rakastava koti. Miksi pitäisi olla tekemässä uusia?
Olen aina haaveillut omista biologisista lapsista, koska olisi hienoa katsoa sitä omaa lasta, joka on sinusta itsestäsi tullut, voit ns nähdä siinä lapsessa itsesi
-Ap
Sun vaimostahan se tulee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä adoptiolapsia kauhean helposti vaan saa. Onkohan puoliso tutustunut prosessiin vaan onko pelkästään mielikuva söpöstä etnisestä vauvasta?
Suvussaan on adoptiolapsia, joten tietää kyllä niistä asioista
-Ap
Jaa onko tää joku paremman ihmisen mitta kun tarjoaa hyvän elämän adoptiolapselle? Vai eikö äitiyden alkumetrit; odotus ja synnytys nappaa?
Jos on ollut jo puhe yhteisestä tulevaisuudesta sen verran, että mietitään perhettä ja sen perustamista, niin kyllä pitää sen verran suuta avata myös siitä, että kertoo toiselle lapsettomuudestaan jos siitä kärsii! Ei voi olla niin, että salaillaan omaa lapsettomuuttaan ja toivotaan sormet ristissä toisen suostuvan luopumaan biolapsitoiveesta ja osallistumaan adoptioprosessiin!