Lue keskustelun säännöt.
Orastava suhde: Nainen haaveilee adoptiolapsista, minä biologisista, ainut vaihtoehto ero?
28.03.2022 |
Nainen tuntuu muuten täydeltä kympiltä, joten harmittaa ihan todella paljon, että nainen kyllä haaveilee perheestä kuten minäkin, mutta hän on aina haaveillut kuulemma adoptoivansa kaksi lasta, mutta minä itse, kun taas haluaisin biologisia lapsia, se tuntuu ehdottomalta minulle. Voiko naisen mieli vielä ns muuttua vai pitääkö vain erota? Tuntuu tyhmältä, että molemmat kuitenkin haluaa perheen, mutta ns eri tavalla.
Kommentit (180)
Itsensä voi nähdä myös lapsessa, jolla ei ole samoja geenejä. Olen itse lapseton, mutta miehelläni on lapsi, joka asui meillä alaikäisenä (on siis jo aikuinen). Hän on monessa asiassa aivan minun kuvani, eikä tämä ole pelkkää yksityisajatteluani vaan näin ovat ulkopuolisetkin sanoneet. Ulkonäössä meillä ei ole juuri mitään samaa, mutta asenteet ja tavat toimia ovat pääosin kuin samasta muotista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oma lapsi ei välttämättä mitenkään muistuta sinua muuten kuin joiltain ulkoisilla ominaisuuksilta. Lapsella voi olla ihan päinvastaisia kiinnostuksen kohteita kuin sinulla, vanhemmiten erilaiset arvot ja mielipiteet. Kannattaa miettiä jo valmiiksi miten suhtautuu jos oma lapsi onkin vammainen, trans, asperger tms. Eivät nämä ole hirveän harvinaisia juttuja kuitenkaan.
En minäkään ala aisankannattajaksi, jonkun toisen jälkeläisiä kasvattamaan. Omia niiden pitää olla, ja omiin biologisiin lapsiin olen valmis panostamaan kaiken kykyni mukaan. Veri on vettä sakeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri: Ketjussa niin moni kyseenalaistaa juuri sitä NAISEN haavetta eikä miehen haavetta. Epäillään, että nainen ei tiedä mihin on mahdollisesti ryhtymässä. Taas kerran kyseenalaistetaan naista ei miestä mahdollisissa valinnoissaan. Tyypillistä.
Johtunee siitä, että me jotka olemme oikeasti olleet adoptioviranomaisten kanssa tekemisissä ja tiedämme kuinka vaativa se prosessi on, saamme kuulla loputtomasti näitä ”senkun vaan adoptoitte” -aivopieruja. Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että adoptio on kuin shoppailua, jossa vaan tilataan vauva ulkomailta ja kaikki järjestyy.
Vaativa prosessi se raskauskin varmasti.
Sama vaativa prosessi on niiden adoptiolastenkin syntymää edeltänyt. Siinä vaiheessa kun pulla on uunissa eikä aborttiin mahdollisuutta, ei eteenpäin pääse kuin synnyttämällä.
No adoptiovaiheessa se prosessi on jo peruuttamattomasti takanapäin, eivätkä adoptiovanhemmat ole vaatineet ketään ryhtymään siihen.
Ihan käsittämätöntä, että joku voi pitää raskautta ja synnytystä Suomessa vaativana prosessina, mutta jos se tapahtuu jossakin alhaisemman elintason maassa vanhemmalle, joka ei pysty edes pitämään lastaan, niin sitten ei enää olekaan väliä, ”hei se on jo takanapäin”.
No tämä ei nyt tainnut olla se mun pointtini tässä asiassa, mutta jos et halua sitä ymmärtää, en voi sille mitään. En ole ketään pakottamassa synnyttämään, enkä ole keneltäkään viemässä väkisin lasta sylistä.
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
"Aina" ? Olen adoptoitu Thaimaasta ja tulin mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua ja voin sanoa, että ei pidä yleistää tässäkään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ala aisankannattajaksi, jonkun toisen jälkeläisiä kasvattamaan. Omia niiden pitää olla, ja omiin biologisiin lapsiin olen valmis panostamaan kaiken kykyni mukaan. Veri on vettä sakeampaa.
"Veri on vettä sakeampaa" ei todellakaan pidä aina paikkaansa, ei läheskään aina.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kuvitellaan, että naisen syy olla hankkimatta lasta on se, ettei hän halua synnyttää. Ehkäpä taustalla voi olla esim. lapsettomuutta, mistä ei vielä halua avautua ap:lle.
No eikö se pitäisi sitten aviomieskandidaatille kertoa hyvissä ajoin, ettei tule vääriä odotuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologisen lapsen kohdalla myös vaikea raskaus ja synnytyksessä tapahtunut komplikaatio, minkä vuoksi lapsi kärsii lopun elämäänsä en ole enää edes yrittänyt saada lisää biologisia lapsia.
Jos harkitsisin toista lasta, kyseessä olisi varmasti adoptio. Kuulostaa julmalta, mutta silloin ainakin suurin piirtein saa mitä tilaa, eikä vammautumisen vakavuus ole pelkkää arpapeliä synnytyksen yhteydessä.
Jos suhde on muuten hyvä, eikä lapsen saamisen suhteen ole kiirettä, kannattaa varmasti vielä keskustella aiheesta ja katsoa, löydättekö yhteisymmärryksen.
Itse vastustan kansainvälistä adoptiota. Sillä rahalla, jonka länsimaalainen laittaa adoptioon, auttaisi kolmea lasta paikan päällä kasvamaan tutussa kulttuurissa ja kieliympäristössä. Kannattaa kuunnella aikuisien, adoptoitujen kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
Ilahduttavan rehellinen kommentti. Totean kuitenkin, että adoptioprosessissa on mahdollista ruksia ruutuun rasti, miten vaikeasti vammaisen lapsen on valmis ottamaan.
Biologisen lapsen kohdalla kukaan ei tätä kysymystä esitä, eikä millään tutkimuksella pysty takaamaan tervettä lasta.
Todennäköisyydet ovat vain vähän eri luokkaa. On hyvin harvinaista saada terve adoptiolapsi ja lapsella on lähes 100% varmuudella vaikeita tunne-elämän häiriöitä varhaislapsuudessa koettujen asioiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
"Aina" ? Olen adoptoitu Thaimaasta ja tulin mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua ja voin sanoa, että ei pidä yleistää tässäkään asiassa.
Tässä puhutaan nykytilanteesta. Vielä esim. 15-20 vuotta sitten oli aivan eri tilanne kv-adoptioisen suhteen kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
"Aina" ? Olen adoptoitu Thaimaasta ja tulin mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua ja voin sanoa, että ei pidä yleistää tässäkään asiassa.
Niin, nykypäivänä ovat aina jollain tapaa erityistarpeisia. Sinä olet oletettavasti jo aikuinen. Joskus parikymmentä vuotta sittenhän tilanne on ollutkin toinen ja silloin esim. Kiinasta annettiin vielä ulkomaille adoptioon aivan tavallisia tyttöjä vaikka millä mitalla, kun vanhemmat halusivat vain poikalapsia. Nyt kun siellä on miehiä jo 34 miljoonaa enemmän kuin naisia, niin normaalien ja terveiden lasten antaminen adoptioon on lopetettu, ja lähinnä sieltä saa kehitysvammaisia poikia. Sama monissa muissa maissa.
Ja vaikka adoptiolapsi ei olisikaan vammainen tai fyysisesti sairas, niin adoptiotausta on aina potentiaalinen trauma, joka voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja erityistarpeita. Hienoa, jos olet itse säästynyt näiltä traumoilta kuitenkin.
Vasta itse lapsia saatuani tajusin, että geenit merkitsevät todella paljon. Kasvatuksella on aika pieni merkitys.
Lapsesta näkee jo aika varhain, millainen siitä tulee isompana.
Adoptiolapsen geeniperimä on arvoitus. Siis vaikka älykkyys, psykopatia, adhd jne.
Adoptioon päätyy varmasti aika paljon raiskattujen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologisen lapsen kohdalla myös vaikea raskaus ja synnytyksessä tapahtunut komplikaatio, minkä vuoksi lapsi kärsii lopun elämäänsä en ole enää edes yrittänyt saada lisää biologisia lapsia.
Jos harkitsisin toista lasta, kyseessä olisi varmasti adoptio. Kuulostaa julmalta, mutta silloin ainakin suurin piirtein saa mitä tilaa, eikä vammautumisen vakavuus ole pelkkää arpapeliä synnytyksen yhteydessä.
Huomaa, ettei ole käsitystä adoptiolasten kokemista ongelmista. Adoptiolapsi on aina enemmän tai vähemmän erityistarpeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Jotenkin epäkoherentti kirjoitus. Ensin kerrotaan miten ei lapsen tehtävänä ole täyttää vanhempiensa odotuksia, kaikki lapset ovat samanarvoisia eikä niillä geeneillä ole väliä, ja sitten heti samaan hengenvetoon kerrotaan, miten adoptiolapsen geenit voivat olla paremmat.
Että onko niillä geeneillä väliä vai ei? Vähän kuulostaa että niillä on väliä jos niiden varjolla voi haukkua keskustelukumppania.
Geeneillä ei ole väliä. Mutta koska minä en voi päättää aloittajan puolesta että niillä ei ole väliä (vaikka haluaisinkin), niin silloin tuon myös esille sen mitkä ovat vaihtoehdot, jos hänen mielestään geeneillä on väliä. Ymmärsitkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on pitkä ja raastava prosessi. Meillä on adoptiolapsi, kun emme pystyneet saamaan omia. Odotimme vuosia ja kyllä itkin vuolaasti, kun vihdoin ja viimein saimme nyyttimme syliimme ja lähdimme kotimatkalle. En tiedä kestäisinkö sitä henkisesti raskasta kokemusta toistamiseen. Tuo meidän ainokaisemme on jo teini.
Kaikki kokevat adoption eri tavoin. Silti mikään tapa saada lapsi ei ole varmasti yksinomaan helppo.
Sinulle olisi varmaan ollut raskasta myös raskaaksi tulo, raskaus, synnytys, imetys jne asiat yhtä lailla, jos ne olisivat onnistuneet
Mitä jos nyt et tulisi jeesustelemaan, kun et mistään mitään näytä tietävän. Suurin osa adoptioon päätyvistä on käynyt läpi hedelmöityshoidot, mutta tuloksittomina. Siihen päälle vuosia kestävä ja epävarma adoptioprosessi.
Ne eivät ole mitenkään verrannollisia normaaliin raskauteen ja synnytykseen, joillaisia kuitenkin suurin osa raskauksista ja synnytyksistä on.
T. Itsekin ollut raskaana ja synnyttänyt
Adoptiolasta ei missään nimessä kannata Ap:n ottaa, jos ei ole 1000% varma, että haluaa adptiolapsen. Kuten täällä on jo todettu, niin useimmilla ulkomailta Suomeen adaptoiduilla on joko fyysisiä tai henkisiä erityistarpeita ja adoptiolapsen kasvattaminen edellyttää erittäin vahvaa sitoutumista, jotta jaksaa hoitaa lasta joka vaatii erityishuomioita.
Eli jos Apn nainen ei halua biologista lasta ja sinä haluat, niin suosittelen eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
Ilahduttavan rehellinen kommentti. Totean kuitenkin, että adoptioprosessissa on mahdollista ruksia ruutuun rasti, miten vaikeasti vammaisen lapsen on valmis ottamaan.
Biologisen lapsen kohdalla kukaan ei tätä kysymystä esitä, eikä millään tutkimuksella pysty takaamaan tervettä lasta.
Ei todellakaan ole mitään takeita, ettei adoptiolapsi ole sairaampi mitä on ruksinut. Sen lisäksi psyykkiset ongelmat ei näy varhaislapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
"Aina" ? Olen adoptoitu Thaimaasta ja tulin mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua ja voin sanoa, että ei pidä yleistää tässäkään asiassa.
Nykypäivän käsitys on, että kaikilla adoptiolapsilla on trauma. Voi olla että 20 vuoden päästä ajatellaan toisin, mutta näin tällä hetkellä.
-eri.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001657479.html
Lapsikauppa rehottaa Kiinassa
Lasten varastaminen on kasvava ongelma vaurastuvassa ja väljentyvässä Kiinassa. Jokaisen kiinalaista adoptiolasta harkitsevan tulisi olla tietoinen siitä.
https://yle.fi/uutiset/3-11896320
Lapsia on varastettu äitiensä sylistä ja myyty adoptoitaviksi ulkomaille – Ruotsi pesee likapyykkiään, myös Suomeen on voinut päätyä lapsia laittomasti