Lue keskustelun säännöt.
Orastava suhde: Nainen haaveilee adoptiolapsista, minä biologisista, ainut vaihtoehto ero?
28.03.2022 |
Nainen tuntuu muuten täydeltä kympiltä, joten harmittaa ihan todella paljon, että nainen kyllä haaveilee perheestä kuten minäkin, mutta hän on aina haaveillut kuulemma adoptoivansa kaksi lasta, mutta minä itse, kun taas haluaisin biologisia lapsia, se tuntuu ehdottomalta minulle. Voiko naisen mieli vielä ns muuttua vai pitääkö vain erota? Tuntuu tyhmältä, että molemmat kuitenkin haluaa perheen, mutta ns eri tavalla.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri: Ketjussa niin moni kyseenalaistaa juuri sitä NAISEN haavetta eikä miehen haavetta. Epäillään, että nainen ei tiedä mihin on mahdollisesti ryhtymässä. Taas kerran kyseenalaistetaan naista ei miestä mahdollisissa valinnoissaan. Tyypillistä.
Johtunee siitä, että me jotka olemme oikeasti olleet adoptioviranomaisten kanssa tekemisissä ja tiedämme kuinka vaativa se prosessi on, saamme kuulla loputtomasti näitä ”senkun vaan adoptoitte” -aivopieruja. Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että adoptio on kuin shoppailua, jossa vaan tilataan vauva ulkomailta ja kaikki järjestyy.
Vaativa prosessi se raskauskin varmasti.
Sama vaativa prosessi on niiden adoptiolastenkin syntymää edeltänyt. Siinä vaiheessa kun pulla on uunissa eikä aborttiin mahdollisuutta, ei eteenpäin pääse kuin synnyttämällä.
No adoptiovaiheessa se prosessi on jo peruuttamattomasti takanapäin, eivätkä adoptiovanhemmat ole vaatineet ketään ryhtymään siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri: Ketjussa niin moni kyseenalaistaa juuri sitä NAISEN haavetta eikä miehen haavetta. Epäillään, että nainen ei tiedä mihin on mahdollisesti ryhtymässä. Taas kerran kyseenalaistetaan naista ei miestä mahdollisissa valinnoissaan. Tyypillistä.
Johtunee siitä, että me jotka olemme oikeasti olleet adoptioviranomaisten kanssa tekemisissä ja tiedämme kuinka vaativa se prosessi on, saamme kuulla loputtomasti näitä ”senkun vaan adoptoitte” -aivopieruja. Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että adoptio on kuin shoppailua, jossa vaan tilataan vauva ulkomailta ja kaikki järjestyy.
Eri, mutta aika ruusuisia kuvitelmia ihmisillä on siitäkin, mitä raskaus ja synnyttäminen on. Se voi olla käsittämättömän raskas ja vaativa prosessi naisen kropalle, ja myös vammauttaa pysyvästi. Se voi myös pilata elämän. Mutta sen sijaan ihmiset kuvittelevat, että ensin on pientä aamupahoinvointia, sitten raskauden hehkua ja seuraavaksi vauva pullahtaa ulos. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan kyseenalaisteta samalla tavalla.
Kaksi lasta synnyttäneenä ja komplikaatioita kokeneena pidän biologisen lapsen hankintaa huomattavasti yksinkertaisempana ja helpompana tapana hankkia lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri: Ketjussa niin moni kyseenalaistaa juuri sitä NAISEN haavetta eikä miehen haavetta. Epäillään, että nainen ei tiedä mihin on mahdollisesti ryhtymässä. Taas kerran kyseenalaistetaan naista ei miestä mahdollisissa valinnoissaan. Tyypillistä.
Johtunee siitä, että me jotka olemme oikeasti olleet adoptioviranomaisten kanssa tekemisissä ja tiedämme kuinka vaativa se prosessi on, saamme kuulla loputtomasti näitä ”senkun vaan adoptoitte” -aivopieruja. Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että adoptio on kuin shoppailua, jossa vaan tilataan vauva ulkomailta ja kaikki järjestyy.
Eri, mutta aika ruusuisia kuvitelmia ihmisillä on siitäkin, mitä raskaus ja synnyttäminen on. Se voi olla käsittämättömän raskas ja vaativa prosessi naisen kropalle, ja myös vammauttaa pysyvästi. Se voi myös pilata elämän. Mutta sen sijaan ihmiset kuvittelevat, että ensin on pientä aamupahoinvointia, sitten raskauden hehkua ja seuraavaksi vauva pullahtaa ulos. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan kyseenalaisteta samalla tavalla.
Ihanko totta? Minusta taas tuntuu, että tällä palstalla on yleinen käsitys, että synnytyksestä ei ole mitenkään mahdollista toipua normaaliksi ihmiseksi.
Aloittajan kannalta asia on siis pläkki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri: Ketjussa niin moni kyseenalaistaa juuri sitä NAISEN haavetta eikä miehen haavetta. Epäillään, että nainen ei tiedä mihin on mahdollisesti ryhtymässä. Taas kerran kyseenalaistetaan naista ei miestä mahdollisissa valinnoissaan. Tyypillistä.
Johtunee siitä, että me jotka olemme oikeasti olleet adoptioviranomaisten kanssa tekemisissä ja tiedämme kuinka vaativa se prosessi on, saamme kuulla loputtomasti näitä ”senkun vaan adoptoitte” -aivopieruja. Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että adoptio on kuin shoppailua, jossa vaan tilataan vauva ulkomailta ja kaikki järjestyy.
Vaativa prosessi se raskauskin varmasti.
Sama vaativa prosessi on niiden adoptiolastenkin syntymää edeltänyt. Siinä vaiheessa kun pulla on uunissa eikä aborttiin mahdollisuutta, ei eteenpäin pääse kuin synnyttämällä.
No adoptiovaiheessa se prosessi on jo peruuttamattomasti takanapäin, eivätkä adoptiovanhemmat ole vaatineet ketään ryhtymään siihen.
Ihan käsittämätöntä, että joku voi pitää raskautta ja synnytystä Suomessa vaativana prosessina, mutta jos se tapahtuu jossakin alhaisemman elintason maassa vanhemmalle, joka ei pysty edes pitämään lastaan, niin sitten ei enää olekaan väliä, ”hei se on jo takanapäin”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täällä kyl veemäistä sakkia kommenteista päätellen. Miten voi mennä tunteisiin tällainen rehellinen kysymys
Noo, minkä ikäisiä olette?
Miten kauan olette tapailleet?
Tiedätkö, mitä syitä naisella on tämän toiveensa takana? Kenties hän jopa tietää, ettei syystä tai toisesta voi saada omia lapsia. Voisiko olla näin?
En nyt henkilökohtaisesti ihan heti luovuttaisi. Jos jatkatte yhdessä pidempään, niin toki teidän täytyy löytää yhteinen ymmärrys aiheeseen. Mutta ei sitä nyt vielä tarvitse tietää, jos muuten tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä adoptiolapsia kauhean helposti vaan saa. Onkohan puoliso tutustunut prosessiin vaan onko pelkästään mielikuva söpöstä etnisestä vauvasta?
Suvussaan on adoptiolapsia, joten tietää kyllä niistä asioista
-Ap
Se, että suvussa on adoptiolapsia, ei tarkoita, että välttämättä tietäisi yhtään mitään siitä, millainen prosessi se adoptiolapsen hankkiminen on. Ei sinne adoptioneuvontaan koko suvun voimin mennä.
Se, että vakavissaan suunnittelee adoptiolapsen hankkimista, on todennäköisempi syy, miksi tietää adoptioprosessista edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Eihän adoptiolapset ole omia. On hienoa että ihmiset jaksavat ryhtyä kasvattivanhemmiksi hylätyille lapsille, mutta omia lapsia ne eivät ole, vaan joidenkin muiden.
Ne oikeat vanhemmat ovat hylänneet lapsensa ja tietoisuus tästä seuraa kasvattilapsen mukana aina.
Itse ymmärrän ap:tä hyvin. Omat lapset on kuitenkin omia. Ihan eri asia kuin toisten lapset, joita säälistä kasvattaa ikään kuin ominaan.
"Omat lapset on kuitenkin omia. Ihan eri asia kuin toisten lapset, joita säälistä kasvattaa ikään kuin ominaan." Nyt oli kyllä sellaista tekstiä, että ihmettelen, jos ymmärrät edes hävetä! Selkeästi joku urpo laukoo omia olettamuksiaan asiasta, josta ei todellisuudessa tiedä yhtään mitään. Tämä varmasti kirpaisee sellaista, joka ei ole voinut omia lapsia saada ja on päätynyt adoptoimaan. Ne adoptiolapsetkin ovat yhtä rakkaita ja heihin voi luoda yhtä vahvan tunnesiteen. Mieti vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri: Ketjussa niin moni kyseenalaistaa juuri sitä NAISEN haavetta eikä miehen haavetta. Epäillään, että nainen ei tiedä mihin on mahdollisesti ryhtymässä. Taas kerran kyseenalaistetaan naista ei miestä mahdollisissa valinnoissaan. Tyypillistä.
Johtunee siitä, että me jotka olemme oikeasti olleet adoptioviranomaisten kanssa tekemisissä ja tiedämme kuinka vaativa se prosessi on, saamme kuulla loputtomasti näitä ”senkun vaan adoptoitte” -aivopieruja. Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että adoptio on kuin shoppailua, jossa vaan tilataan vauva ulkomailta ja kaikki järjestyy.
Eri, mutta aika ruusuisia kuvitelmia ihmisillä on siitäkin, mitä raskaus ja synnyttäminen on. Se voi olla käsittämättömän raskas ja vaativa prosessi naisen kropalle, ja myös vammauttaa pysyvästi. Se voi myös pilata elämän. Mutta sen sijaan ihmiset kuvittelevat, että ensin on pientä aamupahoinvointia, sitten raskauden hehkua ja seuraavaksi vauva pullahtaa ulos. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan kyseenalaisteta samalla tavalla.
Kaksi lasta synnyttäneenä ja komplikaatioita kokeneena pidän biologisen lapsen hankintaa huomattavasti yksinkertaisempana ja helpompana tapana hankkia lapsi.
Sulla on se kokemus. Jollain toisella aivan toisenlainen. Pääpointti oli se, että ei monillakaan, etenkään miehillä, ole mitään käsitystä siitä, mitä lapsen hankkiminen voi vaatia naiselta, mutta silti tätä ei nähdä samalla tavalla ongelmana eikä pidetä yhtä naiivina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa asiassa ei kannata antaa periksi. Jos haluat omia lapsia, etsi siihen suostuvainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Virheitä pullollaan tämä kirjoitus. Adoptiolapsista on todellisuudessa pula. Heitä ei ole jonoksi asti. Halukkaita adoptiovanhempia on paljon enemmän kuin adoptoitavia lapsia.
Adoptiolapsilla on biolapsia huomattavasti useammin erityistarpeita kiintymyssuhdeongelmista lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole jokseenkin narsistista haluta oma biologinen lapsi siksi että "näkee siinä itsensä". Ei lapsi ole mikään isän jatke, josta tulee mestari jääkiekkoilija tms joka täyttää sinun sellaisia haaveitasi, mihin sinusta itsestäsi ei ollut.
Lapsi on oma yksilönsä. Ei sinun omistuksessa. Katso nyt maailmaa ympärilläsi, miksi haluaisit näin julmaan paikkaan enää yhtään tyyppiä lisää vain oman itsekeskeisyytesi ja kuvitellun ylivertaisuutesi vuoksi?
Ja tuskinpa juuri sinulla on ne huippugeenit, jolla tämä maa pitäisi täyttää.
Vaimosi on kypsä, haluaa lapsen lapsensa itsensä vuoksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, myös ne, joilla ei ole sinun geenejäsi.
Adoptoidessa kohdalle voi sattua jopa paremmat geenit ja tälläisiä hylättyjä lapsia on maailmassa ihan liikaa.
Jotenkin epäkoherentti kirjoitus. Ensin kerrotaan miten ei lapsen tehtävänä ole täyttää vanhempiensa odotuksia, kaikki lapset ovat samanarvoisia eikä niillä geeneillä ole väliä, ja sitten heti samaan hengenvetoon kerrotaan, miten adoptiolapsen geenit voivat olla paremmat.
Että onko niillä geeneillä väliä vai ei? Vähän kuulostaa että niillä on väliä jos niiden varjolla voi haukkua keskustelukumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläri: Ketjussa niin moni kyseenalaistaa juuri sitä NAISEN haavetta eikä miehen haavetta. Epäillään, että nainen ei tiedä mihin on mahdollisesti ryhtymässä. Taas kerran kyseenalaistetaan naista ei miestä mahdollisissa valinnoissaan. Tyypillistä.
Johtunee siitä, että me jotka olemme oikeasti olleet adoptioviranomaisten kanssa tekemisissä ja tiedämme kuinka vaativa se prosessi on, saamme kuulla loputtomasti näitä ”senkun vaan adoptoitte” -aivopieruja. Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että adoptio on kuin shoppailua, jossa vaan tilataan vauva ulkomailta ja kaikki järjestyy.
Eri, mutta aika ruusuisia kuvitelmia ihmisillä on siitäkin, mitä raskaus ja synnyttäminen on. Se voi olla käsittämättömän raskas ja vaativa prosessi naisen kropalle, ja myös vammauttaa pysyvästi. Se voi myös pilata elämän. Mutta sen sijaan ihmiset kuvittelevat, että ensin on pientä aamupahoinvointia, sitten raskauden hehkua ja seuraavaksi vauva pullahtaa ulos. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan kyseenalaisteta samalla tavalla.
Kaksi lasta synnyttäneenä ja komplikaatioita kokeneena pidän biologisen lapsen hankintaa huomattavasti yksinkertaisempana ja helpompana tapana hankkia lapsi.
Sulla on se kokemus. Jollain toisella aivan toisenlainen. Pääpointti oli se, että ei monillakaan, etenkään miehillä, ole mitään käsitystä siitä, mitä lapsen hankkiminen voi vaatia naiselta, mutta silti tätä ei nähdä samalla tavalla ongelmana eikä pidetä yhtä naiivina.
Ei sinulla ilman adoptiokokemusta ole mitään käsitystä sen rankkuudesta. Suurin osa ihmisistä hankkii biolapsia, usein vieläpä enemmän kuin yhden. Ei ole naiivia etsiä puolisoa, joka haluaa biolapsen. Naiivia on suositella adoptiota helpompana ratkaisuna.
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapset ovat aina "children with special needs", eli niillä on aina vähintäänkin henkistä traumaa ja nykyään lähes poikkeuksetta myös jotain fyysistä ja terveydellistä vammaa, sairautta tai kehitysvammaa. Kansainvälisiin adoptio-ohjelmiin annetaan nykyään lähinnä näitä terveysongelmia omaavia lapsia, koska he eivät kelpaa oman maansa adoptiolasta haluaville. Terveet lapset siis pyritään antamaan aina adoptioon omassa maassaan ja sairaat ja vammaiset lapset ulkomaille.
Tämäkin kannattaa siis ottaa huomioon adoptiota miettiessään. Joku voi pitää minua julmana, kun sanon että itse en jaksaisi ainakaan ottaa kehitysvammaista lasta, varsinkaan kun tämä olisi vielä täysin toisesta kulttuurista ja kipuilisi varmasti myös adoptiotaustansa kanssa. En todennäköisesti jaksaisi edes biologista vammaista lasta, vaan miehen kanssa on puhuttu että jos ultrassa ilmenisi kehitysvamma niin luultavasti päätyisimme aborttiin. Ei elämä olisi kovin arvokasta ja nautittavaa sille lapsellekaan ja itsellä ei riittäisi voimavaroja olla koko loppuelämän ajan omaishoitajana. Terveitä omia lapsia kyllä haluaisin ja niitä tulemme mieheni kanssa yrittämään lähiaikoina.
Ilahduttavan rehellinen kommentti. Totean kuitenkin, että adoptioprosessissa on mahdollista ruksia ruutuun rasti, miten vaikeasti vammaisen lapsen on valmis ottamaan.
Biologisen lapsen kohdalla kukaan ei tätä kysymystä esitä, eikä millään tutkimuksella pysty takaamaan tervettä lasta.
Tässä kuvitellaan, että naisen syy olla hankkimatta lasta on se, ettei hän halua synnyttää. Ehkäpä taustalla voi olla esim. lapsettomuutta, mistä ei vielä halua avautua ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on pitkä ja raastava prosessi. Meillä on adoptiolapsi, kun emme pystyneet saamaan omia. Odotimme vuosia ja kyllä itkin vuolaasti, kun vihdoin ja viimein saimme nyyttimme syliimme ja lähdimme kotimatkalle. En tiedä kestäisinkö sitä henkisesti raskasta kokemusta toistamiseen. Tuo meidän ainokaisemme on jo teini.
Kaikki kokevat adoption eri tavoin. Silti mikään tapa saada lapsi ei ole varmasti yksinomaan helppo.
Sinulle olisi varmaan ollut raskasta myös raskaaksi tulo, raskaus, synnytys, imetys jne asiat yhtä lailla, jos ne olisivat onnistuneet
Eri, mutta aika ruusuisia kuvitelmia ihmisillä on siitäkin, mitä raskaus ja synnyttäminen on. Se voi olla käsittämättömän raskas ja vaativa prosessi naisen kropalle, ja myös vammauttaa pysyvästi. Se voi myös pilata elämän. Mutta sen sijaan ihmiset kuvittelevat, että ensin on pientä aamupahoinvointia, sitten raskauden hehkua ja seuraavaksi vauva pullahtaa ulos. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan kyseenalaisteta samalla tavalla.