Miten kauan saattohoito kestää?

Voi kohentua. Voi kestää viikkoja, kuukausia joskus harvoin vuosia.

Äitini oli saattohoidossa pari kuukautta, sitten hän menehtyi. 😢

Päivistä useisiin kuukausiin tai vuoteenkin. Mun molemmat vanhemmat ehti olla muutaman viikon. Eikös Janita Lukkarinen ollut hirmu pitkän ajan saattohoidossa ennen kuin kuoli?

Saattohoito voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai kuukausia.

Hän sinnittelee niin kauan, että olette saaneet asiat selvitettyä. Oletko sanonut, että rakastat häntä? Oletteko sopineet kaikki riidat? Onko hän tunnustanut syntinsä papille ja saanut viimeisen ehtoollisen?

Hän ei ole vielä valmis lähtemään jostain syystä.

Vaihtelee aika reippaasti. Meidän äidin saattohoito kesti yhden päivän.

Voi mennä useampi kuukausi tai sitten ei. Saattohoitopäätös voi muuttua. Mun isomummu siirrettiin hoivakodissa lääkärin päätöksellä saattohoitoon 2021 koska sairasti koronan ja sen jälkiseuraukset, mm. nesteytys lopetettiin. Oltiin ihan orientoituneita että se on menoa nyt mut mummupa virkosi kuin ihmeen kaupalla. Kolmantena saattohoitopäivänä halusi munakokkelia aamiaiseksi ja siitä se lähti. Saattohoitopäätös purettiin 5 vrk siitä kun se oli annettu. Isomummu elää edelleen, on nyt 94-vuotias.

Ei kohennu, saa kipulääkettä, muut lääkkeet suurimmalta osin lopetettu. Jaksamisia😞

Tätille tehtiin 8kk sitten saattohoitopäätös ja pääsi vuodeosastolle, vointi jonkunverran kohentui, viime vk tehtiin taas saattohoitopäätös. On elossa.

Loppuelämän.

Hankalaa tämä epätietoisuus, tuntuu ettei surutyö pääse alkuun kun luopuminen on kuitenkin edessä. Lisäksi pojan ylioppilasjuhlat järjestettävänä, en osaa iloita nyt niistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Loppuelämän.

Joitain tapauksia on että on päässyt sieltä poiskin voinnin parantuessa 

Äidilläni ennen saattohoitopäätöstä ruokahalu ja juotavat vähenivät itsestään, kunnes lusikallisenkin ruokaa oksensi. Hän nukkui aina vaan enemmän ja enemmän. Sitten saattohoitopäätös ja siitä joitakin päiviä niin hän nukkui pois. Viimeiset sanat minulta olivat minä rakastan sinua ja hän sanoi minä rakastan sinua enemmän. Sen jälkeen hän ei puhunut.

Sai morfiinia kipulääkkeeksi eli ei tarvinnut syövän kanssa kärsiä. Kuolema tuli samana päivänä, kun puhekin lakkasi. Henkilökunta valmisteli minua hyvin siihen ja oli tukena koko ajan. Minulle jopa tuotiin kahvia ja pikkuleipiä, kun äiti oli nukkunut pois. Hän kuoli uskossa Jeesukseen kuten myös isäni ja se helpottaa oloani suuresti.

 Vielä, kun on aikaa, kannattaa kertoa rakkaudesta kuolevaa kohtaan. Heitä ahdistaa jättää rakkaat lapsensa ilman häntä. Rauhallinen puhe ja kiireettömyys auttavat kuolevaa tuntemaan olonsa turvalliseksi. Puhukaa hyvissä ajoin kaikki asiat selviksi, niin teillä jälkeen jäävillä on rauhallinen olo asian suhteen ja helpottaa surua.

Voi, kunpa me kaikki saisimme lähteä yhtä rauhallisesti ja riittävää kipulääkitystä saaden!