Voi paska! Tulin äskön lääkäriltä!!!!!!!!!!

Lähinnä täsä nyt huolestuttaa mun henkinen kestävyys... Olen vihdoin ja viimein saanut keräätyä viimesetki rippeet ittestäni ja koottua ne jonkinlaisiks palasiks ja nyt tulee jotain näin isoa.... En tiedä miten jaksan.

ap

MIKÄÄN ei takaa, että elämä menee kuten ihminen on itse hienosti suunnitellut. Ei se sun tämänhetkinen suunnitelma ole mikään ainoa mahdollinen vaihtoehto sun elämäsi kululle. Nyt on vauva tuloillaan, sä ehdit vielä ensi vuoden puolella aloittaa sen koulutuksesi vai mikä se on, ja sitten mahdollisesti jatkaa sitä lapsen synnyttyä. Ei mikään eikä kukaan pakota olemaan kotona esim. 9kk:n ajan, voithan sä alkaa tehdä jotain osapäiväisesti jo esim kun vauva on 4kk.



Itse olen ollut töissä/koulussa molempien lasten syntymään asti ja alkanut vähän tehdä jotain siinä kun lapset ovat olleet 4 kk:n ikäisiä. JA hyvin on sujunut.

Ei kaikki lapset ole mitenkana kamalan vaikeita ja hankalasti hoidettavia, mulla esim on kaksi helppoa lasta, joiden kanssa en ole ikinä ollut väsynyt.



Mulla on toki myös puoliso, joka hienosti kantaa hoitovastuunsa, eli senkään takia en ole yksin.



Mikä tästä asiasta nyt tekee niin massiivisen?

puhu asiasta rohkeasti neuvolassa ja kysele, olisiko jotain apua saatavilla. meidän paikkakunnalla on perherymä, joka on tarkoitettu äideille, joilla on jostain syystä rankkaa. kaverini kävi siinä ja koki hyödylliseksi. oli paljon samassa tilanteessa olevia äitejä, joiden kanssa kahvitella jne.

Eli eihän vauva sitä enää pilaa! Kyllä lapsi tuo leivän tullessaan, kuten sanonta on. Neuvola voi auttaa sinua, monet 3-lapsiset perheet saa esim. lastenhoitoapua kotipalvelulta, ainakin Helsingissä. Kyllä sinä voit itkeä, huutaa ja surra, se tekee hyvää, mutta älä jää rypemään itsesääliin pitkäksi aikaa. Haleja!

Kirjoitin tänne jokuaika takaperin vaikeasta tilanteestani ja kuinka yritän tulla asian kanssa toimeen. Silloin kun tänne kirjoitin, mulla oli todella vaikea ja kurja olo. Itkin vain. Eräät kamalat tunteet nousivat pintaan yhden pienen vastoinkäymisen takia. Romahdin taas hetkellisesti, mutta mieheni avulla sain kerättyä itseni suht nopeasti.

Nyt todella pekään itseni puolesta. Tämä ei todellakaan ole herkkua minun tämän hetkinen elämä.



Olen joutunut kestämään jotain niin kamalaa, minkä takia olen menettänyt henkisen toimintakykyni kokonaan. Ja nyt olen saanut itseni sen verran kuntoutettua, että pärjään jotenkin.

Mutta nyt pelkään, pitkästä aikaan todellakin pelkään.

ap

Tiedän kaksi naista jotka eivät tienneet mitenkään että edes olisivat olleet raskaana, raskauden mahdollisuuta ei niinsanotusti ollut olemassa eivätkä he huomanneet mitään oireita raskaudesta. Tiedän sen siis olevan mahdollista.



E-pillerit eivät aiheuta mitään haittaa lapselle, muistaakseni vasta viidennellä raskauskuukaudella syödyt e-pillerit saattavat aiheuttaa muutoksia tyttölapsen ulkoisiin sukupuolielimiin mutta muutokset ovat vain kosmeettisia ja ne voidaan hoitaa helpolla toimenpiteellä. Älä siis ole sen asian suhteen huolissasi.



Abortin saa viikolle 22 asti mikäli siihen on erittäin painavat syyt ja tuossa tapauksessa raskauden myöhäinen havaitseminen ja se että elämäntilanteessasi vauva olisi todella ei-toivottu riittänee perusteluksi. Tosin noilla raskausviikoilla lapsi pitää käsittääkseni synnyttää joka saattaa olla mielettömän raskas kokemus.



Sinulla on nyt kuitenkin vielä kolme viikkoa aikaa miettiä, puhu miehesi kanssa asiasta ja varaa aika neuvolaan kuten joku jo ehdottikin. Älä tee mitään hätiköityä ratkaisua, saattaisit katua sitä jälkikäteen raskaasti. Tiedän ettei tässä yhteiskunnassa lapsen adoptioon antaminen ole helppo ratkaisu mutta kuitenkin se on yksi varteenotettavista ajattelun aiheista.



Tuollainen yht' äkkinen tieto mullistaa varmasti ajatukset täysin, en voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu! Eiköhän kaikki kuitenkin järjesty hyvin.

luin viestisi joka oli tullut sillä aikaa kun kirjoitin omaani. Käyn nyt kolmatta vuotta terapiassa vanhojen traumojeni vuoksi kamppaillessani. En tiedä mitä sinulle on tapahtunut mutta ymmärrän hyvin sen että kun kulkee " heikoilla jäillä" pienikin asia saattaa horjuttaa hetkellisesti hyvin paljon puhumattakaan tuollaisesta mullistuksesta. Ehkä sinun kannattaisi myös varata aika terveyskeskuksen psykologilta, sinne voi mennä huomaamattomammin ja kynnys on matalampi kuin mielenterveystoimistoon menossa. Myös ajan saa nopeammin. Vieraan kanssa asioiden läpikäyminen on kuitenkin mielestäni helpompaa ja tuo paremman avun kun voi puhua kaikista ajatuksistaan ja tunteistaan vapaasti, ei tarvitse " säästellä" kuulijaa ja tietää että kuuntelijalla on vaitiolovelvollisuus asioista. Voimia.

Raskauden keskeytystä et enää noilla viikoilla saa. Mene ihmeessä juttelemaan neuvolaan, osaavat auttaa ja tukea sinua siellä varmasti. E-pillereistä sinun ei tarvitse huolehtia, niistä ei ole ollut haittaa vauvalle. Tiedoksi sinulle, joka väitit että pitää olla puolen vuoden tauko ennen raskauden alkamista, tietosi on vanhaa. Raskautta saa alkaa yrittää vaikka heti, tosin silloin lasketun ajan määrittäminen voi olla hiukan hankalampaa. Tsemppiä ap, kyllä asiat järjestyvät. Ymmärrän hyvin että uusi vauva on shokki, kun näin yllättäen tulee. Mutta ei se maailmanloppu ole sentään, selviätte ihan varmasti! Voimia sinulle ja perheellesi!



-th

Suomen laki



Suomessa oikeutta raskauden keskeytykseen on yhä rajoitettu. Lain raskauden keskeyttämisestä (239/1970) mukaan raskaus voidaan lain säännöksiä noudattaen naisen pyynnöstä keskeyttää:



1. kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

2. kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus; kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 25 luvun 4 ja 5 §:ssä sekä 20 luvun 1, 3, 3 ja 9 §:ssä tai saman luvun 6 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, jos teko on sisältänyt naisen toimintavapauden törkeän loukkauksen;

3. kun hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;

4. kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai

5. kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.

Neuvolan terkke, psykologi tms. Oletko ajatellut adoptiota, jos et voi/halua pitää vauvaa?

Ennen raskausviikkoa 12 raskaus voidaan keskeyttää, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai lapsen epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä lupa, joka myönnetään äidin nuoren iän, lapsen vakavan vamman tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20 raskausviikkoa, lapsen vamman kohdalla 24.

on tapahtunut, mutta pitäisi varmaan saada ammattiapua? Onneksi sinulla on mies apuna. Ehkä huomenna tuntuu paremmalta. Yritä ajatella lastesi kannalta tilannetta, jos vaan pystyt. Nyt olet äiti ja he tarvitsevat sinua, olet ihan korvaamattoman tärkeä. Eli mami kuntoon ja iloiseksi, niin hekin voivat paremmin. Kamala asia pitää selvittää ja saada siitä rauha jotenkin. Elämään kuuluu mustia päiviä, niin ne kauneimmat päivät loistavat kauneimmin. Rukoilen puolestasi, kun itse olen saanut usein apua rukouksesta.

itkevän ja hengittävän vauvan synnyttäminen kuolemaan jotenkin tilannetta helpottaisi? Kuka oikeasti edes jossain määrin tunteva ihminen pysyisi siinä tilanteessa järjissään, että ehdoin tahdoin tappaa terveen lapsen? Kuitenkin viikolla 22 syntyneitä voidaan jo pelastaa elämälle. SIinä mielessä ap:n teko olisi ihan sama kuin tappaisi jo jomman kumman elossa olevista lapsistaan.



Adoptio on ihan oikea vaihtoehto! Millainen ihminen voi olla niin hirviö, että tappaisi tossa vaiheessa lapsen ennemmin kuin antaisi sille mahdollisuuden elää?

mikään pikku juttu, vaan lapsi todellakin synnytetään, ja kaikki vauvat eivät kuole siinä synnytyksessä, vaan voivat hengittää jopa itkeä.

Onneksi tuo neuvola terkkari on mulle tuttu ja turvallinen. Pystyin hälle kertomaan tilanteeni kokonaan. Hän lupasi minulle varata ajan psykologille, jotta saadaan karttettua minkälaista apua tarvitsen.



En oikein ensin meinannut saada nyyhkytykseltäni sanottua asiaani, mutta omasta mielestäni pärjäsin hyvin. Sain todellakin sanottua koko asian itkemättä (kunhan nyt ensin rauhotuin)...



Nyt täytyy ruveta miettiä miten tämän kerron miehelleni... En todellakaan osaa kuvitella yhtään miten ottaa asian vastaan... Ei ole hälläkään ollut tämä vuosi niin helppoa minun takiani...

ap

Ei voi ainakaan totta olla, paistaa jutista läpi, liian yksityiskohtaisesti selostettu! Antakaa olla jo!

Musta se on toisin päin.

Ei se koulutus sieltä mihinkään karkaa.

Miksi onnenpotkuja sattuu niille jotka niitä eivät halua?



Miksi elämä on näin epäreilua...



Minä olisin pyörtynyt onnesta jos olisin sinun paikallasi...