Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä? Elämä muuttui helpommaksi kun mies viikot töissä muualla, mutta viikonloput kamaliksi
28.03.2022 |
En aluksi ollut innostunut yhtään siitä, että mies ottaisi vastaan työn, jossa joutuu asumaan viikot eli ma-pe toisella paikkakunnalla. Minulle jäisi tällöin yksin lapsemme hoitaminen ja kaikki kotityöt. Sovittiin kuitenkin, että voi ottaa sen työn, koska halusi sitä. Nyt ollaan eletty kuukausi näin, ja arkeni onkin helpottunut merkittävästi. Kaikki aiemmin vuosia vaivannut stressi on pois ja kotitöitä vähemmän, vaikka siis mies teki ennen arkena niistä puolet. Lapsen hoitaminenkin sujuu kevyemmin kuin aiemmin. Mies on täällä viikonloput, ja ne on raskaita, kotitöitä on paljon enemmän silloin kuin nyt arkena, vaikka mies tekee siis puolet. Jotenkin lapsen perään katsominenkin hankalampaa viikonloppuisin.
Olen nyt ajatellut, että ehkä tämänparisuhde on ollut minulle iso stressi? Vai miksi elämä on yhtäkkiä niin paljon helpompaa ilman miestä? Erotakko?
Kommentit (86)
Teillä ei ole kivaa keskenänne. Se johtuu molemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?
Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.
Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?
Eikö ketään muuta ihmetytä ap:n nopeat reaktiot? Tai se, että mies tekee osansa kotihommista, mutta ihme ja kumma niitä hommia on silti enemmän viikonloppuna kuin viikolla, kuten yleensä onkin jos viikolla ollaan töissä ja viikonloppuna tehdään rästiin jääneitä hommia. Mieheen jotenkin omituinen suhtautuminen.
Mua ei ihmetytä. Ihminen tottuu varsin moniin harmillisiinkin asioihin (jopa fyysiseen kipuun) ja alkaa pitää niitä normaaleina. Kun harmillinen asia häviääkin ja elämänlaatu siltä osin paranee, ei enää pidäkään aiempaa tilannetta normaalina eikä halua palata aiempaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?
Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.
Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?
Eikö ketään muuta ihmetytä ap:n nopeat reaktiot? Tai se, että mies tekee osansa kotihommista, mutta ihme ja kumma niitä hommia on silti enemmän viikonloppuna kuin viikolla, kuten yleensä onkin jos viikolla ollaan töissä ja viikonloppuna tehdään rästiin jääneitä hommia. Mieheen jotenkin omituinen suhtautuminen.
Tulee ihan eksä mieleen, joka oli elänyt rankan lapsuuden ja psyyke oli hyvin epävakaa. Rakastuttiin aluksi tulisesti, mutta sitten aloin vaan olemuksellani jotenkin ahdistamaan häntä. Tuo on miehellekin vaikeaa kun ei tiedä miksi toinen on lähes koko ajan vaikeana.
Nopeat reaktiot?? Siis olisko tuossa semmoinen tilanne, mikä itsellänikin. Vuosikausia sitä on sitkutellut ja suorittanut kotona ukon jälkiä keräillen, kun ei ole muusta tiennyt. Sitten kun tulee muutos, niin vasta tajuaa miten tympeää se on ollut. Miten oikeasti rennompaa ja helpompaa voi kotona elely tuntua ilmaa miestä.
Ja joo; Itselläni tällä on tekemistä lapsuuden kanssa. Minut on kasvatettu pärjääjäksi. "Kyllä Maija pärjää". Samalla kun vanhempieni kaikki tuki ja huomio on mennyt vaativimmille sisaruksille (joilla edelleen aikuisena oma elämä levällään, käsi vanhempien lompakolla, lapset huostassa). Olen tottunut, että pärjään. Muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Apua ei ole oppinut koskaan edes pyytämään. Tai vaatimaan. Saati asettamaan niitä rajoja; Aika päiviä sitten olisi pitänyt erota, kun asiaa nyt ajattelee. Psykoterapian kautta on oppinut syyt sille, miksi toimii niinkuin toimii.
Todella tavallista, että nainen kyllästyy mieheensä kun lapsiluku on täynnä.
Mies käy polkee anteliaita viikolla, kai sen ymmärrät? Ja kun säkään et välitä siitä niin sittenhän voitte lähtee eri teille? Helppoa. Taloudelliset syyt jäädä yhteen on säälittäviä. Tilanne voi vain pahentua.