Mitä tehdä? Elämä muuttui helpommaksi kun mies viikot töissä muualla, mutta viikonloput kamaliksi

Kotitöiden suhteen ero on ainakin se, että mies sotkee paljon enemmän kuin minä tai lapsi. Hänen tavaroitaan on koko ajan levällään jossain, minun ja lapsen ei. Ja hän laittaa ruokaa niin, että käyttää siinä ison määrän kippoja ja kuppoja ja kattiloita. Ja harrastuksensa on sellaisia, että niistä kertyy paljon pyykkiä, hiekkaa kulkeutuu varusteiden mukana sisään ja muuta kuraa. Jne. Ja mies siis tekee puolet kotitöistä, mutta tuottaa niitä enemmän kuin minä tai lapsi niin... Vaikka hän hoitaisi itse kaikki jälkensä ja imuroisi parin päivän välein, niin joudun silti elämään kaaoksen keskellä kun hän on paikalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?

Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.

Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?

Eikö ketään muuta ihmetytä ap:n nopeat reaktiot? Tai se, että mies tekee osansa kotihommista, mutta ihme ja kumma niitä hommia on silti enemmän viikonloppuna kuin viikolla, kuten yleensä onkin jos viikolla ollaan töissä ja viikonloppuna tehdään rästiin jääneitä hommia. Mieheen jotenkin omituinen suhtautuminen.

Meilläkin mies tekee kotihommia, mutta on mulla enemmän tekemistä, kun mies kotona vs. vain minä ja lapset. Meillä mies mm. jättää roskavanaa peräänsä, jota keräilen, kun en jaksa odottaa, että mies siivoaa. Ja ei, en jaksa samasta asiasta kitistä loputtomiin. Myös jos mies on huonolla tuulella, niin se leviää koko perheeseen.

Onko siivousstandardisi tyyliä, meille voi tulla kuka tahansa koska tahansa ja koti on aina tiptop.

Meillä joudutaan siivoamaan tai järjestelemään kotia ennen vieraita, toisaalta en kyllä huomaa mitään roskavanaa miehen perässä.

Yllätysvieraat pysyköön poissa.

Yhdessäasuminen on yhtä jatkuvaa komprosmissia. Siksi se sen edut voivat olla pienemmät, kuin haitat.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäasuminen on yhtä jatkuvaa komprosmissia. Siksi se sen edut voivat olla pienemmät, kuin haitat.

Haitat voi olla isommat kuin edut.

Vierailija kirjoitti:

Nauti viikoista. Todennäköisesti mieskin huomaa kohta ettei ole onnellinen teidän kanssa. Sitähän tuo käytös tarkoittaa. Ei ole hyvä olla miehelläkään. Ero on varmasti edessä jossain vaiheessa. Ensimmäinen merkki miehen puolelta on varmaan se, että joku viikonloppu ei tulekaan kotiin.

"Teidän kanssa"? Harvempi mies jättää menemättä kotiin lapsensa luo, vaikka samalla joutuukin sietämään stressaavaa ja nalkuttavaa vaimoa.

Puhukaa. 

Hieno stoori.

Ja usein ihan tottakin reaalimaailmassa.

Kaikki nää julkkikset, esim kännisen Eila vai onks Ella:

- Byaaaaaah, joudun koronan takia asumaan samassa kämpässä italialaisen äijäni kanssa, Niiiiiin raskastaaaa....

Ei koskaan äijät valittamassa samaa.

Vierailija kirjoitti:

Hieno stoori.

Ja usein ihan tottakin reaalimaailmassa.

Kaikki nää julkkikset, esim kännisen Eila vai onks Ella:

- Byaaaaaah, joudun koronan takia asumaan samassa kämpässä italialaisen äijäni kanssa, Niiiiiin raskastaaaa....

Ei koskaan äijät valittamassa samaa.

Harvoin se on nainen, joka sotkee, joten ei kai äijät valitakaan.

Ehkä miettisin, voiko tuo tavallaan olla sitä että olit varautunut miehen työasian suhteen pahempaan, joten nyt kaikki tuntuukin yllättävän helpolta siihen kamalaan verrattuna. Jos olisit etukäteen ajatellut että "hyvin se lapsen kanssa kahdestaan olokin sujuu", voisi olla että ajattelisit nyt sen olevan raskasta?

Lisäksi voi olla, että vielä tulee tilanteita jolloin kaipaisit toista vanhempaa, esim tulet kipeäksi tai muuta. Yleensä ihmisen varautuessa pahempaan yllättytkin, ettei se niin kamalaa ollutkaan ja se voisi selittää tätä siis.

Mutta etkö sitten kaipaa aikuista juttuseuraa tai läheisyyttä? Itsestäni ainakin tuntuu kovin yksinäiseltä jos mies on poissa, viisi vuotiaan kanssa ei ihan samalla tavalla jaksa koko ajan kaikesta keskustella. 😅

No meillä samaa, enkä nyt pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Aivan ihanaa olla vaan lapsen kanssa ja tosiaan toisinaan ”ahdistaa” kun mies tulossa taas kotiin. Eniten meillä ehkä tökkii se että mies tulee kuin hotelliin ja odottaa että pyykit pestään ja ruoka tulee eteen; no ei tule tapahtumaan 😄. Pieniä juttuja kuitenkin, joista päästään sopuun. Muutos arjessa on meilläkin varsin tuore ja toimintamalleja haetaan.

Olen ollut aina sitä mieltä, että parhaimmat parisuhteet ovat sellaisia, joissa koko ajan ei joudu katselemaan toisen naamaa vaan kumpikin saa sen tauon ja olla välillä omissa oloissaan.

Meillä on ihan sama, että on kevyempää ja helpompaa olla yksi lapsen kanssa, kun mies on pois. Myös lapsi tuntuu pitävän siitä. Ainoa mikä on hankalampaa on, että pitää ulkoiluttaa koiraa yksin. Mutta jos luopuisin koirasta ja eroaisin, niin elämä muuttuisi aika paljon kevyemmäksi. Pidän sitä ihan realistisena vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama, että on kevyempää ja helpompaa olla yksi lapsen kanssa, kun mies on pois. Myös lapsi tuntuu pitävän siitä. Ainoa mikä on hankalampaa on, että pitää ulkoiluttaa koiraa yksin. Mutta jos luopuisin koirasta ja eroaisin, niin elämä muuttuisi aika paljon kevyemmäksi. Pidän sitä ihan realistisena vaihtoehtona.

Osaatko sanoa miksi teillä on näin?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miettisin, voiko tuo tavallaan olla sitä että olit varautunut miehen työasian suhteen pahempaan, joten nyt kaikki tuntuukin yllättävän helpolta siihen kamalaan verrattuna. Jos olisit etukäteen ajatellut että "hyvin se lapsen kanssa kahdestaan olokin sujuu", voisi olla että ajattelisit nyt sen olevan raskasta?

Lisäksi voi olla, että vielä tulee tilanteita jolloin kaipaisit toista vanhempaa, esim tulet kipeäksi tai muuta. Yleensä ihmisen varautuessa pahempaan yllättytkin, ettei se niin kamalaa ollutkaan ja se voisi selittää tätä siis.

Mutta etkö sitten kaipaa aikuista juttuseuraa tai läheisyyttä? Itsestäni ainakin tuntuu kovin yksinäiseltä jos mies on poissa, viisi vuotiaan kanssa ei ihan samalla tavalla jaksa koko ajan kaikesta keskustella. 😅

Hyvää suhdetta varmaan kaipaisikin,mutta sellaista ei, missä mies ei tuo suhteeseen mitään. Esim meillä on omat huoneet ja mies viettää kaiken kotonaoloaikansa omassa huoneessaan. Emme keskustele, mies lopetti seksinkin pari vuotta sitten. On jotenkin paljon kevyempää ja rennompaa ja helpompaa olla yksin kotona lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama, että on kevyempää ja helpompaa olla yksi lapsen kanssa, kun mies on pois. Myös lapsi tuntuu pitävän siitä. Ainoa mikä on hankalampaa on, että pitää ulkoiluttaa koiraa yksin. Mutta jos luopuisin koirasta ja eroaisin, niin elämä muuttuisi aika paljon kevyemmäksi. Pidän sitä ihan realistisena vaihtoehtona.

Osaatko sanoa miksi teillä on näin?

Kts 53/53.

Eli kun mies on kotona, niin se on vähän kuin kotona olisi joku ilmaiseksi majoittuva b&b-vieras. Mies ei siis edes maksa asumisestaan mitään. Ei tee kotitöitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miettisin, voiko tuo tavallaan olla sitä että olit varautunut miehen työasian suhteen pahempaan, joten nyt kaikki tuntuukin yllättävän helpolta siihen kamalaan verrattuna. Jos olisit etukäteen ajatellut että "hyvin se lapsen kanssa kahdestaan olokin sujuu", voisi olla että ajattelisit nyt sen olevan raskasta?

Lisäksi voi olla, että vielä tulee tilanteita jolloin kaipaisit toista vanhempaa, esim tulet kipeäksi tai muuta. Yleensä ihmisen varautuessa pahempaan yllättytkin, ettei se niin kamalaa ollutkaan ja se voisi selittää tätä siis.

Mutta etkö sitten kaipaa aikuista juttuseuraa tai läheisyyttä? Itsestäni ainakin tuntuu kovin yksinäiseltä jos mies on poissa, viisi vuotiaan kanssa ei ihan samalla tavalla jaksa koko ajan kaikesta keskustella. 😅

Hyvää suhdetta varmaan kaipaisikin,mutta sellaista ei, missä mies ei tuo suhteeseen mitään. Esim meillä on omat huoneet ja mies viettää kaiken kotonaoloaikansa omassa huoneessaan. Emme keskustele, mies lopetti seksinkin pari vuotta sitten. On jotenkin paljon kevyempää ja rennompaa ja helpompaa olla yksin kotona lapsen kanssa.

Kuulostaa kamalalta, en ihmettele että tuollaisen jälkeen yksinolo tuntuu mukavalta. Ei parisuhteen kuulu olla tuollaista.

-49

Eihän meillä mikään todella hyvä parisuhde ole viime vuosina ollut, mies on ollut jotenkin tyytymätön elämäänsä… työhön ja kaikkeen. Usein kireä. On hänestä juttukumppaniksi toki ollut, mutta viime aikoina halunnut jutella lähinnä omasta työstään. Ei minun työstä eikä minua kiinnostavista asioista. Puuhailee paljon omiaan. Olen silti ajatellut, että tämä on sellaista melko tavallista elämää, vaikka voisi olla parempaakin. Mies ei kuitenkaan ainakaan halua erota. Ap

Mies kuulostaa raskaalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauti viikoista. Todennäköisesti mieskin huomaa kohta ettei ole onnellinen teidän kanssa. Sitähän tuo käytös tarkoittaa. Ei ole hyvä olla miehelläkään. Ero on varmasti edessä jossain vaiheessa. Ensimmäinen merkki miehen puolelta on varmaan se, että joku viikonloppu ei tulekaan kotiin.

Voi olla. Mutta ei mies ole onnellinen siellä uudessa työssäänkään. Halusi ottaa sen työn, koska ne muutamat työpaikat, joissa on täällä ollut, niin ei ole oikein viihtynyt niissä. Ja aukeni kiinnostava mahdollisuus toiselta paikkakunnalta. Mutta ei se sitten taidakaan olla niin kiva kuin luuli. Ei hän mitään positiivista siitä sano, kun viikolla soitellaan tai muutenkaan ole iloisempi kuin ennen. Ap

Luulen että puolisosi otti ensimmäisen hajuraon kun muualle töihin lähti. Itse eroaisin tilanteessasi. Yhteiset asiat lapsen kanssa kyllä sutjaantuvat. Kaikkea hyvää teille.

Mulla sama. Kun mies poissa,  kotona on helpompi hengittää. Kaikkien. Mies ei ole väkivaltainen tms eikä juo. Mutta muuten todella rasittava. Koti on hänelle hotelli joka täyttää hänen tarpeensa. Hän ei tee kotitöitä, paitsi niitä mitä haluaa. Esim saunapuut tekee, hyvä juttu, mutta ne tekee vain kerran vuodessa. Siitä pitää olla kiitollinen. Tiskaus tai siivous ei käy. Ja minä käyn myös töissä, mutta miehen mielestä työni lisäksi minä jaksan hoitaa kodin. Hän ei arvosta. Se on suurin syy.   Seksiä ei ole. Hänellä on omat viihteet sen suhteen ja niitäkin yrittää minun syykseni laittaa tyyliin "kun et anna/et tee alotetta". Sanonut usein että että niin kauan kun katsoo pornoa yksin, käy privaattisivuilla maksaen siitä ja katsoo meidänkin hommien aikana muiden seksiä, minä en ole kiinnostunut. Tätä ei ymmärrä.

Mies ei osallistu myöskään kuluihin kuin sen osalta mitä itse haluaa.  Lisäksi valehtelee raha-asioistaan. En tarvitse hänen rahojaan, mutta valehtelu on ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Kun mies poissa,  kotona on helpompi hengittää. Kaikkien. Mies ei ole väkivaltainen tms eikä juo. Mutta muuten todella rasittava. Koti on hänelle hotelli joka täyttää hänen tarpeensa. Hän ei tee kotitöitä, paitsi niitä mitä haluaa. Esim saunapuut tekee, hyvä juttu, mutta ne tekee vain kerran vuodessa. Siitä pitää olla kiitollinen. Tiskaus tai siivous ei käy. Ja minä käyn myös töissä, mutta miehen mielestä työni lisäksi minä jaksan hoitaa kodin. Hän ei arvosta. Se on suurin syy.   Seksiä ei ole. Hänellä on omat viihteet sen suhteen ja niitäkin yrittää minun syykseni laittaa tyyliin "kun et anna/et tee alotetta". Sanonut usein että että niin kauan kun katsoo pornoa yksin, käy privaattisivuilla maksaen siitä ja katsoo meidänkin hommien aikana muiden seksiä, minä en ole kiinnostunut. Tätä ei ymmärrä.

Mies ei osallistu myöskään kuluihin kuin sen osalta mitä itse haluaa.  Lisäksi valehtelee raha-asioistaan. En tarvitse hänen rahojaan, mutta valehtelu on ärsyttävää.

Tiskaus ja siivous ei käy? Miten ei voi käydä, sehän on teidän yhteinen koti? Olen järkyttynyt ja surullinen millaisten tyyppien kanssa olette. Mahtuu tähän maailmaan näköjään aika paljon lapsellisia miehiä. Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia onneksi.