Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä? Elämä muuttui helpommaksi kun mies viikot töissä muualla, mutta viikonloput kamaliksi
28.03.2022 |
En aluksi ollut innostunut yhtään siitä, että mies ottaisi vastaan työn, jossa joutuu asumaan viikot eli ma-pe toisella paikkakunnalla. Minulle jäisi tällöin yksin lapsemme hoitaminen ja kaikki kotityöt. Sovittiin kuitenkin, että voi ottaa sen työn, koska halusi sitä. Nyt ollaan eletty kuukausi näin, ja arkeni onkin helpottunut merkittävästi. Kaikki aiemmin vuosia vaivannut stressi on pois ja kotitöitä vähemmän, vaikka siis mies teki ennen arkena niistä puolet. Lapsen hoitaminenkin sujuu kevyemmin kuin aiemmin. Mies on täällä viikonloput, ja ne on raskaita, kotitöitä on paljon enemmän silloin kuin nyt arkena, vaikka mies tekee siis puolet. Jotenkin lapsen perään katsominenkin hankalampaa viikonloppuisin.
Olen nyt ajatellut, että ehkä tämänparisuhde on ollut minulle iso stressi? Vai miksi elämä on yhtäkkiä niin paljon helpompaa ilman miestä? Erotakko?
Kommentit (86)
Miehellä masennus. Ota ero. Ei se muuksi muutu tosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mies kireä ja helposti ärtyvä?
Itsellä avioeron jälkeen poistui stressi, kun avioliitossa aina yritin kaikkeni, että exällä olisi hyvä. Eron jälkeen koti oli siistimpi kuin ikinä ja levollinen olo. Vain omat ja lasten sotkut. Ex kyllä teki kotitöitä, mutta hällä oli myös oma sotkut. Ahdistus lähti pois niin oli hyvä olla.
Joo. Meillä ainakin mies nalkutti kotitöistä. Milloin oli biojäteastia liian täysi ja olisi pitänyt tyhjentää jo aiemmin, milloin luuttusin väärin. Ahdisti olla kotona, kun oli aina huomauttelemassa asioista. Nyt siivoan, kokkaan ja teen kaikkia muitakin kotitöitä enemmän. Kun ei oo paineita tehdä, on kivempaa ja huomaa, että tekeekin mielellään! Eri
Siksipä minä olenkin asunut vuosia jo yksin. Seurustellut. Ollut fwb... Ja nyt lopetin nekin touhut. Ihanaa olla kotona! Yöpaitailla vapaalla, syödä karkkia milloin huvittaa, nauttia pitkistä aamupaloista. Ja seinästä ladattava lelu tarpeisiin. 😅 Oon myös laihtunu. Syön terveellisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että minulla ei edes ole ikävä miestä arkisin. Perjantai-aamuna alkaa jo ahdistamaan ennalta rasittava viikonloppu. Ap
Lapsi viikot päivähoidossa ja viikonloput sitten rasittaa? Ihan kaikesta ei voi miestäkään syyttää.
News! Yleensä normaalit perheelliset ihmiset käy töissä
Ap ei siis nauti miehensä seurasta eikä halua läheisyyttä tämän kanssa?
On selvä, että kotona on rauhallisempaa kaksistaan lapsen kanssa, seesteisempää.
Lapsikin saa jakamatonta huomiota eikä ap:n tarvi jakaa itseään monelle ihmisille.
Minulle se oli perhe-elämässä suurin stressi, etten kokenut riittäväni. Sanoin usein, että minua pitäisi olla ainakin 3 kappaletta. Olen introvertti ja tarvin muutenkin paljon omaa rauhaa ja itsekseenoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän meillä mikään todella hyvä parisuhde ole viime vuosina ollut, mies on ollut jotenkin tyytymätön elämäänsä… työhön ja kaikkeen. Usein kireä. On hänestä juttukumppaniksi toki ollut, mutta viime aikoina halunnut jutella lähinnä omasta työstään. Ei minun työstä eikä minua kiinnostavista asioista. Puuhailee paljon omiaan. Olen silti ajatellut, että tämä on sellaista melko tavallista elämää, vaikka voisi olla parempaakin. Mies ei kuitenkaan ainakaan halua erota. Ap
Kuulostaa siltä, että mies on huonoa seuraa omaan elämäänsä liittyvän pahan olon vuoksi. Parisuhteeseenkin sillä on sitten vaikutusta. Ota asia puheeksi miehen kanssa. Ei ehkä edes tajua, että purkaa omaa oloaan suhun.
Kiitos tästä ketjusta. En ole jäänyt mistään paitsi.
-en mennyt naimisiin, kun ei ole onneksi pakko 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Kun mies poissa, kotona on helpompi hengittää. Kaikkien. Mies ei ole väkivaltainen tms eikä juo. Mutta muuten todella rasittava. Koti on hänelle hotelli joka täyttää hänen tarpeensa. Hän ei tee kotitöitä, paitsi niitä mitä haluaa. Esim saunapuut tekee, hyvä juttu, mutta ne tekee vain kerran vuodessa. Siitä pitää olla kiitollinen. Tiskaus tai siivous ei käy. Ja minä käyn myös töissä, mutta miehen mielestä työni lisäksi minä jaksan hoitaa kodin. Hän ei arvosta. Se on suurin syy. Seksiä ei ole. Hänellä on omat viihteet sen suhteen ja niitäkin yrittää minun syykseni laittaa tyyliin "kun et anna/et tee alotetta". Sanonut usein että että niin kauan kun katsoo pornoa yksin, käy privaattisivuilla maksaen siitä ja katsoo meidänkin hommien aikana muiden seksiä, minä en ole kiinnostunut. Tätä ei ymmärrä.
Mies ei osallistu myöskään kuluihin kuin sen osalta mitä itse haluaa. Lisäksi valehtelee raha-asioistaan. En tarvitse hänen rahojaan, mutta valehtelu on ärsyttävää.
Tiskaus ja siivous ei käy? Miten ei voi käydä, sehän on teidän yhteinen koti? Olen järkyttynyt ja surullinen millaisten tyyppien kanssa olette. Mahtuu tähän maailmaan näköjään aika paljon lapsellisia miehiä. Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia onneksi.
No nyt on passaukset passattu. Hän on loukkaantunut ja entistä ilkeämpi.
Ja milloinka meinasit ottaa seuraavan askeleen ja erota?
Vierailija kirjoitti:
Ap ei siis nauti miehensä seurasta eikä halua läheisyyttä tämän kanssa?
On selvä, että kotona on rauhallisempaa kaksistaan lapsen kanssa, seesteisempää.
Lapsikin saa jakamatonta huomiota eikä ap:n tarvi jakaa itseään monelle ihmisille.
Minulle se oli perhe-elämässä suurin stressi, etten kokenut riittäväni. Sanoin usein, että minua pitäisi olla ainakin 3 kappaletta. Olen introvertti ja tarvin muutenkin paljon omaa rauhaa ja itsekseenoloa.
Yleensä lapsi haluaa ja saa huomiota myös isältään. Perheessä on kaksi aikuista, jotka yleensä huolehtivat myös lapsesta. Jos perhe-elämä on sitä, että isä huitelee omissa menoistaan ja äiti tekee kaiken, niin en ihmettele että stressaa.
Otit eron ja lapset isälle vai miten onnistuit olemaan yksin kolmen lapsen kanssa tai edes sait niin monta lasta vaikka tarvitsit paljon omaa rauhaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta. En ole jäänyt mistään paitsi.
-en mennyt naimisiin, kun ei ole onneksi pakko 🙂
Sekä oman että ystäväpiirini liitot ovat onnellisia ja ihan vapaaehtoisia. Kuvitteletko vauvapalstan olevan todellisuuden perhe-elämästä?
Miehen harrastukset voivat olla tosi ärsyttäviä:
-hiekkaiset ja kuraiset ulkovaatteet
-hikiset treenivaatteet
-bensaiset ja rasvaiset tahrat ja jäljet
-kova melu koneista ja laitteista
-keskeneräiset projektit levällään
-lautapelit ja muut tilaavievät systeemit asuinhuoneissa
-tyhjät kaljatölkit kumollaan ja kaljanhaju leviää
Nämä kaikki rasittavat sitä henkilöä, jonka vastuulla kodin siisteys pääasiassa on.
Naisella voi olla kampauspöytä huoneen nurkassa, siinä kaikki.
Minulla ei ole sitäkään, kun olen tämmöinen androgyyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei siis nauti miehensä seurasta eikä halua läheisyyttä tämän kanssa?
On selvä, että kotona on rauhallisempaa kaksistaan lapsen kanssa, seesteisempää.
Lapsikin saa jakamatonta huomiota eikä ap:n tarvi jakaa itseään monelle ihmisille.
Minulle se oli perhe-elämässä suurin stressi, etten kokenut riittäväni. Sanoin usein, että minua pitäisi olla ainakin 3 kappaletta. Olen introvertti ja tarvin muutenkin paljon omaa rauhaa ja itsekseenoloa.Yleensä lapsi haluaa ja saa huomiota myös isältään. Perheessä on kaksi aikuista, jotka yleensä huolehtivat myös lapsesta. Jos perhe-elämä on sitä, että isä huitelee omissa menoistaan ja äiti tekee kaiken, niin en ihmettele että stressaa.
Otit eron ja lapset isälle vai miten onnistuit olemaan yksin kolmen lapsen kanssa tai edes sait niin monta lasta vaikka tarvitsit paljon omaa rauhaa?
Ei parisuhde ole vain lapsista huolehtimista varten, vaan sekin vaatii hoitoa. Introvertille ihmisuhteet ylipäänsä ovat kuormittavia, silloinkin kun kyse on periaatteessa hyvästä suhteesta. Eli kun pakkaan lisätään miehen lisäksi lapset, ihmissuhteita eli kuormitusta vaan on enemmän, kuin lapsettomassa parisuhteessa, jossa jää enemmän aikaa yksinoloon. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta. En ole jäänyt mistään paitsi.
-en mennyt naimisiin, kun ei ole onneksi pakko 🙂Sekä oman että ystäväpiirini liitot ovat onnellisia ja ihan vapaaehtoisia. Kuvitteletko vauvapalstan olevan todellisuuden perhe-elämästä?
Kaiken järjen mukaan vauvalla näkyy enemmistön tavat ja tottumukset.
Esim. akateemiset perheet eivät ole enemmistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauti viikoista. Todennäköisesti mieskin huomaa kohta ettei ole onnellinen teidän kanssa. Sitähän tuo käytös tarkoittaa. Ei ole hyvä olla miehelläkään. Ero on varmasti edessä jossain vaiheessa. Ensimmäinen merkki miehen puolelta on varmaan se, että joku viikonloppu ei tulekaan kotiin.
Voi olla. Mutta ei mies ole onnellinen siellä uudessa työssäänkään. Halusi ottaa sen työn, koska ne muutamat työpaikat, joissa on täällä ollut, niin ei ole oikein viihtynyt niissä. Ja aukeni kiinnostava mahdollisuus toiselta paikkakunnalta. Mutta ei se sitten taidakaan olla niin kiva kuin luuli. Ei hän mitään positiivista siitä sano, kun viikolla soitellaan tai muutenkaan ole iloisempi kuin ennen. Ap
No tuollainen puolison tyytymättömyys omaan elämäänsähän heittää koko suhteen ylle harmaan sumun.
En asuisi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei siis nauti miehensä seurasta eikä halua läheisyyttä tämän kanssa?
On selvä, että kotona on rauhallisempaa kaksistaan lapsen kanssa, seesteisempää.
Lapsikin saa jakamatonta huomiota eikä ap:n tarvi jakaa itseään monelle ihmisille.
Minulle se oli perhe-elämässä suurin stressi, etten kokenut riittäväni. Sanoin usein, että minua pitäisi olla ainakin 3 kappaletta. Olen introvertti ja tarvin muutenkin paljon omaa rauhaa ja itsekseenoloa.Yleensä lapsi haluaa ja saa huomiota myös isältään. Perheessä on kaksi aikuista, jotka yleensä huolehtivat myös lapsesta. Jos perhe-elämä on sitä, että isä huitelee omissa menoistaan ja äiti tekee kaiken, niin en ihmettele että stressaa.
Otit eron ja lapset isälle vai miten onnistuit olemaan yksin kolmen lapsen kanssa tai edes sait niin monta lasta vaikka tarvitsit paljon omaa rauhaa?
Mistä keksit, että lapsia olisi kolme?
_Minua_ on pitänyt olla 3: yksi lapselle, yksi miehelle, yksi itselleni.
-se intro
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei siis nauti miehensä seurasta eikä halua läheisyyttä tämän kanssa?
On selvä, että kotona on rauhallisempaa kaksistaan lapsen kanssa, seesteisempää.
Lapsikin saa jakamatonta huomiota eikä ap:n tarvi jakaa itseään monelle ihmisille.
Minulle se oli perhe-elämässä suurin stressi, etten kokenut riittäväni. Sanoin usein, että minua pitäisi olla ainakin 3 kappaletta. Olen introvertti ja tarvin muutenkin paljon omaa rauhaa ja itsekseenoloa.Yleensä lapsi haluaa ja saa huomiota myös isältään. Perheessä on kaksi aikuista, jotka yleensä huolehtivat myös lapsesta. Jos perhe-elämä on sitä, että isä huitelee omissa menoistaan ja äiti tekee kaiken, niin en ihmettele että stressaa.
Otit eron ja lapset isälle vai miten onnistuit olemaan yksin kolmen lapsen kanssa tai edes sait niin monta lasta vaikka tarvitsit paljon omaa rauhaa?Mistä keksit, että lapsia olisi kolme?
_Minua_ on pitänyt olla 3: yksi lapselle, yksi miehelle, yksi itselleni.
-se intro
Kyseessä lie lapsiinsa sulautunut mamma, jolle lapsi ja äiti on symbioottinen kokonaisuus ja miehellä ei merkitystä miehenä. Tuol laskuopilla saa kolme.
Itse samassa tilanteessa huomasin, että vaikka itsellä on paljon enemmän kotitöitä yksin ollessa, niin ne tulee stressittömämmin tehtyä, kun jotenkin ne osaa aikatauluttaa paremmin, kun tietää että niihin ei toiselta tule apuja. Yhdessä ollessa monesti olettaa, että toinen hoitaa jonkun jutun ja jos ei niin käykään, niin sitten saattaa suututtaa, kun pitääkin itse alkaa sitä tekemään.
Ymmärrän sua ap.
Mainitsit, että miehesi on takakireä, ei tunnu viihtyvän entisissä tai nykyisessäkään työssään ja vaikka mies tekee, niin silti tuntuu että hänen ollessaan kotona on tekemistä sinulla enempi. Kuulostaa että miehesi on energiasyöppö, negatiivinen ankeuttaja, luultavasti jättää tavaroita hajalleen ja esim. varmasti ruuanlaittokin on aikaa vievämpää jos sun pitää kokata isoruokaiselle miehellekin päivän päätteeksi. Ja lapsen kanssa luultavammin vielä niin, että miehellä ei ole ihan yhtä hyvin pakka hallussa, eli vaikka olisi lapsen kanssa niin sinulla pitää luultavasti olla siinä koko ajan ”varmistamassa”. Tyyliin muistutella, että tulee pestyä hampaat, kohta on ruoka-aika, ulos pitää tänään muistaa laittaa kumpparit jne. Tätähän se monesti äidin rooli on. Säälittävää. Itse olen samaan miinaan astunut, ei sillä. Miehille rima on niin matala; Riittää kun ei lapsiaan tai akkaansa piekse. Sillä pääsee jo pitkälle.
Ja nyt. Olet yllättynyt siitä, miten eri ilmapiiri ja rentous kotona on, kun oletkin lapsen kanssa kahden. Tämä johtuu siitä, että sinun ei koko ajan tarvitse olla varmistelemassa ja miehen sotkuja siivoamassa. Yksin vastuussa kaikesta ja sillä selvä.
Mulla vähän sama tilanne. Pitkä liitto. Kaksi kouluikäistä lasta. Mies käynyt iät ajat vuorotöissä (lue= kotona miten sattuu luonnollisesti) ja minä hoitanut kaiken; lapset, päiväkotivuodet, omat työt, lasten kaverikuviot, vaatehuollon, remontit, autot jne. Kaiken. Vuosi sitten lopetti vuorotyöt. On ollut siitä alkaen samassa vuorokausirytmissä kotona kuin loppuperhe. Ja minä tajusin puolen vuoden aikana tämän alettua, että mies on pelkkä statisti. Ei tuo oikeasti tajua miten tämä perhe toimii. Mitä kaikkea vaatii. Helpommalla todellakin pääsin, kun ei aamusta iltaan aina jaloissa ollut kotona ollessa. Nyt pari kuukautta sitten mies lähti opiskelemaan. Viettää muutaman yön poissa silloin tällöin. Ja ihan niin kuin sinäkin; Nautin suuresti ja miehen kotiintulo ahdistaa. Lapset ei isänsä perään kysele. Kotona on helpompi olla.
Tätä siis jatkunut nyt vuoden alusta. En ole tekemässä äkkinäisiä liikkeitä minäkään. Mies on kyllä hyvinkin tietoinen, että on tehnyt itsestään vuosien varrella minulle (ja lapsilleen) täysin tarpeettoman. Nyt mietin tätä rauhassa. Todellakin kun meillä on se yksi ainoa elämä. En aio viettää sitä katkeroitumalla täyshoitolan pitäjänä omalle puolisolle, joka lokkeilee minkä ehtii.
No nyt on passaukset passattu. Hän on loukkaantunut ja entistä ilkeämpi.