Mitä tehdä? Elämä muuttui helpommaksi kun mies viikot töissä muualla, mutta viikonloput kamaliksi

Vierailija kirjoitti:

Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?

Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.

Uutuuden viehätystä. Vasta kokonainen kalenterivuosi näyttään ns totuuden millaista se on oikeasti elää uutta elämän vaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan riittävä syy erota. Jos erillään on selvästi mukavampaa kuin yhdessä, niin miksi pilata ainutkertaista elämäänsä tuollaisessa liitossa? Parisuhteen pitäisi parantaa kaikkien osapuolten elämänlaatua, ei huonontaa sitä.

Mutta entä lapsi? Ilman lasta eroaisinkin varmaan.

Ap

Eikös se ole ihan sovittavissa minkä verran lapsi tapaa isäänsä? Ei ole pakko lähteä mihinkään viikko-viikko -systeemiin, eikä lapsi nytkään näe isäänsä kuin viikonloppuisin, joten sitähän ero ei muuttaisi kuitenkaan. Onneton liitto on huono asia lapsellekin, kyllä hän huomaa ettei teillä ole kaikki kunnossa ja kärsii siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?

Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.

Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?

Vierailija kirjoitti:

Ei muutaku hommat viikonlopuiksi töitä ittelles.

Olen siis arkisin itse töissä ihan normaalisti. En taida millään jaksaa töitä seitsemänä päivänä viikossa. Ei taitaisi työnantajanikaan asiasta ilahtua, jos ottaisin vielä toisen työn viikonlopuiksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että minulla ei edes ole ikävä miestä arkisin. Perjantai-aamuna alkaa jo ahdistamaan ennalta rasittava viikonloppu. Ap

Lapsi viikot päivähoidossa ja viikonloput sitten rasittaa? Ihan kaikesta ei voi miestäkään syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan riittävä syy erota. Jos erillään on selvästi mukavampaa kuin yhdessä, niin miksi pilata ainutkertaista elämäänsä tuollaisessa liitossa? Parisuhteen pitäisi parantaa kaikkien osapuolten elämänlaatua, ei huonontaa sitä.

Mutta entä lapsi? Ilman lasta eroaisinkin varmaan.

Ap

Eikös se ole ihan sovittavissa minkä verran lapsi tapaa isäänsä? Ei ole pakko lähteä mihinkään viikko-viikko -systeemiin, eikä lapsi nytkään näe isäänsä kuin viikonloppuisin, joten sitähän ero ei muuttaisi kuitenkaan. Onneton liitto on huono asia lapsellekin, kyllä hän huomaa ettei teillä ole kaikki kunnossa ja kärsii siitä.

On tietysti sovittavissa. Mutta vaikka joka toinen viikonloppu… miehen pitäisi aina hakea ja viedä, koska minulla ei ole ajokorttia. Matkaa on vajaat 300 km. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?

Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.

Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?

Eikö ketään muuta ihmetytä ap:n nopeat reaktiot? Tai se, että mies tekee osansa kotihommista, mutta ihme ja kumma niitä hommia on silti enemmän viikonloppuna kuin viikolla, kuten yleensä onkin jos viikolla ollaan töissä ja viikonloppuna tehdään rästiin jääneitä hommia. Mieheen jotenkin omituinen suhtautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että minulla ei edes ole ikävä miestä arkisin. Perjantai-aamuna alkaa jo ahdistamaan ennalta rasittava viikonloppu. Ap

Lapsi viikot päivähoidossa ja viikonloput sitten rasittaa? Ihan kaikesta ei voi miestäkään syyttää.

Olen ollut pari vuotta töissä ja lapsi päiväkodissa. Ainoa muutos on ollut nyt se, että mies muutti ma-pe muualle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan riittävä syy erota. Jos erillään on selvästi mukavampaa kuin yhdessä, niin miksi pilata ainutkertaista elämäänsä tuollaisessa liitossa? Parisuhteen pitäisi parantaa kaikkien osapuolten elämänlaatua, ei huonontaa sitä.

Mutta entä lapsi? Ilman lasta eroaisinkin varmaan.

Ap

Eikös se ole ihan sovittavissa minkä verran lapsi tapaa isäänsä? Ei ole pakko lähteä mihinkään viikko-viikko -systeemiin, eikä lapsi nytkään näe isäänsä kuin viikonloppuisin, joten sitähän ero ei muuttaisi kuitenkaan. Onneton liitto on huono asia lapsellekin, kyllä hän huomaa ettei teillä ole kaikki kunnossa ja kärsii siitä.

On tietysti sovittavissa. Mutta vaikka joka toinen viikonloppu… miehen pitäisi aina hakea ja viedä, koska minulla ei ole ajokorttia. Matkaa on vajaat 300 km. Ap

1200 km viikonloppya kohden. Olet outo.

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan kävisin miehen kanssa asiasta vakavan keskustelun. Kertoisin kuinka alunperin pidin tätä kaukana olevaa työtä huonona ajatuksena ja mietin omaa jaksamistani lapsen kanssa kahden, mutta että nyt arki on todella halppoa ja stressaan niitä viikonloppuja ja ne tuntuvat hankalalta. Kertoisin suoraan että ero on käynyt mielessä ja että nyt oikeastaan olisi se viimeinen hetki tehdä asialle jotain, koska en halua vain lähteä ovat paukkuen vaan antaa tälle suhteelle mahdollisuuden. Kysyisin onko mies valmis samaan.

Toki jos et ole kiinnostunut suhdetta pelastamaan niin sitten on asia eri.

Siis koska minulla on tämä kokemus, niin eikös erota?

Totta kai ilman miestä on viikolla helpompaa, koska ei tarvitse ottaa häntä millään tavalla huomioon. Viikonloppuna on toisin eli on tehtävä kompromisseja, mietittävä toisen tunteita ja jaettava omasta ajastaan parisuhteelle.

Entä jos ap miettisi, miksi ilman puolisoa hän kokee saavansa elämältä enemmän. Kyse ei ole miehestä ja työstään lainkaan vaan siitä, mitä ap suostuu antamaan parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?

Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.

Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?

Eikö ketään muuta ihmetytä ap:n nopeat reaktiot? Tai se, että mies tekee osansa kotihommista, mutta ihme ja kumma niitä hommia on silti enemmän viikonloppuna kuin viikolla, kuten yleensä onkin jos viikolla ollaan töissä ja viikonloppuna tehdään rästiin jääneitä hommia. Mieheen jotenkin omituinen suhtautuminen.

En väittänyt, että kotihommia olisi välttämättä määrällisesti enemmän. Voi olla, että olen energisempi miehen ollessa pois ja siksi saan kevyemmin hoidettua kotitöitä. Eikä meillä jää arkena rästiin lapsen kanssa kotitöitä, vaan koti on siisti, tiskit ja pyykit hoidettu. Ap

Oikeesti kuukausi? Ei kauaskantoisia ratkaisuja tehdä kuukauden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti kuukausi? Ei kauaskantoisia ratkaisuja tehdä kuukauden perusteella.

Joo, kuukausi. Enkä minä ole tässä heti mitään ratkaisuja tekemässä. Kunhan pohdin… ja yritän selvitellä ajatuksiani… olen vain niin yllättynyt siitä, miten hyväksi elämä arkena muuttui. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?

Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.

Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?

Eikö ketään muuta ihmetytä ap:n nopeat reaktiot? Tai se, että mies tekee osansa kotihommista, mutta ihme ja kumma niitä hommia on silti enemmän viikonloppuna kuin viikolla, kuten yleensä onkin jos viikolla ollaan töissä ja viikonloppuna tehdään rästiin jääneitä hommia. Mieheen jotenkin omituinen suhtautuminen.

Meilläkin mies tekee kotihommia, mutta on mulla enemmän tekemistä, kun mies kotona vs. vain minä ja lapset. Meillä mies mm. jättää roskavanaa peräänsä, jota keräilen, kun en jaksa odottaa, että mies siivoaa. Ja ei, en jaksa samasta asiasta kitistä loputtomiin. Myös jos mies on huonolla tuulella, niin se leviää koko perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et olisi halunnut päästää ja nyt neljän viikon jälkeen eroamassa? Oletko itse psyykkisesti ihan tasapainoinen? Ei mitään persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista?

Voi hohhoo. Painu äitisi helmoihin siitä provoilemasta.

Voi hohhoo. Miksi ei vaan voi jättää vastaamatta tällaisiin? Pitää näyttää ympäristölle se oma tyhmyys?

Eikö ketään muuta ihmetytä ap:n nopeat reaktiot? Tai se, että mies tekee osansa kotihommista, mutta ihme ja kumma niitä hommia on silti enemmän viikonloppuna kuin viikolla, kuten yleensä onkin jos viikolla ollaan töissä ja viikonloppuna tehdään rästiin jääneitä hommia. Mieheen jotenkin omituinen suhtautuminen.

En väittänyt, että kotihommia olisi välttämättä määrällisesti enemmän. Voi olla, että olen energisempi miehen ollessa pois ja siksi saan kevyemmin hoidettua kotitöitä. Eikä meillä jää arkena rästiin lapsen kanssa kotitöitä, vaan koti on siisti, tiskit ja pyykit hoidettu. Ap

Mitä ihmettä siis viikonloppuna tapahtuu?

Kaikille ei vain sovi 24/7 yhdessä oleminen. Oma avioliitto kesti aika pitkään varmaan juuri miehen (ja omien) työmatkojen vuoksi. Arki todellakin tuntui sujuvammalta kun vain yksi aikuinen paikalla vaikka kotityöt jaettiin eikä toinen ollut mikään sotkija. Tuntui että lapsi oli rauhallisempi kun ei ”kilpaillut” vanhempien huomiosta… ja siis rauhallinen on muutenkin. Nyt uudessa suhteessa missä ehkä 3 vrk viikosta samassa osoitteessa, hyvin toimii. Mutta ap:n tilanteessa tosiaan katselisin vielä pidempään miltä tuntuu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan riittävä syy erota. Jos erillään on selvästi mukavampaa kuin yhdessä, niin miksi pilata ainutkertaista elämäänsä tuollaisessa liitossa? Parisuhteen pitäisi parantaa kaikkien osapuolten elämänlaatua, ei huonontaa sitä.

Mutta entä lapsi? Ilman lasta eroaisinkin varmaan.

Ap

Eikös se ole ihan sovittavissa minkä verran lapsi tapaa isäänsä? Ei ole pakko lähteä mihinkään viikko-viikko -systeemiin, eikä lapsi nytkään näe isäänsä kuin viikonloppuisin, joten sitähän ero ei muuttaisi kuitenkaan. Onneton liitto on huono asia lapsellekin, kyllä hän huomaa ettei teillä ole kaikki kunnossa ja kärsii siitä.

On tietysti sovittavissa. Mutta vaikka joka toinen viikonloppu… miehen pitäisi aina hakea ja viedä, koska minulla ei ole ajokorttia. Matkaa on vajaat 300 km. Ap

Tällaisetkin asiat on järjestettävissä. On lukemattomia ex-perheitä joissa vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, ja järjestävät lasten tapaamiset miten parhaaksi näkevät.

Onko miehellä perhettä sillä paikkakunnalla jossa nyt asut lapsen kanssa? Tai jossain lähistöllä? Tiedän tapauksia, joissa etävanhempi hakee lapsen ja menee hänen kanssaan esim. omien vanhempiensa luokse viikonlopuksi.

Mies ei välttämättä kulje kovin pitkään siellä 300km päässä, joten sitä ei kannata liikaa ajatella eroa miettiessä.

Toki itse päätätte mitä teette, voitte myös sopia ettette enää ole yhdessä vaikka mies kävisi esim. joka toinen viikonloppu lasta tapaamassa ja asuisi sen aikaa teidän luonanne, tai sinä lähtisit siksi aikaa vaikka omien vanhempiesi luokse tai johonkin muuhun reissuun kun mies on teillä. Tuollaisen välimatka-asian takia ei kuitenkaan kannata pysyä onnettomassa liitossa.

Ennen kuin lähdet eroamaan niin mielestäni tärkeintä olisi, että ostat itsellesi päiväkirjan ja alat kirjoittamaan itsellesi ylös kaiken sen, mitä ajatuksissasi pyörii ja myös sen lisäksi kaiken sen, mitä haluat miehellesi kertoa. Ja millä tavalla tämä suhde voitaisiin jollain tavalla säilyttää tai vastaavasti korjata. 

Mielestäni liian usein parisuhteessa kumpikaan ei puhu tai kommunikoi, vaan antaa ongelmien kasvaa ja kasvaa ja sitten jossain vaiheessa ne poksahtaa ulos, eikä enää osata keskustella asiallisesti ja rakentavasti. Riidat syttyy pienistäkin asioista ja erohan siitä lopulta tulee. 

Mielestäni ei siis kannata vain "katsella" vaan oikeasti alkaa työstämään mistä kaikki ongelmat tulevat ja onko vielä syvemmällä olevia ongelmia, jotka vain nyt tulevat esille. 

Miehet on yli ikäisiä prnoon addiktoituneita lapsia parempi ilman varsinkin suomalaisia nössöjä..

Stalkkereita tyynni tai sittwn supon hommissa isotellakseen pikkumunaisuuttaan..