Lue keskustelun säännöt.
Saatteko aikuisina rahallista tukea vanhemmiltanne?
27.03.2022 |
Tuli mieleen tuosta viikkorahakeskustelusta sekä jostain vanhasta langasta jossa aikuiset kertovat kuinka heille on vanhemmat ostaneet asuntoja, lomamatkoja, maksaneet auton käsirahaa, antaneet isoja syntymäpäivämuistamisia jne.
Omalla kohdallani käytännössä kaikki rahallinen auttaminen on loppunut siihen kun 18 vuotiaana muutin pois kotoa. Lapsena ja nuorena en saanut viikkorahaa, satunnaisesti tarpeeseen pari kymppiä. Nykyään jouluna saatan saada 50-80e. Miehellä sama juttu, kolmekymppislahjaksi sai sukat, jouluisin myös jotain vastaavaa. Vanhempiemme vähävaraisuudesta ei ole kyse, melko hyvin toimeentulevia on molempien porukat. Lisään tähän vielä että en ole siis koskaan osannut edes odottaa mitään lahjuksia tai avustuksia, vasta näitä keskusteluja lukiessa olen alkanut miettiä että onko tavallistakin että vielä aikuisille lapsille lahjoitetaan säännöllisesti satasia-tonneja sekä maksellaan isoja kuluja, vai onko tavallisempaa pihistellä avun kanssa. Itse aion toimia omien lasten kanssa toisin kuin omalla kohdallani on toimittu, mielelläni siis avustan ja sponssaan kaikin puolin oli lapset sitten minkä ikäisiä tahansa.
Tähän vielä se, että lapsenlapsiaan eivät hoida kuin pari tuntia silloin tällöin ja lähinnä vain jos tulee jokin akuutti tarve. Omassa lapsuudessani oltiin kyllä kuitenkin jatkuvasti mummolassa pitkiäkin aikoja ja todella, todella usein. Ja se olisi lapsenakin ihanaa. Meidän lapsia eivät ole ottaneet edes koskaan yökylään, tuntuu että jäävät paisti samankaltaisista kivoista muistoista. Eli ei ole kyse siitäkään että vanhemmat "kostaisivat" sen etteivät itse olisi saaneet apua, ovat kyllä saaneet ja ylenpalttisesti. Onko tämä joku tietyn ikäluokan juttu? Vanhemmat syntyneet 60-luvulla. Kertokaa miten teidän kohdalla on toimittu ja minkä ikäisiä te ja vanhempanne olette?
Kommentit (25)
Vanhempien ei pitäisi koskaan ryhtyä lastensa asuntolainan takaajaksi! Kenelle tahansa meistä voi tulla elämässä vastaan ikäviä ja odottamattomia tilanteita: Vakavia sairauksia, perheenjäsenen sairaus, avioero, puolison kuolema, työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, onnettomuuksia ja ikäviä sattumia. Jos lapsi ei pysty lyhentämään lainaansa pankkiin, niin pahimmassa tapauksessa henkilötakaajana olevat vanhemmat joutuvat maksamaan aikuisen lapsensa asuntolainan.
Lainan takaus tarkoittaa, että muu kuin päävelallinen joutuu vastuuseen lainan takaisinmaksusta, jos päävelallinen ei itse hoida velkaansa. Lainan takaaja on silloin vastuussa takaisinmaksusta. Lainan takaus on pankin turvana velallisen maksukyvyttömyyden varalta.
Itse en koskaan ryhtyisi henkilötakaajaksi kenenkään ihmisen lainaan. Henkilötakaajalla on suuri taloudellinen vastuu lainasta. Tämä voi aiheuttaa ongelmia takaajan omaan talouteen. Jos ryhtyy henkilötakaajaksi, niin se voi olla lainan saamisen esteenä, jos tarvitseekin itse lainaa pankista. Henkilötakaus aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia riskejä. Monet ihmissuhteet ovat katkenneet suvuissa ja ystäväpiireissä, kun liian hyväuskoinen, luottavainen ja kiltti lainan takaaja onkin joutunut lainan maksajaksi.
Omat vanhemmat ovat jo kirkkomaalla. Maksamme itse kaiken emmekä saa mitään apua kummankaan vanhemmilta tai sukulaisilta. En osaa kuvitellakaan, että olisin ajanut vanhempien autolla, vanhemmat olisivat maksaneet harrastuksia ja tavaroita ja ryhtyneet jopa asuntolainan takaajiksi. Vanhempien ei tarvitse loputtomasti paapoa aikuisia lapsiaan ja rahoittaa aikuisten lasten ja heidän perheidensä elämää.
En ole koskaan odottanut, että aikuisen ihmisen vanhemmat avustavat rahallisesti, hoitavat ilmaiseksi lastenlapsia ja aikuisten lastensa kotia, tekevät ilmaiseksi remonttia ja rakentavat taloa ja rahoittavat lastensa matkoja. Aikuisen ihmisen pitää ottaa itse vastuu elämästään, raha-asioistaan ja omasta perheestään. Tätä vastuuta ei tule siirtää vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt mitään noin kallista. Mutta auttavat jos tarve, lähinnä lapsilleni tarvittavissa jutuissa. Ja oli takaamassa asuntolainaa ja omaa autoo ei varsinaisesti vaan autoni on vanhempienk ettei mun tarvi maksaa siihen liittyviä maksuja. Eli rahaa saan vain harvoin, mutta asioita maksavat puolestani..mm. harrastukset, vaatteita, keinu, lasten sängyt ja turvaistuimet..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. 18v ikään loppui kaikki ja sen jälkeen ei pennin latia, lahjan lahjaa, mitään apua tai tukea. Eivät pidä yhteyttä, eivät halua tavata lapsenlapsia. Olivat jo lapsuudessa sysipaskat vanhemmat ja jatkavat tyylilleen uskollisena loppuun saakka.
Ei ole rahasta kiinni tämä, vaan täydellisestä rakkauden puutteesta. Eivät ole koskan rakastaneet omia lapsiaan ja tekivät vaan ”pakosta” (sosiaalinen paine) lapset. Sitten kostettiin lapsille tämä kaltoinkohhteluna.
Nykyään ei helposti edes hyväksytä henkilötakausta. En muista yhtään henkilötakausta viimeisen vuoden aikana.
Juu, vieläpä haudan takaa. Äitini veronpalautukset kilahtaa elokuussa tililleni, yllättävän suuri summa kaiken lisäksi.
Opiskeluaikoina kun oli tiukempaa, saaattoivat antaa muutaman kympin rahaa / tuoda ruokakassin kyläillessään tai kustantaa joulu / synttärilahjaksi jonkin tarpeellisen isomman jutun esim. silmälasit. Mitään asuntoja tosiaan eivät ole ostelleet minulle eikä sisaruksille eikä mitään säännöllisiä satojen saati tuhansien eurojen juttuja ole makseltu.
Nykyään ei tuollaiselle ole enää tarvetta mutta muistavat meitä lapsia edelleen lahjoin syntymäpäivinä ja jouluna.
Meillä lapsilla ikää reilu 30v-lähes 50v. Vanhemmat on 70v.