Elämä olisi ihan hyvää, jos se tippuisi noin1960-70-luvun tasolle. Tietysti oli köyhiä - heitä en tarkoita, vaan esimerkiksi ruokia, ruokien pakkaustapaa, talouskoneita, lasten leikkikaluja...

Kotipaikkakuntani suurin järvi oli niin saastunut vielä 70-luvulla, että uida ei voinut, se haisi ja kalat kuoli hapen puutteeseen.

Nyt siinä voi uida ja kalastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyijymaaleja, vaarallisia kemikaaleja, asbestia, lyijyä bensassa, vaarallisia elintarvikkeiden lisäaineita, ei turvavöitä.

Listaa voi jatkaa loputtomiin. Ai että kuinka olisikin kivaa elää 60-luvulla ja 70-luvulla.

Maailma oli silti puhtaampi kuin nykyään. Nyt meillä on mikromuovia jo veressäkin.

Ei ollut. Suomenkin saastunein ja roskaisin vuosikymmen oli 70-luku, ja ihan samoin oli muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervettä ulkoilmaelämää ilman lihavuutta. Moni eli täysillä, kunnes noutaja tuli. Ei vuosikymmenien sairauskierteitä.

Joka paikassa sai polttaa ja lähes jokainen lapsi sai viettää vuosia vastasyntyneestä alkaen tupakansavussa, kun kodeissa poltettiin sisällä.

Hammashygienia oli aivan lapsenkengissään. Omilla vanhemmillani ei ollut 25-vuotiaana enää yhtään omaa hammasta, eivätkä oikein osanneet opettaa lapsiaankaan.

Minun on kyllä vähän vaikea uskoa tätä, että yleisesti ottaen ei oltaisi ymmärretty hammashygienian merkitystä oikein ollenkaan, kyse on kuitenkin 60/70-luvuista eli ei niin hirveän kauan sitten olleesta ajasta. Minä nyt olen syntynyt 1980, mutta ei minun läheisissäni ollut näitä kaksikymppisenä kaikki hampaansa menettäneitä.

Ainakin 70-luvulla sai hammashoidosta tarroja kylppärin seinälaattoihin liimattaviksi: "Harjaa hampaat huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu" yms. Tarrojen lisäksi oli monenlaista muutakin terveysvalistusta lastenlauluista neuvolan lehtisiin: "Karkkia emme aio enää hankkia vaan viemme rahat kohti pankkia", "Muista syödä särki, siitä kasvaa hampaat, järki". Lauluista mm. "Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa..."

Onpa erikoinen ketju. Muistan vielä oikein hyvin elämän maalla 60-luvulla. Meillä oli jopa iso talo ajan standardien mukaan. Ruokana oli kuutena päivänä viikossa perunaa ja pannuun kärtsättyä ruskeaa kastiketta. Sillä kärtsäyksellä saatiin kastikkeeseen edes vähän makua. Yhtenä päivänä oli vähän parempaa ruokaa, usein karjalanpaistia, makaronilaatikkoa ilman lihaa ja perunoita. Äiti oli todella surkea kokki. Vihanneksia oli syyskesästä syksyyn, lähinnä porkkanoita, lanttuja, punajuuria ja valkokaalia. Talvella oli jäljellä lanttua. Marjoja kerättiin metsästä ja säilöttiin. Isä osti jouluksi laatikollisen omenia, muuten talvella ei ollut hedelmiä. Vastaavasti juhannukseksi isä osti korin limsaa, siis 24 pll, mitä meidän seitsenhenkinen perheemme piti ylellisyytenä. Muulloin limsaa ei saatu.

Kodinkoneista oli sähköliesi ja jääkaappi. Pyykit pestiin joko käsin tai pulsaattorikoneella. Ekaluokkalainen oli äitini mielestä kyllin iso hoitamaan kokonaan perheen pyykinpesun. Kotitaloushommat kuuluivat vain ja ainoastaan äidille tai tytöille, peltohommat yllättäen kaikille. Navettahommat vaihtelevasti.

Puhelin meille tuli 1968. Seuraavana vuonna isä kaivoi vesijohtoputken sisälle. Ulkovessa oli vielä toiminnassa ja pesut hoidettiin kerran viikossa saunassa. Kauppareissut hoidettiin pyörällä, kauppaan oli 6 km. Sama matka kouluun, missä käytiin myös pyörällä. Auto meille ostettiin 1972. Toki olin minäkin tosi hyvä kulkemaan ja tekemään töitä myös hevosella. Traktori tuli seitkytluvun puolivälin liepeillä.

Televisio tuli muistaakseni 1968-69. Se oli niin ihmeellinen asia, että koko kylä kävi sitä katsomassa.

Mitä tässä on käsittelemättä? Lastenhoito ainakin. Äidin mielestä isommat lapset olivat jo nelivuotiaina kyllin taitavia ja kypsiä hoitamaan pienempiä ihan yksikseen kotona. Pidän näin jälkikäteen ihmeellisenä, ettei lapsia kuollut enemmän kuin silloin kuoli, kukaan ei peräämme katsonut.

Kunnassa oli yksi kunnanlääkäri, joka teki töitä aamukuudesta yömyöhään. Lääkärissä ei ollut ajanvarausta eikä edes vuoronumeroita. Mikä tarkoitti, että kaikki potilaat menivät sinne odottamaan aamulla ja odottivat paikalla kunnes pääsivät vastaanotolle.

Kotitalo lämpesi puilla ja yhdessä huoneessa oli öljykamina. Omassa huoneessani oli kylmään aikaan välillä vain 13 astetta lämmintä, minkä lämpötilan mittaamisesta äitini suuttui hirveästi.

Isä sai infarktin viisikymppisenä ja kuoli siihen suorin jaloin. Äiti eli kuitenkin lähes satavuotiaaksi.

Ja sitten voimme mennä kysymykseen oliko asiat silloin jotenkin paremmin? Ei todellakaan ollut. Ainoa mikä oli paremmin oli yhteisöllisyys.

Vierailija kirjoitti:

Kotipaikkakuntani suurin järvi oli niin saastunut vielä 70-luvulla, että uida ei voinut, se haisi ja kalat kuoli hapen puutteeseen.

Nyt siinä voi uida ja kalastaa.

Meidän kodin ohi virtasi joki, siellä kelli kuolleita sianporsaita kun jätejutut ei olleet tärkeitä. Uida joessa ei silloin voinut, nyt voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervettä ulkoilmaelämää ilman lihavuutta. Moni eli täysillä, kunnes noutaja tuli. Ei vuosikymmenien sairauskierteitä.

 

Joka paikassa sai polttaa ja lähes jokainen lapsi sai viettää vuosia vastasyntyneestä alkaen tupakansavussa, kun kodeissa poltettiin sisällä.

 

Hammashygienia oli aivan lapsenkengissään. Omilla vanhemmillani ei ollut 25-vuotiaana enää yhtään omaa hammasta, eivätkä oikein osanneet opettaa lapsiaankaan.

Olen kasikymppinen ja minulta on poistettu kaksi viisaudenhammasta. Lapsillemme on myös opetettu hampaitten hoito pienestä pitäen ja toisella on kolme paikkaa, toisella kaksi. Ovat päälle viisikymppisiä. En usko, että hampaiden hoito oli enää 60-70 luvulla ihan lapsenkengissä. Milloin vanhempasi olivat syntyneet?