Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa ihmisen, jolla on sisäinen rauha?
Mistä tunnistaa ihmisen, jolla on sisäinen rauha?
Kommentit (367)
Olen kehopositiivinen ja HEI...siksi sisäinen rauha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskivahvasta maltaan hajusta sen tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Psykopaatti voi esittää rauhallista vakuuttavasti, vaikka on sisältä oikeasti tyhjä.
Totta. Tämä erinomainen näytteleminen tekee heistä niin vaarallisia.
Mutta...palataan alkuoeräiseen aiheiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole pysyvää rauhantunnetta. Se vaihtelee kuten muutkin tunnetilat.
On ihmisiä, jotka ovat tasaisen rauhallisia aina.
Työpaikalla sellainen ihminen on kuin ilmanviilennin, tunteiden tasaaja siinä vaiheessa kun muu porukka vauhkoontuu.
Yleensä heillä on hyvin humoristinen ote elämään ja tapahtumiin. Ei ole niin vakavaa. Sellaisen tyypin työkaverina on mukava olla.
Minä olen tuo ihminen. Kyllä minulla on omat tuskan hetkeni ja välillä sattuu ihan hirveästi ja voin olla hetken myös tolaltani. Mutta en töissä. Ja pysyn pääosin muutenkin rauhallisena, vaikka on vaikea tilanne. Uskon asioiden järjestyvän ja paniikin ja sekoilun ja päivittelyn vain vievän energiaa muutenkin kriittisellä tilanteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sisäinen rauha? Miten se määritellään? Onko se synnynnäistä vai voiko sen saavuttaa jotenkin? Jos, niin miten? Voiko sisäisen rauhan menettää? Miten? Jos sen menettää, voiko sen saavuttaa uudelleen?
Säilyykö sisäinen rauha joka hetki elämässä, vai voiko se olla osa-aikaista?
Onko sisäinen rauha riippuvainen ulkoisista olosuhteista?
Vastaan sen perusteella miten oon asian ymmärtäny. Kyse on tunteesta/olotilasta, joten sanoilla sitä on on mahdotonta täysin kuvata. Sisäinen rauha on nykyhetkessä elämistä, ilman menneisyyden tai tulevaisuuden miettimistä. Jokainen varmaan määrittelee sen niin miten on itse käsittänyt/kokenut asian. Se ei ole yhtä kuin määritelmänsä, vaan jokaisen oma kokemus.
Uskon, että jokaisella on syntyessään se. Kuitenkin yleensä maailman ärsykkeiden kautta siitä lähtee erkanemaan. Siihen voi palata takaisin esimerkiksi meditaation avulla, mutta tapoja varmaan on yhtä monia kuin on ihmisiäkin. Musiikki tapahtuu jatkuvassa nykyhetkessä, joten soittaminen tai laulaminen on kans yleisiä tapoja.
Sisäisestä rauhasta voi harhautua ulkoisten ärsykkeiden mukana, eli melkeinpä mikä vaan näkyvä/kuuluva/tuntuva/aistittava voi kiinnittää huomion ja herättää ajatuksia.
Ajattelu onkin iso harhautus siitä olotilasta. Ajatuksia seuraa yleensä lisää ajatuksia ja aasinsiltoja uusiin ajattelunaiheisiin. Kun ajattelee, ei ole täysin läsnä ja rauhassa. Monesti ajatukset myös kohdistuu menneeseen tai tulevaan, ja jos elää niissä, ei voi olla läsnä nykyhetkessä ja sisäisessä rauhassa.
Sisäinen rauha on mahdollista saada aina takaisin. Jos on ollut kauan siitä erillään, sen saavuttaminen alkaa pienin askelin. Heti tuskin on mahdollista hypätä jatkuvaan rauhaan, jos ei jotain todella dramaattista oo tapahtunu. Mitä enemmän on harjoitellut nykyhetkessä olemista, ajatusten havainnointia ja rauhaan palaamista, sen helpommin, nopeammin ja useammin siihen rauhaan muistaa ja pystyy palaamaan.
Sanoisin, että sisäinen rauha on mahdollista säilyttää joka hetki elämässä, mutta se vaatii sitä harjoittelua. Ensin on harhautuneena, sitten tarvii huomata se ja palauttaa itsensä rauhaan. Jossain välissä huomio luonnollisesti kiinnittyy muualle, jolloin harhautuu. Se, että kuinka nopeasti huomaa palauttaa itsensä takaisin, on se mistä homma on kii ja missä parantuu harjoittelemalla.
Sisäiseen rauhaan voi vaikuttaa ulkoisilla jutuilla, mutta sanoisin että on mahdollista olla sisäisessä rauhassa ulkoisista olosuhteista riippumatta.
Tuo ei ainakaan ole mitään sisäistä rauhaa, vaan keinotekoista pyrkimistä johonkin keinotekoiseen.
Sisäinen rauha on niin yksinkertainen asia kuin syvää itsetuntemusta. Valitettavasti siihen pääseminen vaatii paljon suuria menetyksiä, mutta jos itsetutkiskelun vie loppuun rehellisenä itselle, eikä hamuile keinotekoisia helpotuksia ulkopuolelta, löytää suoran yhteyden oman itsensä ytimeen. Kun oppii tuntemaan itsensä täysin, kun löytää vastauksensa itsestä eikä muista, oppii hyväksymään itsensä kokonaiserna ja sen vuoksi ymmärtää muitakin eri lähtökohdissaan laajemmin. Syvä itsetuntemus johtaa väistämättä itsevarmuuteen ja itsevarmuus ja itsetuntemus yhdessä tuovat sen sisäisen rauhan. Et erikseen enää tarvitse mitään, koska sulla on jo se, mitä olit aina ollut vailla syvällä sun sisällä.
On kuitenkin niin, että elämä on kuin sipuli, jossa erilaisiin ymmärrykseen muotoihin saavutaan ajassaan kerros kerrallaan ymmärtämällä kunkin henkisen kasvuvaiheen merkitys ensin. Sitä ei voi oikaista millään tempuilla. Se ei ole myöskään mitään hymistelevää köllöttelyä tai keinotekoisia kursseja ja itsehuijaavia temppuja tai uskonnollisia höyryjä. Se on vain kasvuvaiheittaista ymmärrystä ihmisenä, joista kaikkien siihenastisten henkisten kasvuvaiheiden pitää olla koossa omaksuttuina ihmisyyden askelina ennen seuraavaa kerrosta. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, miten eri ihmiset täysin eri lähtökohdista ja eri kulkemalla voivat tulla niin samoihin tuloksiin kunkin kerroksen kohdatessaan. Se todistaa itse itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no just kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sisäinen rauha? Miten se määritellään? Onko se synnynnäistä vai voiko sen saavuttaa jotenkin? Jos, niin miten? Voiko sisäisen rauhan menettää? Miten? Jos sen menettää, voiko sen saavuttaa uudelleen?
Säilyykö sisäinen rauha joka hetki elämässä, vai voiko se olla osa-aikaista?
Onko sisäinen rauha riippuvainen ulkoisista olosuhteista?
Vastaan sen perusteella miten oon asian ymmärtäny. Kyse on tunteesta/olotilasta, joten sanoilla sitä on on mahdotonta täysin kuvata. Sisäinen rauha on nykyhetkessä elämistä, ilman menneisyyden tai tulevaisuuden miettimistä. Jokainen varmaan määrittelee sen niin miten on itse käsittänyt/kokenut asian. Se ei ole yhtä kuin määritelmänsä, vaan jokaisen oma kokemus.
Uskon, että jokaisella on syntyessään se. Kuitenkin yleensä maailman ärsykkeiden kautta siitä lähtee erkanemaan. Siihen voi palata takaisin esimerkiksi meditaation avulla, mutta tapoja varmaan on yhtä monia kuin on ihmisiäkin. Musiikki tapahtuu jatkuvassa nykyhetkessä, joten soittaminen tai laulaminen on kans yleisiä tapoja.
Sisäisestä rauhasta voi harhautua ulkoisten ärsykkeiden mukana, eli melkeinpä mikä vaan näkyvä/kuuluva/tuntuva/aistittava voi kiinnittää huomion ja herättää ajatuksia.
Ajattelu onkin iso harhautus siitä olotilasta. Ajatuksia seuraa yleensä lisää ajatuksia ja aasinsiltoja uusiin ajattelunaiheisiin. Kun ajattelee, ei ole täysin läsnä ja rauhassa. Monesti ajatukset myös kohdistuu menneeseen tai tulevaan, ja jos elää niissä, ei voi olla läsnä nykyhetkessä ja sisäisessä rauhassa.
Sisäinen rauha on mahdollista saada aina takaisin. Jos on ollut kauan siitä erillään, sen saavuttaminen alkaa pienin askelin. Heti tuskin on mahdollista hypätä jatkuvaan rauhaan, jos ei jotain todella dramaattista oo tapahtunu. Mitä enemmän on harjoitellut nykyhetkessä olemista, ajatusten havainnointia ja rauhaan palaamista, sen helpommin, nopeammin ja useammin siihen rauhaan muistaa ja pystyy palaamaan.
Sanoisin, että sisäinen rauha on mahdollista säilyttää joka hetki elämässä, mutta se vaatii sitä harjoittelua. Ensin on harhautuneena, sitten tarvii huomata se ja palauttaa itsensä rauhaan. Jossain välissä huomio luonnollisesti kiinnittyy muualle, jolloin harhautuu. Se, että kuinka nopeasti huomaa palauttaa itsensä takaisin, on se mistä homma on kii ja missä parantuu harjoittelemalla.
Sisäiseen rauhaan voi vaikuttaa ulkoisilla jutuilla, mutta sanoisin että on mahdollista olla sisäisessä rauhassa ulkoisista olosuhteista riippumatta.Tuo ei ainakaan ole mitään sisäistä rauhaa, vaan keinotekoista pyrkimistä johonkin keinotekoiseen.
Sisäinen rauha on niin yksinkertainen asia kuin syvää itsetuntemusta. Valitettavasti siihen pääseminen vaatii paljon suuria menetyksiä, mutta jos itsetutkiskelun vie loppuun rehellisenä itselle, eikä hamuile keinotekoisia helpotuksia ulkopuolelta, löytää suoran yhteyden oman itsensä ytimeen. Kun oppii tuntemaan itsensä täysin, kun löytää vastauksensa itsestä eikä muista, oppii hyväksymään itsensä kokonaiserna ja sen vuoksi ymmärtää muitakin eri lähtökohdissaan laajemmin. Syvä itsetuntemus johtaa väistämättä itsevarmuuteen ja itsevarmuus ja itsetuntemus yhdessä tuovat sen sisäisen rauhan. Et erikseen enää tarvitse mitään, koska sulla on jo se, mitä olit aina ollut vailla syvällä sun sisällä.
On kuitenkin niin, että elämä on kuin sipuli, jossa erilaisiin ymmärrykseen muotoihin saavutaan ajassaan kerros kerrallaan ymmärtämällä kunkin henkisen kasvuvaiheen merkitys ensin. Sitä ei voi oikaista millään tempuilla. Se ei ole myöskään mitään hymistelevää köllöttelyä tai keinotekoisia kursseja ja itsehuijaavia temppuja tai uskonnollisia höyryjä. Se on vain kasvuvaiheittaista ymmärrystä ihmisenä, joista kaikkien siihenastisten henkisten kasvuvaiheiden pitää olla koossa omaksuttuina ihmisyyden askelina ennen seuraavaa kerrosta. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, miten eri ihmiset täysin eri lähtökohdista ja eri kulkemalla voivat tulla niin samoihin tuloksiin kunkin kerroksen kohdatessaan. Se todistaa itse itsensä.
Tämä on hyvä kirjoitus ja koen itse täysin samoin. Välillä mietin, että millainen ihminen sitä olisikaan, jos elämä vaiheineen olisi ollut helpompi. Ja jatkuvasti oppii lisää, nytkin, viisikymppisenä, olen joutunut taas ottamaan ison kasvupyrähdyksen kolmen vaikean vuoden saattelemana. Jotkut ihmiset eivät halua kasvaa tai kehittyä, he olettavat olevansa "tällaisena syntyneitä".
Vierailija kirjoitti:
Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.
Nämähän eivät ole mitään vastakkaisia asioita. Sekoitat rauhan jonkinlaiseen epäaktiiviseen lillumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kova kiire bussille, taaperoa isompi lapsi kiukuttelee eikä pue, ja se aikuinen hermojaan menettämättä tyynnyttelee ja tsemppaa lapsen suoriutumaan sittenkin ajoissa.
Se on jotain mitä en voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina välttämättä näy. Toki yleisesti ihminen vaikuttaa tasapainoiselta, ei kiroile tai puhu pahaa ym.
Itselläni on sisäinen rauha, silti olen myös rauhaton ihminen. Ensimmäinen syntyy siitä, että asiat on Jeesuksen kanssa selvillä, eli kuolema ei peloita, olen perusonnellinen ym. Rauhattomuus taas on enemmän fyysistä olemustani ja aktiivisia sisäisiä impulsseja, eli rytmini on nopea ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.
Väärin. Elämällä on vain hengissä pysymisen tarkoitus.
Väärin tämäkin. Elämän tarkoituksena on lisääntyminen. Ihminen on saattanut kulttuurievoluution myötä ottaa muitakin päämääriä, mutta yleisimmin siis edellinen virke pitää paikkansa.
M51 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.
Väärin. Elämällä on vain hengissä pysymisen tarkoitus.
Väärin tämäkin. Elämän tarkoituksena on lisääntyminen. Ihminen on saattanut kulttuurievoluution myötä ottaa muitakin päämääriä, mutta yleisimmin siis edellinen virke pitää paikkansa.
Väärin olettaa mitään intentioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kova kiire bussille, taaperoa isompi lapsi kiukuttelee eikä pue, ja se aikuinen hermojaan menettämättä tyynnyttelee ja tsemppaa lapsen suoriutumaan sittenkin ajoissa.
Se on jotain mitä en voi käsittää.
Tämä olisi minulle helppoa. Vaikeampaa on säilyttää sisäisen tunne-elämän tasapaino. Ulospäin voin olla kuin viilipytty, mutta sisäisesti ihan ulapalla.
Ei sitä mistään tunnista.
Ei toisesta tiedä onko sillä mitään sisäistä rauhaa vai ei.
Toiset vaikuttaa rauhallisemmilta mutta eivät silti ole.
Vierailija kirjoitti:
Kirkonkello kirjoitti:
Ihminen on niin kummallinen olio loppujen lopuksi. On näitä muka hillittyjä ihmisiä, joita luullaan "hyviksi ihmisiksi". Edessäpäin, varsinkin silmää tekevien ja rikkaiden ovat kuin sulaa vettä. Lähimmäinen esim.sisar tuntee heidän tosi luonteensa. Haukkuvat ihmisiä takana päin, kateellisuus, ahneus, kotona juoppo salajuoppo puolisi jota salaillaan muilta ihmisiltä. Tyynen rauhallisuuden takana peitellään muilta ihmisiltä kuinka asiat todella ovat.
Minä uskon, että Dalai Lamalla on sisäinen rauha. Hänellä on huumorintajua ja osaa nauraa itselleen. Hänet läheisesti tunteva ihminen kertoi, että suurin ero hänen käytöksessään verrattuna "tavalliseen taapertajaan" on se, että hän kohtelee kaikkia ihmisiä yhtä kunnioittavasti, olipa kyseessä kuningas tai kerjäläinen.
Ai tuoko vain erona? Itse pyrin suhtautumaan samalla tavalla kaikkiin ja niin tekee lähipiirinikin, ei silti ajatella olevamme jotain erikoisia ihmisiä ;) Tosin ei varmaan DL:kaan ajattele, vaan monet ovat nostaneet hänet jalustalle. Miten ristiriitaista, jos kyse tosiaan on vain siitä että kaikki olemme samalla viivalla. Kaikenlainen pokkurointi on vastenmielistä.
Mielestäni on itsestäänselvää, että jokaisen yhtäläinen arvo perustuu Jumalan luomistyöhön. Jeesus on kuollut ihan jokaisen puolesta, siksi olemme kaikki tismalleen yhtä arvokkaita <3
Minun on todella vaika käsittää näitä, että kuollut ihminen on rauhallinen. Kuollut on kuollut. Eihän hän voi olla mitään mikä kuvaa jotain olotilaa. Ei hän ole iloinen, surullinen, rauhallinen, rauhaton tms.
Kyllä tekniikoitakin voi käyttää apuna rauhan löytämiseksi. Ne tehostavat sitä parhaimmillaan. Toki jossain vaiheessa ne ymmärretään tukikepeiksi, jotka voidaan sysätä syrjään.
Totta on, että rauhaan ei kuulu oman (ideologisen, uskonnollisen tai uskonnottoman) toitottaminen toiselle totuutena. Rauhassa voi antaa toisten olla eri mieltä.
Hänellä ei ole syytä ajatella, saati puhua, muista pahaa.