Mistä tunnistaa ihmisen, jolla on sisäinen rauha?

Sisäinen rauha on sillä, joka ei tiedä Vauva.fi Aihe Vapaa -palstasta.

Aivan sama onko ihmisellä väitetysti sisäinen rauha vai ei - tärkeintä on se, ettei hän aiheuta muille kärsimystä.

Onhan näitä, jotka sanovat että heillä on sisäinen rauha, mutta ovat mätää sisältä, esim kannattavat kärsimysten aiheuttamista kohteille ja sitten heittävät, että kärsimys on oma valinta.

Niin että minä en kiinnitä mitään huomiota siihen, jos ihminen guruilee ja sanoo olevansa niin ja näin, ja jakaa wiisautta, jossa ollaan pahuuden tiellä. 

On tosiaan sama, onko sisäinen rauha vai ei, koska teot ja se mitä aiheutat muille, se on se mikä merkitsee. 

Todellinen aitous.

Ei pilkkaa muita.

Kuolleita ovat kaikki.

Siitä ettei hetkauta toisten hölmöilyt. Voi kääntää kylkeä omassa mukavassa petissä ja olla ottamatta kantaa yhtään mihinkään.

Valoa ja tyytyväisyyttä.

Kun on riittävästi rahaa, se tulee siitä.

Jes, Kurvinen myönsi kasvisruoan olevan kulinaristisesti parempaa.

En tiedä muista, mutta minut tunnistaa lähes kaksimetrisestä varrestani ja sataa kiloa hipovasta painostani.

Mulla on sisäinen rauha. Olen sinkkuäiti. Kuvailen itseäni millaiseksi muut sanoneet minua: viilipytty,ei hermostu vähästä,iloinen,rento. Ja mistä ammennan rauhani: koti on rauhallinen,lapsi voi hyvin,ei ole miestä riesana. Olen töissä eli ei rahahuolia. En ole rikas,mutta hyvin toimeentuleva. En harrasta yhen yön juttuja enkä enää seksisuhteita. En saanut niistä enää hyvää mieltä. Joskus sain,mutta kyllästyin.

On myötätuntoinen itseä ja muita kohtaan.

Ihmisen, jolla on sisäinen rauha, voi tunnistaa useista erilaisista merkeistä. Tässä on muutamia yleisiä piirteitä:

Vakaus: Ihmiset, joilla on sisäinen rauha, ovat usein tasapainoisia ja vakaita tunteiltaan, ja he eivät helposti reagoi dramaattisesti stressaaviin tilanteisiin.

Luottamus: Heillä on usein syvä luottamus elämään ja itseensä, ja he ovat valmiita hyväksymään mitä tahansa tapahtuu.

Hyväksyntä: He hyväksyvät itsensä ja muita sellaisina kuin he ovat, ilman kritiikkiä tai arvostelua.

Kiireettömyys: He ovat usein rauhallisia ja rentoja, ja heillä ei ole tarvetta tehdä kaikkea kiireellisesti.

Mielenkiinto: Heillä on usein palava halu oppia ja kokea uutta, ja he ovat aidosti kiinnostuneita maailmasta ja ihmisistä ympärillään.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, ja jokaisella henkilöllä on oma yksilöllinen tapansa ilmaista sisäistä rauhaa. Tärkeintä on muistaa, että sisäinen rauha on henkilökohtainen ja henkilökohtaisesti merkityksellinen kokemus, ja se voi vaihdella henkilöstä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen, jolla on sisäinen rauha, voi tunnistaa useista erilaisista merkeistä. Tässä on muutamia yleisiä piirteitä:

Vakaus: Ihmiset, joilla on sisäinen rauha, ovat usein tasapainoisia ja vakaita tunteiltaan, ja he eivät helposti reagoi dramaattisesti stressaaviin tilanteisiin.

Luottamus: Heillä on usein syvä luottamus elämään ja itseensä, ja he ovat valmiita hyväksymään mitä tahansa tapahtuu.

Hyväksyntä: He hyväksyvät itsensä ja muita sellaisina kuin he ovat, ilman kritiikkiä tai arvostelua.

Kiireettömyys: He ovat usein rauhallisia ja rentoja, ja heillä ei ole tarvetta tehdä kaikkea kiireellisesti.

Mielenkiinto: Heillä on usein palava halu oppia ja kokea uutta, ja he ovat aidosti kiinnostuneita maailmasta ja ihmisistä ympärillään.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, ja jokaisella henkilöllä on oma yksilöllinen tapansa ilmaista sisäistä rauhaa. Tärkeintä on muistaa, että sisäinen rauha on henkilökohtainen ja henkilökohtaisesti merkityksellinen kokemus, ja se voi vaihdella henkilöstä toiseen.

Samaa mieltä, mutta tuota kiireettömyyttä haluaisin täsmentää: tuosta saa kuvan, että he olisivat hitaita, mutta kyllä he voivat olla nopeita. Tehdä asioita vauhdilla. Kiireettömyys on enemmän päänsisäistä.

Ja, enpä tiedä tuosta palavasta halusta oppia uutta. Tuo liittyy enemmän persoonallisuuteen kuin rauhaan. Toiset haluavat oppia uutta, oli sisäistä rauhaa tai ei.

Maailmalla kuohuu, mutta sisäisen rauhan saanut elää rauhassa, ei huolestu tms.. Hän turvaa Herraan Jeesukseen aina. Hän on luvannut rauhassa sille, joka uskoo Häneen eli seuraa. Oikean tien löytää Raamatusta ja nykyisin netistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.

Hauska kommentti, sainpa nauraa. :D

Rauha ei tarkoita laiskuutta, ei ulkoista eikä sisäistä velttoutta.

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla kuohuu, mutta sisäisen rauhan saanut elää rauhassa, ei huolestu tms.. Hän turvaa Herraan Jeesukseen aina. Hän on luvannut rauhassa sille, joka uskoo Häneen eli seuraa. Oikean tien löytää Raamatusta ja nykyisin netistäkin.

Niin juuri. Jeesuksen antama rauha on yliluonnollinen tapahtuma, jonka ihminen saa Pyhän Hengen vuodatuksena.

Rukouksen ja anteeksipyynnön kautta sen voi saada. Synnit täytyy pyytää anteeksi, jotta voi olla puhdas Jumalan edessä. Pyhä Henki vuodatetaan vain puhtaaseen ihmiseen. Sen tuntuu siltä, kuin päähän vuodatettaisiin lämmintä öljyä.

Pyhän Hengen rauha on sellainen kokemus jonka ihminen itse tietää saaneensa. Sitä on vaikea selittää.

Ei sitä välttämättä näe ulospäin muut, kuin he, joilla on itselläänkin rauha.

Ihminen on niin kummallinen olio loppujen lopuksi. On näitä muka hillittyjä ihmisiä, joita luullaan "hyviksi ihmisiksi". Edessäpäin, varsinkin silmää tekevien ja rikkaiden ovat kuin sulaa vettä. Lähimmäinen esim.sisar tuntee heidän tosi luonteensa. Haukkuvat ihmisiä takana päin, kateellisuus, ahneus, kotona juoppo salajuoppo puolisi jota salaillaan muilta ihmisiltä. Tyynen rauhallisuuden takana peitellään muilta ihmisiltä kuinka asiat todella ovat.

Mä tunnen yhden josta oikein hehkuu tällainen rauha. Sitä on vaikea kuvailla miten sen huomaa, tuntuu että se on joku henkisen tason asia melkein, jotain energiaa. Mutta on siinä ihan ele- ja käytöskomponenttejakin. Kun hän juttelee ihmisen kanssa, hänen huomio on täysin tässä ihmisessä, eikä harhaile. Aika useinhan sitä huomaa jutellessaan, että toisen huomio kääntyy sisäänpäin omiin ajatuksiin ja sitten ainakin tällaiselle sosiaaliselle jännittäjälle tulee olo, että sanoinko jotain tyhmää, onko toinen kyllästynyt tms. Mutta hän on intensiivisesti hetkessä, koko ajan kiinnostunut ja huomioiva, eikä tule mitenkään sellaista oloa että minua tässä arvosteltaisiin tai tuomittaisiin. Koirat jotka tykkää vieraista ihmisistä usein käyttäytyvät noin, ihmisillä se on ainakin ei-läheisten kanssa harvinaisempaa, sellainen avoin katkeamaton kiinnostus ja pysähtyminen toisen äärelle. 

En ole myöskään kuullut hänen ikinä sanovan pahaa yhdestäkään ihmisestä. En edes silloin, kun koiralenkkeillessämme yhdessä minulla oli eroprosessi päällä ja haukuin miestäni, työkavereitani yms. ihan kunnolla. Usein hän vain kuunteli, kommentoimatta mitään, silloin tällöin kommentoi jotain tyyliin toisen näkökulmasta, kuten muistutti että ei se varmasti sille toisellekaan helppoa ole ja usein ihmiset ei toimi niin ilkeyttään vaan koska heillä on omia ongelmiaan. Mutta ikinä hän ei tullut mukaan haukkumaan yhdessä jotain ihmistä tai suoraan uskonut yksipuolista kuvaustani niin että olisi alkanut esim. uskoa että exäni oli kuvaamani kaltainen pelkästään kusipää, ehkä jopa narsistipsykopaatti. Luulen, että hän ymmärsi koko ajan, että tunnetilani vääristi tulkintaani, eikä hän silti kokenut mitään tarvetta alkaa väitellä tulkintoja vastaan, mutta ei validoinutkaan niitä. 

Koska itselläni on vähän keski-iän kriisiä, minua myös kiehtoi hänen suhtautumisensa ikääntymiseen ja ulkonäköön. Hän ei ihan oikeasti tuntunut miettivän sellaisia ollenkaan. Otin sen kerran puheeksikin, kysyin että eikö hänellä ole epävarmuuksia mistään asioista ulkonäössään, ja kommentoin että ei varmaan koska hän on niin hoikka ja hyvän näköinen. Hänelle se oli ihan hämmentävä ajatuskin. Mietteliään näköisenä mietti hetken ja totesi, että ei ole tainnut teinivuosien jälkeen miettiä erityisemmin miltä näyttää paitsi sen verran, että aamuisin laittaa päivään sopivat vaatteet ja hiustyylin. Mutta hänestä maailmassa oli niin paljon muita kiinnostavia asioita, kuten nyt toiset ihmiset, söpöt eläimet, älylliset asiat jne, että ei hän viitsi itseensä keskittyä. Kuvasin sitä, miten itse silläkin keskusteluhetkellä mietin esim. kaksoisleukaani ja rumia hampaitani, ja vähän häpesin niitä, ja hän näytti suorastaan hämmentyneeltä. Että tuollaisiako ihmiset ajattelee. Uskoin ihan täysin kun hän sanoi, ettei ollenkaan leimaa ihmisten piirteitä rumiksi tai kauniiksi, ja on kiinnostunut lähinnä näiden ajatuksista, eikä ulkonäöstä. Ja että ei ole itse tule miettineeksi kauneusvirheitään koskaan, koska ei hän ole kauneuskilpailuihin osallistumassa eikä hänen siis tarvitse olla erityisen kaunis. Saa olla sellainen kuin on ja keskittyä muihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on rauha, kun hänellä on sydämessä Jeesus Kristus, joka on hänen syntinsä sovittanut. Mistään muualta ei saa todellista rauhaa.

Sanalla yoga on lukuisia merkityksiä. Ainakin raajayogassa  se on synonyymi samaadhi'lle, meditaation syvimmälle vaiheelle,  jonka olennainen komponentti on juuri sisäinen rauha eli halujen täydellinen lakkaaminen. Kun tuo tila saavutetaan toistuvasti meditaation aikana, se pikkuhiljaa alkaa jäädä päälle tai oikeastaan "alle", eli tyyppi (joogi) kokee järkkymätöntä rauhaa mitä voimakkaimman toiminnankin, esim. n*ssimisen, aikana. :D  Joogi ei siis hässi himon vaan ainoastaan lisääntymisen takii!

Jos oikein muistan, yogassa (joogassa) on neljä pääsuuntausta: jñaanayoga (gjaana-jooga), karmayoga, bhaktiyoga ja raajayoga (raadsa-jooga). Rauhan löytäminen kiintymällä johonkuhun (tavallisimmin)  henkilöön (Jeesus, Buddha, Muhammad, jne.) vastaa lähinnä bhaktiyogaa. Se sopii siis emotionaalisvoittoisille tyypeille. Toiminnan ihmisille parhaiten sopii karmayoga (karma = toiminta, juuriverbistä eli dhaatu'sta kR /kri/, tehdä, toimia). Älyllisille tyypeille sopii parhaiten jñaanayoga (gjaana = tieto) sekä kenties raajayoga (kuninkaallinen jooga), meditaatioon ensisijaisesti perustuva joogan alalaji?

Näistä uskovaisista on minulla myös kokemuksia. Ovat muka parempia kuin ihminen, joka ei kuulu mihinkään lahkoon. Ne vasta uskonnon siivellä ovat hävittömiä. On niin konkreettisia kokemuksia. Ovat tosi ahneita, salassa tehdään kaikkea mikä heidän uskonnossaan on syntiä. Vievät rahaa vanhoilta höpäköiltä(taivaaseen pääsyn lupauksella.) Eiköhän nämä er uskontokunnat pyöri ihmisten rahoilla.

Ainakaan hän ei toitota ja saarnaa sitä kaikille.