Lue keskustelun säännöt.
olen todella loppu.. mistä apua?
17.08.2008 |
taidan olla aika loppu.. olen 1v lapsen äiti ja toinen tulossa rv 37+3. lapsilla on isä joka ei tee mitään auttaakseen.. vaikka tietää ja näkee että olen huonossa kunnossa.. en kävele hyvin. joudun esim kantamaan lastamme pitkiäkin matkoja, vaikka hän kulkee vierellä.. ei tee mitään auttaakseen.
on tehnyt meille paljon mun mielestäni ilkeitä asioita.. ei varsinaista väkivaltaa, mut uhkailuja, välinpiämättömyyttä, yrittänyt ajaa kolareita me kyydissä.. olen ihan loppu..
en pysty vaippaa vaihtamaan ja joudun vierestä katsemaan ku tämä vaan tekee omia juttujaan.. joku päivä pelästyin ku huomasin ajattelevani kuolemaa.. sitä et vaan pääsis pois täältä.. (oon nuoruudessani paljon viillellyt itseäni mut se on saatu loppumaan) mut nyt mua ihan tosissaan pelottaa et teen jotain itselleni.. ja samalla tietysti vauvalle..
eilen yritin ottaa risiiniöljyä, et saisin synnytyksen käynnistymään.. mut eipä siitä mitään hyötyä ollut.. en haluaisi vahingoittaa vauvaani, mut huomaan e oon alkanut tehdä asioita, mitkä voivat vahingoittaa.. esim olen alkanut syömään ihan älyttömästi.. ajatellen et jos se kasvais isoksi niin se käynnistettäis aikaisemmin..
kuulostan itsekkäältä mut taidan olla todella loppuun ajettu.. mies on saanut mut henkisellä väkivallalla ajattelemaan kaikkea.. kaikki vaan höpötää et lapsilla pitää olla isä..
neuvolassa olen puhunut..ei mitään.. mummi on luvannut tulla hoitamaan 1v ku olen synnyttämässä, mut ei saa lomaa aiemmin..
kestänkö yksin vai pitäiskö mun yrittää hakea jotain apua..?
Kommentit (4)
Ei kenenkään tarvitse jaksaa elää tuollaisessa elämäntilanteessa yksin, ilman apua ja tukea. "Niskavuoren naiset" venyttävät aivan suotta itsensä loppuun; siitä ei hyödy kukaan, ei lapsi, ei nainen, ei puoliso. Et ole itsekäs, jos haet itsellesi ja sitä kautta perheellesi apua.
Soita lähimpään Ensikotiin, jos tuntuu, ettet neuvolasta saa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota HETI maanantaina yhteys neuvolaan ja puhu vielä asiasta, ihan samoin kuin kerroit täälläkin. Älä kaunistele asioita yhtään. Jos neuvolassa ei edelleenkään asiaan tartuta niin ota yhteys vaikka suoraan synnärille. Tai sitten yksityislääkärille ja sitä kautta lähete julkiselle puolelle.
Kun saat oman mielesi kuntoon ja lisää voimia, on aika alkaa miettiä, kannattaako elämää elää miehen kanssa, joka on tehnyt noin pahoja asioita (esim. nuo kolarit, uhkailut yms.)
Voimia ja haleja sulle.
itselläni ei tilanne ollut ihan vastaava mutta venytin avun hakemista niin pitkälle etten enää uskaltanut mennä ovesta ulos :o( jo se että hain apua ja sain sanottua asiat niin kuin ne oli auttoi paljon. Sain lääkityksen masennukseen ja käyn psykologilla joka toinen viikko ja voin PALJON paremmin. Itse menin terveyskeskus lääkärille josta sain lähetteet ja psykologin kautta saa muuta apua kuten perhetyöntekijöitä jotka tulee hoitamaan lapsia että saa itse levätä,käydä kaupassa yms.
Voimia! avun hakeminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta myöntää omakin vajavaisuutensa :o)
Mun ex oli samanlainen. Meillä on yksi lapsi.
Mulle tuli sitten synnytyksen jälkeinen masennus ja kun siitä toivuin, tajusin että helpompi olla lapsen kanssa kaksin, Kun käytännössä olin ollut yh jo lapsen syntymästä lähtien.
Nyt ex on paljon vastuullisempi ja kiinnostunut lapsesta, kun mulla on uusi mies johon tyttö on ihan ihastunut...
Puhu läheisillesi - itse tein sen virheen, että haudoin kaikki sisääni. Ja siksi lähipiiri oli todella yllättynyt masennuksestani ja erostamme.