Mitä mieltä ihmisestä joka pitää mykkäkoulua kertomatta syytä?

Vierailija kirjoitti:

Itse koin kokemani mykkäkoulun hyvin raskaana. Tätä teki kaverini/työkaverini muutamia vuosia sitten.

Ensimmäisen kerran hän ei puhunut minulle mitään koko loppupäivänä. Teimme pitkiä päiviä ja olimme työparina aamusta iltaan. Siinä välissä vain mulkaisi vihaisesti, jos avasin suuni.

Illalla sain kaivettua syyn esiin ja selvisi, että olin kysynyt erästä asiaa väärällä tavalla. Olin äänen ihmetellyt jotain asiaa ja kun hän ei tiennyt niin käsitti, että minä arvostelin sitä, ettei hän tiennyt tai kyseenalaistin hänen tietämyksensä. Jotain sellaista, josta hänelle tuli huonompi olo.

Mykkäkouluilu ja loukkaantuminen vaikutti minuun vahvasti. Aloin varomaan sanojani hänen kanssaan. Tunsin itseni vääränlaiseksi ja etten osaa kommunikoida oikein. Oman perhetaustan lisäksi tuo kaveruus rikkoi itsetuntoani todella paljon.

Ymmärrän mutta ethän voi tietää kuinka raskaasti hän koki asian?

Jokaisella asialla on ne kaksi puolta. Vähintään.

Eikä kyllä yleensäkään voi syyttää ulkomaailmaa omista tunteistaan. Siis muita.

Ne on aina omia tunteita, sinun pitää ne käsitellä ja sinä olet niistä vastuussa. Omista tunteistasi.

Ei tollasista vaan pidä välittää, ainakaan niin paljoa.

Joskus kyse voi olla vain kyvyttömyydestä kommunikoida, vaikka tahtoisi selvittää asian niin ei löydy välineitä siihen, ja mykkäkoulu on ehkä lapsuuden perheestä opittu tapa hoitaa asia. Ei ole kivaa kenellekään. 

t. entinen mykkäkoululainen, joka iän kasvaessa opetellut/päässyt eroon huonosta tavastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin kokemani mykkäkoulun hyvin raskaana. Tätä teki kaverini/työkaverini muutamia vuosia sitten.

Ensimmäisen kerran hän ei puhunut minulle mitään koko loppupäivänä. Teimme pitkiä päiviä ja olimme työparina aamusta iltaan. Siinä välissä vain mulkaisi vihaisesti, jos avasin suuni.

Illalla sain kaivettua syyn esiin ja selvisi, että olin kysynyt erästä asiaa väärällä tavalla. Olin äänen ihmetellyt jotain asiaa ja kun hän ei tiennyt niin käsitti, että minä arvostelin sitä, ettei hän tiennyt tai kyseenalaistin hänen tietämyksensä. Jotain sellaista, josta hänelle tuli huonompi olo.

Mykkäkouluilu ja loukkaantuminen vaikutti minuun vahvasti. Aloin varomaan sanojani hänen kanssaan. Tunsin itseni vääränlaiseksi ja etten osaa kommunikoida oikein. Oman perhetaustan lisäksi tuo kaveruus rikkoi itsetuntoani todella paljon.

Ymmärrän mutta ethän voi tietää kuinka raskaasti hän koki asian?

Jokaisella asialla on ne kaksi puolta. Vähintään.

Eikä kyllä yleensäkään voi syyttää ulkomaailmaa omista tunteistaan. Siis muita.

Ne on aina omia tunteita, sinun pitää ne käsitellä ja sinä olet niistä vastuussa. Omista tunteistasi.

Ei tollasista vaan pidä välittää, ainakaan niin paljoa.

Vastaus sopii sille mykkäkouluilijalle.

Ei kukaan ansaitse tuollaista käytöstä. Kuten sanottu, se on henkistä väkivaltaa. Väkivalta satuttaa, vaikka kuinka yrittää taistella sitä vastaan.

kokemusta kirjoitti:

Olipas yksipuolisia vastauksia. Voi olla sellainenkin, joka tietää, ettei asiat puhumalla parane eikä enää olla koskaan tekemisissä hyvän päivän sanomista enempää.

Tosin silloin kyseessä ei ole mykkäkoulu, vaan lopullinen välirikko. Se, johon välit on pantu poikki tietysti nimittelee narsistiksi ja ties miksi.

Jos kykenisi keskustelemaan järkevästi, niin tuon asiankin voisi sanoa ääneen, eikä käyttäytyä typerästi. Välttelevää kiintymystyyliähän tuollainen käytös on.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse voi olla vain kyvyttömyydestä kommunikoida, vaikka tahtoisi selvittää asian niin ei löydy välineitä siihen, ja mykkäkoulu on ehkä lapsuuden perheestä opittu tapa hoitaa asia. Ei ole kivaa kenellekään. 

t. entinen mykkäkoululainen, joka iän kasvaessa opetellut/päässyt eroon huonosta tavastaan

Entäs sitten tämä?

Itse huomannut itsessäni että jos jostain loukkaannun, niin saatan jäädä sitä muhimaan, sulattelemaan enkä oikeasti kykene siitä vielä puhumaan. Ja sitten lopulta ehkä toteankin että otin turhan vakavasti ja helposti nokkiini kun ajattelen asiaa tarkemmin sen toisen kannalta ja sitten unohdan sen maailma jatkaa normaalisti.

Eli se menee ohi itsestään, ilman puhumista tms.

Niin ei tuossa tilanteessa edes se toinen välttämättä ikinä tiedä mitä laukaisi toisessa jollain sanomisella.

Eikä koskaan saa tietääkään.

Niin onko se nyt sitten kyvyttömyyttä minun osalta? Kun en osaa 1 sec käsitellä tunteitani ja syitä jne?

Mykkäkoulu on viisivuotiaan juttuja.

Eli sellainen ihminen on joko viisivuotias tai jäänyt viisivuotiaan tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on viisivuotiaan juttuja.

Eli sellainen ihminen on joko viisivuotias tai jäänyt viisivuotiaan tasolle.

Tälläisen asian sanojan täytyy olla 5v tasolla.

Tai aika paljon on 5vitä maailmassa tai hänen täytyy itse olla täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Narsistihan se sellainen tai muuten pahasti luonnevikainen. Juoksisin karkuun.

narsisti-leimaa annetaan nyklyään turhan helposti, mutta tässä kohtaa se alkaa olla jo perusteltua. Mykkäkoulu on painostuskeinoista katalimmasta päästä. Kierrän sellaiset ihmiset nykyään kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse voi olla vain kyvyttömyydestä kommunikoida, vaikka tahtoisi selvittää asian niin ei löydy välineitä siihen, ja mykkäkoulu on ehkä lapsuuden perheestä opittu tapa hoitaa asia. Ei ole kivaa kenellekään. 

t. entinen mykkäkoululainen, joka iän kasvaessa opetellut/päässyt eroon huonosta tavastaan

Entäs sitten tämä?

Itse huomannut itsessäni että jos jostain loukkaannun, niin saatan jäädä sitä muhimaan, sulattelemaan enkä oikeasti kykene siitä vielä puhumaan. Ja sitten lopulta ehkä toteankin että otin turhan vakavasti ja helposti nokkiini kun ajattelen asiaa tarkemmin sen toisen kannalta ja sitten unohdan sen maailma jatkaa normaalisti.

Eli se menee ohi itsestään, ilman puhumista tms.

Niin ei tuossa tilanteessa edes se toinen välttämättä ikinä tiedä mitä laukaisi toisessa jollain sanomisella.

Eikä koskaan saa tietääkään.

Niin onko se nyt sitten kyvyttömyyttä minun osalta? Kun en osaa 1 sec käsitellä tunteitani ja syitä jne?

Minusta tuo ei ole mykkäkoulua, että tarvitsee aikaa ajatusten selvittelyyn ja asia saattaa mennä ohi sen enempää käsittelemättä. Mykkykoulu on sellaista, että ei puhuta toisella oma-aloittesesti mitään, ei vastata tai edes reagoida toisen puheisiin, jos on pakko vastasta jotain niin ehkä nyökätään, kohautetaan olkapäätä tms. Tai jos on pakko puhua, puheääni on usein hiljainen, normaalia matalampi, lauseet lyhyitä ja yksinkertaisia. Käyttäytyminen on sellaista, että toinen ei voi olla huomaamatta, että kaikki ei ole ihan ok. 

Jos sen sijaan esim.  loukkaantuu kaverille jostain, sitä yleensä kuitenkin käyttäytyy suht. korrektisti, joten jos omassa mielessään myöhemmin tulee tulokseen, ettei ollut syytä loukaantua, niin asian käsittely on turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin kokemani mykkäkoulun hyvin raskaana. Tätä teki kaverini/työkaverini muutamia vuosia sitten.

Ensimmäisen kerran hän ei puhunut minulle mitään koko loppupäivänä. Teimme pitkiä päiviä ja olimme työparina aamusta iltaan. Siinä välissä vain mulkaisi vihaisesti, jos avasin suuni.

Illalla sain kaivettua syyn esiin ja selvisi, että olin kysynyt erästä asiaa väärällä tavalla. Olin äänen ihmetellyt jotain asiaa ja kun hän ei tiennyt niin käsitti, että minä arvostelin sitä, ettei hän tiennyt tai kyseenalaistin hänen tietämyksensä. Jotain sellaista, josta hänelle tuli huonompi olo.

Mykkäkouluilu ja loukkaantuminen vaikutti minuun vahvasti. Aloin varomaan sanojani hänen kanssaan. Tunsin itseni vääränlaiseksi ja etten osaa kommunikoida oikein. Oman perhetaustan lisäksi tuo kaveruus rikkoi itsetuntoani todella paljon.

Ymmärrän mutta ethän voi tietää kuinka raskaasti hän koki asian?

Jokaisella asialla on ne kaksi puolta. Vähintään.

Eikä kyllä yleensäkään voi syyttää ulkomaailmaa omista tunteistaan. Siis muita.

Ne on aina omia tunteita, sinun pitää ne käsitellä ja sinä olet niistä vastuussa. Omista tunteistasi.

Ei tollasista vaan pidä välittää, ainakaan niin paljoa.

Vastaus sopii sille mykkäkouluilijalle.

Ei kukaan ansaitse tuollaista käytöstä. Kuten sanottu, se on henkistä väkivaltaa. Väkivalta satuttaa, vaikka kuinka yrittää taistella sitä vastaan.

Ei ansaitse ei, mutta asian ydin olikin se omien tunteiden omistajuus.

Jos joku tuntematon vaikka kadulla sinulle jonkun loukkaavan herjan heittää, niin se on silti täysin sinusta kiinni kuinka paljon sen kommentin annat elämääsi vaikuttaa.

Tunteitasi et voi ulkoistaa etkä myöskään niiden käsittelyä.

Helppoahan se on syyttää kaikkia muita omista tunteistaan elämässä aina.

Kun toi sanoi ja teki.

Eikö mykkäkoulun idea just ole se, ettei puhuta mitään, eikä nyt varsinkaan kerrota syytä? Mikä mykkäkoulu se on, että sanotaan: Kuule kulta, minua niin v***ttaa tuo pyykkikasa tuossa lattialla, että aloitan tästä nyt pikimitten mykkäkoulun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse voi olla vain kyvyttömyydestä kommunikoida, vaikka tahtoisi selvittää asian niin ei löydy välineitä siihen, ja mykkäkoulu on ehkä lapsuuden perheestä opittu tapa hoitaa asia. Ei ole kivaa kenellekään. 

t. entinen mykkäkoululainen, joka iän kasvaessa opetellut/päässyt eroon huonosta tavastaan

Entäs sitten tämä?

Itse huomannut itsessäni että jos jostain loukkaannun, niin saatan jäädä sitä muhimaan, sulattelemaan enkä oikeasti kykene siitä vielä puhumaan. Ja sitten lopulta ehkä toteankin että otin turhan vakavasti ja helposti nokkiini kun ajattelen asiaa tarkemmin sen toisen kannalta ja sitten unohdan sen maailma jatkaa normaalisti.

Eli se menee ohi itsestään, ilman puhumista tms.

Niin ei tuossa tilanteessa edes se toinen välttämättä ikinä tiedä mitä laukaisi toisessa jollain sanomisella.

Eikä koskaan saa tietääkään.

Niin onko se nyt sitten kyvyttömyyttä minun osalta? Kun en osaa 1 sec käsitellä tunteitani ja syitä jne?

Minusta tuo ei ole mykkäkoulua, että tarvitsee aikaa ajatusten selvittelyyn ja asia saattaa mennä ohi sen enempää käsittelemättä. Mykkykoulu on sellaista, että ei puhuta toisella oma-aloittesesti mitään, ei vastata tai edes reagoida toisen puheisiin, jos on pakko vastasta jotain niin ehkä nyökätään, kohautetaan olkapäätä tms. Tai jos on pakko puhua, puheääni on usein hiljainen, normaalia matalampi, lauseet lyhyitä ja yksinkertaisia. Käyttäytyminen on sellaista, että toinen ei voi olla huomaamatta, että kaikki ei ole ihan ok. 

Jos sen sijaan esim.  loukkaantuu kaverille jostain, sitä yleensä kuitenkin käyttäytyy suht. korrektisti, joten jos omassa mielessään myöhemmin tulee tulokseen, ettei ollut syytä loukaantua, niin asian käsittely on turhaa. 

Liittyvät toisiinsa siten että mitä jos sillä toisella on vielä sen asian mietintä kesken.

Kyl mä ainakin otan siinä vähän etäisyyttä yleensä siksi aikaa.

Ja kuullut siinä kohtaa ton sanan mykkäkoulu jota muuten inhoan. Ei se ole mykkäkoulua.

Mutta juuri sitä koitan tässä selventää että onko varmaa että se toinen asian kokee mykkäkouluna?

Ei vaan ole vielä valmis asiasta keskustelemiseen? Tai on muita murheita menossa?

Kaikki ei aina liity siihen toiseen ihmiseen edes.

Näitäkin naisia on elämän aikana tullut nähtyä.

No ei tosiaan ole välttämättä narsisti, jos pitää mykkäkoulua. Kyse voi olla ihan kyvyttömyydestä ratkoa konflikteja ja ilmaista omia tarpeitaan. Mykkäkoulua pitävä ihminen toivoo, että sillä tavoin käyttäytymällä toinen ihminen ymmärtäisi tehneensä väärin ja muuttaisi käyttäytymistään. Henkistä väkivaltaahan mykkäkoulu on, kun siinä pyritään ottamaan yliote toisesta ja tilanteesta. Mutta että pelkästään mykkäkoulun perusteella voisi päätellä jonkun olevan narsisti? Juu ei tosiaan voi :D

Mykkäkoulu on merkki heikosti kehittyneistä sosiaalisista taidoista. Kun ei osata sanoittaa tunteitaan, niin sitten mökötetään.

Tai se on vaan tapa muiden joukossa yrittää vaikuttaa tilanteeseen.

Sitä voi käyttää myös harkiten ja tarkoituksella.

En puhu kanssasi ennenkun jotain.. mykkäkoulua ja sen syykin voidaan kertoa.

Se ei hävitä mahdollista mykkäkoulua.

Se on yksi protestointitapa kuten on monia muitakin.

Nyt taisi olla ideana sen syyn kertomatta jättäminen. Hmm, en keksi miksi, ehkä jos syy onkin toiselle jotenkin nolo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin kokemani mykkäkoulun hyvin raskaana. Tätä teki kaverini/työkaverini muutamia vuosia sitten.

Ensimmäisen kerran hän ei puhunut minulle mitään koko loppupäivänä. Teimme pitkiä päiviä ja olimme työparina aamusta iltaan. Siinä välissä vain mulkaisi vihaisesti, jos avasin suuni.

Illalla sain kaivettua syyn esiin ja selvisi, että olin kysynyt erästä asiaa väärällä tavalla. Olin äänen ihmetellyt jotain asiaa ja kun hän ei tiennyt niin käsitti, että minä arvostelin sitä, ettei hän tiennyt tai kyseenalaistin hänen tietämyksensä. Jotain sellaista, josta hänelle tuli huonompi olo.

Mykkäkouluilu ja loukkaantuminen vaikutti minuun vahvasti. Aloin varomaan sanojani hänen kanssaan. Tunsin itseni vääränlaiseksi ja etten osaa kommunikoida oikein. Oman perhetaustan lisäksi tuo kaveruus rikkoi itsetuntoani todella paljon.

Ymmärrän mutta ethän voi tietää kuinka raskaasti hän koki asian?

Jokaisella asialla on ne kaksi puolta. Vähintään.

Eikä kyllä yleensäkään voi syyttää ulkomaailmaa omista tunteistaan. Siis muita.

Ne on aina omia tunteita, sinun pitää ne käsitellä ja sinä olet niistä vastuussa. Omista tunteistasi.

Ei tollasista vaan pidä välittää, ainakaan niin paljoa.

Vastaus sopii sille mykkäkouluilijalle.

Ei kukaan ansaitse tuollaista käytöstä. Kuten sanottu, se on henkistä väkivaltaa. Väkivalta satuttaa, vaikka kuinka yrittää taistella sitä vastaan.

Ei ansaitse ei, mutta asian ydin olikin se omien tunteiden omistajuus.

Jos joku tuntematon vaikka kadulla sinulle jonkun loukkaavan herjan heittää, niin se on silti täysin sinusta kiinni kuinka paljon sen kommentin annat elämääsi vaikuttaa.

Tunteitasi et voi ulkoistaa etkä myöskään niiden käsittelyä.

Helppoahan se on syyttää kaikkia muita omista tunteistaan elämässä aina.

Kun toi sanoi ja teki.

Ei se ole syyttämistä. Toistuvana toimintona mykkäkoulu on manipulointia. Tietenkin omista tunteista pitää ottaa vastuu ja käsitellä niitä. Jos osoitetaan jatkuvasti, että sinussa on vikaa ja ansaitset rangaistuksen (mykkäkoulun), niin se vaikuttaa ihmismieleen ihan huomaamatta.

Mua naurattaa ihmiset jotka ei ole koskaan pitäneet mykkäkoulua.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa ihmiset jotka ei ole koskaan pitäneet mykkäkoulua.

Hehee, mäkin tein sitä aikanaan kunnes lopetin kun tajusin että teen hallaa vaan itselleni sillä.

Se kun ei siis yleensä tehoa odotetusti 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on törkeää henkistä väkivaltaa.

Itse "pidän mykkäkoulua" tilanteissa joissa minun pitää prosessoida se kiukkuni ennenkuin pystyn käymään syyt läpi sen toisen osapuolen kanssa. Henkistä väkivaltaa olisi se, että siinä kiukkupäissäni rähjäisin ärräpäitä ja asiattomuuksia toiselle joka ei ole niitä ansainnut. Mutta meillä kaikilla on erilaisia toiveita, itse suosin rakentavaa kommunikointia, toisen on saatava härkkiä kiukkuista kaveria.

Tuo ei ole varsinaisesti mykkäkoulua, vaan ihan fiksua aikalisän ottamista.