Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä joka pitää mykkäkoulua kertomatta syytä?
Antaa ymmärtää, että häntä on loukattu, vaikka asia olisi oikeasti toisinpäin.
Kommentit (503)
Vierailija kirjoitti:
No minä olen mykkäkoululainen tällä hetkellä anoppia kohtaan. Mulla oli tärkeä työhaastattelu ja anoppi poikkesi pari päivää ennen sitä kahville. Halattiinkin oikein ja oltiin lähekkäin. Ihmettelin vähän, mistä nyt tuulee, sillä yleensä on minulle ilkeä. Lähtiessään sanoi käyvänsä vielä apteekin kautta kun edellinen yö ja vielä aamupäivä meni oksennellessa. Lapsenlapset olivat olleet hoidossa ja anoppi ja appi saaneet heiltä rajun oksennustaudin. Anoppi ajatteli, ettei se nyt enää tartu, kun 5 h viimeisestä oksennuksesta ja enää vain ripulia.
Arvatkaa pääsinkö sinne haastatteluun? En, oksensin ja ripuloin neljä päivää asuen vessassa, en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Ripuli jatkui vielä viikon. Haastattelu oli tehtävä muutaman päivän sisällä, minusta ei ollut siihen osallistumaan edes etänä.
Olen niin vihainen, etten voi tavata enkä puhua anopille enkä vastaa hänen puheluihinsa. Hän valittaa muille sukulaisille miten julma olen kun pidän mykkäkoulua ja se on henkistä väk1valtaa häntä kohtaan. Aivan varmaan tietää mistä johtuu.
Ketjun aihe: Kerroitko syyn anopille vai oletko vain hiljaa ja oletat, että anoppisi ymmärtää, mitä on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen mykkäkoululainen tällä hetkellä anoppia kohtaan. Mulla oli tärkeä työhaastattelu ja anoppi poikkesi pari päivää ennen sitä kahville. Halattiinkin oikein ja oltiin lähekkäin. Ihmettelin vähän, mistä nyt tuulee, sillä yleensä on minulle ilkeä. Lähtiessään sanoi käyvänsä vielä apteekin kautta kun edellinen yö ja vielä aamupäivä meni oksennellessa. Lapsenlapset olivat olleet hoidossa ja anoppi ja appi saaneet heiltä rajun oksennustaudin. Anoppi ajatteli, ettei se nyt enää tartu, kun 5 h viimeisestä oksennuksesta ja enää vain ripulia.
Arvatkaa pääsinkö sinne haastatteluun? En, oksensin ja ripuloin neljä päivää asuen vessassa, en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Ripuli jatkui vielä viikon. Haastattelu oli tehtävä muutaman päivän sisällä, minusta ei ollut siihen osallistumaan edes etänä.
Olen niin vihainen, etten voi tavata enkä puhua anopille enkä vastaa hänen puheluihinsa. Hän valittaa muille sukulaisille miten julma olen kun pidän mykkäkoulua ja se on henkistä väk1valtaa häntä kohtaan. Aivan varmaan tietää mistä johtuu.
Ketjun aihe: Kerroitko syyn anopille vai oletko vain hiljaa ja oletat, että anoppisi ymmärtää, mitä on tapahtunut?
Mitä mä sille kerron? Pitääkö oikeasti selittää aikuiselle ihmiselle, ettei silloin tulla halailemaan jos ollaan oksennustaudissa ja toisella tärkeä tapahtuma edessä? Että soo soo tuhma anoppi, kun sillä tavalla teit. Se tietää aivan varmasti mitä teki ja se oli tarkoituksella.
Mieheni harrastanuy mykkäkouluja jo lähes neljäkymmentä vuotta. Täytyy myöntää ,että se on henkisesti hyvin raskasta. Vaikeinta ehkä se kun koen ettei koti ole minun kotini vaan kuljen varpaillani.Asioita ei selvitetä ja anteeksipyyntöä on aivan turha odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on törkeää henkistä väkivaltaa.
Itse "pidän mykkäkoulua" tilanteissa joissa minun pitää prosessoida se kiukkuni ennenkuin pystyn käymään syyt läpi sen toisen osapuolen kanssa. Henkistä väkivaltaa olisi se, että siinä kiukkupäissäni rähjäisin ärräpäitä ja asiattomuuksia toiselle joka ei ole niitä ansainnut. Mutta meillä kaikilla on erilaisia toiveita, itse suosin rakentavaa kommunikointia, toisen on saatava härkkiä kiukkuista kaveria.
Vierailija kirjoitti:
kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän siitä, onko syytä kysytty vai ei. Jos toinen osapuoli ei ole kysynyt mykkäkoulun syytä, niin se mykkäkouluilija ehkä olettaa, että asia on sanomattakin selvä. Jos taas syytä on kysytty eikä mykkäkouluilija silti vastaa, niin se on jo eri juttu.
Ei kai se nyt ihan syyn selvittämisestäkään kiinni ole. Jos kaverisi varastaisi sinulta rahaa tai pilkkaisi lastasi, niin on varmaan ihan yleinen oletus, ettei jatkossa rupatella ihan normaalisti? Paitsi niille, joille ei ole.
Hivenen hämmästelen sitä, että vaikka ap kertoi, että on loukannut mykkäkoululaista, niin siitä huolimatta kaikki asettuivat riviin haukkumaan mykkäkoululaista tietämättä yhtään mistä on kyse.
Niin niin. Sen takia sanoin, että jos syytä ei ole kysytty niin mykkäkoululainen ehkä olettaa asian olevan sanomatta selvä.
Minä luulen, että tuo joka syyttää minua mykkäkoululaiseksi (esiintyäkseen itse uhrina) ei tiedä miksi näin on käynyt juuri sen vuoksi, että on niin itsekeskeinen ihminen.
Jos sinä et puhu mitään, vaikka toinen kuinka kysyisi mikä sinulla on, niin uhriksi tekeytymistäkö se on mielestäsi? Miten ihmisten välisissä suhteissa kukaan voi olettaa, että joku on sanomatta selvää? Silloinhan ihmisen pitäisi olla ajatustenlukija. Mykkäkoululainen ei edes halua selvittää asiaa, vaan haluaa käyttää valtaansa siihen toiseen pitääkseen hänet epätietoisessa ja ahdistuneessa tilassa. Se on henkistä väkivaltaa.
Ei ole kysytty.
Oletko ap? Taidat kuulua niihin ihmisiin, joille ei kerta kaikkiaan ei mene jakeluun, että paskamaiset temput on nyt tehty ja puhumiset on puhuttu. Tiesitkö, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä kenenkään kanssa eikä myöskään kertoa omista ajatuksistaan. Ystävyys, parisuhde ja sukulaissuhdekin perustuvat vapaaehtoisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemusta kirjoitti:
Olipas yksipuolisia vastauksia. Voi olla sellainenkin, joka tietää, ettei asiat puhumalla parane eikä enää olla koskaan tekemisissä hyvän päivän sanomista enempää.
Tosin silloin kyseessä ei ole mykkäkoulu, vaan lopullinen välirikko. Se, johon välit on pantu poikki tietysti nimittelee narsistiksi ja ties miksi.
Ei lopullisen välirikon hoitaminen mykkäkoululla ole yhtään sen kypsempää. Ei se toinen osapuoli ole ajatustenlukija sen paremmin riidan kuin välirikonkaan aikana. Mykkäkoulu on puhtaasti henkistä väkivaltaa ja yritys hallita toista osapuolta väkisin.
Kun olet loputtomasti yrittänyt selittää toiselle omaa kantaasi tai toistuvasti pyytänyt, ettei tekisi jotain asiaa ja selittänyt selittämästä päästyäsi, että miksi (kyseessä ei mitkään työn tai muuten ’pakko tehdä tietyllä tavalla- asiat’ vaan silkkaa loukkaamista hlö.koht.tasolla). Eikä mene perille. Niin kyllä, raja tulee vastaan, enkä ole enää ko. henkilön kanssa tekemisissä. En vastaa yhteydenottoihin, en ota yhteyttä, en juttele jos sattumalta jossain törmätään.
Et tuolla aikaisemmin esittänyt asiaa noin. Tulee vähän selittelyn makua. Tässä ketjussa puhutaan mykkäkoulusta ihmissuhteissa. Jos olet johonkin katkaissut välisi, et halua pitää yhteyttä etkä jää juttelemaan ovat ihan eri asioita. Ehkä sinun kannattaisi lukea tämä ketju uudelleen ajatuksen kanssa.
Sinähän vastailet kahdelle eri ihmiselle, minulle ja jollekin toiselle.
Olen selittänyt asiani ihan selkeästi ja osa on sen ymmärtänytkin. Ap sen sijaan ei ole kertonut mitä loukkaavaa on tehnyt, ettei toinen enää halua keskustella. Siitähän tässä loppupeleissä on kyse.
Se on epärehellistä, että koetetaan uskotella jonkun ryhtyvän mykkäkouluun ihan noin vain kävelyretken päätteeksi (kuten joku toinen esitti) ja haetaan sitten tukea ystävän haukkumiselle sen pohjalta täältä.
Mutta eihän tuo kaikille mene läpi tosielämässäkään.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen mykkäkoululainen tällä hetkellä anoppia kohtaan. Mulla oli tärkeä työhaastattelu ja anoppi poikkesi pari päivää ennen sitä kahville. Halattiinkin oikein ja oltiin lähekkäin. Ihmettelin vähän, mistä nyt tuulee, sillä yleensä on minulle ilkeä. Lähtiessään sanoi käyvänsä vielä apteekin kautta kun edellinen yö ja vielä aamupäivä meni oksennellessa. Lapsenlapset olivat olleet hoidossa ja anoppi ja appi saaneet heiltä rajun oksennustaudin. Anoppi ajatteli, ettei se nyt enää tartu, kun 5 h viimeisestä oksennuksesta ja enää vain ripulia.
Arvatkaa pääsinkö sinne haastatteluun? En, oksensin ja ripuloin neljä päivää asuen vessassa, en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Ripuli jatkui vielä viikon. Haastattelu oli tehtävä muutaman päivän sisällä, minusta ei ollut siihen osallistumaan edes etänä.
Olen niin vihainen, etten voi tavata enkä puhua anopille enkä vastaa hänen puheluihinsa. Hän valittaa muille sukulaisille miten julma olen kun pidän mykkäkoulua ja se on henkistä väk1valtaa häntä kohtaan. Aivan varmaan tietää mistä johtuu.
Tuossakin mykkäkouluun on johtanut pitkä polku ilkeilyä ja oksennustauti oli kirjaimellisesti se viimeinen pisara. Ymmärrän hyvin, että vati meni nurin lopullisesti.
Sukulaisuussuhteissa on vielä tavallisempaa, että kaikenlainen ilkeily ja sikailu pitäisi muka vain jaksaa. Mutta eihän se niin mene. Joko ollaan ihmisiksi molemmin puolin tai sitten ei olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni harrastanuy mykkäkouluja jo lähes neljäkymmentä vuotta. Täytyy myöntää ,että se on henkisesti hyvin raskasta. Vaikeinta ehkä se kun koen ettei koti ole minun kotini vaan kuljen varpaillani.Asioita ei selvitetä ja anteeksipyyntöä on aivan turha odottaa.
Tälläinen mykkäkoulu todella on henkistä väkivaltaa. Mikä pitää sinut tällaisessa suhteessa, koska kuulostaa, ettei sinulla tavallaan ole paikkaa, minkä koet kodiksesi. Pelkäät ilmeisesti miestäsi myös?On ehkä vaikea irtautua tuollaisesta kuviosta, jos se on jatkunut niin kauan.
Se että ei ole tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa tulee riitaa on minusta terveyden merkki. Mykkäkoulut ja huono kohtelu ovat merkkejä siitä, ettei ihmissuhde ole toimiva ja säilyttämisen arvoinen. Siten mykkäkoulusta voi tulla ihan lopullinen vaitiolo ja molemmat saavat rauhan.
Ihme itkemistä taas. Ihan henkistä väkivaltaa ja manipulointia, voi kyynel. Noihan voi määritellä kaiken ihmisten välisen kanssakäymisen, jolla ei pyritä harmoniaan.
En itse liiku porukoissa, joissa tuollaista harrastettaisiin. Kuulostaa sosiaalisesti kyvyttömien touhulta, jota toisella tavalla sosiaalisesti lahjattomat täällä ihmettelevät. Sellaista elämä on. Etsikää parempaa seuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme itkemistä taas. Ihan henkistä väkivaltaa ja manipulointia, voi kyynel. Noihan voi määritellä kaiken ihmisten välisen kanssakäymisen, jolla ei pyritä harmoniaan.
En itse liiku porukoissa, joissa tuollaista harrastettaisiin. Kuulostaa sosiaalisesti kyvyttömien touhulta, jota toisella tavalla sosiaalisesti lahjattomat täällä ihmettelevät. Sellaista elämä on. Etsikää parempaa seuraa!
Noin voi määritellä kaiken sellaisen, missä asiat ei mene oman mielen mukaan, kun toinen yllättäen saa tarpeekseen.
Luin tuon anoppijutun ja samaistuin voimakkaasti. On tosi vaikeaa ollut anopin kanssa itselläni, olen ollut hänen roskaämpärinsä vuosikymmenet. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, niin en ole enää missään tekemisissä. Laitoin puhelut estolle kolme vuotta sitten, kun taas tuli lankoja pitkin sellaista rääkymistä, ettei mitään rajaa siksi, että en juuri silloin pystynyt tekemään mitä hän pyysi. Se oli viimeinen pisara.
Nämä tällaiset ovat yleensä kaikkien kanssa riidoissa. Kaikki ovat heitä niin huonosti kohdelleet ja pitävät mykkäkoulua. Voi kyynel todellakin! En ole enää vuosikymmeniin uskonut juuri mitään mitä anoppi muista kertoo. Asia on yleensä ihan päinvastoin todellisuudessa. Ei ole ihan sattumaa, kun kukaan ei halua olla tekemisissä.
Äitini oli mitä todennäköisimmin niin sanottu piilonarsisti. Paljolti hänen jäljiltään minulla on kohta puoli vuosisataa ollut vaiva, joka nykyään tunnetaan nimellä välttelevä personallisuushäiriö. Se on hyvin viattoman kuuloinen, ja minäkin pidän yllä mielikuvaa normaaliudesta ulospäin, mutta tosiasiassa se on mielenterveyshäiriöistä se, joka ehkä varmimmin tekee ihmisestä työ- ja parisuhdekyvyttömän. Mitä mykkäkouluun tulee, se oli laatuaikaa verrattuna siihen, että sitä puhetta tuli. Olen kyyninen, tiedän, mutta minä opinkin mestarilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokemusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän siitä, onko syytä kysytty vai ei. Jos toinen osapuoli ei ole kysynyt mykkäkoulun syytä, niin se mykkäkouluilija ehkä olettaa, että asia on sanomattakin selvä. Jos taas syytä on kysytty eikä mykkäkouluilija silti vastaa, niin se on jo eri juttu.
Ei kai se nyt ihan syyn selvittämisestäkään kiinni ole. Jos kaverisi varastaisi sinulta rahaa tai pilkkaisi lastasi, niin on varmaan ihan yleinen oletus, ettei jatkossa rupatella ihan normaalisti? Paitsi niille, joille ei ole.
Hivenen hämmästelen sitä, että vaikka ap kertoi, että on loukannut mykkäkoululaista, niin siitä huolimatta kaikki asettuivat riviin haukkumaan mykkäkoululaista tietämättä yhtään mistä on kyse.
Niin niin. Sen takia sanoin, että jos syytä ei ole kysytty niin mykkäkoululainen ehkä olettaa asian olevan sanomatta selvä.
Minä luulen, että tuo joka syyttää minua mykkäkoululaiseksi (esiintyäkseen itse uhrina) ei tiedä miksi näin on käynyt juuri sen vuoksi, että on niin itsekeskeinen ihminen.
Jos sinä et puhu mitään, vaikka toinen kuinka kysyisi mikä sinulla on, niin uhriksi tekeytymistäkö se on mielestäsi? Miten ihmisten välisissä suhteissa kukaan voi olettaa, että joku on sanomatta selvää? Silloinhan ihmisen pitäisi olla ajatustenlukija. Mykkäkoululainen ei edes halua selvittää asiaa, vaan haluaa käyttää valtaansa siihen toiseen pitääkseen hänet epätietoisessa ja ahdistuneessa tilassa. Se on henkistä väkivaltaa.
Ei ole kysytty.
Oletko ap? Taidat kuulua niihin ihmisiin, joille ei kerta kaikkiaan ei mene jakeluun, että paskamaiset temput on nyt tehty ja puhumiset on puhuttu. Tiesitkö, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä kenenkään kanssa eikä myöskään kertoa omista ajatuksistaan. Ystävyys, parisuhde ja sukulaissuhdekin perustuvat vapaaehtoisuudelle.
Jos kerran paskamaiset temput on tehty ja puhumiset puhuttu, niin mitä sitä mykkäkoululla hoitamaan. Silloin pannaan välit poikki eikä olla tekemisissä. Johan tuossa teet itsellesikin väkivaltaa, jos pysyt ihmissuhteessa, jossa pidät mykkäkoulua. Ihan järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on törkeää henkistä väkivaltaa.
Itse "pidän mykkäkoulua" tilanteissa joissa minun pitää prosessoida se kiukkuni ennenkuin pystyn käymään syyt läpi sen toisen osapuolen kanssa. Henkistä väkivaltaa olisi se, että siinä kiukkupäissäni rähjäisin ärräpäitä ja asiattomuuksia toiselle joka ei ole niitä ansainnut. Mutta meillä kaikilla on erilaisia toiveita, itse suosin rakentavaa kommunikointia, toisen on saatava härkkiä kiukkuista kaveria.
Sanot, että suosit rakentavaa kommunikointia, mutta kuitenkin pidät mykkäkoulua. Mitä kommunikointia se mykkäkoulu on muuta kuin henkistä väkivaltaa? Riidat kuuluvat elämään, koska kaksi ihmistä ei vain voi aina olla samalla aallonpituudella, samaa mieltä ja hyvällä mielellä. Riitaa edeltävä kiukku on normaali tunne ihmisellä. Sen tukahduttaminen ei ole normaalia, kuten ei myöskään sisäänpäin raivoaminen mykkäkoulua pitämällä. Jos tulee riitaa, riidellään, ja sen jälkeen selvitetään, sovitellaan ja opitaan. Riidelläkin voi rakentavasti eikä tuhoavasti. Kannattaa kyllä hakea itselle apua, jos ei vihaisena pysty kommunikoimaan mitenkään. Se on kuluttavaa itselle sekä ystävyys- ja parisuhteille. Kuten tästäkin ketjusta on käynyt ilmi, aika moni ei toistuvasti jaksa sitä, ettei edes tiedä, mitä tapahtui, kun toinen ei puhu mitään. Kukaan ei tiedä, mitä pääsi sisällä tapahtuu, ellet sitä itse kerro. Yksikään ihminen ei ole ajatustenlukija. Mieti itsesi asemaan, jossa esim. puolisosi heittäytyy viikoksi mykäksi, etkä tiedä mitä tapahtui. Pahimmillaanhan hän voi tokaista, että sinun pitäisi kyllä ymmärtää ihan itse. Miten ymmärrät, jos toinen ei kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies mököttää, taitaa olla hiekkaa kyrvässä
Joo vähän tässä selkeästi tuomitaan mykkäkoulua käyttävä osapuoli vaikkei edes voida olla varmoja mikä on se oikea syy siihen ja onko se edes mykkäkoulua oikeasti sen toisen suunnalta. Eli tosiaan se toinen todella saattaa olla niin vihainen ettei halua enää olla edes tekemisissä.
Tuo mykkäkoulu termi on musta ihan liian helposti käytettävissä muihinkin tapauksiin
Olen itsekin kuullut että miksi pidät jotain mykkäkoulua, vaikka en ole edes pitänyt.
Olen vain tarvinnut aikaa miettiä asiaa itsekseni lisää ennenkun haluan puhua mitään.
Miksei toisella ole oikeus omaan asian käsittelyyn omalla tahollaan?
Ei kukaan ole vastuussa siitä toisesta ja velvollinen edes kaiken kertomaan. Ne syyt voi olla vaikka mitä siel takana.
Esim. vaikka just silleen et toinen on väsymys henkisesti toisen toimiin ja ei vaan jaksa enää.
Sit ollaankin mykkäkoulussa ja lapsellisia.
Just joo.
Oma isäni teki tuota. Pisimmillään on ollut 2vko sanomatta minulle sanaakaan, on esittänyt että olen ilmaa eikä muka kuullut jos jotain olen yrittänyt sanoa. Onhan tuollainen erittäin lapsellista ja aikuisen ihmisen kohdalla erikoista.
Mä tiputin raskaan kaverin juuri näin. Ei se puhumalla olisi mihkään muuttunut se tilanne.
Pakko oli tehdä näin kun se oli viimenen keino
Mutta joo vähän eriasia on perhe tai sukukin, tai ihminen jota usein näkee.
Jos toinen ei vaan ole valmis puhumaan?
Mielessä pyörii muut asiat tms. huolia.
Mistäs sen voi tietää.
Mut jos toinen kysyy ja toinen vastaa että "mieti sitä" tai "tiedät sen". Niin joo se on tyhmää.
Mut jossei tiedä mitä edes sanoa.. haluu olla vihanen? Kerjää huomiota?
Entä sellainen ystävä, jolle on selkeästi selitetty, mistä kiikastaa. Ei mene jakeluun ja kysyy kuukauden jälkeen "miksi"? Anteeksi vain, en jaksa toistaa itseäni, lisäksi hyvän ystävän kanssa ei yleensä tilanne mene niin pahaksi, että pitäisi mykkäkouluun ryhtyä (ei ole tavallisesti mun tyylistä).
Itse koin kokemani mykkäkoulun hyvin raskaana. Tätä teki kaverini/työkaverini muutamia vuosia sitten.
Ensimmäisen kerran hän ei puhunut minulle mitään koko loppupäivänä. Teimme pitkiä päiviä ja olimme työparina aamusta iltaan. Siinä välissä vain mulkaisi vihaisesti, jos avasin suuni.
Illalla sain kaivettua syyn esiin ja selvisi, että olin kysynyt erästä asiaa väärällä tavalla. Olin äänen ihmetellyt jotain asiaa ja kun hän ei tiennyt niin käsitti, että minä arvostelin sitä, ettei hän tiennyt tai kyseenalaistin hänen tietämyksensä. Jotain sellaista, josta hänelle tuli huonompi olo.
Mykkäkouluilu ja loukkaantuminen vaikutti minuun vahvasti. Aloin varomaan sanojani hänen kanssaan. Tunsin itseni vääränlaiseksi ja etten osaa kommunikoida oikein. Oman perhetaustan lisäksi tuo kaveruus rikkoi itsetuntoani todella paljon.
No minä olen mykkäkoululainen tällä hetkellä anoppia kohtaan. Mulla oli tärkeä työhaastattelu ja anoppi poikkesi pari päivää ennen sitä kahville. Halattiinkin oikein ja oltiin lähekkäin. Ihmettelin vähän, mistä nyt tuulee, sillä yleensä on minulle ilkeä. Lähtiessään sanoi käyvänsä vielä apteekin kautta kun edellinen yö ja vielä aamupäivä meni oksennellessa. Lapsenlapset olivat olleet hoidossa ja anoppi ja appi saaneet heiltä rajun oksennustaudin. Anoppi ajatteli, ettei se nyt enää tartu, kun 5 h viimeisestä oksennuksesta ja enää vain ripulia.
Arvatkaa pääsinkö sinne haastatteluun? En, oksensin ja ripuloin neljä päivää asuen vessassa, en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Ripuli jatkui vielä viikon. Haastattelu oli tehtävä muutaman päivän sisällä, minusta ei ollut siihen osallistumaan edes etänä.
Olen niin vihainen, etten voi tavata enkä puhua anopille enkä vastaa hänen puheluihinsa. Hän valittaa muille sukulaisille miten julma olen kun pidän mykkäkoulua ja se on henkistä väk1valtaa häntä kohtaan. Aivan varmaan tietää mistä johtuu.