Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä lapsen harrastuksessa äidin/isän ei tarvi myydä mitään, leipoa mitään eikä olla missään talkoissa?
26.03.2022 |
Pitäisi valita pojalle harrastus, mutta minulla ei ole mitään mahdollisuutta osallistua siihen harrastukseen sen enempää kuin, että maksa vuosimaksun/lukukausimaksun, ostan mahdolliset varusteet (ja tarvittaessa pesen ne) ja kannustan lapsta, jos tulee jotain läksyjä niin muistutan niistä ja kannustan niissäkin.
En pysty myymään myyjäisissä, en kaupittelemaan keksejä tai sukkia, en talkoissa raivaamaan jotain pihoja tai pystyttämään myyntitelttoja tms, en ehdi leipoa mihinkään myyntitapahtumiin. Olen ajokortiton niin en pysty kuskaamaan porukoita pitkin kyliä.
Vinkatkaa.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten ainakaan jäkeä, törkeät kausimaksut ja varustehinnat, mutta silti vanhemman tulisi olla joku varavalkku, huoltaja, luistintenteroittaja, myyjäistenpitäjä, makkaranpaistaja, jne.jne.
Mitenköhän niillä hyvätuloisilla lätkävanhemmilla on tähän kaikkeen aikaan?
Eipä ole tarvinnut mitään myydä. Maksu on sen verran, että kattaa kulut. Vanhempia tarvitaan toimihenkilöiksi peleihin, mutta monista se on ihan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Hiihtäminen metsässä/pelloilla
- Luistelu
- Uiminen järvessä
- Lukeminen
- Piirtäminen
- MaalaaminenNäitä nyt voi tehdä kotona tai mökillä ajankulukseen. Tarkoitin ihan oikeaa harrastusta.
Ap
Harrastus on jotain, mitä ihminen tekee mielellään silloin, kun saa itse valita.
Mitä jos tarkkailisit vähän lastasi ja miettisit mikä häntä voisi kiinnostaa..Häntä kiinnostaa fudis. On vasta neljä, eli vielä on aikaa miettiä mihin harrastukseen menee. Ap
Ok. Eikö futiksessa juuri ole tapana se, että vanhemmatkin raahataan puoliväkisin mukaan toimintaan?
Ja varsin ammattimaisen ottein junnuja oman näkemykseni mukaan koutsataan (mikä on aika hassua, sillä todella harvastahan tulee lähellekään ammattilaista), mikä mielestäni vesittää harrastuksen tarkoituksen miellyttävänä ajanvietteenä eikä tavoitteellisena treenaamisena.Tarvitseeko 4-vuotias ohjattua harrastusta?
Ei hän vielä tarvitse ohjattua harrastusta, mutta yritän miettiä näitä ennakkoon. Käytiin kentän laidalla seuraamassa yhden sukulaislapsen fudisharkkoja, ja olen samaa mieltä, varsin ammattimaisin ja vaativin ottein heitä koutsattiin. Ajoittain minulle tuli itselle jopa vähän kurja olo, kun oli niin vaativaa ja kurinalaista se harjoittelu. Missä hauskuus ja ilonpito? Olen itse aina harrastanut joko rentoutuakseni tai nauttiakseni. Minua vähän hirvittää nuo fudishommat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten ainakaan jäkeä, törkeät kausimaksut ja varustehinnat, mutta silti vanhemman tulisi olla joku varavalkku, huoltaja, luistintenteroittaja, myyjäistenpitäjä, makkaranpaistaja, jne.jne.
Mitenköhän niillä hyvätuloisilla lätkävanhemmilla on tähän kaikkeen aikaan?Eipä ole tarvinnut mitään myydä. Maksu on sen verran, että kattaa kulut. Vanhempia tarvitaan toimihenkilöiksi peleihin, mutta monista se on ihan mukavaa.
Kuinka usein näitä pelejä on, joissa pitäisi olla toimihenkilönä? Tuo on juuri sitä mihin en ikävä kyllä ollenkaan pysty. Haittaisiko se, jos en koskaan olisi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.
Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.
Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.
Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukemisharrastus on helppo. Voi vaan omaan tahtiin lainata kirjoja kirjastosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö jalkapallo ole vähän hasardi valinta, jos toiveena nimenomaan on harrastus, jossa ei olisi vanhemmille velvollisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.
Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.
Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.
Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.
Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö jalkapallo ole vähän hasardi valinta, jos toiveena nimenomaan on harrastus, jossa ei olisi vanhemmille velvollisuuksia?
Pahoin pelkään. Sitä tässä mietinkin. Ja että mitä ehdottaa fudikseen haluavalle pojalle sen fudiksen tilalle?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!
Eiköhän ihmiset nyt suunnilleen tiedä toistensa ammatit ynnä muut mitkä antavat vihiä varallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voiha sitä kerran leipoa jotain huononmakuisia pullia tai mokailla toimitsijana niin sitten ei kukaan ainakaan uudestaan kysy perään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten ainakaan jäkeä, törkeät kausimaksut ja varustehinnat, mutta silti vanhemman tulisi olla joku varavalkku, huoltaja, luistintenteroittaja, myyjäistenpitäjä, makkaranpaistaja, jne.jne.
Mitenköhän niillä hyvätuloisilla lätkävanhemmilla on tähän kaikkeen aikaan?Eipä ole tarvinnut mitään myydä. Maksu on sen verran, että kattaa kulut. Vanhempia tarvitaan toimihenkilöiksi peleihin, mutta monista se on ihan mukavaa.
Kuinka usein näitä pelejä on, joissa pitäisi olla toimihenkilönä? Tuo on juuri sitä mihin en ikävä kyllä ollenkaan pysty. Haittaisiko se, jos en koskaan olisi?
Ap
Se riippuu seurasta missä lapsi harrastaa. Tiedän, että jossakin on kiertävä systeemi ja jokainen joutuu jossakin vaiheessa pitämään esim. pöytäkirjaa (useampi vanhempi toimii yhtäaikaa toimihenkilöitä). Moni vanhempi ei osaa kovin hyvin luistella/ei osaa sääntöjä ja pelinohjaajaksi ei sitten voi laittaa ihan ketä vaan. Tuo homma perustuu sitten vapaaehtoisuuteen.
Omat lapset pelaavat joukkueessa, missä kysytään kuka on halukas hoitamaan mitäkin hommaa. Aina on löytynyt porukkaa hoitamaan hommat ja ketään ei ole pakotettu mihinkään hommaan.
Parkour yksityisellä hallilla ollut meidän ykköslaji. Tytöillä myös tanssi sekä uinti olleet sellaisia mihin vaan viety paikalle ja maksettu treenit, edes erityisiä välineitä ei näissä tarvita.
Joukkuelajeissa on ollut kaikenlaista leipomista, myyjäisiä, arpajaisia ja ties mitä lähes joka viikonlopulle.
Itse vastaisin, että kyllä se on mahdollista jalkapallossakin. Alakouluikäinen lapseni pelaa jalkapalloa isohkon kaupungin isossa jalkapalloseurassa, joka järjestää treenejä lähikoululla. Pelit pidetään toisia vastaavanlaisia kaupunginosajoukkueita vastaan, joten minnekään toiseen kaupunkiin ei tarvitse lähteä reissuun. Myöskään varainkeruuta ei ole. Toki vapaaehtoisia aina kysellään, mutta ihan hyvin on selvinnyt osallistumattakin.
Itselläni ei sinänsä ole mitään vapaaehtoistyötä vastaan, mutta meillä on useita lapsia ja heillä monenlaisia harrastuksia, joten helpottaa tosi paljon, kun yksi lapsi voi harrastaa yhtä lajia lähikoulun kentällä ilman sen kummempia kuskauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!
Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.
Terveisin se eri
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa karmealta. Olen iloinen, kun sain käydä oman partio"urani" 90-luvulla, jolloin meno oli vielä aivan toisenlaista.