Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä lapsen harrastuksessa äidin/isän ei tarvi myydä mitään, leipoa mitään eikä olla missään talkoissa?
26.03.2022 |
Pitäisi valita pojalle harrastus, mutta minulla ei ole mitään mahdollisuutta osallistua siihen harrastukseen sen enempää kuin, että maksa vuosimaksun/lukukausimaksun, ostan mahdolliset varusteet (ja tarvittaessa pesen ne) ja kannustan lapsta, jos tulee jotain läksyjä niin muistutan niistä ja kannustan niissäkin.
En pysty myymään myyjäisissä, en kaupittelemaan keksejä tai sukkia, en talkoissa raivaamaan jotain pihoja tai pystyttämään myyntitelttoja tms, en ehdi leipoa mihinkään myyntitapahtumiin. Olen ajokortiton niin en pysty kuskaamaan porukoita pitkin kyliä.
Vinkatkaa.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.
Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.
Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.
Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.
Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.
Musiikkiluokkiakin on todella erilaisia. Joillakin laulellaan muutamia ekstratunteja viikossa. Toisilla taas on hintavat soittimet ja kovatasoiset orkesterit, jotka käyvät ulkomailla esiintymässä.
Itselläni on kaksi musiikkiluokkalaista lasta, eikä touhua voi mitenkään verrata tavalliseen luokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!
Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.
Terveisin se eri
Ehkä tyhmä kysymys, mutta miksi aikuisen pitää olla siellä hallilla kolme tuntia?
Moni juo siellä kahvia muiden vanhempien kanssa ja seuraa treenejä. Joku käy itse kävelyllä/juoksemassa/hiihtämässä tai vaikka kaupassa. Itse olen tehnyt noita kaikkia sillä aikaa kun lapsi treenaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?
Ap
Vaihtelee kuukausittain (ja nyt korona-aikana muutoinkin ollut pitkiä taukoja sekä lapsen harrastuksessa että varsinkin ”oheistoiminnoissa”), mutta ”normaalisti” harrastusmahdollisuuksia keskimäärin ehkä 2-4 iltaa kuukaudessa + muutama lauantai ja sunnuntai vuodessa näihin turnauksiin, peleihin ym menee. Meillä sukkien, karkkien ym myynti ollut melko vähäistä, enempikin varainkeruumuotona olleet turnaukset. Enemmän aikaa vie kuskaukset treeneihin, joita nykyisin 5 kertaa viikossa ja varsinkin pitemmän matkan kuskauksissa vanhempien kimppakyytiringit ovat avainasemassa vanhempien ajankäytön kannalta (eli tämä se keskeisin hyöty noihin talkoisiin ym osallistumisesta ja niissä toisiin vanhempiin tutustumisesta, jotta turvallisesti uskaltaa antaa lapsensa muiden kyytiin eikä siis kyytien ym muiden sopiminen ole mikään erityisesti aikaa tai vaivannäköä edellyttävä asia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.
Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.
Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.
Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.
Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.
Musiikkiluokkiakin on todella erilaisia. Joillakin laulellaan muutamia ekstratunteja viikossa. Toisilla taas on hintavat soittimet ja kovatasoiset orkesterit, jotka käyvät ulkomailla esiintymässä.
Itselläni on kaksi musiikkiluokkalaista lasta, eikä touhua voi mitenkään verrata tavalliseen luokkaan.
Lapseni on musiikkiluokalla ja ihan omaa harrastussoitintaan hän sielläkin soittaa sekä koulun soittimia. Miksi ihmeessä pitäisi ostella musiikkiluokkaa varten soittimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!
Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.
Terveisin se eri
Ei siinä olekaan mitään ihmeellistä, että ihmisillä on erilaisia ammatteja, tai että eri ihmiset pitävät eri asioita hintavina.
Mutta se on kyllä hieman lapsellista, jos kuvittelee noiden perusteella tietävänsä ihmisen varallisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?
ApVaihtelee kuukausittain (ja nyt korona-aikana muutoinkin ollut pitkiä taukoja sekä lapsen harrastuksessa että varsinkin ”oheistoiminnoissa”), mutta ”normaalisti” harrastusmahdollisuuksia keskimäärin ehkä 2-4 iltaa kuukaudessa + muutama lauantai ja sunnuntai vuodessa näihin turnauksiin, peleihin ym menee. Meillä sukkien, karkkien ym myynti ollut melko vähäistä, enempikin varainkeruumuotona olleet turnaukset. Enemmän aikaa vie kuskaukset treeneihin, joita nykyisin 5 kertaa viikossa ja varsinkin pitemmän matkan kuskauksissa vanhempien kimppakyytiringit ovat avainasemassa vanhempien ajankäytön kannalta (eli tämä se keskeisin hyöty noihin talkoisiin ym osallistumisesta ja niissä toisiin vanhempiin tutustumisesta, jotta turvallisesti uskaltaa antaa lapsensa muiden kyytiin eikä siis kyytien ym muiden sopiminen ole mikään erityisesti aikaa tai vaivannäköä edellyttävä asia)
Onko nyt niin, että koska olen ajokortiton, niin tuollainen harrastus on pois pelistä meillä ihan suoraan? En pystyisi koskaan kuskaamaan autolla enkä tarjoamaan muille kyytejä. Ap
Tuskin se siihen kaatuu ettei yksi vanhempi ehdi osallistumaan. Tarjoot vaikka niille talkoolaisille pizzat korvaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!
Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.
Terveisin se eri
Ei siinä olekaan mitään ihmeellistä, että ihmisillä on erilaisia ammatteja, tai että eri ihmiset pitävät eri asioita hintavina.
Mutta se on kyllä hieman lapsellista, jos kuvittelee noiden perusteella tietävänsä ihmisen varallisuuden.
Ei siinä sitä tarkoitettukaan vaan sitä, että kun juttelee ihmisten kanssa, niin siinä tulee esille vaikka mitä. Varallisuus ja rahan tienaaminen työn kautta on kaksi eri asiaa. Miksi olet noin ilkeä? Aina löytyy joku tuollainen outo jankkaaja jokaisesta ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.
Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.
Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.
Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.
Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.
Musiikkiluokkiakin on todella erilaisia. Joillakin laulellaan muutamia ekstratunteja viikossa. Toisilla taas on hintavat soittimet ja kovatasoiset orkesterit, jotka käyvät ulkomailla esiintymässä.
Itselläni on kaksi musiikkiluokkalaista lasta, eikä touhua voi mitenkään verrata tavalliseen luokkaan.
Lapseni on musiikkiluokalla ja ihan omaa harrastussoitintaan hän sielläkin soittaa sekä koulun soittimia. Miksi ihmeessä pitäisi ostella musiikkiluokkaa varten soittimia?
Aika mäihä pitäisi käydä, että oppilaiden ”omista” soittimista saisi aikaan tasapainoisen orkesterin. Ja toisaalta oppilaiden pitää viedä soittimet kotiinkin, että pystyvät harjoittelemaan ja kehittymään. On kohtuuton ajatus, että perusopetuksessa (jonka pitäisi olla maksutonta) oppilaat sijoittaisivat jopa tonneja soittimiin, joten eipä siinä jää muita vaihtoehtoja kuin vapaaehtoinen varainhankinta.
Lisäksi soittimien huolto on kallista, leirit maksavat jne. joten varainkeruu on välttämätöntä.
Näin siis meillä. Toki varmasti on myös sellaisia musiikkiluokkia, että lukujärjestyksessä on pari tuntia lisää musiikkia ja siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!
Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.
Terveisin se eri
Ei siinä olekaan mitään ihmeellistä, että ihmisillä on erilaisia ammatteja, tai että eri ihmiset pitävät eri asioita hintavina.
Mutta se on kyllä hieman lapsellista, jos kuvittelee noiden perusteella tietävänsä ihmisen varallisuuden.
Ei siinä sitä tarkoitettukaan vaan sitä, että kun juttelee ihmisten kanssa, niin siinä tulee esille vaikka mitä. Varallisuus ja rahan tienaaminen työn kautta on kaksi eri asiaa. Miksi olet noin ilkeä? Aina löytyy joku tuollainen outo jankkaaja jokaisesta ketjusta.
Minun mielestäni ilkeä oli pikemminkin se ihminen, joka oli kristallipallostaan katsonut, että varakkaat tekevät talkootöitä ja köyhät eivät. Harvinaisen omahyväinen ja ulkoisiin havaintoihin perustuva ajatus. Mutta eipä enempää tästä.
Lasten harrastaessa partiota, oli lähes pakko osallistua "vapaaehtoiseen" talkoiluun ja rahankeruuseen. Tytön futisseuran myötä tuli myös kaikenlaista ei niin vapaaehtoista toimintaa. Ja kun olen tunnollinen, niin ei kehdannut niistä luistaakaan. Ja aika moni muu luisti, niin se talkooarpa napsahti aina samoille tunnollisille. Yh-uraäitinä sen oman elämän sai kyllä totaalisesti unohtaa. Nyt ei tartte talkoilla enää, mutta 4krt viikossa kyllä kuskailla. Mitäpä sitä ei lssten piolesta tekisi....!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?
ApVaihtelee kuukausittain (ja nyt korona-aikana muutoinkin ollut pitkiä taukoja sekä lapsen harrastuksessa että varsinkin ”oheistoiminnoissa”), mutta ”normaalisti” harrastusmahdollisuuksia keskimäärin ehkä 2-4 iltaa kuukaudessa + muutama lauantai ja sunnuntai vuodessa näihin turnauksiin, peleihin ym menee. Meillä sukkien, karkkien ym myynti ollut melko vähäistä, enempikin varainkeruumuotona olleet turnaukset. Enemmän aikaa vie kuskaukset treeneihin, joita nykyisin 5 kertaa viikossa ja varsinkin pitemmän matkan kuskauksissa vanhempien kimppakyytiringit ovat avainasemassa vanhempien ajankäytön kannalta (eli tämä se keskeisin hyöty noihin talkoisiin ym osallistumisesta ja niissä toisiin vanhempiin tutustumisesta, jotta turvallisesti uskaltaa antaa lapsensa muiden kyytiin eikä siis kyytien ym muiden sopiminen ole mikään erityisesti aikaa tai vaivannäköä edellyttävä asia)
Onko nyt niin, että koska olen ajokortiton, niin tuollainen harrastus on pois pelistä meillä ihan suoraan? En pystyisi koskaan kuskaamaan autolla enkä tarjoamaan muille kyytejä. Ap
No autottomuus ei varmasti ratkaise sitä, että kannattaako harrastus aloittaa tai tutustua lajiin ylipäätään. Eihän sitä tiedä, miten pitkään se lapsi siitä (esim) jalkapallosta innostuu. Mutta se on selvää ainakin joukkuelajeissa, että ei ne treenit ja pelit ainakaan harrastuksen pitempään jatkuessa siinä lähikoulun kentällä tapahdu vaan niitä on eri puolella kaupunkia viimeistään muutaman vuoden jälkeen - miten se oma lapsi niihin kulkee? Bussilla, pyörällä, aina jonkun toisen vanhemman kyydissä? Mahdollisen varustekassin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastaessa partiota, oli lähes pakko osallistua "vapaaehtoiseen" talkoiluun ja rahankeruuseen. Tytön futisseuran myötä tuli myös kaikenlaista ei niin vapaaehtoista toimintaa. Ja kun olen tunnollinen, niin ei kehdannut niistä luistaakaan. Ja aika moni muu luisti, niin se talkooarpa napsahti aina samoille tunnollisille. Yh-uraäitinä sen oman elämän sai kyllä totaalisesti unohtaa. Nyt ei tartte talkoilla enää, mutta 4krt viikossa kyllä kuskailla. Mitäpä sitä ei lssten piolesta tekisi....!
Mitä talkoilua partiossa on? Olin itse lapsena partiossa ja ei vanhemmilta koskaan pyydetty muuta kuin tuomaan lapsi autolla kesäleiripaikkaan tai sinne mistä bussi leiripaikkaan lähti. Partiossa oli joku vuosimaksu, joka kattoi ne viikottaiset kokoontumiset siellä kirkolla. Leirit maksoi erikseen, mutta oli aika halpoja eikä edes kaikki halunneet leireillä käydä. Huivi piti ostaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.
Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.
No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.
Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.
Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)
Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?
ApVaihtelee kuukausittain (ja nyt korona-aikana muutoinkin ollut pitkiä taukoja sekä lapsen harrastuksessa että varsinkin ”oheistoiminnoissa”), mutta ”normaalisti” harrastusmahdollisuuksia keskimäärin ehkä 2-4 iltaa kuukaudessa + muutama lauantai ja sunnuntai vuodessa näihin turnauksiin, peleihin ym menee. Meillä sukkien, karkkien ym myynti ollut melko vähäistä, enempikin varainkeruumuotona olleet turnaukset. Enemmän aikaa vie kuskaukset treeneihin, joita nykyisin 5 kertaa viikossa ja varsinkin pitemmän matkan kuskauksissa vanhempien kimppakyytiringit ovat avainasemassa vanhempien ajankäytön kannalta (eli tämä se keskeisin hyöty noihin talkoisiin ym osallistumisesta ja niissä toisiin vanhempiin tutustumisesta, jotta turvallisesti uskaltaa antaa lapsensa muiden kyytiin eikä siis kyytien ym muiden sopiminen ole mikään erityisesti aikaa tai vaivannäköä edellyttävä asia)
Onko nyt niin, että koska olen ajokortiton, niin tuollainen harrastus on pois pelistä meillä ihan suoraan? En pystyisi koskaan kuskaamaan autolla enkä tarjoamaan muille kyytejä. Ap
No autottomuus ei varmasti ratkaise sitä, että kannattaako harrastus aloittaa tai tutustua lajiin ylipäätään. Eihän sitä tiedä, miten pitkään se lapsi siitä (esim) jalkapallosta innostuu. Mutta se on selvää ainakin joukkuelajeissa, että ei ne treenit ja pelit ainakaan harrastuksen pitempään jatkuessa siinä lähikoulun kentällä tapahdu vaan niitä on eri puolella kaupunkia viimeistään muutaman vuoden jälkeen - miten se oma lapsi niihin kulkee? Bussilla, pyörällä, aina jonkun toisen vanhemman kyydissä? Mahdollisen varustekassin kanssa?
Mitä varusteita jalkapalloon tarvii? Ne kengät ja sukat mutta kai ne repussa kevyesti kulkee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastaessa partiota, oli lähes pakko osallistua "vapaaehtoiseen" talkoiluun ja rahankeruuseen. Tytön futisseuran myötä tuli myös kaikenlaista ei niin vapaaehtoista toimintaa. Ja kun olen tunnollinen, niin ei kehdannut niistä luistaakaan. Ja aika moni muu luisti, niin se talkooarpa napsahti aina samoille tunnollisille. Yh-uraäitinä sen oman elämän sai kyllä totaalisesti unohtaa. Nyt ei tartte talkoilla enää, mutta 4krt viikossa kyllä kuskailla. Mitäpä sitä ei lssten piolesta tekisi....!
Mitä talkoilua partiossa on? Olin itse lapsena partiossa ja ei vanhemmilta koskaan pyydetty muuta kuin tuomaan lapsi autolla kesäleiripaikkaan tai sinne mistä bussi leiripaikkaan lähti. Partiossa oli joku vuosimaksu, joka kattoi ne viikottaiset kokoontumiset siellä kirkolla. Leirit maksoi erikseen, mutta oli aika halpoja eikä edes kaikki halunneet leireillä käydä. Huivi piti ostaa itse.
Ei ole partiossa mitään talkoita ainakaan meilläpäin.
Sen pullanmyynnin ym. tarkoitus on rahankeräys. Toisinsanoen, eikö siitä pitäisi "omasta" talkoovuorostaan päästä eroon sillä, että laittaa rahaa kassaan ja sanoo, että siinä se.
Hyviä ehdotuksia on erilaisista talkoottomista harrastuksista jo tullut. Olen kyllä soittoharrastuksenkin yhteydessä jotakin tarjottavaa vienyt ehkä kerran (ennen koronaa), ja jos tällainen vastaava kerran vuodessa olisi edessä, en pitäisi pahana. Vein muistaakseni pillimehuja, eli ei ollut leipomisvaivaakaan.
Piti osallistua leireille apuohjaajaksi, kuskiksi ja keittiöhommiin. Joulukalenterimyyntiin apulaiseksi ja kerran kuussa piti myydä lippuja sovitun tahon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Piti osallistua leireille apuohjaajaksi, kuskiksi ja keittiöhommiin. Joulukalenterimyyntiin apulaiseksi ja kerran kuussa piti myydä lippuja sovitun tahon kanssa.
Siis tämä vastaus niille, jotka ihmettelivät mitä pakkotalkoita partiossa oli. Nämä meillä oli ja siksipä jossain kohtaa oli vaan pakko lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.
Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.
Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.
Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.
Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.
Musiikkiluokkiakin on todella erilaisia. Joillakin laulellaan muutamia ekstratunteja viikossa. Toisilla taas on hintavat soittimet ja kovatasoiset orkesterit, jotka käyvät ulkomailla esiintymässä.
Itselläni on kaksi musiikkiluokkalaista lasta, eikä touhua voi mitenkään verrata tavalliseen luokkaan.
Lapseni on musiikkiluokalla ja ihan omaa harrastussoitintaan hän sielläkin soittaa sekä koulun soittimia. Miksi ihmeessä pitäisi ostella musiikkiluokkaa varten soittimia?
Aika mäihä pitäisi käydä, että oppilaiden ”omista” soittimista saisi aikaan tasapainoisen orkesterin. Ja toisaalta oppilaiden pitää viedä soittimet kotiinkin, että pystyvät harjoittelemaan ja kehittymään. On kohtuuton ajatus, että perusopetuksessa (jonka pitäisi olla maksutonta) oppilaat sijoittaisivat jopa tonneja soittimiin, joten eipä siinä jää muita vaihtoehtoja kuin vapaaehtoinen varainhankinta.
Lisäksi soittimien huolto on kallista, leirit maksavat jne. joten varainkeruu on välttämätöntä.
Näin siis meillä. Toki varmasti on myös sellaisia musiikkiluokkia, että lukujärjestyksessä on pari tuntia lisää musiikkia ja siinä se.
En ymmärrä tästä vuodatustasi. Lapseni omistaa soittimen musiikkiharrastuksen vuoksi. Sitä samaa soitinta hän käyttää musiikkiluokalla. Tietysti soittimella harjoitellaan kotona myös. Mitään musiikkiluokkaa varten ostettuja soittimia ei meillä tarvita eikä sellaisia varten kerätä rahaa.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tyhmä kysymys, mutta miksi aikuisen pitää olla siellä hallilla kolme tuntia?