Missä lapsen harrastuksessa äidin/isän ei tarvi myydä mitään, leipoa mitään eikä olla missään talkoissa?

Eetelä-Espoossa  asutiin jääkiekkokaukalon vieressä  Matikylässä. Yksi silloin lapsista pelasi lätkää. En muista  mitään  erikoista tehneeni sen eteen. Kun muutettin , kuljetin  1, 5  km poikia kentälle  autolla,  usein yömyöhällä.  Ei minua haitannut myöhäinen lopeus.Vuoroteltiin vanhempien kanssa.  Jos emmme voineet  kuljettaa,kyllä pääsi kyydissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.

Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.

No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.

Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.

Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)

Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?

Ap

Vaihtelee kuukausittain (ja nyt korona-aikana muutoinkin ollut pitkiä taukoja sekä lapsen harrastuksessa että varsinkin ”oheistoiminnoissa”), mutta ”normaalisti” harrastusmahdollisuuksia keskimäärin ehkä 2-4 iltaa kuukaudessa + muutama lauantai ja sunnuntai vuodessa näihin turnauksiin, peleihin ym menee. Meillä sukkien, karkkien ym myynti ollut melko vähäistä, enempikin varainkeruumuotona olleet turnaukset. Enemmän aikaa vie kuskaukset treeneihin, joita nykyisin 5 kertaa viikossa ja varsinkin pitemmän matkan kuskauksissa vanhempien kimppakyytiringit ovat avainasemassa vanhempien ajankäytön kannalta (eli tämä se keskeisin hyöty noihin talkoisiin ym osallistumisesta ja niissä toisiin vanhempiin tutustumisesta, jotta turvallisesti uskaltaa antaa lapsensa muiden kyytiin eikä siis kyytien ym muiden sopiminen ole mikään erityisesti aikaa tai vaivannäköä edellyttävä asia)

Onko nyt niin, että koska olen ajokortiton, niin tuollainen harrastus on pois pelistä meillä ihan suoraan? En pystyisi koskaan kuskaamaan autolla enkä tarjoamaan muille kyytejä. Ap

No autottomuus ei varmasti ratkaise sitä, että kannattaako harrastus aloittaa tai tutustua lajiin ylipäätään. Eihän sitä tiedä, miten pitkään se lapsi siitä (esim) jalkapallosta innostuu. Mutta se on selvää ainakin joukkuelajeissa, että ei ne treenit ja pelit ainakaan harrastuksen pitempään jatkuessa siinä lähikoulun kentällä tapahdu vaan niitä on eri puolella kaupunkia viimeistään muutaman vuoden jälkeen - miten se oma lapsi niihin kulkee? Bussilla, pyörällä, aina jonkun toisen vanhemman kyydissä? Mahdollisen varustekassin kanssa?

Mitä varusteita jalkapalloon tarvii? Ne kengät ja sukat mutta kai ne repussa kevyesti kulkee?

Joku muu varmaan paremmin tietää jalkapallon varusteet. Mutta jos laji on vaikkapa jääkiekko, treenit toisella puolella kaupunkia (esim Espoossakin voi olla yllättävän kauan kestävät matkat julkisilla kaupungin laidalta toiselle) ja vielä hankalaan kellonaikaan (treenit alkaa klo 16 tai loppuu 21.30). Lisävarusteita tulee tietty myös mahdollisista eväistä ja pesytymisvälineistä ja vaihtovaatteista jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.

Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.

No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.

Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.

Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)

Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!

Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.

Terveisin se eri

Ei siinä olekaan mitään ihmeellistä, että ihmisillä on erilaisia ammatteja, tai että eri ihmiset pitävät eri asioita hintavina.

Mutta se on kyllä hieman lapsellista, jos kuvittelee noiden perusteella tietävänsä ihmisen varallisuuden.

Ei siinä sitä tarkoitettukaan vaan sitä, että kun juttelee ihmisten kanssa, niin siinä tulee esille vaikka mitä. Varallisuus ja rahan tienaaminen työn kautta on kaksi eri asiaa. Miksi olet noin ilkeä? Aina löytyy joku tuollainen outo jankkaaja jokaisesta ketjusta.

Minun mielestäni ilkeä oli pikemminkin se ihminen, joka oli kristallipallostaan katsonut, että varakkaat tekevät talkootöitä ja köyhät eivät. Harvinaisen omahyväinen ja ulkoisiin havaintoihin perustuva ajatus. Mutta eipä enempää tästä.

Luulenpa, että hän puhui omista kokemuksistaan, eikä lukenut mitään kristallipalloa. Hän tuskin puhui muiden puolesta mitään vaan ihan omasta puolestaan.

En mäkään pysty myyjäisiin. 3 vuorotyö ja usein nukun yöuniani kun on pelit ja treenit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.

Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.

No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.

Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.

Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)

Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?

Ap

Vaihtelee kuukausittain (ja nyt korona-aikana muutoinkin ollut pitkiä taukoja sekä lapsen harrastuksessa että varsinkin ”oheistoiminnoissa”), mutta ”normaalisti” harrastusmahdollisuuksia keskimäärin ehkä 2-4 iltaa kuukaudessa + muutama lauantai ja sunnuntai vuodessa näihin turnauksiin, peleihin ym menee. Meillä sukkien, karkkien ym myynti ollut melko vähäistä, enempikin varainkeruumuotona olleet turnaukset. Enemmän aikaa vie kuskaukset treeneihin, joita nykyisin 5 kertaa viikossa ja varsinkin pitemmän matkan kuskauksissa vanhempien kimppakyytiringit ovat avainasemassa vanhempien ajankäytön kannalta (eli tämä se keskeisin hyöty noihin talkoisiin ym osallistumisesta ja niissä toisiin vanhempiin tutustumisesta, jotta turvallisesti uskaltaa antaa lapsensa muiden kyytiin eikä siis kyytien ym muiden sopiminen ole mikään erityisesti aikaa tai vaivannäköä edellyttävä asia)

Onko nyt niin, että koska olen ajokortiton, niin tuollainen harrastus on pois pelistä meillä ihan suoraan? En pystyisi koskaan kuskaamaan autolla enkä tarjoamaan muille kyytejä. Ap

No autottomuus ei varmasti ratkaise sitä, että kannattaako harrastus aloittaa tai tutustua lajiin ylipäätään. Eihän sitä tiedä, miten pitkään se lapsi siitä (esim) jalkapallosta innostuu. Mutta se on selvää ainakin joukkuelajeissa, että ei ne treenit ja pelit ainakaan harrastuksen pitempään jatkuessa siinä lähikoulun kentällä tapahdu vaan niitä on eri puolella kaupunkia viimeistään muutaman vuoden jälkeen - miten se oma lapsi niihin kulkee? Bussilla, pyörällä, aina jonkun toisen vanhemman kyydissä? Mahdollisen varustekassin kanssa?

Mitä varusteita jalkapalloon tarvii? Ne kengät ja sukat mutta kai ne repussa kevyesti kulkee?

Joku muu varmaan paremmin tietää jalkapallon varusteet. Mutta jos laji on vaikkapa jääkiekko, treenit toisella puolella kaupunkia (esim Espoossakin voi olla yllättävän kauan kestävät matkat julkisilla kaupungin laidalta toiselle) ja vielä hankalaan kellonaikaan (treenit alkaa klo 16 tai loppuu 21.30). Lisävarusteita tulee tietty myös mahdollisista eväistä ja pesytymisvälineistä ja vaihtovaatteista jne

Kuulostaa kyllä aika mahdottomalta, jos treenit alkaa klo 16 (ellei sitten lapsi pääse kotoa niihin ihan itse ilman mitään apua, sillä minä ainakin olen aina töissä vielä tuolloin) tai jos treenit loppuu klo 21:30, koska meillä mennään nukkumaan jo sitä ennen, itsenikin on pakko päästä uneen jo klo 22, jotta jaksan töissä, ja siksi menen sänkyyn aina vähän yli yhdeksän jo. 

Onko oikeasti lapsilla tuollaisia harrastusaikoja? Miten ne jaksaa koulussa, jos treeneistä kotiudutaan joskus iltakymmeneltä, sitten on vielä suihku, iltapala, muut iltapuuhat jne.

Vierailija kirjoitti:

Partio ja soittoharrastus. Partiossa nimenomaan on eri-ikäisiä ja tekevät itse juttunsa. Elinikäinen luonnonläheinen harrastus.

Jaa Partioko? Hah!

Minä olen tehnyt Partion joulumyyjäisiin myytävät. Ja lapsi joutuu kaupittelemaan joulukalentereita. Joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.

Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.

Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.

Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.

Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.

Musiikkiluokkiakin on todella erilaisia. Joillakin laulellaan muutamia ekstratunteja viikossa. Toisilla taas on hintavat soittimet ja kovatasoiset orkesterit, jotka käyvät ulkomailla esiintymässä.

Itselläni on kaksi musiikkiluokkalaista lasta, eikä touhua voi mitenkään verrata tavalliseen luokkaan.

Lapseni on musiikkiluokalla ja ihan omaa harrastussoitintaan hän sielläkin soittaa sekä koulun soittimia. Miksi ihmeessä pitäisi ostella musiikkiluokkaa varten soittimia?

Aika mäihä pitäisi käydä, että oppilaiden ”omista” soittimista saisi aikaan tasapainoisen orkesterin. Ja toisaalta oppilaiden pitää viedä soittimet kotiinkin, että pystyvät harjoittelemaan ja kehittymään. On kohtuuton ajatus, että perusopetuksessa (jonka pitäisi olla maksutonta) oppilaat sijoittaisivat jopa tonneja soittimiin, joten eipä siinä jää muita vaihtoehtoja kuin vapaaehtoinen varainhankinta.

Lisäksi soittimien huolto on kallista, leirit maksavat jne. joten varainkeruu on välttämätöntä.

Näin siis meillä. Toki varmasti on myös sellaisia musiikkiluokkia, että lukujärjestyksessä on pari tuntia lisää musiikkia ja siinä se.

En ymmärrä tästä vuodatustasi. Lapseni omistaa soittimen musiikkiharrastuksen vuoksi. Sitä samaa soitinta hän käyttää musiikkiluokalla. Tietysti soittimella harjoitellaan kotona myös. Mitään musiikkiluokkaa varten ostettuja soittimia ei meillä tarvita eikä sellaisia varten kerätä rahaa.

No tässä tiivistys tästä yli ymmärryksesi menneestä ”vuodatuksesta”:

On olemassa hyvin erilaisia musiikkiluokkia. Toisilla vanhemmat tekevät paljon talkootyötä ja toisilla ei yhtään. Toisilla ei tarvitse aloittaa uutta soitinta, toisilla tarvitsee.

Joko meni perille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.

Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.

No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.

Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.

Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)

Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!

Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.

Terveisin se eri

Ei siinä olekaan mitään ihmeellistä, että ihmisillä on erilaisia ammatteja, tai että eri ihmiset pitävät eri asioita hintavina.

Mutta se on kyllä hieman lapsellista, jos kuvittelee noiden perusteella tietävänsä ihmisen varallisuuden.

Ei siinä sitä tarkoitettukaan vaan sitä, että kun juttelee ihmisten kanssa, niin siinä tulee esille vaikka mitä. Varallisuus ja rahan tienaaminen työn kautta on kaksi eri asiaa. Miksi olet noin ilkeä? Aina löytyy joku tuollainen outo jankkaaja jokaisesta ketjusta.

Minun mielestäni ilkeä oli pikemminkin se ihminen, joka oli kristallipallostaan katsonut, että varakkaat tekevät talkootöitä ja köyhät eivät. Harvinaisen omahyväinen ja ulkoisiin havaintoihin perustuva ajatus. Mutta eipä enempää tästä.

Luulenpa, että hän puhui omista kokemuksistaan, eikä lukenut mitään kristallipalloa. Hän tuskin puhui muiden puolesta mitään vaan ihan omasta puolestaan.

Kyllä nämä vaan oppii näkemään ja tuntemaan, kun vuosia on lapsen harrastusyhteisössä mukana. Ja vielä paremman tatsin asiaan saat, jos teet joukkueen rahastonhoitajan hommia. Jotenkin aina on ne kuukausimaksut rästissä niiltä, joita ei myöskään talkoissa nää tai aina jonkun tekosyyn nojalla äänekkäästi korostavat, miksi eivät pysty jotain juttua tekemään jne.

Maksujen kanssa saattaa tulla hankaluuksia myös elämän yllätysten takia, mutta eri porukkaa on ne, jotka avoimesti ottavat asian esille heti tilanteen tullessa ja sopivat maksuaikatauluista, järjestävät talkoisiin isovanhemmat tai muita itsensä tilalle jos eivät pääse, ja ne, jotka eivät passiivisena vastaa mitään maksamisesta muistuttaviin viesteihin tai selittävät jotain näppäilyvirheestä nettipankissa ja että maksan heti huomenna jnejne.

Jääkiekosta ei tule  mitään  ilman  autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.

Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.

No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.

Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.

Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)

Kuinka monta tuntia keskimäärin kuukaudessa teidän perheen aikuisilta menee aikaa näihin lapsen harrastuksen juttuihin eli talkoisiin, makkaranpaistamisiin, halloweenjuhlavalvojana toimimisiin ja kimppakyytikuskauksiin ja myyjäisiin ja vastaaviin?

Ap

Vaihtelee kuukausittain (ja nyt korona-aikana muutoinkin ollut pitkiä taukoja sekä lapsen harrastuksessa että varsinkin ”oheistoiminnoissa”), mutta ”normaalisti” harrastusmahdollisuuksia keskimäärin ehkä 2-4 iltaa kuukaudessa + muutama lauantai ja sunnuntai vuodessa näihin turnauksiin, peleihin ym menee. Meillä sukkien, karkkien ym myynti ollut melko vähäistä, enempikin varainkeruumuotona olleet turnaukset. Enemmän aikaa vie kuskaukset treeneihin, joita nykyisin 5 kertaa viikossa ja varsinkin pitemmän matkan kuskauksissa vanhempien kimppakyytiringit ovat avainasemassa vanhempien ajankäytön kannalta (eli tämä se keskeisin hyöty noihin talkoisiin ym osallistumisesta ja niissä toisiin vanhempiin tutustumisesta, jotta turvallisesti uskaltaa antaa lapsensa muiden kyytiin eikä siis kyytien ym muiden sopiminen ole mikään erityisesti aikaa tai vaivannäköä edellyttävä asia)

Onko nyt niin, että koska olen ajokortiton, niin tuollainen harrastus on pois pelistä meillä ihan suoraan? En pystyisi koskaan kuskaamaan autolla enkä tarjoamaan muille kyytejä. Ap

No autottomuus ei varmasti ratkaise sitä, että kannattaako harrastus aloittaa tai tutustua lajiin ylipäätään. Eihän sitä tiedä, miten pitkään se lapsi siitä (esim) jalkapallosta innostuu. Mutta se on selvää ainakin joukkuelajeissa, että ei ne treenit ja pelit ainakaan harrastuksen pitempään jatkuessa siinä lähikoulun kentällä tapahdu vaan niitä on eri puolella kaupunkia viimeistään muutaman vuoden jälkeen - miten se oma lapsi niihin kulkee? Bussilla, pyörällä, aina jonkun toisen vanhemman kyydissä? Mahdollisen varustekassin kanssa?

Mitä varusteita jalkapalloon tarvii? Ne kengät ja sukat mutta kai ne repussa kevyesti kulkee?

Joku muu varmaan paremmin tietää jalkapallon varusteet. Mutta jos laji on vaikkapa jääkiekko, treenit toisella puolella kaupunkia (esim Espoossakin voi olla yllättävän kauan kestävät matkat julkisilla kaupungin laidalta toiselle) ja vielä hankalaan kellonaikaan (treenit alkaa klo 16 tai loppuu 21.30). Lisävarusteita tulee tietty myös mahdollisista eväistä ja pesytymisvälineistä ja vaihtovaatteista jne

Kuulostaa kyllä aika mahdottomalta, jos treenit alkaa klo 16 (ellei sitten lapsi pääse kotoa niihin ihan itse ilman mitään apua, sillä minä ainakin olen aina töissä vielä tuolloin) tai jos treenit loppuu klo 21:30, koska meillä mennään nukkumaan jo sitä ennen, itsenikin on pakko päästä uneen jo klo 22, jotta jaksan töissä, ja siksi menen sänkyyn aina vähän yli yhdeksän jo. 

Onko oikeasti lapsilla tuollaisia harrastusaikoja? Miten ne jaksaa koulussa, jos treeneistä kotiudutaan joskus iltakymmeneltä, sitten on vielä suihku, iltapala, muut iltapuuhat jne.

Pienillä lapsilla ei ole tuollaisia myöhäisiä aikoja. Nuo myöhäisimmät jääajat menevät höntsäpelaajille. Viikonlopuista en tiedä, että onko isommilla pelaajilla miten myöhään treenejä/pelejä. Mutta mieluummin hallilla kuin kaupungilla pyörimässä.

Sen minäkin haluaisin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole tarkoitus, että se on lapsen eikä vanhemman harrastus? Miksi vanhemman pitäisi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että lapsi harrastaa. En tajua enkä suostuisi moiseen.

Koska se harrastus maksaa ja joukossa on aina sellaisia, joilla ei ole rahaa kaikesta maksaa. Ovat aina ensimmäisenä ehdottelemassa noita myyntijuttuja. Mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin yrittää kaupata työpaikalla keksejä yms toiselle, joka kohta on kauppaamassa samaisia juttuja oman lapsensa harrastuksesta.

No näinhän se on. Meilläkin lapsella jääurheiluharrastus, jonka kuukausimaksut olisivat paljon nykyistä satasta kalliimmat ilman näitä talkoita ja muita varainkeruuta. Meillä olisi kyllä varaa maksaa vaikka tuplasti nykyiset maksut, mutta näiden varainkeruiden myötä saadaan maksut edes vähän siedettävämmäksi sellaisille perheille, joiden lasten harrastaminen on siitä rahasta kiinni. Ja joo, ei aina koeta näitä kovin mielekkääksi, varsinkin kun aktiivisimmat osallistujat ovat niistä perheistä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Jotenkin näyttää korreloivan se passiivisuus ja vähäiset tulot… mutta mitäpä sitä ei niiden toisten eteen tekisi kiireisen työarjen lomassa.

Jos jotain positiivista hakee, niin on kuitenkin hyvä oppia tällä tavalla tuntemaan niitä toisinkin vanhempia ja saada omaan (kiireiseen) elämään vaihtelua toimimalla vaikka makkaranpaistajana lapsen turnauksessa. Varsinkin, jos lapsi jaksaa harrastaa samaa lajia monta vuotta samassa porukassa. Meilläkin jo kahdeksas vuosi menossa ja me vanhemmatkin saatu näin monta uutta tuttua, joiden kanssa helppo sopia kimppakyytejä varsinaisten treenien lisäksi oleviin tapahtumiin (turnausmatkat, halloween-bileet, kauden päättäjäisjuhlatjne). Ja saada myös vertaisnäkemyksiä lapsen suhtautumiseen harrastuksessa esiin tuleviin asioihin mm murrosiän haasteissa.

Itsekään en siis läheskään aina näitä talkoita ym ole niin positiivisena nähnyt, mutta mukana kuitenkin roikkunut ja vasta monien vuosien myötä pikkuhiljaa alkanut näkemään siinä tosiaan näitä ihan itsenikin kannalta positiivista plussaa elämään tuovia näkökulmia. (Mutta silti peräänkuulutan osallistumaan myös niitä, joille on eniten merkitystä sillä, että se kuukausimaksu oikeasti pienenee!!!)

Mielenkiintoinen yhteisö teillä. Suomessa on todella harvinaista, että ihmiset puhuvat omista raha-asioistaan yhtä avoimesti kuin teidän jääurheilutiiminne vanhemmat!

Olen eri henkilö, mutta kun olet siellä hallilla sen kolme tuntia, niin kyllä siinä vanhempiin jo tutustuu. Tietää mitä kukin tekee työkseen. Ja kyllä myös kuukausimaksuista puhutaan, että onpa kallista ja voisi olla vähän halvempaa jne. En pidä tuota mitenkään ihmeellisenä.

Terveisin se eri

Ei siinä olekaan mitään ihmeellistä, että ihmisillä on erilaisia ammatteja, tai että eri ihmiset pitävät eri asioita hintavina.

Mutta se on kyllä hieman lapsellista, jos kuvittelee noiden perusteella tietävänsä ihmisen varallisuuden.

Ei siinä sitä tarkoitettukaan vaan sitä, että kun juttelee ihmisten kanssa, niin siinä tulee esille vaikka mitä. Varallisuus ja rahan tienaaminen työn kautta on kaksi eri asiaa. Miksi olet noin ilkeä? Aina löytyy joku tuollainen outo jankkaaja jokaisesta ketjusta.

Minun mielestäni ilkeä oli pikemminkin se ihminen, joka oli kristallipallostaan katsonut, että varakkaat tekevät talkootöitä ja köyhät eivät. Harvinaisen omahyväinen ja ulkoisiin havaintoihin perustuva ajatus. Mutta eipä enempää tästä.

Luulenpa, että hän puhui omista kokemuksistaan, eikä lukenut mitään kristallipalloa. Hän tuskin puhui muiden puolesta mitään vaan ihan omasta puolestaan.

Kyllä nämä vaan oppii näkemään ja tuntemaan, kun vuosia on lapsen harrastusyhteisössä mukana. Ja vielä paremman tatsin asiaan saat, jos teet joukkueen rahastonhoitajan hommia. Jotenkin aina on ne kuukausimaksut rästissä niiltä, joita ei myöskään talkoissa nää tai aina jonkun tekosyyn nojalla äänekkäästi korostavat, miksi eivät pysty jotain juttua tekemään jne.

Maksujen kanssa saattaa tulla hankaluuksia myös elämän yllätysten takia, mutta eri porukkaa on ne, jotka avoimesti ottavat asian esille heti tilanteen tullessa ja sopivat maksuaikatauluista, järjestävät talkoisiin isovanhemmat tai muita itsensä tilalle jos eivät pääse, ja ne, jotka eivät passiivisena vastaa mitään maksamisesta muistuttaviin viesteihin tai selittävät jotain näppäilyvirheestä nettipankissa ja että maksan heti huomenna jnejne.

Mulla on aina laskut myöhässä, kun ne menevät roskapostiin tai unohdan maksaa. Enpä ole ikinä ajatellut, että suunnistusseuran vastaava siellä karhua lähetellessään vetää johtopäätöksiä varoistani. Hupaisa ajatus.

Musiikkiluokalla ainakin ala-asteella on pakko soittaa jotain soitinta konsalla/musiikkiopistossa. Riippuu luokasta onko touhu ns. ”normaalia” eli että musiikkia on vähän enemmän ja suunnitellaan joulu- ja kevätjuhliin esityksiä joissa soittimet mukana, vai sitten sellaista että tavallisia tunteja ei ole juuri ollenkaan. Itse ollessani musiikkiluokalla en oppinut mitään tavallisesta koulusta, koska sellaista ei juurikaan ollut ja opinnot keskittyivät vain musiikkiin ja Jeesukseen. No, ehkä nykyään ajat on toiset. Muistaakseni siihen ei liittynyt mitään talkootöitä, vaan esiinnyimme aina eri paikoissa ja sitä kautta saimme rahaa leirikouluihin jne. Ja opettajallamme oli suhteita kaikenmaailman paikkoihin.

Futisäidut on oma rotunsa.

Vierailija kirjoitti:

Futisäidut on oma rotunsa.

Englannin kielessä on tosiaan ilmaus ”soccer mom”. Mutta tosiaan lapsen onneksi on monilla paikkakunnilla mahdollista harrastaa jalkapalloa myös ilman tuota sirkusta.

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiluokalla ainakin ala-asteella on pakko soittaa jotain soitinta konsalla/musiikkiopistossa. Riippuu luokasta onko touhu ns. ”normaalia” eli että musiikkia on vähän enemmän ja suunnitellaan joulu- ja kevätjuhliin esityksiä joissa soittimet mukana, vai sitten sellaista että tavallisia tunteja ei ole juuri ollenkaan. Itse ollessani musiikkiluokalla en oppinut mitään tavallisesta koulusta, koska sellaista ei juurikaan ollut ja opinnot keskittyivät vain musiikkiin ja Jeesukseen. No, ehkä nykyään ajat on toiset. Muistaakseni siihen ei liittynyt mitään talkootöitä, vaan esiinnyimme aina eri paikoissa ja sitä kautta saimme rahaa leirikouluihin jne. Ja opettajallamme oli suhteita kaikenmaailman paikkoihin.

Jospa pidettäisiin keskustelu faktoissa. Mikään väitteesi ei ole totta. Musiikkiluokalla alakoulussa ei ole pakko soittaa mitään soitinta vapaa-ajalla eikä harrastaa musiikkia. Oppilaat opiskelevat kaikkia aineita kuten normiluokkalaiset poikkeuksena muut taito- ja taideaineet, joita on hieman vähemmän kuin tavallisella luokalla. Tämä siksi, että musiikkia on enemmän kuin tavallisella luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiluokalla ainakin ala-asteella on pakko soittaa jotain soitinta konsalla/musiikkiopistossa. Riippuu luokasta onko touhu ns. ”normaalia” eli että musiikkia on vähän enemmän ja suunnitellaan joulu- ja kevätjuhliin esityksiä joissa soittimet mukana, vai sitten sellaista että tavallisia tunteja ei ole juuri ollenkaan. Itse ollessani musiikkiluokalla en oppinut mitään tavallisesta koulusta, koska sellaista ei juurikaan ollut ja opinnot keskittyivät vain musiikkiin ja Jeesukseen. No, ehkä nykyään ajat on toiset. Muistaakseni siihen ei liittynyt mitään talkootöitä, vaan esiinnyimme aina eri paikoissa ja sitä kautta saimme rahaa leirikouluihin jne. Ja opettajallamme oli suhteita kaikenmaailman paikkoihin.

Kuvaa palstan tasoa, että tällainen pöty kerää yläpeukkua. Eikö ihmisillä ole omaa järkeä lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiluokalla ainakin ala-asteella on pakko soittaa jotain soitinta konsalla/musiikkiopistossa. Riippuu luokasta onko touhu ns. ”normaalia” eli että musiikkia on vähän enemmän ja suunnitellaan joulu- ja kevätjuhliin esityksiä joissa soittimet mukana, vai sitten sellaista että tavallisia tunteja ei ole juuri ollenkaan. Itse ollessani musiikkiluokalla en oppinut mitään tavallisesta koulusta, koska sellaista ei juurikaan ollut ja opinnot keskittyivät vain musiikkiin ja Jeesukseen. No, ehkä nykyään ajat on toiset. Muistaakseni siihen ei liittynyt mitään talkootöitä, vaan esiinnyimme aina eri paikoissa ja sitä kautta saimme rahaa leirikouluihin jne. Ja opettajallamme oli suhteita kaikenmaailman paikkoihin.

Kaikkien musiikkiluokkalaisten ei todellakaan ole pakko soittaa konservatoriolla/musiikkiopistossa. Mikäli erityistä yhteistyösopimusta ei ole tehty, kumpikin valitsee itse omat oppilaansa omilla kriteereillään. Musiikkiopistoissa tärkein seikka on käytännössä se, kuinka opiskelijapaikkoja vapautuu. Jos kukaan ei lopeta, ei uusia aloituspaikkojakaan vapaudu.

Nämä musiikkiluokkiin kohdistuvat yleistykset ovat hieman huvittavia. Vähän sama kuin alkaisin paasata, että ei voi olla olemassa saksan kieliluokkia, koska minun lapseni oli englannin kieliluokalla.

On olemassa bändiluokkia, puhallinluokkia, kuorotoimintaan keskittyviä luokkia ja niin edelleen. Ainoa yhdistävä tekijä on painotusaineen lisäys tuntimäärässä, ja se tuntimääräkin vaihtelee kunnasta riippuen.

Anna sen lapsesi mennä sinne futikseen, jos se häntä kiinnostaa. Hän on niin pieni vielä, että ei se talkootyön määrä ainakaan ihan heti mikään järkyttävä ole, ja siitä voi helpohkosti luistaa. Lapsi ehtii vielä kyllästyä ja lopettaa ennen kuin se sellaiseksi muuttuu. Omakin tilanteesi voi vuosien varrella vielä muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkiluokalla ainakin ala-asteella on pakko soittaa jotain soitinta konsalla/musiikkiopistossa. Riippuu luokasta onko touhu ns. ”normaalia” eli että musiikkia on vähän enemmän ja suunnitellaan joulu- ja kevätjuhliin esityksiä joissa soittimet mukana, vai sitten sellaista että tavallisia tunteja ei ole juuri ollenkaan. Itse ollessani musiikkiluokalla en oppinut mitään tavallisesta koulusta, koska sellaista ei juurikaan ollut ja opinnot keskittyivät vain musiikkiin ja Jeesukseen. No, ehkä nykyään ajat on toiset. Muistaakseni siihen ei liittynyt mitään talkootöitä, vaan esiinnyimme aina eri paikoissa ja sitä kautta saimme rahaa leirikouluihin jne. Ja opettajallamme oli suhteita kaikenmaailman paikkoihin.

Jospa pidettäisiin keskustelu faktoissa. Mikään väitteesi ei ole totta. Musiikkiluokalla alakoulussa ei ole pakko soittaa mitään soitinta vapaa-ajalla eikä harrastaa musiikkia. Oppilaat opiskelevat kaikkia aineita kuten normiluokkalaiset poikkeuksena muut taito- ja taideaineet, joita on hieman vähemmän kuin tavallisella luokalla. Tämä siksi, että musiikkia on enemmän kuin tavallisella luokalla.

Minun lasteni musiikkiluokalla on täytynyt soittaa vapaa-ajalla ja lisäksi vanhempien on täytynyt sitoutua maksamaan soittotunnit. Tätä on sitten helpotettu varainkeruun avulla.