Missä lapsen harrastuksessa äidin/isän ei tarvi myydä mitään, leipoa mitään eikä olla missään talkoissa?

Nyrkkeilyssä ja muissa kamppailulajeissa ei yleensä ole noita turhuuksia, eikä kustannukset muutenkaan kovin kalliita.

Meillä lapset ovat harrastaneet musiikkia. Siinä ei vanhemman ole tarvinnut osallistua rahankeruuseen. Meillä lapset ovat olleet klassisessa musiikkiopistossa ja sen lisäksi osa myös kevyemmän musiikin opistoissa. Kiinnostaisiko poikaasi bändisoitto, vaikka rumpujen tai kitaran soitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.

Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.

Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.

Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.

Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.

Musiikkiluokkiakin on todella erilaisia. Joillakin laulellaan muutamia ekstratunteja viikossa. Toisilla taas on hintavat soittimet ja kovatasoiset orkesterit, jotka käyvät ulkomailla esiintymässä.

Itselläni on kaksi musiikkiluokkalaista lasta, eikä touhua voi mitenkään verrata tavalliseen luokkaan.

Lapseni on musiikkiluokalla ja ihan omaa harrastussoitintaan hän sielläkin soittaa sekä koulun soittimia. Miksi ihmeessä pitäisi ostella musiikkiluokkaa varten soittimia?

Aika mäihä pitäisi käydä, että oppilaiden ”omista” soittimista saisi aikaan tasapainoisen orkesterin. Ja toisaalta oppilaiden pitää viedä soittimet kotiinkin, että pystyvät harjoittelemaan ja kehittymään. On kohtuuton ajatus, että perusopetuksessa (jonka pitäisi olla maksutonta) oppilaat sijoittaisivat jopa tonneja soittimiin, joten eipä siinä jää muita vaihtoehtoja kuin vapaaehtoinen varainhankinta.

Lisäksi soittimien huolto on kallista, leirit maksavat jne. joten varainkeruu on välttämätöntä.

Näin siis meillä. Toki varmasti on myös sellaisia musiikkiluokkia, että lukujärjestyksessä on pari tuntia lisää musiikkia ja siinä se.

En ymmärrä tästä vuodatustasi. Lapseni omistaa soittimen musiikkiharrastuksen vuoksi. Sitä samaa soitinta hän käyttää musiikkiluokalla. Tietysti soittimella harjoitellaan kotona myös. Mitään musiikkiluokkaa varten ostettuja soittimia ei meillä tarvita eikä sellaisia varten kerätä rahaa.

No tässä tiivistys tästä yli ymmärryksesi menneestä ”vuodatuksesta”:

On olemassa hyvin erilaisia musiikkiluokkia. Toisilla vanhemmat tekevät paljon talkootyötä ja toisilla ei yhtään. Toisilla ei tarvitse aloittaa uutta soitinta, toisilla tarvitsee.

Joko meni perille?

Millään musiikkiluokalla ei vaadita lasta soittamaan soitinta vapaa-ajan harrastuksena. Oppilasvaliktakriteerit vaihtelevat, mutta mitään määräksiä siitä, että joku soitin on pakko aloittaa ei ole. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat harrastaneet musiikkia. Siinä ei vanhemman ole tarvinnut osallistua rahankeruuseen. Meillä lapset ovat olleet klassisessa musiikkiopistossa ja sen lisäksi osa myös kevyemmän musiikin opistoissa. Kiinnostaisiko poikaasi bändisoitto, vaikka rumpujen tai kitaran soitto?

Ap:n lapsi taitaa olla 4-vuotias. Sen ikäisen voi viedä muskariin. Yleensä bändisoitto tai klassisen puolen instrumenttiopinnot aloitetaan noin 7-vuotiaana. (kyllä, nuorempanakin voi aloittaa, mutta silloin vasta vanhemmilta satsausta vaaditaankin).

Joka tapauksessa ap:n lapsen iässä on vaikea tietää, mistä tykkää. Kannattaa viedä lasta avoimin mielin perhefutikseen, muskariin, temppujumppaan jne.

Taidekoulu. Harrastin lapsena/nuorena, ei minkäänlaisia myyjäisiä, talkoita tai mitään sellaista. Piirtämisen ja maalaamisen lisäksi oli mahdollisuus erikoistua valokuvaamaan, photoshoppaamaan tai sai veistellä saea.

Partio. Monipuolista ja hauskaa, opettaa paljon käytännön taitoja ja omatoimisuutta. Ei kilpavarustelua tai tasoryhmiä, vaan kaikki on yhdessä mukana. Ja toisaalta partiokisojakin on niistä pitäville. On myös edullista.

Harrastukseen kuuluu esim. retkivarusteita, joiden huolto voi ajoittain tulla vanhemmille, mutta lapset opetetaan nopeasti myös ottamaan varusteistaan vastuuta itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittoharrastus on mainittu jo useampaan otteeseen. Haluaisin tähän täsmentää vielä sen, että ainakaan musiikkiopistossa soittaessa ei vanhemmille tule mitään talkoovelvoitteita siinäkään tapauksessa, että harrastuksesta tulee intensiivinen ja pitkälle etenevä. Maksaminen riittää, ja mahdollinen kuskaaminen, jos matka on pitkä ja/tai soitin kookas. Mikäli kuvioihin tulee mukaan orkesterisoittoa, voi periaatteessa jotain matkarahojen keräämistä tulla, mutta omalla musiikkiopistourallani ei kyllä tullut. Musiikkipuolella ei ole myöskään sitä riskiä, että harkoissa pitäisi rampata harvase päivä, niinkuin tavoitteellisessa urheilussa helposti käy. Soittotunti, teoria, ehkä orkesteri, ja näitäkin saa hyvällä säkällä niputettua samaan päivään. Päälle kotiharjoittelua. That's it.

Musiikkiopistoissa vanhempi selviää yleensä hyvin vähällä osallistumisella, mutta musiikkiluokilla taas voi olla hyvinkin intensiivistä talkootyötä.

Sen sijaan lapsi selviää musiikkiluokalla helpommalla mutta voi joutua lujille musiikkiopistossa, vähän väliä kutsutaan johonkin kamarimusiikkiproggikseen, johon pitää harjoitella taas lisää ja erikseen.

Nimim. kokemusta on, molemmista ja useamman lapsen osalta.

Lapseni on musiikkiluokalla eikä ole mitään sellaista, mitä ei olisi tavallisella luokalla.

Musiikkiluokkiakin on todella erilaisia. Joillakin laulellaan muutamia ekstratunteja viikossa. Toisilla taas on hintavat soittimet ja kovatasoiset orkesterit, jotka käyvät ulkomailla esiintymässä.

Itselläni on kaksi musiikkiluokkalaista lasta, eikä touhua voi mitenkään verrata tavalliseen luokkaan.

Lapseni on musiikkiluokalla ja ihan omaa harrastussoitintaan hän sielläkin soittaa sekä koulun soittimia. Miksi ihmeessä pitäisi ostella musiikkiluokkaa varten soittimia?

Aika mäihä pitäisi käydä, että oppilaiden ”omista” soittimista saisi aikaan tasapainoisen orkesterin. Ja toisaalta oppilaiden pitää viedä soittimet kotiinkin, että pystyvät harjoittelemaan ja kehittymään. On kohtuuton ajatus, että perusopetuksessa (jonka pitäisi olla maksutonta) oppilaat sijoittaisivat jopa tonneja soittimiin, joten eipä siinä jää muita vaihtoehtoja kuin vapaaehtoinen varainhankinta.

Lisäksi soittimien huolto on kallista, leirit maksavat jne. joten varainkeruu on välttämätöntä.

Näin siis meillä. Toki varmasti on myös sellaisia musiikkiluokkia, että lukujärjestyksessä on pari tuntia lisää musiikkia ja siinä se.

En ymmärrä tästä vuodatustasi. Lapseni omistaa soittimen musiikkiharrastuksen vuoksi. Sitä samaa soitinta hän käyttää musiikkiluokalla. Tietysti soittimella harjoitellaan kotona myös. Mitään musiikkiluokkaa varten ostettuja soittimia ei meillä tarvita eikä sellaisia varten kerätä rahaa.

No tässä tiivistys tästä yli ymmärryksesi menneestä ”vuodatuksesta”:

On olemassa hyvin erilaisia musiikkiluokkia. Toisilla vanhemmat tekevät paljon talkootyötä ja toisilla ei yhtään. Toisilla ei tarvitse aloittaa uutta soitinta, toisilla tarvitsee.

Joko meni perille?

Millään musiikkiluokalla ei vaadita lasta soittamaan soitinta vapaa-ajan harrastuksena. Oppilasvaliktakriteerit vaihtelevat, mutta mitään määräksiä siitä, että joku soitin on pakko aloittaa ei ole. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää?

Omien lasteni musiikkiluokkatoiminnan perustana on orkesteri, joka harjoittelee kaksi kertaa viikossa. Mitä tekisi tuolla luokalla lapsi, joka ei soita mitään?

Jos se futis on juuri se, mihin lapsi haluaa, niin ota selvää, jos paikkakunnalla on eri seuroja. Niissä saattaa olla eri käytäntöjä. Toiset ottaa enemmän tosissaan ja tähtäävät korkeammalle, jolloin kustannuksia ja sitä kautta työtäkin on enemmän, mutta toiset ottavat rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Partio. Monipuolista ja hauskaa, opettaa paljon käytännön taitoja ja omatoimisuutta. Ei kilpavarustelua tai tasoryhmiä, vaan kaikki on yhdessä mukana. Ja toisaalta partiokisojakin on niistä pitäville. On myös edullista.

Harrastukseen kuuluu esim. retkivarusteita, joiden huolto voi ajoittain tulla vanhemmille, mutta lapset opetetaan nopeasti myös ottamaan varusteistaan vastuuta itse.

Mielestäni 4-vuotiaille ei ole vielä partiota missään. Tai sitten se on jotain perhepartiota, joka taas vie ap:n aikaa.

Jos lapsi on siis vasta neljän, niin laji ehtii vaihtua vielä moneen kertaan. Kokeilkaa eri juttuja, niin saa vähän käsitystä.

Meillä pojat harrastaa uintia, painia ja kamppailulajeja, en ole ikinä joutunut mihinkään talkoisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos se futis on juuri se, mihin lapsi haluaa, niin ota selvää, jos paikkakunnalla on eri seuroja. Niissä saattaa olla eri käytäntöjä. Toiset ottaa enemmän tosissaan ja tähtäävät korkeammalle, jolloin kustannuksia ja sitä kautta työtäkin on enemmän, mutta toiset ottavat rennommin.

Eiköhän ne 4-vuotiaiden ryhmät ota jo valmiiksi aika rennosti. Tosin toiminta taitaa tuon ikäisillä olla vielä perhefutista, eli ap joutuu hikoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Partio. Monipuolista ja hauskaa, opettaa paljon käytännön taitoja ja omatoimisuutta. Ei kilpavarustelua tai tasoryhmiä, vaan kaikki on yhdessä mukana. Ja toisaalta partiokisojakin on niistä pitäville. On myös edullista.

Harrastukseen kuuluu esim. retkivarusteita, joiden huolto voi ajoittain tulla vanhemmille, mutta lapset opetetaan nopeasti myös ottamaan varusteistaan vastuuta itse.

Kyllä mun tuttavaperheessä äiti leipoi mokkapaloja hiki hatussa kun siellä pojat oli partiossa vielä pari vuotta sitten.

Ja joulukalenteri oli aina "pakko" ostaa, 10e/kpl.

Ap, tietenkin lapsi kiinnostui futiksesta kun näki sitä. Vie se katsomaan muitakin lajeja, niin saattaa kiinnostua niistäkin. Vaikka Parkour.

Vierailija kirjoitti:

Partio ja soittoharrastus. Partiossa nimenomaan on eri-ikäisiä ja tekevät itse juttunsa. Elinikäinen luonnonläheinen harrastus.

Aika paljon partiossa järjestetään erilaisia retkiä joihin toivotaan vanhemmilta kuljetusapua. Muutenkin annetaan ymmäertää että vanhemmat ovat tervetulleita mukaan eri juttuihin. Pakko ei tietenkään ole, mutta en itse ainakaan kehtaa olla se vanhempi joka ei koskaan osallistu millään tavalla.

LUKEMINEN! 😄