Lue keskustelun säännöt.
Onko mielikuvissasi ristiriitaista, jos AD(H)D-diagnosoitu aikuinen on älykäs, fiksu ja kouluttautunut?
26.03.2022 |
Oletko ehkä taipuvainen ajattelemaan, että elämänongelmien taustalla on todennäköisesti jotakin muuta kuin "joku muotidiagnoosi"?
Kommentit (79)
ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia. Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.
Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen yllättynyt vastauksista. Ehkä olen sitten liioitellut ympäristön ennakkoluuloja päässäni? En mainosta kylläkään diagnoosiani kenellekään, joten en tietenkään voi tietää.
Ap
Minut taas yllätti nuo joissa tuodaan esille sitä, että edelleen kohtaisi vanhanaikaisia ennakkoluuloja ja outoa suhtautumista. Tuntuu että nykyään lähinnä ihmetellään sitä, että miten ihan jokaisella voi muka olla adhd, niin jotenkin olettaisi ettei jonkun diagnoosista kuuleminen enää herättäisi juuri minkäänlaisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tunnen muutaman ADHD/ADD:ta potevan, kaikki ovat pohjimmiltaan fiksuja ihmisiä, osa myös koulutettuja, ja jos oireet eivät hankaloittaisi opintoja ja työn tekoa, he pärjäisivät varmasti erinomaisesti/olisivat aikanaan pärjänneet paremmin. Veljelläni on ADD ja ennen kun hän sai siihen hoitoa hän oli muiden silmissä varmasti aika vätys, vaikka on tavattoman lahjakas kun pystyy keskittymään nyt lääkkeiden avulla.
Ei tuota podeta, kun ei ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia. Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.
Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.
"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?
Ei ole. Lääkitys kun on kohdillaan he kykenevät käyttämään aivojaan normaalimmin eikä siihen liity älykkyys millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tunnen muutaman ADHD/ADD:ta potevan, kaikki ovat pohjimmiltaan fiksuja ihmisiä, osa myös koulutettuja, ja jos oireet eivät hankaloittaisi opintoja ja työn tekoa, he pärjäisivät varmasti erinomaisesti/olisivat aikanaan pärjänneet paremmin. Veljelläni on ADD ja ennen kun hän sai siihen hoitoa hän oli muiden silmissä varmasti aika vätys, vaikka on tavattoman lahjakas kun pystyy keskittymään nyt lääkkeiden avulla.
Ei tuota podeta, kun ei ole sairaus.
Ei se adhd kaikille ole vain hieno supersankari-ominaisuus vaan saattaa aiheuttaa myös haastetta, on asioita jotka pitää ottaa huomioon kun luovii tässä maailmassa. Tavallaan siis sairauteen verrattavissa. Kyllä tuota potemis-sanaa voi minusta tässä yhteydessä käyttää. Sitä paitsi jos ymmärrät pointin niin ei kai ole tarpeen tarttua yksittäiseen sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia. Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.
Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.
"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?
sinä itse loit noille sanoille arvolataukset. Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?
en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Exällä on ADD. Joihinkin asioihin hänen on vaikea keskittyä, yleensä sellaisiin, jotka eivät häntä kovasti kiinnosta. Mutta on todella lahjakas niissä asioissa, joista on kiinnostunut. Niihin paneutuu oikein huolella. Eikä keskittymishäiriö tarkoita missään nimessä tyhmää. Lisäksi lääkityksellä voi rauhoittaa levottomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet elämässä eivät suinkaan aina ole sellaisia, että ne tulisivat ikävällä tavalla ulkopuolisten silmille. Ihminen voi elää aivan rauhallista, siistiä elämää mutta olla esimerkiksi taloudellisessa ahdingossa koska mitään koulutusta ei onnistu saamaan läpi ja työelämässä on isoja vaikeuksia.
Hyvin tavallinen kuvio on sekin, että työskentelee vaativassa asiantuntijatehtävässä ja tienaa hyvin. Mutta koti on hävityksen kauhistus ja laskujen maksaminen ja muut juoksevat asiat tuottavat suuria vaikeuksia. Rahaa on, mutta maksumuistutuksia pukkaa ja kirjaston kirjat on myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ristiriitaista. Meillä epäillään AD(H)D:tä lukiolaistytöllä. Yläkoulun päättötodistuksessa keskiarvo oli 9,6, ja suunnittelee lukion jälkeen yliopisto-opintoja.
Ihanaa, että on bongattu ajoissa <3 Itselläkin oli ysin todistuksessa keskiarvo 9,6 ja lukiossa 9,7. Korkeakouluopinnot jäi kesken eikä onnistunut oikein työelämäkään. Oman diagnoosin sain vasta 50-vuotiaana, kun hakeuduin tutkimuksiin 20-vuotiaan tyttären ADHD-epäilyjen myötä.
Aina tulee hyvä mieli, kun joku nuori pelastuu ajoissa! On tämä diagnoosi omaankin elämään auttanut, mutta vaikeaahan se on lähteä rakentamaan työuraa tässä kohtaa tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ristiriitaista. Meillä epäillään AD(H)D:tä lukiolaistytöllä. Yläkoulun päättötodistuksessa keskiarvo oli 9,6, ja suunnittelee lukion jälkeen yliopisto-opintoja.
Mihin kympin tyttö tarvitsee ADHD-diagnoosia? Keskittyykö hänkin yli-intesiivisesti opiskeluun kuten nykyään stereotyyppiset huippuälykkäät ja todella suorituskykyiset huippumenestyjä ADHD aikuiset, joiden suurin trauma elämässä on ilmeisesti keskinkertaiset arvosanat ja keskinkertainen suoriutuminen työelämässä? Ehkä parempi että annetaan valmiiksi stimulantit kouraan, ettei jouduta myöhemmin elämässä antamaan psykoterapiaa post-traumaattiseen stressihäiriöön. Jos se tytöntyllerö onnistuisikin akateemisen vapauden piirissä reputtamaan vaikka yhden tentin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään ajattele että ADHD tekisi vähemmän älykkääksi tai fiksuksi, mutta saatan olettaa että kovin kouluttautunut ADHD-henkilö on saanut diagnoosin ja hoitoa viimeistään parikymppisenä. Mutta eihän sekään pidä välttämättä paikkaansa, ja toimintakyky jonkun kiinnostavan asian suhteen saattaa olla hyvä hoitamattomanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeudet elämässä eivät suinkaan aina ole sellaisia, että ne tulisivat ikävällä tavalla ulkopuolisten silmille. Ihminen voi elää aivan rauhallista, siistiä elämää mutta olla esimerkiksi taloudellisessa ahdingossa koska mitään koulutusta ei onnistu saamaan läpi ja työelämässä on isoja vaikeuksia.
Hyvin tavallinen kuvio on sekin, että työskentelee vaativassa asiantuntijatehtävässä ja tienaa hyvin. Mutta koti on hävityksen kauhistus ja laskujen maksaminen ja muut juoksevat asiat tuottavat suuria vaikeuksia. Rahaa on, mutta maksumuistutuksia pukkaa ja kirjaston kirjat on myöhässä.
Minä :) Paitsi, että laskut kyllä hoidan, heti; kirjastossa en toistaiseksi käy (koska korona), mutta silloin kun kävin, palautin kirjat heti ne luettuani (että saavat muutkin lukea).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia. Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.
Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.
"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?
sinä itse loit noille sanoille arvolataukset. Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?
en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)
Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?
Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia. Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.
Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.
"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?
sinä itse loit noille sanoille arvolataukset. Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?
en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)
Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?
Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".
nyt siis kuvittelet jo tuntevasi minut, aika harhaista ;)
Minulla on kyllä ihan tuskimustuloksetkin itsestäni ja esimerkiksi älykkyyden voi mitata, tiestikös sitä :) Hymyilen tässä ainoastaan siksi, että en jaksa aina leikkiä sinun kaltaiseen ihmisen kanssa, joka asettaa omia tunteita toisen kirjoitukseen. Se, että minä olen älykäs, tai että sanon olevani älykäs, ei tarkoita mitään muuta kuin sitä: minut on tutkittu ja todettu, että olen keskivertoa selvästi älykkäämpi. Molemmat käsitteet on myös määritelty.Se ei ole minun vikani, olen syntynyt tällaiseksi, sinun on turha siittä suuttua eikä se mikään autuaaksi tekevä seikka ole. Ja kyllä keskiverron voi laskea. Tilastojen avulla voi esimerkiksi sanoa millainen on tyypillinen suomalainen, tyypillinen henlsinkiläinen, tai mikä on suomalaisten keksivertopituus, tai keskiverto älykkyysosamäärä tai vaikka keskivertopalkka, tai keskiverto keskittyiskyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ristiriitaista. Meillä epäillään AD(H)D:tä lukiolaistytöllä. Yläkoulun päättötodistuksessa keskiarvo oli 9,6, ja suunnittelee lukion jälkeen yliopisto-opintoja.
Mihin kympin tyttö tarvitsee ADHD-diagnoosia? Keskittyykö hänkin yli-intesiivisesti opiskeluun kuten nykyään stereotyyppiset huippuälykkäät ja todella suorituskykyiset huippumenestyjä ADHD aikuiset, joiden suurin trauma elämässä on ilmeisesti keskinkertaiset arvosanat ja keskinkertainen suoriutuminen työelämässä? Ehkä parempi että annetaan valmiiksi stimulantit kouraan, ettei jouduta myöhemmin elämässä antamaan psykoterapiaa post-traumaattiseen stressihäiriöön. Jos se tytöntyllerö onnistuisikin akateemisen vapauden piirissä reputtamaan vaikka yhden tentin...
Olet tyypillinen vähättelijä joka luulee, etteivät tyttöjen, varsinkaan koulussa pärjäävien tyttöjen, ongelmat ole oikeita ongelmia.
Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, adhd-ihmisellä voi olla vaativa asiantuntijatyö jonka hoitaa hyvin, mutta kotona kaikki kaaoksessa ja raha-asiat sekaisin vaikka palkka on hyvä. Ehkäpä tähänkin olisi hyvä saada jotain työkaluja? Adhd voi olla myös ihmissuhteissa ongelmia aiheuttava tekijä.
Sitten on niitäkin, jotka ovat vielä peruskoulussa ja usein lukiossakin kympin oppilaita, mutta jatko-opinnoissa onkin ongelmia vaikka älyssä ei ole mitään vikaa. Peruskoulussa ja vielä lukiossakin opinnot ovat hyvin paljon opettajan ohjaamia, asiat on helpompi pitää järjestyksessä ja kerralla opittavat kokonaisuudet ovat pienempiä. Sitten kun siirrytään korkeakouluopintoihin, on kaikki opiskelijan omalla vastuulla, vaaditaan ihan erilaista järjestelmällisyyttä ja aikataulujen suunnittelua kuin ennen. Tämä voi olla se kohta, jossa adhd-ihmisen opinnot eivät enää pysykään järjestyksessä vaan työt kasaantuvat ja lopulta kaikki on sekaisin ja opinnot jäävät kesken. Eikä ihminen tiedä mistä on kyse.
Kiinnitin myös huomiota ivalliseen "suurin trauma elämässä" -heittoosi. Sinä et tiedä toisten traumoja, ja hyvä menestys opinnoissa ei suojaa traumaattisilta kokemuksilta. Harva myöskään haluaa niistä suurimmista traumoistaan noin vain muille avautua.
minullakin koti aina kaaoksessa, vaikka muuten pakka onkin kasassa, kotia en vaan osaa pitää siistinä. Puolisoni täydentää tässä minua, sillä hän pitää siistimistä renotuttavana ja kutsuu sitä aivorentoutuksekseen eikä häntä haittaa yhtään, että asuu tavaranlevittelijän kanssa. Oikea löytö tuo puolisoni.
[quote ]
"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?[/quote]tuo tyyppi tuossa ei ehkä tajuakaan, että adhd tutkimuksissa tehdään myös suhteellisen laaja psykiatrinen arviointi ja adhdt tietävät itsestään ja mielensä tilasta varmaan myös enemmän kuin keskiverto (hih) ihminen, joka ei välttämättä koskaan tapaa psykiatria elämänsä aikana.
minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia. Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.
Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.
"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?
sinä itse loit noille sanoille arvolataukset. Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?
en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)
Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?
Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".
nyt siis kuvittelet jo tuntevasi minut, aika harhaista ;)
Minulla on kyllä ihan tuskimustuloksetkin itsestäni ja esimerkiksi älykkyyden voi mitata, tiestikös sitä :) Hymyilen tässä ainoastaan siksi, että en jaksa aina leikkiä sinun kaltaiseen ihmisen kanssa, joka asettaa omia tunteita toisen kirjoitukseen. Se, että minä olen älykäs, tai että sanon olevani älykäs, ei tarkoita mitään muuta kuin sitä: minut on tutkittu ja todettu, että olen keskivertoa selvästi älykkäämpi. Molemmat käsitteet on myös määritelty.Se ei ole minun vikani, olen syntynyt tällaiseksi, sinun on turha siittä suuttua eikä se mikään autuaaksi tekevä seikka ole. Ja kyllä keskiverron voi laskea. Tilastojen avulla voi esimerkiksi sanoa millainen on tyypillinen suomalainen, tyypillinen henlsinkiläinen, tai mikä on suomalaisten keksivertopituus, tai keskiverto älykkyysosamäärä tai vaikka keskivertopalkka, tai keskiverto keskittyiskyky.
No joo, jatka toki valitsemallasi tiellä kun kaikesta päätellen tuo on se tyyli joka sinut tekee onnelliseksi. Asioita voisi tietysti päätellä ja hahmottaa myös muillakin tavoin kuin tilastojen kautta ja mittaamalla mutta ehkä me arvostamme erilaista älykkyyttä.
Huh, juupa juu. Minun äitini ei vieläkään suostu hyväksymään asiaa. "Ei voi olla mikään AHD [sic!] jos 5-vuotiaana pystyit tuntikausia ihan rauhassa syventymään omiin leikkeihisi". Niinpä, OMIIN leikkeihini, omilla ehdoillani! Sehän juuri oli kaikista parasta, mitä kuvitella saatoin.