Onko mielikuvissasi ristiriitaista, jos AD(H)D-diagnosoitu aikuinen on älykäs, fiksu ja kouluttautunut?

Adhd on ollut olemassa jo 70- luvulta saakka ja Suomen Adhd- liiitto on perustettu vuonna 1989.

Itsellä adhd diagnosoitiin noin 15 vuotta sitten ja olen korkeasti koulutettu. En katso muutenkaan että mikään neurologinen poikkeavuus tai vaikkapa mielenterveyden häiriö sulkisi pois etteikö ihminen voi olla fiksu ja älykäs. Näillä asioilla kun ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

[quote ]

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

tuo tyyppi tuossa ei ehkä tajuakaan, että adhd tutkimuksissa tehdään myös suhteellisen laaja psykiatrinen arviointi ja adhdt tietävät itsestään ja mielensä tilasta varmaan myös enemmän kuin keskiverto (hih) ihminen, joka ei välttämättä koskaan tapaa psykiatria elämänsä aikana.

minäkin.

No onko ihmekään kun ei teitä muut asiat tunnu edes oikein kiinnostavan, ja ymmärrän tietysti että on se varmaan omalla tavallaan antoisaa vertailla itseään johonkin "normaaliin" mielikuvitusihmiseen. Omasta pään sisäisestä maailmastanne teillä on tietysti tietoa riittämiin ja ehkä liikaakin kun se on se suurin kiinnostuksenkohteenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

No tästä tulee mieleen lievästi autistinen ADHD tuttuni, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

No tästä tulee mieleen lievästi autistinen ADHD tuttuni, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Hoitamatta tarpeeksi aikaisessa vaiheessa jääneet nepsyt ovatkin riskiryhmässä kehittää itselleen erilaisia persoonallisuus- ja mielenterveydenhäiriöitä. Ne kehittyvät ensimmäisen parinkymmenen elinvuoden aikana johtuen usein epäterveistä vuorovaikutussuhteista, joille nepsyt ovat alttiimpia kuin muut juuri haasteidensa vuoksi. Siksi on tärkeää saada apua jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Joko lääkitystä tai nepsy-ohjausta.

Vierailija kirjoitti:

No tästä tulee mieleen lievästi autistinen ADHD tuttuni, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Adhd ja narsismi vaikuttaisi melko usein kulkevan käsi kädessä, ja samalla henkilöllä voi olla muitakin diagnooseja tai "diagnooseja" esim. masentuneisuutta, ahdistusoireilua ja erityisherkkyyttä. Usein nämä ihmiset loukkaantuvat helposti ja vatvovat asioita, mutta muita kohtaan saattavat olla tylyjä, jopa julmia. Epävakautta ja narsistisia piirteitä ei usein kuitenkaan nähdä tai haluta nähdä itsessä vaan vedotaan niihin hyväksytympiin diagnooseihin ja luokitteluihin ja niiden takia odotetaan ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tästä tulee mieleen lievästi autistinen ADHD tuttuni, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Adhd ja narsismi vaikuttaisi melko usein kulkevan käsi kädessä, ja samalla henkilöllä voi olla muitakin diagnooseja tai "diagnooseja" esim. masentuneisuutta, ahdistusoireilua ja erityisherkkyyttä. Usein nämä ihmiset loukkaantuvat helposti ja vatvovat asioita, mutta muita kohtaan saattavat olla tylyjä, jopa julmia. Epävakautta ja narsistisia piirteitä ei usein kuitenkaan nähdä tai haluta nähdä itsessä vaan vedotaan niihin hyväksytympiin diagnooseihin ja luokitteluihin ja niiden takia odotetaan ymmärrystä.

Pitää ymmärtää kumpi on syy ja kumpi seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

Sinäkään et ole kuitenkaan huolissasi siitä kuinka sen adhd tms. lapsen touhuaminen vaikuttaa muihin oppilaisiin? Ei kenelläkään muullakaan keskittyminen ja motivaatio automaattisesti pysy vireessä vaikka kuinka haluaisitte niin ajatella. En itse ainakaan tunne ketään jolle hiljaa paikallaan oleminen olisi erityisen luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

Sinäkään et ole kuitenkaan huolissasi siitä kuinka sen adhd tms. lapsen touhuaminen vaikuttaa muihin oppilaisiin? Ei kenelläkään muullakaan keskittyminen ja motivaatio automaattisesti pysy vireessä vaikka kuinka haluaisitte niin ajatella. En itse ainakaan tunne ketään jolle hiljaa paikallaan oleminen olisi erityisen luontevaa.

Sinunkin kersasi käytös saattaa häiritä jotakuta joten mitäs me sille asialle tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

Sinäkään et ole kuitenkaan huolissasi siitä kuinka sen adhd tms. lapsen touhuaminen vaikuttaa muihin oppilaisiin? Ei kenelläkään muullakaan keskittyminen ja motivaatio automaattisesti pysy vireessä vaikka kuinka haluaisitte niin ajatella. En itse ainakaan tunne ketään jolle hiljaa paikallaan oleminen olisi erityisen luontevaa.

Minä ainakin tykkäsin koko kouluaikani istua hiljaa paikallani eikä häirinnyt liikehtivät tai höpöttelevät oppilaat. Edelleenkin tykkään töissä istua hiljaa oman pöytäni ääressä keskittyen töihin, mikä taas kiusaannuttaa suuresti ns.normaaleja työkavereita, kun olen kuulema tuppisuu.

T.add

Ei. t. ADD-insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

nyt siis kuvittelet jo tuntevasi minut, aika harhaista ;)

Minulla on kyllä ihan tuskimustuloksetkin itsestäni ja esimerkiksi älykkyyden voi mitata, tiestikös sitä :) Hymyilen tässä ainoastaan siksi, että en jaksa aina leikkiä sinun kaltaiseen ihmisen kanssa, joka asettaa omia tunteita toisen kirjoitukseen. Se, että minä olen älykäs, tai että sanon olevani älykäs, ei tarkoita mitään muuta kuin sitä: minut on tutkittu ja todettu, että olen keskivertoa selvästi älykkäämpi. Molemmat käsitteet on myös määritelty.Se ei ole minun vikani, olen syntynyt tällaiseksi, sinun  on turha siittä suuttua eikä se mikään autuaaksi tekevä seikka ole.   Ja kyllä keskiverron voi laskea. Tilastojen avulla voi esimerkiksi sanoa millainen on tyypillinen suomalainen, tyypillinen henlsinkiläinen, tai mikä on suomalaisten keksivertopituus, tai keskiverto älykkyysosamäärä tai vaikka keskivertopalkka, tai keskiverto keskittyiskyky.

No joo, jatka toki valitsemallasi tiellä kun kaikesta päätellen tuo on se tyyli joka sinut tekee onnelliseksi. Asioita voisi tietysti päätellä ja hahmottaa myös muillakin tavoin kuin tilastojen kautta ja mittaamalla mutta ehkä me arvostamme erilaista älykkyyttä.

sinä vaan et tiedä miten minä asioita hahmotan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote ]

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

tuo tyyppi tuossa ei ehkä tajuakaan, että adhd tutkimuksissa tehdään myös suhteellisen laaja psykiatrinen arviointi ja adhdt tietävät itsestään ja mielensä tilasta varmaan myös enemmän kuin keskiverto (hih) ihminen, joka ei välttämättä koskaan tapaa psykiatria elämänsä aikana.

minäkin.

No onko ihmekään kun ei teitä muut asiat tunnu edes oikein kiinnostavan, ja ymmärrän tietysti että on se varmaan omalla tavallaan antoisaa vertailla itseään johonkin "normaaliin" mielikuvitusihmiseen. Omasta pään sisäisestä maailmastanne teillä on tietysti tietoa riittämiin ja ehkä liikaakin kun se on se suurin kiinnostuksenkohteenne.vau! oletko jostain löytänyt tutkimuksen, jossa todetaan, että oman pämme sisäinen maailma on suurin kiinnostuksenkohteemme? Vai oliko tuokin sitten jotain luulotteluasi? adhd ihmisillä on monenlaisia kiinnostuksenkohteita. Emme ole niiden suhteen mitenkään homogeeninen ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

Sinäkään et ole kuitenkaan huolissasi siitä kuinka sen adhd tms. lapsen touhuaminen vaikuttaa muihin oppilaisiin? Ei kenelläkään muullakaan keskittyminen ja motivaatio automaattisesti pysy vireessä vaikka kuinka haluaisitte niin ajatella. En itse ainakaan tunne ketään jolle hiljaa paikallaan oleminen olisi erityisen luontevaa.

Minä ainakin tykkäsin koko kouluaikani istua hiljaa paikallani eikä häirinnyt liikehtivät tai höpöttelevät oppilaat. Edelleenkin tykkään töissä istua hiljaa oman pöytäni ääressä keskittyen töihin, mikä taas kiusaannuttaa suuresti ns.normaaleja työkavereita, kun olen kuulema tuppisuu.

T.add

Sinä olet sinä, mutta moni muu kyllä häiriintyy ylimääräisestä toiminnasta, ja opettajankin voi olla aika vaikea selittää oppilaille että miksi muiden on istuttava hiljaa paikoillaan kun yksi saa makoilla lattialla palloa heitellen. Lapsilla ihan ymmärrettävästi huomio saattaa kiinnittyä siihen joka touhuaa omiaan minkä vuoksi heillä vuorostaan keskittymiskyky ja sen myötä oppiminen kärsii. Se oli se mihin itsellä alkuperäisessä kommentissa huomio kiinnittyi, kun kommentoija tavallaan antaa ymmärtää että niiden keskivertojen pitäisi vain hyväksyä se että yhden kohdalla joustetaan ja itse malttaa olla aloillaan ja noudattaa yhteisiä sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ristiriitaista. Meillä epäillään AD(H)D:tä lukiolaistytöllä. Yläkoulun päättötodistuksessa keskiarvo oli 9,6, ja suunnittelee lukion jälkeen yliopisto-opintoja.

Mihin kympin tyttö tarvitsee ADHD-diagnoosia? Keskittyykö hänkin yli-intesiivisesti opiskeluun kuten nykyään stereotyyppiset huippuälykkäät ja todella suorituskykyiset huippumenestyjä ADHD aikuiset, joiden suurin trauma elämässä on ilmeisesti keskinkertaiset arvosanat ja keskinkertainen suoriutuminen työelämässä? Ehkä parempi että annetaan valmiiksi stimulantit kouraan, ettei jouduta myöhemmin elämässä antamaan psykoterapiaa post-traumaattiseen stressihäiriöön. Jos se tytöntyllerö onnistuisikin akateemisen vapauden piirissä reputtamaan vaikka yhden tentin... 

Täällä yksi kympin tyttö, jota suututtaa kympillä.

Ensinnäkin suututtaa, että on jostain syystä tosi huono juttu olla kympin tyttö, mutta siinä, että joku on kympin poika, ei ole mitään ongelmaa. (Sisarusparvessani riittää molempia.)

Toisekseen suututtaa, että tytön halua hoitaa koulu hyvin pidetään jotenkin huonona asiana. (Tälläkin palstalla on aina välillä keskusteluja, joissa ilmoitetaan, että kympin tyttöä en kyllä palkkaisi.)

Kolmannekseen suututtaa se, että niin monet kuvittelevat, että ainoa keino saada hyviä arvosanoja on suorittaa ja pingottaa ja päntätä tuntikausia joka päivä. Meidän sisarusparvessamme riittää 1) neuroepätyypillisiä ihmisiä (asseja ja ADHD-ihmisiä), jotka 2) ovat perusluonteeltaan uteliaita ja kiinnostuneita tosi monenlaisista asioista, 3) joista kaikilla on poikkeuksellinen muisti (kenties se johtuu neuroepätyypillisyydestä tai kytkeytyy jotenkin siihen), eli asioiden oppiminen ja mieleen painaminen käy poikkeuksellisen nopeasti ja asiat säilyvät muistissa pitkään ja 4) joista useimmat ovat loogis-matemaattisesti poikkeuksellisen älykkäitä. Näistä syistä selvisimme peruskoulusta ja lukiosta leikiten (suurin osa kympin arvosanoilla) ja korkeakoulustakin selvästi keskimääräistä vähemmällä vaivalla, eikä kellekään tullut mieleenkään epäillä kellään meistä minkäänlaista neuroepätyypillisyyttä. Ongelmat ja sitä myötä asioiden selvittäminen alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun siirryimme itsenäiseen aikuiselämään - siinä kun tarvitaan aika paljon muutakin kuin hyvää muistia ja loogis-matemaattista lahjakkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

Sinäkään et ole kuitenkaan huolissasi siitä kuinka sen adhd tms. lapsen touhuaminen vaikuttaa muihin oppilaisiin? Ei kenelläkään muullakaan keskittyminen ja motivaatio automaattisesti pysy vireessä vaikka kuinka haluaisitte niin ajatella. En itse ainakaan tunne ketään jolle hiljaa paikallaan oleminen olisi erityisen luontevaa.

Minä ainakin tykkäsin koko kouluaikani istua hiljaa paikallani eikä häirinnyt liikehtivät tai höpöttelevät oppilaat. Edelleenkin tykkään töissä istua hiljaa oman pöytäni ääressä keskittyen töihin, mikä taas kiusaannuttaa suuresti ns.normaaleja työkavereita, kun olen kuulema tuppisuu.

T.add

Sinä olet sinä, mutta moni muu kyllä häiriintyy ylimääräisestä toiminnasta, ja opettajankin voi olla aika vaikea selittää oppilaille että miksi muiden on istuttava hiljaa paikoillaan kun yksi saa makoilla lattialla palloa heitellen. Lapsilla ihan ymmärrettävästi huomio saattaa kiinnittyä siihen joka touhuaa omiaan minkä vuoksi heillä vuorostaan keskittymiskyky ja sen myötä oppiminen kärsii. Se oli se mihin itsellä alkuperäisessä kommentissa huomio kiinnittyi, kun kommentoija tavallaan antaa ymmärtää että niiden keskivertojen pitäisi vain hyväksyä se että yhden kohdalla joustetaan ja itse malttaa olla aloillaan ja noudattaa yhteisiä sääntöjä.

Ei ole kummoinen pedagogi jos ei osaa tuota selittää oppilaille.

Mikä ihmeen vihakampanja sinulla on menossa adhd-ihmisiä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

Sinäkään et ole kuitenkaan huolissasi siitä kuinka sen adhd tms. lapsen touhuaminen vaikuttaa muihin oppilaisiin? Ei kenelläkään muullakaan keskittyminen ja motivaatio automaattisesti pysy vireessä vaikka kuinka haluaisitte niin ajatella. En itse ainakaan tunne ketään jolle hiljaa paikallaan oleminen olisi erityisen luontevaa.

Minä ainakin tykkäsin koko kouluaikani istua hiljaa paikallani eikä häirinnyt liikehtivät tai höpöttelevät oppilaat. Edelleenkin tykkään töissä istua hiljaa oman pöytäni ääressä keskittyen töihin, mikä taas kiusaannuttaa suuresti ns.normaaleja työkavereita, kun olen kuulema tuppisuu.

T.add

Sinä olet sinä, mutta moni muu kyllä häiriintyy ylimääräisestä toiminnasta, ja opettajankin voi olla aika vaikea selittää oppilaille että miksi muiden on istuttava hiljaa paikoillaan kun yksi saa makoilla lattialla palloa heitellen. Lapsilla ihan ymmärrettävästi huomio saattaa kiinnittyä siihen joka touhuaa omiaan minkä vuoksi heillä vuorostaan keskittymiskyky ja sen myötä oppiminen kärsii. Se oli se mihin itsellä alkuperäisessä kommentissa huomio kiinnittyi, kun kommentoija tavallaan antaa ymmärtää että niiden keskivertojen pitäisi vain hyväksyä se että yhden kohdalla joustetaan ja itse malttaa olla aloillaan ja noudattaa yhteisiä sääntöjä.

älä laita sanoja suuhuni, kiitos!

Se mitä kerroin oli vain esimerkki, missään en sanonut, että adhd:n pitää saada makoilla lattialla, missään en sanonut etteikö se voisi häiritä muita oppilaita, jos joku oppilaista vaikka poikkeaa joukosta liikkuessaan tunnilla. Se oli esimerkki siitä, että adhdn voi olla vaikea elää keskiverrolle tehdyssä maailmassa ja että tämä yhteiskunta ei ole tarpeeksi joustava  erilaisten oppijoiden suhteen.  minun tapani selvitä koulussa oli se, että pyrin aina pääsemään luokassa viimeiseen riviin istumaan, jotta muut eivät häiriintyisi, jos vaikka heilutan jalkaa tunnilla tai piirtelen paperiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote ]

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

tuo tyyppi tuossa ei ehkä tajuakaan, että adhd tutkimuksissa tehdään myös suhteellisen laaja psykiatrinen arviointi ja adhdt tietävät itsestään ja mielensä tilasta varmaan myös enemmän kuin keskiverto (hih) ihminen, joka ei välttämättä koskaan tapaa psykiatria elämänsä aikana.

minäkin.

No onko ihmekään kun ei teitä muut asiat tunnu edes oikein kiinnostavan, ja ymmärrän tietysti että on se varmaan omalla tavallaan antoisaa vertailla itseään johonkin "normaaliin" mielikuvitusihmiseen. Omasta pään sisäisestä maailmastanne teillä on tietysti tietoa riittämiin ja ehkä liikaakin kun se on se suurin kiinnostuksenkohteenne.

vau! oletko jostain löytänyt tutkimuksen, jossa todetaan, että oman pämme sisäinen maailma on suurin kiinnostuksenkohteemme? Vai oliko tuokin sitten jotain luulotteluasi? adhd ihmisillä on monenlaisia kiinnostuksenkohteita. Emme ole niiden suhteen mitenkään homogeeninen ryhmä.

Täällä luonnollisesti samanmieliset tukee toisiaan. Teillä ei ole toisillenne mitään uutta annettavana mutta tuskin se haittaa kun siinä omassa kuplassa on niin kiva ja turvallinen olo. Suhtaudutte psykiatriaan kuin se olisi jotain hyväntekeväisyyttä, vaikka se on bisnes siinä missä mikä tahansa muukin kaupallinen toiminta, ja voisi sanoa että toiminta saattaa olla aika raadollista. Diagnoosien yleistyminen liittyy toki tiedon lisääntymiseen, mutta mietittekö ollenkaan mitä siinä tiedon lisääntymisen taustalla on? Ei näitä asioita kukaan hyvää hyvyyttään tutki, vaan uudet teoriat ovat aina myös ansaintakeino. Säännöstely psykiatrian alalla on tiukempaa kuin menneinä vuosikymmeninä, eikä mitä tahansa pillereitä voi enää noin vain lyödä asiakkaalle/potilaalle kouraan vaan siinä on oltava luotettavalta vaikuttavaa tutkimustietoa taustalla. Joka tapauksessa mitä useampi kokee itsensä poikkeavaksi niin sitä enemmän nämä psykiatrian alan toimijat ja usein myös lääketeollisuus hyötyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole ristiriitaista. Diagnosoitiaikanani puhuin tästä psykiatrin kanssa (minut oli diagnosoitu hyvin älykkääksi jo 6-vuotiaana, adhd tutkimuksissa olin sitten vasta aikuisena) ja psykitari sanoi, että adhd-ihmisten joukossa on paljon myös neroja ja adhd:t ovast usein myös hyvin empaattisia.  Opiskelu voi olla vasikeaa siksi, että koulu ei osaa joustaa adhd.ihmisten kanssa eikä kaikki opettajat salli sitä, että joku opiskelija vaikka loikoilisi patjalla ja heittelisi palloa ilmaan ja ottaisi koppeja samalla kuin kuuntelee, koska opettajatkaan eivät ymmärrä adhd-ihmisten hermoverkostoejn toimintaa. Sitten kun "pakotetaan" istumaan paikallaan ja hiljaa, niin monella adhd:lla menee nuo hermoverkot solmuun  tai passiiviiseen tilaan (ihan miten kukin sen haluaa käsittää) ja asioiden mieleenpainaminen tai keskittyminen onkin vaikeaa. Minä esimerkiksi menin usein mummolan koiraa ulkoiluttamaan aina kun piti miettiä jotain monimutkaisempaa ongelmaa ja siinä lennekillessä ja koiran kanssa leikkiessä ratkoin ongelmat noin vain. Sen sijaan, jos piti vain istua tönöttää nenä kiinni kirjassa, turhauduin.

Monet tuomitsevat meidät epäempaattisisiksi, koska voimme kommunikoida ja olla eri intensiteetillä, mutta se on tyypillinen päättelyvirhe, jonka tyypillinen ihminen tekee. Empatiaa tai sen puutetta ei voi päätellä siitä kommunikoiko ihminen kuten keskiverto ihminen tai sellaisella intesiteetillä kuin keskiverto ihminen.

"tyypillinen ihminen", "keskiverto ihminen", etkö todella kaikessa neroudessasi tuon laajempaan ymmärrykseen kykene? Joillain adhd-ihmisillä (huom. ei todellakaan kaikilla) ymmärrys tuntuu pyörivän vain niiden omien tunteiden ja kokemusten ympärillä, ja tuokin on melko tyypillistä että oletetaan muun maailman tulevan vastaan ja joustavan. Mitä itse teet muiden eteen, siis muuta kuin sen että olet empaattinen jollain mystisellä tavalla, jota kukaan ei edes tajua?

sinä itse loit noille sanoille arvolataukset.  Tiedäthän, että tyypillinen ja keskiverto on tilastollinen suure?

  en vastaa loppukysymyksiisi, koska teit ne ilmiselvästi suuttumuksen voimin. Teen kuitenkin hyvin paljon vapaaehtoistyötä (esimerkiksi)

Tuskin tuollaisesta kukaan varsinaisesti suuttuu mutta minusta ainakin on harhaista olettaa, että olisi olemassa joku normaali keskivertoihminen jolle esimerkiksi paikallaan oleminen ja kuunteleminen olisi helpompaa kuin itselle. Kuinka moni lapsi oikeasti jaksaa istua hiljaa paikoillaan ja keskittyä kuuntelemiseen? Sehän on aikuisellekin usein puuduttavan tylsää ja siihen joutuu pakottamaan itsensä. Varmasti jokainen muukin luokan oppilas keksisi jonkun vastaavan oudon säädön omaa keskittymistään helpottamaan, mutta mitäs luulet, millainen tunnelma siellä luokassa sitten olisi? Ja entä ne jotka sitten häiriintyvät lumihiutaleiden lattialla makoilusta ja pallon heittelystä ja muusta hörhöilystä?

Sinunkaltaisilla ihmisillä haasteet on usein ainakin osittain mielikuvituksen tuotetta sillä ne perustuu tuohon harhaiseen kuvitelmaan että olisit muka jotenkin erilainen kuin ne "tyypilliset ihmiset".

Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja asiaa kirjoitti, en tiedä mikä siinä ärsytti, mutta se on ihan tieteellinen fakta että neuropsykiatrisesti poikkeavien ja neurotyypillisten aivotoiminta on erilaista. Tämä toki heijastuu vahvasti oppimiseen ja oppimistapoihin. Nepsy ihminen pitää useimmiten stimuloida aistejaan jollain esim.liikkeellä tai puristelemalla jotain käsissään, jotta tarkkaavaisuus pysyy yllä ja jotain opetuksesta jää mieleen. Kun taas useimmiten neurotyypillinen henkilö sisäistää opetettavan asian ihan vaan istumalla rauhassa ja kuuntelemalla puhujaa. En yleistä, koska erilaisia oppijoita on neurotyypillisissäkin, mutta adhd aivoilla kaikki vaan toimii eri tavalla. Ja nämä tavat on hyvä tuntea jos meinaa adhd:na pärjätä.

Sinäkään et ole kuitenkaan huolissasi siitä kuinka sen adhd tms. lapsen touhuaminen vaikuttaa muihin oppilaisiin? Ei kenelläkään muullakaan keskittyminen ja motivaatio automaattisesti pysy vireessä vaikka kuinka haluaisitte niin ajatella. En itse ainakaan tunne ketään jolle hiljaa paikallaan oleminen olisi erityisen luontevaa.

Minä ainakin tykkäsin koko kouluaikani istua hiljaa paikallani eikä häirinnyt liikehtivät tai höpöttelevät oppilaat. Edelleenkin tykkään töissä istua hiljaa oman pöytäni ääressä keskittyen töihin, mikä taas kiusaannuttaa suuresti ns.normaaleja työkavereita, kun olen kuulema tuppisuu.

T.add

Sinä olet sinä, mutta moni muu kyllä häiriintyy ylimääräisestä toiminnasta, ja opettajankin voi olla aika vaikea selittää oppilaille että miksi muiden on istuttava hiljaa paikoillaan kun yksi saa makoilla lattialla palloa heitellen. Lapsilla ihan ymmärrettävästi huomio saattaa kiinnittyä siihen joka touhuaa omiaan minkä vuoksi heillä vuorostaan keskittymiskyky ja sen myötä oppiminen kärsii. Se oli se mihin itsellä alkuperäisessä kommentissa huomio kiinnittyi, kun kommentoija tavallaan antaa ymmärtää että niiden keskivertojen pitäisi vain hyväksyä se että yhden kohdalla joustetaan ja itse malttaa olla aloillaan ja noudattaa yhteisiä sääntöjä.

Ei ole kummoinen pedagogi jos ei osaa tuota selittää oppilaille.

Mikä ihmeen vihakampanja sinulla on menossa adhd-ihmisiä kohtaan?

Jo nyt opettajista tosi moni on joko uupunut tai uupumuksen partaalla. Ei minusta ole liikaa vaadittu että asiaa miettisi myös opettajan näkökulmasta. Toisaalta ei yllätä tuo asenne että koko maailman pitäisi pyöriä sen adhd-lapsen viihtymisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa mitä useampi kokee itsensä poikkeavaksi niin sitä enemmän nämä psykiatrian alan toimijat ja usein myös lääketeollisuus hyötyy.

Minulla on vaikutelma että oletat että erilaisia diagnooseja saadaan itseilmoittautumalla. Näin ei kuitenkaan ole vaan esim. itselle lähete tutkimuksiin tehtiin hoitavan lääkärin ehdotuksesta ja niihen mentäessä minulla ei ollut edes käsitystä että kyseessä voisi olla tarkkaavaisuuden häiriö.