Onko mielikuvissasi ristiriitaista, jos AD(H)D-diagnosoitu aikuinen on älykäs, fiksu ja kouluttautunut?

Ai jaa. Minulla ei niin paljon oireita ole ollut että diagnoosiin asti riittä. Sanotaan että piirteitä.

Ei oo ristiriitaista

Minun diagnoosiani on epäilty, koska "ethän sä hukkaa avaimiasi", minulla on yliopistokoulutus enkä tee kielioppivirheitä. Selitykseksi sille, että en selviydy lineaarista ajattelua vaativista työehtävistä tai puisevista rutiinihommista on selitetty mm. asenneongelmallani. Se että tuo "asenneonegelma" pitkälti ratkesi oikeanlaisella lääkityksellä onkin sitten astetta suurempi mysteeri... 🤔

Ei ole ristiriitaa

Ei ole.

Terveisin, akateeminen ADD

Päinvastoin, adhd-ihmiset voivat energisyydellään saada vaikka mitä aikaan, jos motivaation kohde löytyy!

mites se adhd tuohon vaikuttaa?

Tiedän pari adhd:tä, jotka ovat korkeasti koulutettuja.

Ei kirjainyhdistelmiä voi käyttää tekosyynä ”kun ei oo motii, mä haluun mieluummin”…

Vierailija kirjoitti:

Ai jaa. Minulla ei niin paljon oireita ole ollut että diagnoosiin asti riittä. Sanotaan että piirteitä.

Diagnoosissa olennaista on haitan aste. Voi hyvin olla, että joitakin oireita ei ole juuri lainkaan (esim. minulla ei ole mainittavia muistiongelmia), mutta jokin toinen asia voi olla sitäkin vammauttavampi. Näistä sitten kaavitaan kasaan se diagnoosin yhteispistemäärä, joka ei välttämättä suoraan kerro todellisesta haitan asteesta.

Minulla tuo pistemäärä jäi siihen rajalle. Kuitenkaan en ole työkuntoinen ilman lääkitystä kuin korkeintaan postinjakajana tai rumpalina, joten diagnoosi ei sikäli jättänyt jossiteltavaa. Diagnoosilla ei ole minulle muuta merkitystä kuin että sain apua, joka mahdollistaa työskentelyni rutiineja ja itsekuria vaativissa asiantuntijahommissa.

No, kaikki tuntemani ad(h)d-aikuiset ovat fiksuja ja kouluttautuneita, mikä tietysti johtuu siitä, et sellaisia mun tuttavapiirin ihmiset on.

Nepsyjä on it-alalla, varsinkin ohjelmistotekniikassa, aika hitosti.

Ei lainkaan, tässä ns. paremmassa väessä juuri vaikuttaa olevan paljon niitä jotka herkästi hakevat vastauksia psykiatrian kentältä. On luottoa tieteeseen ja mieltä vaivaaviin asioihin halutaan selitys (esim. diagnoosi). Myös lasten haasteita usein tarkastellaan tieteellisin keinoin.

Tämä diagnoosihan ei vaikuta älyyn, vaikka edelleen hämmästyttävän moni sitä näyttää pitävän kehitysvammana. Toki ihmisellä voi sen lisäksi kehitysvammakin olla, mutta adhd/add-diagnoosin saanut voi myös olla huippuälykäs. Suurin osa menee älyltään keskivertojen joukkoon, ihan kuten muutkin ihmiset.

Yleinen käsitys myös näyttää edelleen olevan se, että kyse on aina jonkinlaisesta häiriköstä, päihteisiin ja epämääräiseen elämäntapaan ajautuneesta henkilöstä. Riehuva poika josta tulee aikuisena, no, vielä tuhoisimmilla tavoilla riehuva, on edelleen se stereotypia mikä voi jopa vaikeuttaa ihmisen diagnoosin saantia jos ei sovi kuvaan. Vaikeudet elämässä eivät suinkaan aina ole sellaisia, että ne tulisivat ikävällä tavalla ulkopuolisten silmille. Ihminen voi elää aivan rauhallista, siistiä elämää mutta olla esimerkiksi taloudellisessa ahdingossa koska mitään koulutusta ei onnistu saamaan läpi ja työelämässä on isoja vaikeuksia.

Ei ole. Adhd ei vaikuta älykkyyteen mitenkään. Hoidettuna se ei estä opiskeluja ja pärjäämistä työelämässä. Parhaimmillaan se voi olla etu ihmiselle, koska adhd-ihmiset ovat usein luovia ja suhtautuvat intohimoisesti kiinnostuksenkohteisiinsa ja voivat menestyä niissä erittäin hyvin.

Erityisopettaja

Ei ole. Mielenkiinnonkohteisiin pystyy helposti uppoutumaan tuntikausiksi ja hyvä motivaatio auttaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

mites se adhd tuohon vaikuttaa?

No voihan se vaikeuttaa opiskeluja, jos ei ole motivaatiota jatkaa. Minä esimerkiksi pyörin ja hyörin yliopistossa yhteensä 17 (!) vuoden pituisen ajanjakson. Aloitin uudestaan 4 kertaa, välissä aina työttömyysjaksoja, eri pääaineitakin oli 3. Lopulta kyllä sitten sain tehtailtua kaksikin maisterintutkintoa aloilta, joista kiinnostumiseen minun ei tarvinnut pakottaa itseäni. Työelämässä en ole valitettavasti juuri pärjännyt.

Ei kai ADHD:ta ole enää aikoihin mielletty vilkkaiden pikkupoikien ongelmaksi vaan enemmän tuntuu olevan nuorten ja keski-ikäisten naisten keskuudessa yleistä. Kyseiselle ihmisryhmälle voi toki olla muuta väestöä luontevampaa avautua henkilökohtaisista asioistaan julkisesti ja siitä ehkä on syntynyt tuo käsitys.

Myönnän että olen yllättynyt vastauksista. Ehkä olen sitten liioitellut ympäristön ennakkoluuloja päässäni? En mainosta kylläkään diagnoosiani kenellekään, joten en tietenkään voi tietää.

Ap

Täällä myös adhd-piirteinen akateeminen tuplamaisteri. Töissä ja koulussa selviydyn ja suoriudun erinomaisesti. Mitä vaativampaa, sitä paremmin suoriudun. Ongelmat ilmenevät vapaa-ajalla aivan eri elämän osa-alueilla.

Oudointa oli huomata asennemuutos läheisen ystävän suunnalta, joka on itse opettaja ja tekee töitä mm.nepsylasten kanssa. Hänellä on ollut todella vaikea suhtautua minuun sen jälkeen, kun kerroin tilanteestani. Suhtautuminen on alentuva ja tuomitseva ymmärtämisen sijaan. Joskus mietin millainen ope hän mahtaa olla…

Eniten ärsyttää vanha käsitys ettei adhd pysty keskittymään mihinkään. Todellisuudessa oirekuva kuuluu myös ylikeskittyminen ja jumittaminen omiin mielenkiinnon kohteisiin syvätasolla. Sen sijaan asiat, jotka eivät kiinnosta, niin eivät sitten kiinnosta yhtikäs yhtään eikä jaksa niihin paneutua, koska ne tuntuvat täysin turhilta ja tuhlaavat hyvää elämää ;)

Ei ole ristiriitaista. Meillä epäillään AD(H)D:tä lukiolaistytöllä. Yläkoulun päättötodistuksessa keskiarvo oli 9,6, ja suunnittelee lukion jälkeen yliopisto-opintoja.

Ei ole. Tunnen muutaman ADHD/ADD:ta potevan, kaikki ovat pohjimmiltaan fiksuja ihmisiä, osa myös koulutettuja, ja jos oireet eivät hankaloittaisi opintoja ja työn tekoa, he pärjäisivät varmasti erinomaisesti/olisivat aikanaan pärjänneet paremmin. Veljelläni on ADD ja ennen kun hän sai siihen hoitoa hän oli muiden silmissä varmasti aika vätys, vaikka on tavattoman lahjakas kun pystyy keskittymään nyt lääkkeiden avulla.