Tää Helsingin rautatieasemalla asuva Sari, 53v, on varmaan monille palstalaisille tuttu tapaus
Kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta persoonalta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2cfe43b9-049a-4873-8bdd-7ace2eb1d365
Kommentit (414)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt häntä, mutta käyn aika harvoin rautatieasemalla, kun en enää ole keskustassa töissä.
Mitähän kuuluu Rautatientorin rappusten vieressä vuosia kerjänneelle vanhemmalle naiselle? "Anna kaks euroo!" En ole moneen vuoteen nähnyt häntä.
Ai se joka huusi ohikulkijoille "Hei! Hei! HEI!"?
Eipä ole aikoihin näkynytJust se:”Rouva HEI! Anna kaks euroo!” Polkkatukka ja siistihkö toppatakki-mummo.
Kävi sääliksi. Mietin monesti, että mitenköhän oli hänen elämäntarinansa mennyt.Mä kerran nousin hänen kanssaan Rautatieasemalta samaan bussiin ja hän istui jonkun naisen kanssa jonka tunsi ennalta. Hän pummasi tuolla ”anna kaks”-menetelmältä siltä naiselta melkein koko matkan ja lopetti vasta kun tämä antava nainen alkoi hokea ”no ni nyt annan vikan kerran, yhtään en enää lisää. Kuulitko, yhtään en enää lisää. Tämän vielä annan, sitten en enää. Kuulistko. En anna enää. Älä pyydä enää lisää, en anna, annan vain tämän enää, kuulitko..”.
Veikkaan että hän asui ihan mukavasti jossain tuetussa asumisen paikassa ja pummaaminen oli hänelle elämäntapa ja psyykkisen voinnin vuoksi pakko.
Rauha sielulleen.
Ei, asui ihan omassa asunto-osakkeesaan Martinlaakson Laajaniityntiellä. Ei ollut köyhä täti laisinkaan. Olen hänen entinen naapuri ja siten tietoa. Ainakin oman kokemukseni mukaan hän ei kotipihalla ikinä pummaillut, ihan asiallisesti moikkaili ja jutteli jos vaikka roskakatoksella törmättiin. Välillä näin hänen tonkivan roskakatoksesta jotain ja silloin hän voivotteli kun muka oli jotain vahingossa tiputtanut roskiin.
Missä on öisin. Eihän asema ole 247 auki vai onko näillä joku erityisoikeus. 3 tunniksi menee öisin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Missä on öisin. Eihän asema ole 247 auki vai onko näillä joku erityisoikeus. 3 tunniksi menee öisin kiinni.
Asunnon siivouksen aikaan voi käydä kävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kommentoida asiaan mitään, kun artikkelia ei pääse lukemaan.
Lähiaikoina on luotu paljon ketjuja nimenomaan Iltalehden maksullisista artikkeleista ilman, että edes yritetään avata aihetta. Sattumaako vai markkinointiyritys?
Siis kaikkia ärsyttää tuo maksullisuus! Siksi niitä avauksia tulee.
Ihme jengiä kun kaikki pitäis saada ilmaiseksi!!!
Millä rahalla te kuvittelette että näitä lehtiä pystytään tekemään.
Tai kirjoja. Tiedän varakkaita ihmisiä jotka jonottaa kirjastosta puolikin vuotta haluamaansa kirjaa vaikka olisi hyvin varaa ostaa se ja yrittää ylläpitää osaltaan kulttuuria Suomessa.
Musta tuntuu oudolta, että tässä keskustelussa moni puhuu siitä näkökulmasta, että tätä naista jotenkin aiheettomasti kiusataan terveydenhuollon toimesta ja hän on vain hieman eksentrinen tms. Sitten osa kertoo, miten nainen puhuu itsekseen aseman vessoissa mitä sattuu, ja onhan jo tuon blogin perusteella selvää, että ei ole psyykkisesti aivan terve.
Psykoosi on todella raskas kokemus aivoille ja muuttaa varsinkin pitkään jatkuessaan niitä pysyvästi. Useimmiten psykoosisairaat tervehtyessään myös ovat sitä mieltä, että se on parempi tila olla kuin psykoosi. Pakkohoito on aina todella kova interventio ja siinä on tietysti vastakkain yksilönvapaus ja toisaalta yksilön oma terveys, joskus myös muiden. Ei ole yksinkertaista vastausta siihen, milloin yksilö voidaan ottaa pakkohoitoon, jos hänestä ei ole selvää haittaa toisille ihmisille, mutta itse useammankin ihmisen psykoosikokemusta sivusta seuranneena sanoisin, että useimmiten yksilölle se pakkohoito todellisen psykoosin koittaessa on vain hyödyksi. Hoitokielteisyys on myös todella yleistä psykoosisairaille. En sano, että Saria pitäisi laittaa pakkohoitoon, ehkä hänen kohdallaan on jo liian myöhäistä muutenkin, mutta minusta on vähän pitkälle vietyä myöskään väittää, että kyseessä nyt olisi vain jotkin erikoiset harrastukset tai ulosanti, joiden vuoksi on sitten terveydenhuollossa leimattu psykoottiseksi tms.
Tässä keskustelussa on tuotu esiin myös näkökulmaa, että viranomaiset voisivat noin vain maalata jostain psykoosisairaan ja laittaa pakkohoitoon, ja vaikka tällaistakin varmasti tapahtuu (mm. se yksi moottorisahajonglööri), niin väittäisin että se on erittäin harvinaista, varsinkin jos vertaa kaikkiin niihin psykoottisiin ihmsiin, jotka eivät tarvitsemaansa apua saa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt häntä, mutta käyn aika harvoin rautatieasemalla, kun en enää ole keskustassa töissä.
Mitähän kuuluu Rautatientorin rappusten vieressä vuosia kerjänneelle vanhemmalle naiselle? "Anna kaks euroo!" En ole moneen vuoteen nähnyt häntä.
Aa, muistankin hänet. Omanlaisensa legenda. Mutta tosi kauan sitten.
Missä vaihtaa ja pesee pikkuhousut, nehän voi alkaa haista hielle ja kakalle muutamassa päivässä vai miten se naisilla, samalla tavalla varmaan koska pylly naisillakin on ja hikoavat
Muutama kymmenen vuotta sitten pikajunissa matkusteli Joensuun Elli -niminen henkilö, ja siitä kerrottiin, että ei ollut muuta asuntoa kuin junat, joilla hän matkusti ympäri Suomea. Oli tiettävästi VR:n vapaalippu.
Kerjääminen ei minua häiritse, ellei se ole törkeää. Olen nähnyt usein näitä ketjussa mainittuja "kerjäläisiä", Saria en muista kohdanneeni, mutta hänhän ei kai kerjääkään.
Yksi törkeimmistä on ollut Sörnäisissä liikkuva keski-ikäinen lihavahko mies, punainen pitkä rastatukka liiskattuna ponnarilla taakse. Istui aina kaupan lähellä kerjäämässä kaljarahaa, joi siinä samalla. Joka kerta ohittaessa huusi "anna 20 senttiä". Kun en antanut, huoritteli perään. Joskus laskin, että jos olisin antanut sille rahaa sen 20 c joka kerta, se olisi 40 c/päivä, 11,20 €/kk, vuodessa 134,40 €. Jos ohituksia olisi enemmän kuin 2/pvä, tietysti enemmän.
Lopulta raivostutti sen huutelu niin, että vaihdoin kulkureittiä, vaikka se kiersi parisataa metriä väärästä suunnasta. En asu enää siellä, joten en tiedä kerjääkö vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu oudolta, että tässä keskustelussa moni puhuu siitä näkökulmasta, että tätä naista jotenkin aiheettomasti kiusataan terveydenhuollon toimesta ja hän on vain hieman eksentrinen tms. Sitten osa kertoo, miten nainen puhuu itsekseen aseman vessoissa mitä sattuu, ja onhan jo tuon blogin perusteella selvää, että ei ole psyykkisesti aivan terve.
Psykoosi on todella raskas kokemus aivoille ja muuttaa varsinkin pitkään jatkuessaan niitä pysyvästi. Useimmiten psykoosisairaat tervehtyessään myös ovat sitä mieltä, että se on parempi tila olla kuin psykoosi. Pakkohoito on aina todella kova interventio ja siinä on tietysti vastakkain yksilönvapaus ja toisaalta yksilön oma terveys, joskus myös muiden. Ei ole yksinkertaista vastausta siihen, milloin yksilö voidaan ottaa pakkohoitoon, jos hänestä ei ole selvää haittaa toisille ihmisille, mutta itse useammankin ihmisen psykoosikokemusta sivusta seuranneena sanoisin, että useimmiten yksilölle se pakkohoito todellisen psykoosin koittaessa on vain hyödyksi. Hoitokielteisyys on myös todella yleistä psykoosisairaille. En sano, että Saria pitäisi laittaa pakkohoitoon, ehkä hänen kohdallaan on jo liian myöhäistä muutenkin, mutta minusta on vähän pitkälle vietyä myöskään väittää, että kyseessä nyt olisi vain jotkin erikoiset harrastukset tai ulosanti, joiden vuoksi on sitten terveydenhuollossa leimattu psykoottiseksi tms.
Tässä keskustelussa on tuotu esiin myös näkökulmaa, että viranomaiset voisivat noin vain maalata jostain psykoosisairaan ja laittaa pakkohoitoon, ja vaikka tällaistakin varmasti tapahtuu (mm. se yksi moottorisahajonglööri), niin väittäisin että se on erittäin harvinaista, varsinkin jos vertaa kaikkiin niihin psykoottisiin ihmsiin, jotka eivät tarvitsemaansa apua saa.
Johtunee siitä, että näitä ketjuja jaksaa lukea enimmäkseen salaliittoteoreetikot tai itse psyykkisesti heikkokuntoiset.
Jokainen tolkkupäinen ihminen näkee kyllä videoista ja naisen elämäntilanteesta ettei kaikki ole hyvin, mutta mikään pakkohoito häntä nyt ei enää auttaisi, aivan liian myöhäistä jo sellaiselle. En tiedä olisiko sitten omien vanhempien menehtyminen tms ajanut lopulta ihan kadulle. Niin tai näin, surullista joka tapauksessa ja onneksi nyt sitten saa hyväksymäänaä suojaa edes rautatieasemalta.
Jokainen mt-ongelmaisen sukulainen tietää nykypäivän tilanteen: osastohoitoa et saa ennen kuin jonkun henki on konkreettisesti uhattuna. Jonkun päivystys yön joo siellä tai täällä, mutta pidempi osastohoito on kivenalla. Kaikki on nykyään modernisti ”avohoidossa” kadulla.
Halvemmaksihan se tietysti tulee kun kuolo korjaa aiemmin. Näin mennään sivistysvaltiossa.
Heh, hauskan vihjaava otsikko ketjulla!
Aloittaja ilmeisesti olettaa meidän vauvailijoiden olevan enimmäkseen jotain pimpeli pimpeli pimpimpom porukkaa Hesasta, sori Stadista, jotka hengailee steissillä ja tuntee Sarin ihan henk. koht.
Ei siin mittään, musta olis kunnia tuntee Sari. Ehkä lähdenkin täältä Espoon perukoilta kohta Helssinkiin ja asemalle etsimään Saria. Tekemään tuttavuutta.
M 57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt häntä, mutta käyn aika harvoin rautatieasemalla, kun en enää ole keskustassa töissä.
Mitähän kuuluu Rautatientorin rappusten vieressä vuosia kerjänneelle vanhemmalle naiselle? "Anna kaks euroo!" En ole moneen vuoteen nähnyt häntä.
Ai se joka huusi ohikulkijoille "Hei! Hei! HEI!"?
Eipä ole aikoihin näkynytJust se:”Rouva HEI! Anna kaks euroo!” Polkkatukka ja siistihkö toppatakki-mummo.
Kävi sääliksi. Mietin monesti, että mitenköhän oli hänen elämäntarinansa mennyt.Mä kerran nousin hänen kanssaan Rautatieasemalta samaan bussiin ja hän istui jonkun naisen kanssa jonka tunsi ennalta. Hän pummasi tuolla ”anna kaks”-menetelmältä siltä naiselta melkein koko matkan ja lopetti vasta kun tämä antava nainen alkoi hokea ”no ni nyt annan vikan kerran, yhtään en enää lisää. Kuulitko, yhtään en enää lisää. Tämän vielä annan, sitten en enää. Kuulistko. En anna enää. Älä pyydä enää lisää, en anna, annan vain tämän enää, kuulitko..”.
Veikkaan että hän asui ihan mukavasti jossain tuetussa asumisen paikassa ja pummaaminen oli hänelle elämäntapa ja psyykkisen voinnin vuoksi pakko.
Rauha sielulleen.Ei, asui ihan omassa asunto-osakkeesaan Martinlaakson Laajaniityntiellä. Ei ollut köyhä täti laisinkaan. Olen hänen entinen naapuri ja siten tietoa. Ainakin oman kokemukseni mukaan hän ei kotipihalla ikinä pummaillut, ihan asiallisesti moikkaili ja jutteli jos vaikka roskakatoksella törmättiin. Välillä näin hänen tonkivan roskakatoksesta jotain ja silloin hän voivotteli kun muka oli jotain vahingossa tiputtanut roskiin.
Eikö hänellä ollut tuon Vantaan kämpän lisäksi jotain sijoitusasuntojakin?! Kun muistan jonkun sanoneen ettei ole mikään köyhä täti todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu oudolta, että tässä keskustelussa moni puhuu siitä näkökulmasta, että tätä naista jotenkin aiheettomasti kiusataan terveydenhuollon toimesta ja hän on vain hieman eksentrinen tms. Sitten osa kertoo, miten nainen puhuu itsekseen aseman vessoissa mitä sattuu, ja onhan jo tuon blogin perusteella selvää, että ei ole psyykkisesti aivan terve.
Psykoosi on todella raskas kokemus aivoille ja muuttaa varsinkin pitkään jatkuessaan niitä pysyvästi. Useimmiten psykoosisairaat tervehtyessään myös ovat sitä mieltä, että se on parempi tila olla kuin psykoosi. Pakkohoito on aina todella kova interventio ja siinä on tietysti vastakkain yksilönvapaus ja toisaalta yksilön oma terveys, joskus myös muiden. Ei ole yksinkertaista vastausta siihen, milloin yksilö voidaan ottaa pakkohoitoon, jos hänestä ei ole selvää haittaa toisille ihmisille, mutta itse useammankin ihmisen psykoosikokemusta sivusta seuranneena sanoisin, että useimmiten yksilölle se pakkohoito todellisen psykoosin koittaessa on vain hyödyksi. Hoitokielteisyys on myös todella yleistä psykoosisairaille. En sano, että Saria pitäisi laittaa pakkohoitoon, ehkä hänen kohdallaan on jo liian myöhäistä muutenkin, mutta minusta on vähän pitkälle vietyä myöskään väittää, että kyseessä nyt olisi vain jotkin erikoiset harrastukset tai ulosanti, joiden vuoksi on sitten terveydenhuollossa leimattu psykoottiseksi tms.
Tässä keskustelussa on tuotu esiin myös näkökulmaa, että viranomaiset voisivat noin vain maalata jostain psykoosisairaan ja laittaa pakkohoitoon, ja vaikka tällaistakin varmasti tapahtuu (mm. se yksi moottorisahajonglööri), niin väittäisin että se on erittäin harvinaista, varsinkin jos vertaa kaikkiin niihin psykoottisiin ihmsiin, jotka eivät tarvitsemaansa apua saa.
Oletan, että olet itse alalla. Koska suhtaudut enemmän, kuin hieman puolueellisesti, näet psykiatriassa ja sen käyttämissä hoito, ja pakkokeinoissa vain hyviä puolia. Joten tällöin olet väistämättä puolueellinen. Kuka sitä nyt omaa alaansa lähtisi kritisoimaan, epäkohtia näkemään ja niistä kertomaan? Sen lauluja laulat, minkä leipää syöt...!
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt häntä, mutta käyn aika harvoin rautatieasemalla, kun en enää ole keskustassa töissä.
Mitähän kuuluu Rautatientorin rappusten vieressä vuosia kerjänneelle vanhemmalle naiselle? "Anna kaks euroo!" En ole moneen vuoteen nähnyt häntä.
Hei onko tämä jälkimmäinen se vanhempi nainen, jolla on punaista huulipunaa aina vähän yli vedettynä ja ainakin aiemmin maantien värinen polkkatukka? En ole moneen vuoteen nähnyt häntä, kun muutin pois keskustasta. Muistan hänet jo 2000-luvun alusta, oli silloin aina aamuisin Eiran sairaalan sporapysäkillä pyytämässä markkaa. Sitten hän siirtyi aseman seudulle ja pyysi yhtä euroa. Inflaation vuoksi ehkä sitten mennään jo kahdessa eurossa?
Sillähän on ollut Yuotube-kanava jo ainakin 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kommentoida asiaan mitään, kun artikkelia ei pääse lukemaan.
Lähiaikoina on luotu paljon ketjuja nimenomaan Iltalehden maksullisista artikkeleista ilman, että edes yritetään avata aihetta. Sattumaako vai markkinointiyritys?
Siis kaikkia ärsyttää tuo maksullisuus! Siksi niitä avauksia tulee.
Ihme jengiä kun kaikki pitäis saada ilmaiseksi!!!
Millä rahalla te kuvittelette että näitä lehtiä pystytään tekemään.
Tai kirjoja. Tiedän varakkaita ihmisiä jotka jonottaa kirjastosta puolikin vuotta haluamaansa kirjaa vaikka olisi hyvin varaa ostaa se ja yrittää ylläpitää osaltaan kulttuuria Suomessa.
Lehtiä tehdään mainostajien maksamilla mainoksilla ja myymällä käyttäjien tietoja mainostajille. Ei siitä lystistä viitsi käyttäjä enää erikseen maksaa toistamiseen.
Yksi varttunut rouva kerjäsi usein rahaa ja kerjää vieläkin Helsingin aseman edessä penkillä. Hän asuu Martinlaaksossa TÄMÄ nainen on kuollut monta vuotta sitten. Sukulaistyttö asuu nykyään hänen asunnossa
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt häntä, mutta käyn aika harvoin rautatieasemalla, kun en enää ole keskustassa töissä.
Mitähän kuuluu Rautatientorin rappusten vieressä vuosia kerjänneelle vanhemmalle naiselle? "Anna kaks euroo!" En ole moneen vuoteen nähnyt häntä.
Luultavasti on vaihtanut hiippakuntaa.
Minä sain tietää tästä henkilmstä vasta muutama päivä sitten kun tuli vastaan uutisotsikko. En toisaalta kulje päivittäin steissin kautta.