halveksutaanko mt-potilaita sen takia, että jokainen

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:27"]

Tuskin juuri kukaan nyt halveksii, ei vain osaa suhtautua

[/quote]


Kyllä halveksii. Sairaudet kuulema paranis jos ottais sosiaaliturvan pois jne.. Ja monta kertaa saa kuulla olevansa roskasakkia.

Itse olen eläkkeellä jatkuvan masennuksen ja pakko-oireinden takia. Kukaan ns. terve ei ymmärrä millaista helvettiä elämäni on. Nukun yössä vajaat 5 tuntia ja heräilen siinä aikana n. 8 kertaa... Kun lähden kotoa se ei ole mikään lähtö vaan se on prosessi, jossa otan kameralla n. 50 valokuvaa kotoani. Sitten pääsen ulos niin alkaa se " onkohan se jääkaappi päällä!... MENIKÖHÄN se ulko-ovi kiinni .... " Tai onkohan kiuas päällä... ja en ole kuukausiin saunonut.

Joten olen pöpi, hullu, latvastalaho. En haluisi olla.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:36"]

Itse olen eläkkeellä jatkuvan masennuksen ja pakko-oireinden takia. Kukaan ns. terve ei ymmärrä millaista helvettiä elämäni on. Nukun yössä vajaat 5 tuntia ja heräilen siinä aikana n. 8 kertaa... Kun lähden kotoa se ei ole mikään lähtö vaan se on prosessi, jossa otan kameralla n. 50 valokuvaa kotoani. Sitten pääsen ulos niin alkaa se " onkohan se jääkaappi päällä!... MENIKÖHÄN se ulko-ovi kiinni .... " Tai onkohan kiuas päällä... ja en ole kuukausiin saunonut.

Joten olen pöpi, hullu, latvastalaho. En haluisi olla.

[/quote]


Mulla samat diagnoosit ja elämä on ihan kamalaa. Samalla pitää kuunnella vittuilua terveiltä, että miksi ei voi vaan parantua ja että ei olis oikeutettu sosiaaliturvaan kun on "vain" pääsairas. Kukaan ei haluis elää tälläistä elämää mitä minä elän. Ei hetken rauhaa.

En jaksanut lukea aikaisempia kannanottoja ,mutta kyllä täytyy sanoa ihan suoraan ,että tyhmä ihminen halveksuu.

Olkoon sitten syynä mt-ongelmat tai ihan mikä tahansa asia mikä ei itsellä ole ,niin sillä on sit helppo pilkata.

Ihmisen tietämättömyys ja ns. heikko hetki itsellä saavat aikaan ajattelematonta käytöstä.

Sanotaanko näin , että kun muistaa lähimmäisen kunnioittamisen ja rakkauden tärkeänä kohtaamisen "välineenä" niin se luo vahvuutta sekä onnellisia, turvallisia hetkiä ihmisten välille.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:36"]

Itse olen eläkkeellä jatkuvan masennuksen ja pakko-oireinden takia. Kukaan ns. terve ei ymmärrä millaista helvettiä elämäni on. Nukun yössä vajaat 5 tuntia ja heräilen siinä aikana n. 8 kertaa... Kun lähden kotoa se ei ole mikään lähtö vaan se on prosessi, jossa otan kameralla n. 50 valokuvaa kotoani. Sitten pääsen ulos niin alkaa se " onkohan se jääkaappi päällä!... MENIKÖHÄN se ulko-ovi kiinni .... " Tai onkohan kiuas päällä... ja en ole kuukausiin saunonut.

Joten olen pöpi, hullu, latvastalaho. En haluisi olla.

[/quote]


Mulla samat diagnoosit ja elämä on ihan kamalaa. Samalla pitää kuunnella vittuilua terveiltä, että miksi ei voi vaan parantua ja että ei olis oikeutettu sosiaaliturvaan kun on "vain" pääsairas. Kukaan ei haluis elää tälläistä elämää mitä minä elän. Ei hetken rauhaa.

[/quote]

Ihmettelen miinusta. Meitä sairaita kun on niin helppo pilkata.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:36"]

Itse olen eläkkeellä jatkuvan masennuksen ja pakko-oireinden takia. Kukaan ns. terve ei ymmärrä millaista helvettiä elämäni on. Nukun yössä vajaat 5 tuntia ja heräilen siinä aikana n. 8 kertaa... Kun lähden kotoa se ei ole mikään lähtö vaan se on prosessi, jossa otan kameralla n. 50 valokuvaa kotoani. Sitten pääsen ulos niin alkaa se " onkohan se jääkaappi päällä!... MENIKÖHÄN se ulko-ovi kiinni .... " Tai onkohan kiuas päällä... ja en ole kuukausiin saunonut.

Joten olen pöpi, hullu, latvastalaho. En haluisi olla.

[/quote]

Ja edellä olevan kirjoittaja jatkaa...

Pakko-oireisessa häiriössä ainakin itselle se kuormittavin asia on se kun ns. järki sanoo " OVI ON KIINNI JA SAUNAA EI OLE KÄYTETTY KUUKAUSIIN eli kaikki ok! " Mutta se toinen se pakko-oireinen järki sanoo " ENTÄPÄ JOS OVI JÄI AUKI... loksahtiko se oikein? TAITAA OLLA OVI AUKI!!! AI niin se SAUNA KIUAS PÄÄLLÄ ON ON... mitä siitä vaikka, et ole käyttänytkään sitä!  TARKASTA!!! "  Siinä ahdistus iskee sydän hakkaa viha nousee... kiire kiire tarkista tarkista ja se raivo mikä päänsisällä nousee itseään kohti kun huomaakin kaiken olevan ok. Oma pääni kiusa minua.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:36"]

Itse olen eläkkeellä jatkuvan masennuksen ja pakko-oireinden takia. Kukaan ns. terve ei ymmärrä millaista helvettiä elämäni on. Nukun yössä vajaat 5 tuntia ja heräilen siinä aikana n. 8 kertaa... Kun lähden kotoa se ei ole mikään lähtö vaan se on prosessi, jossa otan kameralla n. 50 valokuvaa kotoani. Sitten pääsen ulos niin alkaa se " onkohan se jääkaappi päällä!... MENIKÖHÄN se ulko-ovi kiinni .... " Tai onkohan kiuas päällä... ja en ole kuukausiin saunonut.

Joten olen pöpi, hullu, latvastalaho. En haluisi olla.

[/quote]

Ja edellä olevan kirjoittaja jatkaa...

Pakko-oireisessa häiriössä ainakin itselle se kuormittavin asia on se kun ns. järki sanoo " OVI ON KIINNI JA SAUNAA EI OLE KÄYTETTY KUUKAUSIIN eli kaikki ok! " Mutta se toinen se pakko-oireinen järki sanoo " ENTÄPÄ JOS OVI JÄI AUKI... loksahtiko se oikein? TAITAA OLLA OVI AUKI!!! AI niin se SAUNA KIUAS PÄÄLLÄ ON ON... mitä siitä vaikka, et ole käyttänytkään sitä!  TARKASTA!!! "  Siinä ahdistus iskee sydän hakkaa viha nousee... kiire kiire tarkista tarkista ja se raivo mikä päänsisällä nousee itseään kohti kun huomaakin kaiken olevan ok. Oma pääni kiusa minua.

[/quote]

Tunnen tuskasi. Ei tätä kukaan terve voi ymmärtää. Monet terveet myös halveksuvat.

Mä myös VAIKUTAN terveeltä, ei ihmiset tajua mun kärsivän mistään, kun vaikutan niin normaalilta. Haluaisin opiskella ja tehdä töitä, mutta tällä hetkellä arki pysyy kasassa juuri ja juuri (olen yksinhuoltaja) ja pidän valitettavasti erittäin todennäköisenä, että koulunkäynnin tuoma suorittaminen stressaisi ja pilaisi sen, mikä nyt sujuu. Diagnoosit mulla keskivaikea masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.

Te jotka luulette ettei terveet voi ymmärtää, niin ei se asia suinkaan niin ole. Nää jotka eivät voi millään ymmärtää ovat itse sairaita.

Ei terve ihminen kuluta aikaansa lyttäämällä muita.

[quote kauthor="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:18"]

En ole samaa mieltä.

Mielenterveysongelmat kulkevat erittäin usein suvuittain. 

Lähinnä ihmettelen sitä, miksi mielenterveysongelmaiset eivät ota vastaan tutkittuja, hyväksi koettuja keinoja olon parantamiseen. Mielenterveysalan ammattilaisista ja usein suuria riskejä aiheuttavista mielenterveyslääkkeistä ei välttämättä ole apua.

Terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (endorfiinit liikkeelle jo 20 minuutin kävelystä), hyvistä yöunista, ystävien tapaamisista, kalaöljyn syömisestä, veden juomisesta jne. on usein enemmän hyötyä kuin kemiallisista höpölääkkeistä. 

Yllättävän moni mielenterveyspotilas tupakoi (suuri riski mielenterveydelle) ja käyttää liikaa alkoholia (todella suuri riski mielenterveydelle).

Jos sairastuisin lievään tai keskivaikeaan masennukseen käyttäisin kaikki mahdolliset keinot voidakseni paremmin. 

Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. Yllättävän moni mielenterveyspotilas vetää lääkkeensä vessasta alas olettaessaan olevansa myrkytyksen uhri. 

[/quote]


Huoh. Esim minulla on pakko-oireinen häiriö, jonka takia olen eläkkeellä. Siihen ei mikään liikunta yms auta. Ei mt-ongelmat tarkoita, että eläisi epäterveellisesti. Jokaisella ihmisille voi tulla psyykkinen sairaus. Minäkin olen ollut tehnyt töitä ja opiskellut, sitten sairaus paheni dramaattisesti. Sairauden taustalla vaikea lapsuus ja nuoruus. Nykyhetkessä ei mitään vikaa vaan menneisyyden traumat kummittelevat. Mutta kun psykoterapiaan ei ole varaa, niin ei vain ole.

[/quote]kelako ei kustanna?

Halveksujat eivät tiedä, että myös mt-ongelmat ovat fyysisiä ongelmia, tosin vain monimutkaisempia selittää niin yksinkertaisille ihmisille.

Kyse on aivojen toiminnasta, rakenteesta ja välittäjäaineista sun muista, ei siitä että mt-ongelmaiset olisivat "laiskoja", eikä myöskään mt-ongelmaisien arvoista, asenteista tai ajatuksista - jotka taas useimmiten määräytyvät siitä, kuinka aivot käytännössä toimivat.

Jos sanot mt-ongelmaiselle "ryhdistäydy", se on sama asia kuin sanoisit neliraajahalvaantuneelle "tanssi".

Mt-ongelmiin määrätään lääkkeitä ja keskusteluapua, samoin kuin tulehdukseen antibiootteja ja myönnetään sairaslomaa tai jalkansa murtaneelle annetaan kepit ja fysioterapiaa.

33 tarkentaa vielä. Olen itse kärsinyt masennuksesta, joka pahimmillaan miltei heitti minut parvekkeelta köysi kaulassa. Parempana aikana terapeutti kertoi minulle, ettei vika ole luonteessani, minussa itsessäni, vaan vika on fyysinen.

Se sai minut pikkuhiljaa tajuamaan että olenkin ehkä yhtä hyvä kuin muutkin, minulla onkin "vain" periaatteessa flunssaan verrattava sairaus - parannettavissa lääkkeillä ja levolla. Kun sain rohkeutta, uskalsin sanoa haukkujille ja halveksujille, että masennuksen voi parantaa lääkkeillä, asennevammaa ei. Voi olla joidenkin mielestä ilkeästi ilmaistu, mutta menivät hiljaisiksi.

Mielenterveysasioita opiskelleena silmäni avautuivat. Enää esimerkiksi masennus ja psykoosi eivät tunnu niin kaukaisilta ja pelottavilta, opin ymmärtämään mt-ongelmia paremmin ja että kuka vain voi sairastua. Ja onneksi mt-potilaiden hoitokin on parantunut.

Silti nykyään todella monelle nämä mt-asiat ovat edelleen vaikeasti lähestyttävä aihe. Ehkä tarvittaisiin vielä enemmän avoimempaa keskustelua.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:18"]

En ole samaa mieltä.

Mielenterveysongelmat kulkevat erittäin usein suvuittain. 

Lähinnä ihmettelen sitä, miksi mielenterveysongelmaiset eivät ota vastaan tutkittuja, hyväksi koettuja keinoja olon parantamiseen. Mielenterveysalan ammattilaisista ja usein suuria riskejä aiheuttavista mielenterveyslääkkeistä ei välttämättä ole apua.

Terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (endorfiinit liikkeelle jo 20 minuutin kävelystä), hyvistä yöunista, ystävien tapaamisista, kalaöljyn syömisestä, veden juomisesta jne. on usein enemmän hyötyä kuin kemiallisista höpölääkkeistä. 

Yllättävän moni mielenterveyspotilas tupakoi (suuri riski mielenterveydelle) ja käyttää liikaa alkoholia (todella suuri riski mielenterveydelle).

Jos sairastuisin lievään tai keskivaikeaan masennukseen käyttäisin kaikki mahdolliset keinot voidakseni paremmin. 

Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. Yllättävän moni mielenterveyspotilas vetää lääkkeensä vessasta alas olettaessaan olevansa myrkytyksen uhri. 

[/quote]

Kyllä pöpi ottaa avun vastaan. Ihmiset, jotka ovat sairastaneet psykoosin ovat tilanteen helpottaessa kiitollisia avusta. Mutta nykyään ei sitä apua saa! Kun kaikkialta leikataan säästetään... Terveellinen ruokavalio ? No ole kiitollinen siitä kun syö ja kävely? Hyvänen aika! Jos ei pysty poistumaan kotoaan ollenkaan!. Kiva kuulla sinun suunnitelma ja älä anna sen masennuksen ottaa sinusta otetta koska se paini on julmaa...

JA viimeinen " Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. "  KUN sinne ei pääse! :D

Ja jos sairas ihminen vetää lääkkeensä alas pöntöstä on sillä ihmisellä hätä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:40"]

[quote kauthor="Vierailija" time="09.09.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:18"]

En ole samaa mieltä.

Mielenterveysongelmat kulkevat erittäin usein suvuittain. 

Lähinnä ihmettelen sitä, miksi mielenterveysongelmaiset eivät ota vastaan tutkittuja, hyväksi koettuja keinoja olon parantamiseen. Mielenterveysalan ammattilaisista ja usein suuria riskejä aiheuttavista mielenterveyslääkkeistä ei välttämättä ole apua.

Terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (endorfiinit liikkeelle jo 20 minuutin kävelystä), hyvistä yöunista, ystävien tapaamisista, kalaöljyn syömisestä, veden juomisesta jne. on usein enemmän hyötyä kuin kemiallisista höpölääkkeistä. 

Yllättävän moni mielenterveyspotilas tupakoi (suuri riski mielenterveydelle) ja käyttää liikaa alkoholia (todella suuri riski mielenterveydelle).

Jos sairastuisin lievään tai keskivaikeaan masennukseen käyttäisin kaikki mahdolliset keinot voidakseni paremmin. 

Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. Yllättävän moni mielenterveyspotilas vetää lääkkeensä vessasta alas olettaessaan olevansa myrkytyksen uhri. 

[/quote]


Huoh. Esim minulla on pakko-oireinen häiriö, jonka takia olen eläkkeellä. Siihen ei mikään liikunta yms auta. Ei mt-ongelmat tarkoita, että eläisi epäterveellisesti. Jokaisella ihmisille voi tulla psyykkinen sairaus. Minäkin olen ollut tehnyt töitä ja opiskellut, sitten sairaus paheni dramaattisesti. Sairauden taustalla vaikea lapsuus ja nuoruus. Nykyhetkessä ei mitään vikaa vaan menneisyyden traumat kummittelevat. Mutta kun psykoterapiaan ei ole varaa, niin ei vain ole.

[/quote]kelako ei kustanna?

[/quote]


Ei. Olen jo saanut yhden jakson terapiaa, eikä kela korvaa toista ennenkuin on viisi vuotta mennyt. Lisäksi kela terapiakaan ei ole ilmaista. Siinä on omavastuu. ap

Ei millään pahalla, mutta peritytyykö mt-ongelmat? Isäni on narsisti tai jopa psykopaatti, keskivaikean msennuksen sairastanut ja pelkään että minustakin tulee samanalainen :(

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:23"]

tietää, että sama kohtalo voisi käydä myös itselle? voit koska tahansa alkaa kuulemaan ääniä tai joutua tekemään pakko-oireita yms.

[/quote]

Luulin itsekin aluksi, että mielenterveysongelmaiset edustavat vain pientä osaa väestöstä, mutta sitten olin opiskeluaikoinani harjoittelussa mielenterveyspuolella ja tajusin, että varmaan 15%:lla nuorista naisista on joku mielenterveysongelma. 10% miehistä on jollain tapaa syrjäytyneitä. Syrjäytyminen on miehinen vastine noille mielenterveysongelmille.

Uskon itse vahvasti, että nykyinen elämänmeno ja avioerot ovat syynä kasvaville mielenterveysongelmille. Ihmiset eivät myöskään selviä systeemissä, koska kevyitä ja rutiininomaisia töitä ei ole riittävästi tarjolla.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:23"]

tietää, että sama kohtalo voisi käydä myös itselle? voit koska tahansa alkaa kuulemaan ääniä tai joutua tekemään pakko-oireita yms.

[/quote]

Luulin itsekin aluksi, että mielenterveysongelmaiset edustavat vain pientä osaa väestöstä, mutta sitten olin opiskeluaikoinani harjoittelussa mielenterveyspuolella ja tajusin, että varmaan 15%:lla nuorista naisista on joku mielenterveysongelma. 10% miehistä on jollain tapaa syrjäytyneitä. Syrjäytyminen on miehinen vastine noille mielenterveysongelmille.

Uskon itse vahvasti, että nykyinen elämänmeno ja avioerot ovat syynä kasvaville mielenterveysongelmille. Ihmiset eivät myöskään selviä systeemissä, koska kevyitä ja rutiininomaisia töitä ei ole riittävästi tarjolla.

[/quote]


Jep ja psyykkiset sairaudet voivat tulla kenelle tahansa. Kukaan ei ole niiltä täysin turvassa. Tätä on monen vaikea käsittää ja hyväksyä ja pelko saa sitten haukkumaan muita.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:12"]

Mä myös VAIKUTAN terveeltä, ei ihmiset tajua mun kärsivän mistään, kun vaikutan niin normaalilta. Haluaisin opiskella ja tehdä töitä, mutta tällä hetkellä arki pysyy kasassa juuri ja juuri (olen yksinhuoltaja) ja pidän valitettavasti erittäin todennäköisenä, että koulunkäynnin tuoma suorittaminen stressaisi ja pilaisi sen, mikä nyt sujuu. Diagnoosit mulla keskivaikea masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.

[/quote]

Minulla on samat diagnoosit + yleinen ahdistuneisuushäiriö. Sain tk-eläkkeen muutama vuosi sitten, ja sen turvin + miehen palkan avulla perheemme elää melko normaalia elämää. Siis muut perheestäni elää: mies on töissä 8-16, lapset eskarissa ja pienempi muutaman päivän viikossa päiväkodissa. Molemmilla lapsilla oma, helppo harrastus kerran viikossa. Mieskin harrastaa, ja yhdessä teemme perheenä kaikenlaista. 

Vain minä olen vähän erilainen kuin muut.

Olen ihan tavallisen näköinen, jopa enemmän huoliteltu kuin tavallinen. Osaan olla ihmisten kanssa (hetken), tunnen paljon esim. äitejä täältä asuinalueelta. Käyn joskus elokuvissa, teatterissa, konserteissa... luen paljon, soitan kitaraa, elän perheeni kanssa. En polta tupakkaa, en käytä alkoholia, syön terveellisesti ja liikun (enemmänkin voisin).

Minun sisälläni vain asuu ikuinen pelko ja häpeä - minusta itsestäni. Olen aina ollut vähän irrallinen, vähän erilainen. En pärjännyt koulussa hyvin, ja vanhemmat sotkivat oman elämänsä kun olin ala-asteella. Olen tottunut siihen, ettei kukaan pidä minusta huolta paitsi minä itse. Sisimmissäni pelkään ihmisiä kuin ruttoa. Minua kiusattiin suvun taholta, oman äidin taholta ja koulussa. Olen vakuuttunut siitä, etten ole yhtään mitään - niinhän minulle koko lapsuus puhuttiin. Minä ahdistun, pelkään, häpeän ja saan paniikkikohtauksia kun huomaan miten elämä vain lipuu ohi. 

Joka kerta, kun joku kertoo saavuttaneensa jotain, tai kääntäneen uuden lehden elämässään, minussa menee jokin rikki. En pysty olemaan koulussa, saati työelämässä, vaikka koko ikäni olen haaveillut pitkistä opinnoista ja työstä, jolla olisi merkitystä. Lääkkeet eivät ole auttaneet, terapiaa en saa. Yksityiseen ei ole varaa. Antaisin minäkin lähes mitä vain itsestäni, että voisin olla tavallinen, koulutettu, työssäkäyvä äiti. 

Koen olevani kaiken ulkopuolella. Joskus päivällä häpeän olla bussissa tai vaikka kauppakeskuskessa: minunhan pitäisi olla töissä. Minulla ei ole edes mitään sanottavaa Sipilän leikkauksiin. Osuvathan ne myös minuun, mutta mitä väliä? Olen luuseri, loinen ja monen mielestä äärimmäisen turha ihminen. 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:12"]

Mä myös VAIKUTAN terveeltä, ei ihmiset tajua mun kärsivän mistään, kun vaikutan niin normaalilta. Haluaisin opiskella ja tehdä töitä, mutta tällä hetkellä arki pysyy kasassa juuri ja juuri (olen yksinhuoltaja) ja pidän valitettavasti erittäin todennäköisenä, että koulunkäynnin tuoma suorittaminen stressaisi ja pilaisi sen, mikä nyt sujuu. Diagnoosit mulla keskivaikea masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.

[/quote]

Minulla on samat diagnoosit + yleinen ahdistuneisuushäiriö. Sain tk-eläkkeen muutama vuosi sitten, ja sen turvin + miehen palkan avulla perheemme elää melko normaalia elämää. Siis muut perheestäni elää: mies on töissä 8-16, lapset eskarissa ja pienempi muutaman päivän viikossa päiväkodissa. Molemmilla lapsilla oma, helppo harrastus kerran viikossa. Mieskin harrastaa, ja yhdessä teemme perheenä kaikenlaista. 

Vain minä olen vähän erilainen kuin muut.

Olen ihan tavallisen näköinen, jopa enemmän huoliteltu kuin tavallinen. Osaan olla ihmisten kanssa (hetken), tunnen paljon esim. äitejä täältä asuinalueelta. Käyn joskus elokuvissa, teatterissa, konserteissa... luen paljon, soitan kitaraa, elän perheeni kanssa. En polta tupakkaa, en käytä alkoholia, syön terveellisesti ja liikun (enemmänkin voisin).

Minun sisälläni vain asuu ikuinen pelko ja häpeä - minusta itsestäni. Olen aina ollut vähän irrallinen, vähän erilainen. En pärjännyt koulussa hyvin, ja vanhemmat sotkivat oman elämänsä kun olin ala-asteella. Olen tottunut siihen, ettei kukaan pidä minusta huolta paitsi minä itse. Sisimmissäni pelkään ihmisiä kuin ruttoa. Minua kiusattiin suvun taholta, oman äidin taholta ja koulussa. Olen vakuuttunut siitä, etten ole yhtään mitään - niinhän minulle koko lapsuus puhuttiin. Minä ahdistun, pelkään, häpeän ja saan paniikkikohtauksia kun huomaan miten elämä vain lipuu ohi. 

Joka kerta, kun joku kertoo saavuttaneensa jotain, tai kääntäneen uuden lehden elämässään, minussa menee jokin rikki. En pysty olemaan koulussa, saati työelämässä, vaikka koko ikäni olen haaveillut pitkistä opinnoista ja työstä, jolla olisi merkitystä. Lääkkeet eivät ole auttaneet, terapiaa en saa. Yksityiseen ei ole varaa. Antaisin minäkin lähes mitä vain itsestäni, että voisin olla tavallinen, koulutettu, työssäkäyvä äiti. 

Koen olevani kaiken ulkopuolella. Joskus päivällä häpeän olla bussissa tai vaikka kauppakeskuskessa: minunhan pitäisi olla töissä. Minulla ei ole edes mitään sanottavaa Sipilän leikkauksiin. Osuvathan ne myös minuun, mutta mitä väliä? Olen luuseri, loinen ja monen mielestä äärimmäisen turha ihminen. 

[/quote]


Ihan kuin mun kynästä :( Itkettää.