Lue keskustelun säännöt.
halveksutaanko mt-potilaita sen takia, että jokainen
08.09.2015 |
tietää, että sama kohtalo voisi käydä myös itselle? voit koska tahansa alkaa kuulemaan ääniä tai joutua tekemään pakko-oireita yms.
Kommentit (44)
Tai sitten ei ymmärretä että sama voisi käydä itselle. Luullaan että ollaa sen yläpuolella ja mielenterveysongelmat johtuvat yksilön omista valinnoista ja yleisestä huonommuudesta, itseään pidetään "parempana" ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä, ja mt-ongelmaisia pidetään heikkoina ja laiskoina. Mäkin parantuisin kuulemma, jos yrittäisin. Kuvitellaan, etten yritä. Läheiset ajattelee, että olen eläkkeellä, koska työnteko ei ole kivaa. Oikeasti olen vakavasti sairas. Mua pidetään lievästi masentuneena, vaikka lähipiirillä on kyllä tiedossa mun diagnoosit. Jos yritän kertoa, millaista elämäni on, muut alkavat puhua päälle tai alkavat touhuta jotain. Ne unohtaa myös kaiken heti. En mä valita, kerronpahan vain, miksi en ole työkykyinen, kun narina taas alkaa. Tuntuu, ettei kukaan usko, että mulla ihan oikeasti on aistiharhoja yms. Eihän kenelläkään nyt sellaisia oikeasti ole... ja kun en vaikuta sairaalta, en voi olla sairas.
Olen myös kuullut, miten ihmiset retostelee sillä, että he eivät ole "sitä tyyppiä", joka sairastuu. He kun eivät ole niin heikkoja/tyhmiä/laiskoja. Ovat mielestään liian järkeviä sairastumaan.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:36"]
Ehkä, ja mt-ongelmaisia pidetään heikkoina ja laiskoina. Mäkin parantuisin kuulemma, jos yrittäisin. Kuvitellaan, etten yritä. Läheiset ajattelee, että olen eläkkeellä, koska työnteko ei ole kivaa. Oikeasti olen vakavasti sairas. Mua pidetään lievästi masentuneena, vaikka lähipiirillä on kyllä tiedossa mun diagnoosit. Jos yritän kertoa, millaista elämäni on, muut alkavat puhua päälle tai alkavat touhuta jotain. Ne unohtaa myös kaiken heti. En mä valita, kerronpahan vain, miksi en ole työkykyinen, kun narina taas alkaa. Tuntuu, ettei kukaan usko, että mulla ihan oikeasti on aistiharhoja yms. Eihän kenelläkään nyt sellaisia oikeasti ole... ja kun en vaikuta sairaalta, en voi olla sairas. Olen myös kuullut, miten ihmiset retostelee sillä, että he eivät ole "sitä tyyppiä", joka sairastuu. He kun eivät ole niin heikkoja/tyhmiä/laiskoja. Ovat mielestään liian järkeviä sairastumaan.
[/quote]
Oho, oli kuin omasta kynästä. Sullakin omaiset noin taukkeja! :D Tsemppiä niiden kanssa.
Mä ajattelin ennen mielenterveysongelmaisten olevan joku marginaaliryhmä, jonka aiheuttaa lapsuuden traumat ja epäsosiaalisuus. Pelkäsin mielenterveysongelmaisia, koska rehellisesti sanottuna ajattelin heidän olevan vaarallisia.
Mutta kappas, karma kosti ja nyt olen toista vuotta sairaseläkkeellä ja terapiassa. Pakko-oireinen häiriö. Vasta vuosi sitten sisäistin, että hei, mähän olen nyt se mitä pelkäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä moni ihan oikeasti luulee olevansa psyykkisten sairauksien yläpuolella. Se on jännä juttu. Psyykkinen sairaus kun voi tulla ihan kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on kyllä vahva tarve tuntea pareemmuutta "heikkoja" kohtaan. Itsekin olen ollut masentunut lapsesta asti. Olen yrittänyt edetä, elämässä kuten muutkin, kouluttaa itseäni, pitää yllä terveellisiä elämäntapoja jne. Silti masennus aina uusiutuu ja elämä ottaa roiman harppauksen taaksepäin, valitettavasti. Kaikenlaista idiootiksi ja laiskaksi syyttelyä olen saanut kuulla muilta, jos en aina aivan suoraan niin vähintään rivien välistä. Sen perään alkaa satelemaan "neuvoja" ja itsensä kehumista "kuules kun MINULLA ei ole ollut aikaa eikä varaa masentua tässä yhteiskunnassa". Muutenkin masennuksen hoitoa pidetään hyvin yksiselitteisenä "otat vaan lääkkeitä ja käyt vähän terapiassa juttelemassa". No minun tapauksessani lääkkeet vain pahentavat tilannettani vieden toimintakyvyn kokonaan ja tuoden itsetuhoajatukset. Voitteko uskoa, minua on syytetty tuon takia valehtelijaksi! Terapia hyvä vaihtoehto varmaan niille joilla on tapahtunut käsittelemättömiä asioita elämässä... voi tosin viedä vuosia (ja hemmetisti rahaa) ennen kuin positiivisia tuloksia alkaa näkymään.
Olen oppinut vuosien saatossa jättämään ilkeät puheet omaan arvoonsa. Tiedän hyvin etten ole mikään laiska idiootti, vaan oikeastaan kaikkea päinvastaista. Sitä surenkin päivittäin suuresti, että kaikki potentiaalini ja lahjakkuuteni valuu hukkaan. En nauti siitä, että saan vaan "olla". Olen oikeastaan hyvin yksinäinen ja surullinen ihminen jolla on päivittäin fyysisiä kipuja (kyllä, masennus voi aiheuttaa myös fyysistä tuskaa!). Ilkeät puheet eivät tee oloani ainakaan yhtään paremmaksi. Toivon sydämeni pohjasta, että ihmiset ymmärtäisivät, että _kukaan_ ei ole täysin turvassa mielenterveyssairauksilta, vaikka kuinka "vahvoista" ihmisistä puhuttaisiin. Jaksamista teille, rakkaat kohtalontoverini.
Mutta sepä vasta käsittämätöntä onkin, mikäli ihminen jolla on itselläänkin mt-ongelmia, vähättelee, kiusaa ja alistaa muita mt-ongelmaisia. Sellaiseenkin valioyksilöön olen nimittäin kertaalleen törmännyt. Älyä kyllä varmastikin kyseiseltä tapaukselta löytyy, muttei todellakaan vähäistäkään tervettä kykyä empatiaan. Useimmilla mt-ongelmaisilla kyky empatiaan on jopa suurempikin kuin joillain helpompaa elämää eläneillä muilla kansalaisilla. Ja sehän voi jopa olla monien ongelmien alkutekijöinäkin, kun ajatellaan aina helpostikin laajemmin ja pitkälti muidenkin kannalta ja haluttaisiin toimia muidenkin tunteet huomioiden ja lempeästi, mutta saadaankiin sitten joiltain muka-vahvemmilta todella kamalaa kohtelua itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 10:50"]Ihmisillä on kyllä vahva tarve tuntea pareemmuutta "heikkoja" kohtaan. Itsekin olen ollut masentunut lapsesta asti. Olen yrittänyt edetä, elämässä kuten muutkin, kouluttaa itseäni, pitää yllä terveellisiä elämäntapoja jne. Silti masennus aina uusiutuu ja elämä ottaa roiman harppauksen taaksepäin, valitettavasti. Kaikenlaista idiootiksi ja laiskaksi syyttelyä olen saanut kuulla muilta, jos en aina aivan suoraan niin vähintään rivien välistä. Sen perään alkaa satelemaan "neuvoja" ja itsensä kehumista "kuules kun MINULLA ei ole ollut aikaa eikä varaa masentua tässä yhteiskunnassa". Muutenkin masennuksen hoitoa pidetään hyvin yksiselitteisenä "otat vaan lääkkeitä ja käyt vähän terapiassa juttelemassa". No minun tapauksessani lääkkeet vain pahentavat tilannettani vieden toimintakyvyn kokonaan ja tuoden itsetuhoajatukset. Voitteko uskoa, minua on syytetty tuon takia valehtelijaksi! Terapia hyvä vaihtoehto varmaan niille joilla on tapahtunut käsittelemättömiä asioita elämässä... voi tosin viedä vuosia (ja hemmetisti rahaa) ennen kuin positiivisia tuloksia alkaa näkymään.
Olen oppinut vuosien saatossa jättämään ilkeät puheet omaan arvoonsa. Tiedän hyvin etten ole mikään laiska idiootti, vaan oikeastaan kaikkea päinvastaista. Sitä surenkin päivittäin suuresti, että kaikki potentiaalini ja lahjakkuuteni valuu hukkaan. En nauti siitä, että saan vaan "olla". Olen oikeastaan hyvin yksinäinen ja surullinen ihminen jolla on päivittäin fyysisiä kipuja (kyllä, masennus voi aiheuttaa myös fyysistä tuskaa!). Ilkeät puheet eivät tee oloani ainakaan yhtään paremmaksi. Toivon sydämeni pohjasta, että ihmiset ymmärtäisivät, että _kukaan_ ei ole täysin turvassa mielenterveyssairauksilta, vaikka kuinka "vahvoista" ihmisistä puhuttaisiin. Jaksamista teille, rakkaat kohtalontoverini.
[/quote]
Kiitos tästä viestistä. Samat asiat pyörii munkin mielessä ja välillä jopa uskon sen, mitä mulle sanotaan, ja sairastun vaan pahemmin, kun stressaan. Vuodet tosiaan vaan vierii, eikä lahjakkuudesta tai älykkyydestä ole apua. Itse vaihtaisin molemmat jalkani terveeseen mieleen, jos se olisi mahdollista. Ehkä jopa toisen kädenkin. Kävisin läpi vaikka mitä, jos vaan parantuisin sitä kautta. Liikun, syön hyvin ja kokeilen mitä vain, mihin on varaa, mutta en vaan parane. Mullakin on fyysisiä oireita, rintakipuja ja muuta outoa. No, koitan keskittyä hyviin asioihin, kiinnostua uusista jutuista jne.
Mäkin toivotan kohtalotovereille jaksamisia. Ei sairaus vie meiltä ihmisarvoa. :)
En ole samaa mieltä.
Mielenterveysongelmat kulkevat erittäin usein suvuittain.
Lähinnä ihmettelen sitä, miksi mielenterveysongelmaiset eivät ota vastaan tutkittuja, hyväksi koettuja keinoja olon parantamiseen. Mielenterveysalan ammattilaisista ja usein suuria riskejä aiheuttavista mielenterveyslääkkeistä ei välttämättä ole apua.
Terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (endorfiinit liikkeelle jo 20 minuutin kävelystä), hyvistä yöunista, ystävien tapaamisista, kalaöljyn syömisestä, veden juomisesta jne. on usein enemmän hyötyä kuin kemiallisista höpölääkkeistä.
Yllättävän moni mielenterveyspotilas tupakoi (suuri riski mielenterveydelle) ja käyttää liikaa alkoholia (todella suuri riski mielenterveydelle).
Jos sairastuisin lievään tai keskivaikeaan masennukseen käyttäisin kaikki mahdolliset keinot voidakseni paremmin.
Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. Yllättävän moni mielenterveyspotilas vetää lääkkeensä vessasta alas olettaessaan olevansa myrkytyksen uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä syön todella terveellisesti, liikun 5 kertaa viikossa, otan lääkkeet ajallaan, nukun hyvät yöunet, juon vettä 3 litraa päivässä enkä käytä alkoholia. Pitäiskö mun siis koeka jonkinlainen ihmeparantuminen tästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä joka on elinikäinen sairaus?
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:18"]
En ole samaa mieltä.
Mielenterveysongelmat kulkevat erittäin usein suvuittain.
Lähinnä ihmettelen sitä, miksi mielenterveysongelmaiset eivät ota vastaan tutkittuja, hyväksi koettuja keinoja olon parantamiseen. Mielenterveysalan ammattilaisista ja usein suuria riskejä aiheuttavista mielenterveyslääkkeistä ei välttämättä ole apua.
Terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (endorfiinit liikkeelle jo 20 minuutin kävelystä), hyvistä yöunista, ystävien tapaamisista, kalaöljyn syömisestä, veden juomisesta jne. on usein enemmän hyötyä kuin kemiallisista höpölääkkeistä.
Yllättävän moni mielenterveyspotilas tupakoi (suuri riski mielenterveydelle) ja käyttää liikaa alkoholia (todella suuri riski mielenterveydelle).
Jos sairastuisin lievään tai keskivaikeaan masennukseen käyttäisin kaikki mahdolliset keinot voidakseni paremmin.
Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. Yllättävän moni mielenterveyspotilas vetää lääkkeensä vessasta alas olettaessaan olevansa myrkytyksen uhri.
[/quote]
Mistä sinä epäempaattinen ihminen tiedät, mitä kaikkea lukuisat mt-ongelmista kärsivät ihmiset ovat oman olonsa kohentamisen eteen tehneet! Sinulle tai muille sokeille tuomitsijoillehan he varmasti tilittävätkin tekemisistään, saadakseen lisää lamaannuttavia kolhuja, kun vastassa onkin tuollainen ja toista aivan tyhmänä pitävä kylmä kone kuten esim. sinä. Sinulla ei ole noista asioista mitään käsitystä, ei siis selvästikään mitään, joten olisi kokonaisuuden kannalta oikein pitää silloin ne omat sammakot ihan vain suussa jemmassa. Että kehtaatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:18"]En ole samaa mieltä.
Mielenterveysongelmat kulkevat erittäin usein suvuittain.
Lähinnä ihmettelen sitä, miksi mielenterveysongelmaiset eivät ota vastaan tutkittuja, hyväksi koettuja keinoja olon parantamiseen. Mielenterveysalan ammattilaisista ja usein suuria riskejä aiheuttavista mielenterveyslääkkeistä ei välttämättä ole apua.
Terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (endorfiinit liikkeelle jo 20 minuutin kävelystä), hyvistä yöunista, ystävien tapaamisista, kalaöljyn syömisestä, veden juomisesta jne. on usein enemmän hyötyä kuin kemiallisista höpölääkkeistä.
Yllättävän moni mielenterveyspotilas tupakoi (suuri riski mielenterveydelle) ja käyttää liikaa alkoholia (todella suuri riski mielenterveydelle).
Jos sairastuisin lievään tai keskivaikeaan masennukseen käyttäisin kaikki mahdolliset keinot voidakseni paremmin.
Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. Yllättävän moni mielenterveyspotilas vetää lääkkeensä vessasta alas olettaessaan olevansa myrkytyksen uhri.
[/quote]
Olen käyttänyt kaikki keinot. Sairaalaan ei muuten myöskään pääse noin vain. Itse olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti, on psykoottisia oireita, keho on täynnä raapimisjälkiä, olen ollut maniassa, kokenut dissosiatiivisen pakkovaelluksen, on pahoja muistikatkoja jne., enkä ole koskaan ollut sairaalassa. Ei mua sinne oteta. Vaikutan aina täysin terveeltä ja järkevältä, vaikka tilanne olisi mikä. Elän terveellisesti, mutta olen edelleen sairas. Lääkkeistä ei ole ollut apua. Dissosiaatioon ne eivät auta.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:23"]Mä syön todella terveellisesti, liikun 5 kertaa viikossa, otan lääkkeet ajallaan, nukun hyvät yöunet, juon vettä 3 litraa päivässä enkä käytä alkoholia. Pitäiskö mun siis koeka jonkinlainen ihmeparantuminen tästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä joka on elinikäinen sairaus?
[/quote]
Kyllä sun pitäis! :D Se on kato tahdonvoimasta kiinni. ;)
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:23"]Mä syön todella terveellisesti, liikun 5 kertaa viikossa, otan lääkkeet ajallaan, nukun hyvät yöunet, juon vettä 3 litraa päivässä enkä käytä alkoholia. Pitäiskö mun siis koeka jonkinlainen ihmeparantuminen tästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä joka on elinikäinen sairaus?
[/quote]
Kyllä sun pitäis! :D Se on kato tahdonvoimasta kiinni. ;)
[/quote]
Jep. Mä en myöskään ymmärrä halvaantumista. Siis miten niin ei voi liikkua? Laiskuutta se on. Sen kuin nousee ja kävelee.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:18"]
En ole samaa mieltä.
Mielenterveysongelmat kulkevat erittäin usein suvuittain.
Lähinnä ihmettelen sitä, miksi mielenterveysongelmaiset eivät ota vastaan tutkittuja, hyväksi koettuja keinoja olon parantamiseen. Mielenterveysalan ammattilaisista ja usein suuria riskejä aiheuttavista mielenterveyslääkkeistä ei välttämättä ole apua.
Terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (endorfiinit liikkeelle jo 20 minuutin kävelystä), hyvistä yöunista, ystävien tapaamisista, kalaöljyn syömisestä, veden juomisesta jne. on usein enemmän hyötyä kuin kemiallisista höpölääkkeistä.
Yllättävän moni mielenterveyspotilas tupakoi (suuri riski mielenterveydelle) ja käyttää liikaa alkoholia (todella suuri riski mielenterveydelle).
Jos sairastuisin lievään tai keskivaikeaan masennukseen käyttäisin kaikki mahdolliset keinot voidakseni paremmin.
Vakavammissa mielenterveysongelmissa pyytäisin päästä sairaalaan, jotta lääkitykseni saataisiin kohdalleen. Yllättävän moni mielenterveyspotilas vetää lääkkeensä vessasta alas olettaessaan olevansa myrkytyksen uhri.
[/quote]
Huoh. Esim minulla on pakko-oireinen häiriö, jonka takia olen eläkkeellä. Siihen ei mikään liikunta yms auta. Ei mt-ongelmat tarkoita, että eläisi epäterveellisesti. Jokaisella ihmisille voi tulla psyykkinen sairaus. Minäkin olen ollut tehnyt töitä ja opiskellut, sitten sairaus paheni dramaattisesti. Sairauden taustalla vaikea lapsuus ja nuoruus. Nykyhetkessä ei mitään vikaa vaan menneisyyden traumat kummittelevat. Mutta kun psykoterapiaan ei ole varaa, niin ei vain ole.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 11:23"]
Mä syön todella terveellisesti, liikun 5 kertaa viikossa, otan lääkkeet ajallaan, nukun hyvät yöunet, juon vettä 3 litraa päivässä enkä käytä alkoholia. Pitäiskö mun siis koeka jonkinlainen ihmeparantuminen tästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä joka on elinikäinen sairaus?
[/quote]
Kyllä nilittäjien mielestä pitää :D Katsos pakko-oireinen häiriökin paranee kun ei vaan tee niitä juttuja. Ihmiset ei tajua millaisesta pakosta on kyse. Pakko-oireisen pakko on samanlainen pakko kuin pakko pissata.
Tuskin juuri kukaan nyt halveksii, ei vain osaa suhtautua
Päinvastoin, ihmiset luulevat pystyvänsä vastustamaan pakko-oireita ja paranemaan omalla tahdonvoimallaan, jos sairastuvat. Masentuneenhan ei tarvitse ottaa kuin itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä.