Miksi hyysäät laiskoja poikia?? (koulumenestys)

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"]

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[/quote]

Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella.
[/quote]
Opeta sinä nyt minua opettamaan. Lapseni ei häiritse koulussa. Hän on jopa monesti liiankin hiljainen, toisista opettajista. Hän saattaa leikkiä vaikka kynän kanssa ja jos otat kynän pois sormiensa kanssa. Toiset pojat saattavat sitten "leikkkiä" vähän äänekkäämmin. Olen pitänyt "kehityskeskusteluja" hänen kanssaan varmaan satoja tunteja. Yrittänyt saada hänet ymmärtämään opiskelun tärkeyden jne. Onneksi sentään osaa koulussa käyttäytyä. Koko todistuksen paras numero. Häntä kiinnostaa leikkiminen ei koulunkäynti ja niin on ollut koko ala-asteen.

[/quote]

Onkohan poikasi jotenkin kehityksestä jäljessä, jos on noin innostunut vain leikkimisestä?
[/quote]
Ehkä, mutta ei kuitenkaan niin, että laskettaisiin jälkeenjääneeksi tai edes heikkolahjaiseksi. Ei ole sellaista vikaa, että saisi diagnoosin. Ihan sellainen peruslapsellinen poika, sellainen mikä on normaalin rajoissa. En ole todellakaan koskaan voinut sanoa, että hän on ikäistään kypsempi. 8 vuotiaana hän oli juuri, niin lapsellinen kuin sellainen voi olla jne. Ihan niin kuin monet muutkin hänen kaverinsa. Typeriä lapsellisia leikkejä harrastavat. Ei mitään järkevää saatikka aikuismaista.
Joskus ajattelen, että olisi oikein kunnolla jäljessä. Saisi edes jotain apua. Ehkä nämä 10 tyttöjen äidit voivat sanoa omista 10 vuotiastaan, että osaavat ajatella melkein kuin aikuiset. Minä toivon, että ajattelisi edes kuin se keskiverto 10 vuotias tyttö.
Kymmenen vuotiaana hän käyttäytyi yhtä lapsellisesti kuin 7 vuotias. Motoorisesti hän kyllä olisi mennyt vaikka 12 vuotiaasta.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 13:20"]

Tässäkin keskustelussa huomaa sen, että kympin tyttö on automaattisesti tylsä hikipinko vailla tietoa oikeasta elämästä, kympin poika on älykäs menestyjä. Joopa joo.

Itse kirjoitin L-paperit lukiosta ja opiskelen nykyään opettajaksi Helsingin yliopistossa. Lukioaikana ryyppäsin ja rellestin, enkä lukenut edes yo-kirjoituksiin. Yläkoulussakin kalja maittoi kasin aamuja enemmän, mutta kymppejä oli todistus täynnä. Stereotyyppinen kympin tyttö siis?

[/quote]

Niinpä. Mä en rellestänyt alaikäisenä (tiukat vanhemmat ja laskelmoin että käyttäytymällä nätisti saan helpommin haluamiani asioita,kuten kameran ja bilettää ehdin sitten kun muutan pois), mutta läksyt ei olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ala-asteella ne nyt tuli vielä tehtyä, yläasteella ja lukiossa tein suurimman osan tunnin alussa tai välitunnilla. Kokeisiin en juurikaan lukenut, jonkun yksittäisen asian saatoin kerrata. Keskiarvo oli silti yli ysin ja ylppäreistäkin tuli L ja E. Opiskeluaikoina siten biletin teinivuosienkin edestä, kivaa oli ja silti opinnot edistyi hyvin.

Jamitä laiskoihin poikiin tulee, niin esimerkkistä käy mun mies. Koulunkäynti ei kiinnostanut ja todistus oli sen mukainen. Lukioon kuitenkin pääsi ja kirjoituksia varten ryhdistäytyi niin että sai keskinkertaiset paperit, nyt on dosentti.

Kolmen pojan äitinä voin todeta, että kavereilla on todella iso merkitys sen suhteen, minkä verran poika näkee vaivaa koulun eteen. Pojallani, jolla on koulussa hyvin pärjääviä kavereita, on hyvä keskiarvo. Sen sijaan pojalla, jonka parhaat kaverit ovat huonoja koulussa, on itselläänkin huono keskiarvo eikä koulu kiinnosta vaan mopot ja pelailu yms. Omanikäisten luomaan ryhmäpaineeseen verrattuna vanhempien merkitys voi olla yllättävänkin pieni. Toki vanhempienkin kannustuksella ja rohkaisulla on aina jonkin verran merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:35"]

Kolmen pojan äitinä voin todeta, että kavereilla on todella iso merkitys sen suhteen, minkä verran poika näkee vaivaa koulun eteen. Pojallani, jolla on koulussa hyvin pärjääviä kavereita, on hyvä keskiarvo. Sen sijaan pojalla, jonka parhaat kaverit ovat huonoja koulussa, on itselläänkin huono keskiarvo eikä koulu kiinnosta vaan mopot ja pelailu yms. Omanikäisten luomaan ryhmäpaineeseen verrattuna vanhempien merkitys voi olla yllättävänkin pieni. Toki vanhempienkin kannustuksella ja rohkaisulla on aina jonkin verran merkitystä.

[/quote]

Sama pätee kyllä tyttöihinkin, mutta poikien "riski" joutua ei-koulumyönteiseen porukkaan on suurempi kuin tyttöjen. "Hikkeily" kun on tyypillisesti vähemmän paha asia tytöille kuin pojille.

Oma poikani on kaveriporukassa, jossa muut saavat 5-7 -tasoisia arvosanoja, poikani saa kaseja ja ysejä. Kotona hän opiskelee ahkerasti, mutta nyt yläasteella hän joutuu vetämään kouluvastaista roolia. Kavereilleen hän väittää, ettei edes lukenut kokeisiin (olen siis omin korvin kuullut tällaisen lauseen) kun kokeista tulee hyviä arvosanoja...

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:35"]

Kolmen pojan äitinä voin todeta, että kavereilla on todella iso merkitys sen suhteen, minkä verran poika näkee vaivaa koulun eteen. Pojallani, jolla on koulussa hyvin pärjääviä kavereita, on hyvä keskiarvo. Sen sijaan pojalla, jonka parhaat kaverit ovat huonoja koulussa, on itselläänkin huono keskiarvo eikä koulu kiinnosta vaan mopot ja pelailu yms. Omanikäisten luomaan ryhmäpaineeseen verrattuna vanhempien merkitys voi olla yllättävänkin pieni. Toki vanhempienkin kannustuksella ja rohkaisulla on aina jonkin verran merkitystä.

[/quote]

Sama pätee kyllä tyttöihinkin, mutta poikien "riski" joutua ei-koulumyönteiseen porukkaan on suurempi kuin tyttöjen. "Hikkeily" kun on tyypillisesti vähemmän paha asia tytöille kuin pojille.

Oma poikani on kaveriporukassa, jossa muut saavat 5-7 -tasoisia arvosanoja, poikani saa kaseja ja ysejä. Kotona hän opiskelee ahkerasti, mutta nyt yläasteella hän joutuu vetämään kouluvastaista roolia. Kavereilleen hän väittää, ettei edes lukenut kokeisiin (olen siis omin korvin kuullut tällaisen lauseen) kun kokeista tulee hyviä arvosanoja...

[/quote]Tuo pitää kyllä paikkaansa, että pojille "hikkeily" on huomattavasti pahempi juttu kuin tytöille. Tämä voi olla yksi tärkeimmistä syistä sille, että pojat niin helposti syrjäytyvät.

Olen huomannut, että kun ehdotan omalle pojalle kokeisiin lukemista, hän saattaa vastata että kun muutkaan eivät lue tai kun käsken mennä nukkumaan ajoissa, hän vastaa että se ja se kaveri "valvoo aina kahteen" tms. 

En todellakaan hyysää. Meillä poika pääsisi Ressun lukioon kevyesti.

Vierailija kirjoitti:

Onko fiksujen ja/tai ahkerien tyttöjen vika että laiskottelevat pojat eivät pääse lukioon? Sitten itketään, kuinka peruskoulu syrjii poikia, kun keskiarvo on alle kutonen ja opiskelupaikka jää saamatta.
Pojilla on ihan 100% samat mahdollisuudet opiskella, tai oikeastaan vanhemmilla on samat mahdollisuudet kannustaa poikiaan opiskelemaan siinä missä kannustavat tyttäriään.

Kummasti Aasian maissa tällaista ongelmaa ei ole, pojat pärjäävät koulussa yhtä lailla kuin tytöt tai jopa paremmin. Ovatko suomalaispojat geneettisesti tyhmiä vai olisiko kulttuurissamme parantamisen varaa siinä, että pojilta vaaditaan jotain muuta kuin hyviä urheilusuorituksia?

Vaatikaa pojiltanne ahkeruutta ja itsekuria, pienestä pitäen! Se on tie hyviin arvosanoihin.

Aasian maissa ei ole miehiä halveksivaa feminismiä.

Ihme miesvihaa tässäkin ketjussa