Miksi hyysäät laiskoja poikia?? (koulumenestys)

21: Ei kyse ole siitä, mitä sinä olet tehnyt oikein tai väärin, vaan siitä, että ihmiset, lapsetkin ovat erilaisia. Sinulle on sattunut sellainen lapsi, josta tulee sellainen aikuinen, kuin hän on luonteeltaan. Ne joiden lapset ovat ahkeria ja innostuneita opiskelijoita jo lapsena eivät myöskään ole tehneet lapsistaan sellaisia, vaan he vain ovat sellaisia. 

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"]

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[/quote]

Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"]

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[/quote]

Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella.

[/quote]

Miten opetat ADHD:n istumaan paikoillaan? Teippaamalla jeesusteipillä tuoliinsa?

Mä taidan olla hyysäriäiti, koska olen patistelijaäidin vastakohta. Poikaa ei peruskoulussa opiskelu kiinnostanut palaneen puupennin vertaa. Ei tietenkään päässyt jatko-opintoihin, joten meni kymppiluokalle ja sitten lukioon. Oli lukiossa vuoden ja jätti kesken. Makoili kotona 8 kk ja aloitti opinnot aikuislukiossa. Suoritti siellä sekä peruskoulun kursseja että lukion kurssit. Kirjoitti ylioppilaaksi (L,L,E,E,M), kävi intin ja opiskelee nyt yliopistossa. 

Mulla oli patistelijaäiti, mutta en silti ollut koskaan motivoitunut peruskoulussa enkä lukiossakaan. Itseasiassa se patistelu vain laski motivaatiotani. Keskinkertaisin paperein pääsin lukiosta. Etsin pitkään omaa alaani, pääsin opiskelemaan ja jätin opinnot kesken. Lopulta menin ammattikorkeakouluun, suoritin tutkintoni kiitettävin arvosanoin ilman kenenkään patistelua. Sillä kertaa olin motivoitunut.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"]

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[/quote]

Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella.
[/quote]
Opeta sinä nyt minua opettamaan. Lapseni ei häiritse koulussa. Hän on jopa monesti liiankin hiljainen, toisista opettajista. Hän saattaa leikkiä vaikka kynän kanssa ja jos otat kynän pois sormiensa kanssa. Toiset pojat saattavat sitten "leikkkiä" vähän äänekkäämmin. Olen pitänyt "kehityskeskusteluja" hänen kanssaan varmaan satoja tunteja. Yrittänyt saada hänet ymmärtämään opiskelun tärkeyden jne. Onneksi sentään osaa koulussa käyttäytyä. Koko todistuksen paras numero. Häntä kiinnostaa leikkiminen ei koulunkäynti ja niin on ollut koko ala-asteen.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"] Sympatiani sulle, 21. Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti. Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse. Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi. [/quote] Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella. [/quote] Opeta sinä nyt minua opettamaan. Lapseni ei häiritse koulussa. Hän on jopa monesti liiankin hiljainen, toisista opettajista. Hän saattaa leikkiä vaikka kynän kanssa ja jos otat kynän pois sormiensa kanssa. Toiset pojat saattavat sitten "leikkkiä" vähän äänekkäämmin. Olen pitänyt "kehityskeskusteluja" hänen kanssaan varmaan satoja tunteja. Yrittänyt saada hänet ymmärtämään opiskelun tärkeyden jne. Onneksi sentään osaa koulussa käyttäytyä. Koko todistuksen paras numero. Häntä kiinnostaa leikkiminen ei koulunkäynti ja niin on ollut koko ala-asteen.

[/quote]

Olet mielestäni toiminut ihan oikein! Varmaan patistelusi ja panostuksesi alkaa jossain vaiheessa tuottaa hedelmää. Kuten muutkin ovat jo aiemmin sanoneet, lapset vain ovat erilaisia. Joitakin on vain patisteltava enemmän. On hyvä, että välität ja yrität. Se on tärkeää.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"]

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[/quote]

Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella.

[/quote]

Miten opetat ADHD:n istumaan paikoillaan? Teippaamalla jeesusteipillä tuoliinsa?
[/quote]
Sallimalla hänelle jonkun sijaistoiminnon ja kehittämällä opetusta kaikille sopivammaksi. Tosin siihen kehitykseen ei taida enää nykyään olla resursseja... Mutta mitä sijaistoimintoihin tulee, palstalla on aiemmissa ketjuissa mainittu esim purukumin jauhaminen ja musiikin kuuntelu itsenäisiä tehtäviä tehdessä. Aiemmista adhd-ketjuista löytynee vinkkejä.
.
Mulla itsellä "yllättäen" adhd-testi näytti plussaa näin aikuisena. Koulussa olin riehumaton, mutta sen sijaan piirtelin kaikki vihkot ja tehtäväkirjat täyteen. Ruotsinmaikka kun kerran aiheesta murisi, meitä töhrijöitä olimme minä plus ne kaikki pahispojat. :D

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"] Sympatiani sulle, 21. Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti. Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse. Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi. [/quote] Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella. [/quote] Opeta sinä nyt minua opettamaan. Lapseni ei häiritse koulussa. Hän on jopa monesti liiankin hiljainen, toisista opettajista. Hän saattaa leikkiä vaikka kynän kanssa ja jos otat kynän pois sormiensa kanssa. Toiset pojat saattavat sitten "leikkkiä" vähän äänekkäämmin. Olen pitänyt "kehityskeskusteluja" hänen kanssaan varmaan satoja tunteja. Yrittänyt saada hänet ymmärtämään opiskelun tärkeyden jne. Onneksi sentään osaa koulussa käyttäytyä. Koko todistuksen paras numero. Häntä kiinnostaa leikkiminen ei koulunkäynti ja niin on ollut koko ala-asteen.

[/quote]

Olet mielestäni toiminut ihan oikein! Varmaan patistelusi ja panostuksesi alkaa jossain vaiheessa tuottaa hedelmää. Kuten muutkin ovat jo aiemmin sanoneet, lapset vain ovat erilaisia. Joitakin on vain patisteltava enemmän. On hyvä, että välität ja yrität. Se on tärkeää.
[/quote]
Koulussa myöskään opetus ei välttämättä sovi kaikille. Vika siis on pedagoginen eikä yksittäisten naperoiden syy.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"]

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[/quote]

Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella.

[/quote]

Miten opetat ADHD:n istumaan paikoillaan? Teippaamalla jeesusteipillä tuoliinsa?
[/quote]
Ritalin on keksitty.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 08:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 08:45"]

En hyysää. Yksi on jo YO-tutkinnon suorittanutkin. Toista, vielä alakoululaista, saa tosissaan patistaa ja auttaa. Veikkaan ettei lukio olisi hänelle sopiva lainkaan. 

[/quote]

Autat ja patistat silti, eli et vain tyydy huokailemaan, että pojat on poikia, minkäs niille mahtaa... ja se on todella hyvä asia.

[/quote]Mitä se hyysääminen siis on?
[/quote]
Mun miestä on hyysätty äidin toimesta ja sen huomaa. Esim äitinsä kirjoitti KAIKKI äidinkielen ainekirjoitukset hänen puolestaan (en voi vieläkään käsittää... hävettää ajatellakaan) Mies on kova tekemään töitä silloin kun niitä on tarjolla. Hoitaa kotia ja tekee kotitöitä... On fiksu ja sivistynyt, on paljon mielipiteitä ja ennen kaikkea halua oppia. MUTTA... Ikuinen riitamme aihe on se, että mies on aloitekyvytön työnhaun suhteen. Opiskellut yhden ammatin ja kun sillä ei löydy töitä niin tyytyy elelemään työttömänä kotona. Minä lähden aamulla 8 töihin/opiskeluihin ja mies jää kotiin nukkumaan. Heräilee joskus klo 11. Sen sijaan että aktiivisesti etsisi töitä (soittelisi ilmoituksista, kyselisi duunia tms) tyytyy ilmoittautumaan työkkärin listalle ja odottelemaan vuositolkulla, että joku ottaa yhteyttä ja tarjoaa työtä. Työksi ei kelpaa siivoaminen yms.. Huoh. Miksi mä ees katon koko vätystä...

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:01"]

Ouh jees. Tytöt suorittavat koulun ja suorittavat myös elämää. Suorittajaystäväni teki itsemurhan kun koki epäonnistuneensa omien korkeiden päämäärien vuoksi. Ei nähnyt metsää puilta.

[/quote]

Hm, ja vastaavasti kolme minun tuntemaani "rentoa" poikaa teki itsarin kun elämä ei ottanut sujuakseen edes niillä matalammilla päämäärillä. Tai eihän me tiedetä jos he vaikka odottivat pääsevänsä huipulle tekemättä mitään?  Yksi näki metsästä ainakin sen puun, johon ripustautui. 

Siis tämähän alkaa jo kauan ennen koulua! On tutkimuksia (videoimalla toteutettu), joiden mukaan poikia autetaan päiväkodissa ennen tyttöjä, vaikka pojat eivät edes pyytäisi apua. Tyttöjä kehotetaan poikia useammin siivoamaan jälkensä, poikien puolesta aikuinen siivoaa. Päiväkodin arjessa "pikkuapulaiseksi" pyydetään yleensä tyttö, poika saa jatkaa leikkejään.

Nämä esimerkit voivat tuntua mitättömiltä eikä niitä varmaan tietoisesti tehdä, mutta tällä tavalla tulee niitä laiskoja poikia kouluun. Biologiset erot eivät selitä opittua käytöstä, joten on vanhempien ja kasvattajien vastuulla antaa pojille yhtä lailla harjoitusta omatoimisuudesta, kärsivällisyydestä ja pitkäjänteisyydestä!

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 22:41"]Onko fiksujen ja/tai ahkerien tyttöjen vika että laiskottelevat pojat eivät pääse lukioon? Sitten itketään, kuinka peruskoulu syrjii poikia, kun keskiarvo on alle kutonen ja opiskelupaikka jää saamatta.

Pojilla on ihan 100% samat mahdollisuudet opiskella, tai oikeastaan vanhemmilla on samat mahdollisuudet kannustaa poikiaan opiskelemaan siinä missä kannustavat tyttäriään.

Kummasti Aasian maissa tällaista ongelmaa ei ole, pojat pärjäävät koulussa yhtä lailla kuin tytöt tai jopa paremmin. Ovatko suomalaispojat geneettisesti tyhmiä vai olisiko kulttuurissamme parantamisen varaa siinä, että pojilta vaaditaan jotain muuta kuin hyviä urheilusuorituksia?

Vaatikaa pojiltanne ahkeruutta ja itsekuria, pienestä pitäen! Se on tie hyviin arvosanoihin.
[/quote]. Poika pääsi 18 v hkiin lääkikseen.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:15"] [quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"] Sympatiani sulle, 21. Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti. Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse. Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi. [/quote] Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella. [/quote] Opeta sinä nyt minua opettamaan. Lapseni ei häiritse koulussa. Hän on jopa monesti liiankin hiljainen, toisista opettajista. Hän saattaa leikkiä vaikka kynän kanssa ja jos otat kynän pois sormiensa kanssa. Toiset pojat saattavat sitten "leikkkiä" vähän äänekkäämmin. Olen pitänyt "kehityskeskusteluja" hänen kanssaan varmaan satoja tunteja. Yrittänyt saada hänet ymmärtämään opiskelun tärkeyden jne. Onneksi sentään osaa koulussa käyttäytyä. Koko todistuksen paras numero. Häntä kiinnostaa leikkiminen ei koulunkäynti ja niin on ollut koko ala-asteen. [/quote] Olet mielestäni toiminut ihan oikein! Varmaan patistelusi ja panostuksesi alkaa jossain vaiheessa tuottaa hedelmää. Kuten muutkin ovat jo aiemmin sanoneet, lapset vain ovat erilaisia. Joitakin on vain patisteltava enemmän. On hyvä, että välität ja yrität. Se on tärkeää. [/quote] Koulussa myöskään opetus ei välttämättä sovi kaikille. Vika siis on pedagoginen eikä yksittäisten naperoiden syy.

[/quote]

Ne yksittäiset naperot eivät ole pelkästään poikia.

Ongelma tässä keskustelussa on mielestäni se, että niputetaan tytöt ja pojat tietynlaisiin muotteihin vain sukupuolensa perusteella. Poika/tyttöluokka -ehdotukset ja sen mukainen erilainen opetus jättää huomiotta ahkerat pojat ja laiskat tytöt - joita kyllä löytyy jokaiselta luokalta!

Mitä jos näin aluksi vaadittaisiin sekä tytöiltä että pojilta ahkeruutta ja kärsivällisyyttä?

Tässäkin keskustelussa huomaa sen, että kympin tyttö on automaattisesti tylsä hikipinko vailla tietoa oikeasta elämästä, kympin poika on älykäs menestyjä. Joopa joo.

Itse kirjoitin L-paperit lukiosta ja opiskelen nykyään opettajaksi Helsingin yliopistossa. Lukioaikana ryyppäsin ja rellestin, enkä lukenut edes yo-kirjoituksiin. Yläkoulussakin kalja maittoi kasin aamuja enemmän, mutta kymppejä oli todistus täynnä. Stereotyyppinen kympin tyttö siis?

Miten niitä lapsia sitten kasvatetaan ahkeriksi? Sillä, että pikkulapsena pakotetaan enemmän siivoamaan?

Millä sen pojan, joka mielummin leikki kumipaloilla tunnilla saa haluamaan kuuntelemaan opetusta? Tai sen pojan, jota kiinnostaa jalkapallo niin paljon enemmän kuin läksyt, tekemään ne ahkerasti.

Mitä ne kympin tyttöjen äidit osasivat kasvatuksesta, mitä me 5-7 poikien äidit emme onnistuneet edes ymmärtämään, että se jokin olisi pitänyt opettaa?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 22:41"]Onko fiksujen ja/tai ahkerien tyttöjen vika että laiskottelevat pojat eivät pääse lukioon? Sitten itketään, kuinka peruskoulu syrjii poikia, kun keskiarvo on alle kutonen ja opiskelupaikka jää saamatta.

Pojilla on ihan 100% samat mahdollisuudet opiskella, tai oikeastaan vanhemmilla on samat mahdollisuudet kannustaa poikiaan opiskelemaan siinä missä kannustavat tyttäriään.

Kummasti Aasian maissa tällaista ongelmaa ei ole, pojat pärjäävät koulussa yhtä lailla kuin tytöt tai jopa paremmin. Ovatko suomalaispojat geneettisesti tyhmiä vai olisiko kulttuurissamme parantamisen varaa siinä, että pojilta vaaditaan jotain muuta kuin hyviä urheilusuorituksia?

Vaatikaa pojiltanne ahkeruutta ja itsekuria, pienestä pitäen! Se on tie hyviin arvosanoihin.
[/quote]. Poika pääsi 18 v hkiin lääkikseen.
[/quote]
Kerro miten teit sen? Mikä oli se juttu siinä kasvatuksessa, jolla poikasi halusi opiskella, jotta pääsi lääkikseen?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 09:57"]

Sympatiani sulle, 21.

Olen samaa mieltä kuin 22. Hirveän vaikeaa ellei mahdotonta on "opettaa" lapsi ahkeraksi. Se on niin pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Olen itse maailman laiskin neljän tytön äiti. Kaikki olivat koulussa kympin tyttöjä, jotka tekivät läksynsä ja lukivat minun silmissäni jopa liian ahkerasti.

Minulla itselläni ei ole asiaan mitään osuutta; me vanhemmat emme ikinä millään lailla osallistuneet lastemme koulunkäyntiin tai läksyjenlukuun. He hoitivat koko homman ihan itse.

Jos minulla olisi näiden puurtajatyttöjen sijaan ollut laiskoja poikia, sellaisiksi he olisivat jääneet. En keksi keinoa, jolla olisin saanut heidät taiottua ahkeriksi.

[/quote]

Jos nyt edes opettaisitte ne pojat istumaan sen 45 minuutin oppitunnin ajan hiljaa. Sieltä voisi ehkä löytyä se motivaatio opiskeluunkin, kun ne kirjassa kerrotut asiat eivät olekaan enää ihan hepreaa, kun lapsi muistaa, että niistä on puhuttu tunnillakin. Helpottaa myös läksyjen tekoa, kun ei tarvitse omin päin opiskella.
[/quote]
Opeta sinä nyt minua opettamaan. Lapseni ei häiritse koulussa. Hän on jopa monesti liiankin hiljainen, toisista opettajista. Hän saattaa leikkiä vaikka kynän kanssa ja jos otat kynän pois sormiensa kanssa. Toiset pojat saattavat sitten "leikkkiä" vähän äänekkäämmin. Olen pitänyt "kehityskeskusteluja" hänen kanssaan varmaan satoja tunteja. Yrittänyt saada hänet ymmärtämään opiskelun tärkeyden jne. Onneksi sentään osaa koulussa käyttäytyä. Koko todistuksen paras numero. Häntä kiinnostaa leikkiminen ei koulunkäynti ja niin on ollut koko ala-asteen.

[/quote]

Onkohan poikasi jotenkin kehityksestä jäljessä, jos on noin innostunut vain leikkimisestä?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:16"]

Miten niitä lapsia sitten kasvatetaan ahkeriksi? Sillä, että pikkulapsena pakotetaan enemmän siivoamaan? Millä sen pojan, joka mielummin leikki kumipaloilla tunnilla saa haluamaan kuuntelemaan opetusta? Tai sen pojan, jota kiinnostaa jalkapallo niin paljon enemmän kuin läksyt, tekemään ne ahkerasti. Mitä ne kympin tyttöjen äidit osasivat kasvatuksesta, mitä me 5-7 poikien äidit emme onnistuneet edes ymmärtämään, että se jokin olisi pitänyt opettaa?

[/quote]

Meillä esikoinen oli aina innokas kuuntelemaan iltasatuja ja tutkimaan kirjoja itsenäisesti 2-3-vuotiaasta alkaen. Hän oppi lukemaan 5-vuotiaana ja koulussa on tähän mennessä tullut pelkkiä kiitettäviä arvosanoja.

Kuopusta nuo samat jutut eivät luontaisesti kiinnostaneet, mutta harjoitus tekee mestarin. Kuopuskin "joutui" kuuntelemaan iltasadun ja tekemään läksyt valvovan silmän alla, vaikka eskarista tokaluokalle se oli yhtä kiukuttelua ja taistelua. 7. luokan todistuksessa keskiarvo oli keväällä 8,3.

Molemmat lapset ovat oppineet pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä myös heille mieluisten harrastusten parissa. Ei koulu ole ainut paikka, jossa ahkeruudesta on hyötyä.

(Ja molemmat lapset ovat siis poikia)