Meillä on suvussa 2 sukupolvea sitten ollut palvelija talossa

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita edelleen varakkaammissa perheissä.

Totta, meilläkin on jo viidennessä polvessa n e e keri orjia palvelijoina 🙂 harmi kun tänäpäivänä niitä on vaan niin vaikea saada omistukseen ja yhtä halvalla kuin ennen. Ärsyttää kun kaikki hinnat nykyään vaan nousee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä meidän perheessä oli kotiapulainen vielä avain   1960-luvulla.

 Molemmat vanhempani olivat koulutettuja ihmisiä, ja usein pitkään duuneissaan töissä, mitä erilaisimmasta syistä johtuen..

Isäni  toimi liike-elämässä, eli tietyn firman toimitusjohtaja.  Äitini oli yliopiston lehtori, mutta teki työnsä ohessa väitöskirjaa.

Jo tuolloin olivat työpaikkakohtisia.  Äitini oli oikestieteen maisteri, ja suoritti noina aikoina harjoittelua notaarikisi ja myös käräjäoikeuden tuomariksi.

Kotiapulainen huolehti meistä aamusta, myöhäiseen yöhön saakka, eli siihen hetkeen kun jompi kumpi vanhemmista tuli kotiin.

Kotiapulainen myös meidän omistammassa asunossa, seinän takana, juuti siksi hänelle oli helppoa tehdä ylimääräistä työtä, työajan jälkeenkin,  toki korvausta korvausta vastaan.

Tietyn osan lapsuudesta ja kouluajoista muistan niin,  että tämä kotiapulanen täti,  huolehti meistä molemmista lapsist viimeisen päälle tarkkaan.

Jäi tuosta varaäidistä tosi hyvät muistot.

Joten tämä nykyinen, ihmisten urakeskeinen elämäntapa ei sinänsä ole mitään uutta.

Jo tuolloin molemmat vanhemmat paiskivat töitä rankasti,  saadekseen, jälkeläisilleen eli lapsilleen niin hyvän ja taloudellisti helpomman tulevaisuuden, kuin mitä heillä itsellään  oli ollut,  yliopisto opintoja aloittaessaaan.   Ja lomilla ja vapaa-aikoina kävimme koko perhe yhteillä matkoills yhdessä,  Kotimaa ja Pohoismaat tulivst tutusiksi automakoilla.

Tutuiksi tulivat myös kulttuutin kohde Kreikka ja oopperan Italia ja muutkin Europaan maat.

Näin jälkikäteen jo  itse ikääntyvänä ihmisenä, olen suuresti kiitolllinen sille, perheemme kotityöntekijälle, joka opasti ja kasvatti ja huolehti meistä, niinä aikoins kun vanhemmat tekivät uraa.

Vanhemiani kunnioitin ja välitin heistä, heidän elämänsä loppuun saakka,

Heidän   onnekseen he olivat  omalla tavallaan onnistuneet kasvattavamaan, älykkäät, menysteneet ja hyvät veronmaksajat tähän yheikuntaan.

Juuri sen ikäluokan joka ikäluokan, joka mahdollisti tämän nykyisen hyvinvointi yhteiekunnan

Kannattaa huomata se, että tätä nykyistä tukien yhteiskuntaa ei olisi edes olemassa, elleivät tietyisessä ammateissa toimivat työntekijät olisi sen puolesta taistelleet aikoinaan.

Siis myös työnantajat.

Moikka, moikka vaan senori.

Sun kommentisi  on täyttä faktaa, mutta ilmeisesti oot kirjoittanut sen saunan jälkeen, sekä usean joko konjakin  tai viskilasien jälkeen, sillä kommentsi vilisee kirjoitusvirheitä.

Mutta eipä mitään, ydin tuli selväksi.   OLen itse myös 1960 luvun nuori ja muista nuo ajat erittäi  hyvin.

Silloin ei ollut kunnallisia päiväkoteja,  eli siis jos oli perheitä, joiss molemmat vanhemmat kävivät töissä oli pakko palkata kotiapulainen huolehtiman lapisista.

Noihin aikoihin oli paljon ns, kotirouvis ja perheen äitejä, jotka itse kasvittavivat ja huolehtivat perheen lapsista kouluikään asti.

Senkin jälkeen pitkään äidit huolehtivat pitkään, että koulu alkoi sujua ja lapsella on oli aina koulun jälkeen, läheinen ja turvallinen ihminene odottamassa häntä kotona,siis perheenäiti.

Aivan toisin on nyt, koulusta tullessa, useimpia lapsia ja nuoria odottaa tyhjä koti, jossa aamupaln ateria ja asitiat ovat edelleen keittiön pöydållä.

Näin maailma muuttuu... eikä siitä voi yksin syyllistää lapsia ja nuoria.

Elämä on täynnä valintoja,  myös arvovalintoja,

Kuten vaikkapa sitä, työaikojen joustoissa, perheen vanhempien mahdollisuudesta tehdä osa-aikatyötä  jne.

Semmosta ja tämmöstä elämä näinä aikoina on.

- vanhempain vapaaalla oleva. Mies.

Olet kyllä väärässä. Kotiäitiys ei ikinä ole ollut tavallista. Maalla työt oli kotona ja lapsia hoiti kuka ehti, usein joku muu kuin äiti.

Kun Suomi kaupungistui, äidit meni töihin. Kunnalliseen päivähoitoon pääsi harva. Kotiapulaisia otettiin hoitamaan lapsia ja kun kodin nurkkiin ei enää saanut halvalla maalaistyttöjä majailemaan, etsittiin perhepäivähoitajia. Ei ne äidit ehtineet olla lasten kanssa sen enempää kuin nykyään.

Joo, tuo on hassu käsitys, että kotiäitiys olisi Suomessa ollut yleistä. Muutin alle kouluikäisenä lapsena 1960-luvun lopussa maaseututaajamaan rivitaloon, jossa oli suunnilleen samanikäisiä lapsia seitsemässä eri perheessä. Kahdessa äiti oli kotona. Muissa oli kotiapulainen hoitamassa lapsia paitsi yhdessä, jossa minua vuotta vanhempi lapsi oli seinänaapurina asuvan eläkeläisen hoidettavana päivisin.

Eivätkä aikuiset tuolloin erityisesti viettäneet aikaa lasten kanssa. Ihan omin päin me vietimme aikaa suurella piha-alueella. Aikuisia (myös niitä kotiäitejä) näkyi vain silloin, kun he tulivat käskemään lapsen sisälle.