Meillä on suvussa 2 sukupolvea sitten ollut palvelija talossa

Mun mummo oli nuorena 50-luvulla Helsingissä piikana. Kertoi aikamoisia kauhutarinoita kohtelustaan.

Olin lapsi 70-luvulla ja meillä oli kotiapulaisia. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta vielä silloin keksitty, ja kun kumpikin vanhempi ja kumpikin mummo kävivät töissä, tietyn tulotason ylittävät työssäkäyvät vanhemmat hankkivat kotiapulaisen.

Minun lapsuudessani 1960-luvun lopussa kotona oli kotiapulainen, joka hoiti meitä lapsia, kun äiti oli töissä. Kotiapulainen oli tosin 17-vuotias tyttö, mutta hyvin hän hoiti kolme alle kouluikäistä lasta, laittoi ruoan ja piti kodin siistinä. Jotenkin tuntuu, että siihen aikaan 17-vuotiaat olivat selvästi kätevämpiä kuin nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Joku hoitaa lapset ja keittää ruuat. Sopisi nykyiseenkin Suomeen. Ei kuulosta pahalta.

Mikäpä siinä. Itse suostuisin palvelijaksi aika halvalla 17,50 tunti arkipäiviltä.

Mieheni vanhemmilla oli kotiapulainen/kodinhoitaja vielä 1990-luvun alussa. Tämä asui viikot omassa huoneessa keittiön takana (oikeastaan se oli noin 30 neliön yksiö ilman keittiötä), viikonloppuisin kirkolla kaksiossaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani 1960-luvun lopussa kotona oli kotiapulainen, joka hoiti meitä lapsia, kun äiti oli töissä. Kotiapulainen oli tosin 17-vuotias tyttö, mutta hyvin hän hoiti kolme alle kouluikäistä lasta, laittoi ruoan ja piti kodin siistinä. Jotenkin tuntuu, että siihen aikaan 17-vuotiaat olivat selvästi kätevämpiä kuin nykyisin.

Olosuhteiden pakosta. Nuo apulaiset oli niistä kaikista köyhimmistä ihmisryhmistä tulevia joiden oli jo kotona pakko oppia noita asioita. Kyllä herrasväen lapset olivat ihan yhtä avuttomia kotitöissä kuin nykyteinitkin.

Niin meilläkin. Ihan normaalia varakkaissa perheissä 60-luvulla.

Meillä oli edellisessä sukupolvessa kotiopettajatar, lastenhoitaja ja jonkunlainen rouva kotiapulaisena. Minun kodissani oli sitten tuo sama lastenhoitaja vanhana ja kuin perheenjäsenenä sekä apulainen. Kaikilla tuntemillani oli jonkunlainen kotiapulainen. Sitten oli vielä luotettava puistotäti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani 1960-luvun lopussa kotona oli kotiapulainen, joka hoiti meitä lapsia, kun äiti oli töissä. Kotiapulainen oli tosin 17-vuotias tyttö, mutta hyvin hän hoiti kolme alle kouluikäistä lasta, laittoi ruoan ja piti kodin siistinä. Jotenkin tuntuu, että siihen aikaan 17-vuotiaat olivat selvästi kätevämpiä kuin nykyisin.

Olosuhteiden pakosta. Nuo apulaiset oli niistä kaikista köyhimmistä ihmisryhmistä tulevia joiden oli jo kotona pakko oppia noita asioita. Kyllä herrasväen lapset olivat ihan yhtä avuttomia kotitöissä kuin nykyteinitkin.

Tämä oli minulle uutta. Serkkuni oli aikoinaan keskikoulun jälkeen vuoden lastenhoitajana, koska ei tiennyt, mitä halusi tehdä. Isänsä oli pankinjohtaja, äiti terveydenhoitaja, semmoista pikkukaupungin keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli edellisessä sukupolvessa kotiopettajatar, lastenhoitaja ja jonkunlainen rouva kotiapulaisena. Minun kodissani oli sitten tuo sama lastenhoitaja vanhana ja kuin perheenjäsenenä sekä apulainen. Kaikilla tuntemillani oli jonkunlainen kotiapulainen. Sitten oli vielä luotettava puistotäti.

Jatkoa... ja sitten oli vielä siivooja erikseen. 

70-luvulla ei kukaan lastenhoitaja asunut enää siellä kodissa.

Meillä oli 60-70 -luvulla vielä kotona lastenhoitajia, jotka asuivat meillä. Kyllä se oli ihan tavallista silloin. 

Hoitajat tulivat meille pikkuveljeäni hoitamaan, olin itse teini-ikäinen jo, mutta siksi muistan hyvin nämä lapsenlikat.

Yksi lastenhoitajista muutti meille kun asuttiin pikkukaupungissa lähellä pk-seutua. Likka muutti maalta, jostain syvältä Savosta. Hän kävi innokkaasti vapaa-aikanaan sitten kaupungin keskustassa bilettämässä. Hänellä oli upeat sääret ja aina minihame päällä, joten muistan että näin useamminkin kerran kuinka meidän lapsenlikan tullessa kadulla vastaan kaupungin tytöt peittivät käsillään poikaystäviensä silmät 😂

Toinen lastenhoitajamme asui lähellä ja hän ystävystyi äitini kanssa. Äiti auttoi häntä vaikeassa elämäntilanteessa. Tämä lastenhoitaja kouluttautui myöhemmin sairaanhoitajaksi ja muutti USA:han jossa avioitui ja sai lapsia. Muistan että hän olisi vieraillut äitini luona kylässäkin vielä joskus 1990-luvulla Suomessa käydessään. Siis n. 20 vuotta siitä on oli meillä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin vielä 1950-luvulla ainakin kaupunkilaisporvarien kodeissa saattoi asua lastenhoitajia ja kodinhoitajia. 

Oli monella duunarillakin. Vielä 80-luvulla kaupunki lähetti ilmaiseksi kotiapulaisia lapsiperheille. Oli isot omakotitalot ja autot perheissä, joissa vain isä kävi töissä. Ostovoima oli järkyttävän paljon suurempi kuin nyt. Nyt kituutetaan jossain rotankolossa vaikka kummatkin vanhemmat painaa pitkää työpäivää ei käteen jää yhtään mitään. Teitä on kusetettu nykynuoret.

Silloin, joskus 40- ja 50-luvulla ei ollut juuri mitään koneita. Pyykit pestiin pyykkilaudalla ja astiat tiskattiin käsin. Joka viikko vietiin matot ulos ja pestiin lattiat. Lapsilla käytettiin sideharsovaippoja, jotka pestiin käsin ja keitettiin padassa. Lapset hoidettiin kotona. Kaikki oli alkeellista ja kodinhoitoon tarvittiin apulaista. Ei sille piialle paljoa maksettu, kun asui perheessä ja sai ruuan sieltä.

Muistan lapsuudesta 70-80 -luvulta kun kunnallinen kodinhoitaja tuli käymään kotona. En muista enää syytä, olisiko äiti ollut sairaana tai mikä juttu. Joka tapauksessa noita kodinhoitajia oli ihan kunnan palveluksessa.

Meillä oli 30 vuotta sitten päästäinen talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin vielä 1950-luvulla ainakin kaupunkilaisporvarien kodeissa saattoi asua lastenhoitajia ja kodinhoitajia. 

Oli monella duunarillakin. Vielä 80-luvulla kaupunki lähetti ilmaiseksi kotiapulaisia lapsiperheille. Oli isot omakotitalot ja autot perheissä, joissa vain isä kävi töissä. Ostovoima oli järkyttävän paljon suurempi kuin nyt. Nyt kituutetaan jossain rotankolossa vaikka kummatkin vanhemmat painaa pitkää työpäivää ei käteen jää yhtään mitään. Teitä on kusetettu nykynuoret.

Ei kodinhoitaja ollut mikään kotiapulainen, ei se asunut siellä vaan kävi asiakkaiden luona. Kaupunki maksoi, jos oli vaikka sairastunut yksinhuoltajaäiti. Eikä se kodinhoitaja hoitanut lapsia, sitä varten oli päiväkodit ja perhepäivähoitajat.

Meilläkin oli päiväapulainen, vaikka äiti oli ns. kotirouva. Ruokasalin lattiassa pöydän alla oli soittokello, mitä pystyi painamaan huomaamattomasti ja sitten tarjoilija sai tulla keräämään astiat ja tuomaan seuraavan ruokalajin. Tätä käytettiin tosin vain silloin, kun oli vieraita. Perheen kesken ihan itse hoidettiin ruokailut. Menneen maailman lumoa. Isä oli tehtaan johtaja. Ihan tavallinen perhe muuten oltiin. Tämä oli 50 luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani 1960-luvun lopussa kotona oli kotiapulainen, joka hoiti meitä lapsia, kun äiti oli töissä. Kotiapulainen oli tosin 17-vuotias tyttö, mutta hyvin hän hoiti kolme alle kouluikäistä lasta, laittoi ruoan ja piti kodin siistinä. Jotenkin tuntuu, että siihen aikaan 17-vuotiaat olivat selvästi kätevämpiä kuin nykyisin.

Toisaalta silloin ennenvanhaan sellaisilla 17-vuotiailla koulutustaustana ei varmaan ollut peruskoulua ja opiskeluja lukiossa tai ammattikoulussa. Monilla oli koulutuksena muutamia kesken jäänyt kansakoulu.

Meillä on kalsi sukupolvea sitten asuttu kartanossa palvelijalauman palveltamana, lapsilla myös omat palvelijat.