Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan. 

Kyllä he varmaan haluavatkin saada ongelmansa ratkaistua, mutta jos se olisi helppoa niin he olisivat todennäköisesti ratkaisseet ne jo.

Heille siis on ollut hanakal keksiä mitään ratkaisua. Silloin voi kääntyä ulospäin, kurottaa käden, kysyä muiden ajatuksia.

Mutta jos eivät halua edes kuulla muita mahdollisuuksia, joota kyse eivät ole ehkä tulleet ajatelleeksi, miten nämä pulmat kpskaan ratkeaisivat. Joillekin se on turvallista, että ollaan vanhassa tutussa kurjassa tilanteessa, koska se on tuttu ja koettu, ja siinä pysytään.

No mun anopin ongelma oli työtön laiska tytär, joka kerjäsi rahaa koko ajan ja palautui lapsuudenkotiinsa.

Minun neuvoni oli että älä anna rahaa äläkä ota kotiin. Ei kelvannut neuvo

Sitten anoppi yllättäen kuoli.

Se hänen tuttärenså osasi hankkia työpaikan, asunnon ja rahaa. Kun ei muutakaan voinut.

Huisii kirjoitti:

Mä taas ihmettelen mikä persoonallisuusvääristymä tms tuo oikein on, kun nykyään kukaan ei siedä yhtään neuvomista.

Jos neuvo on paska, niin sanoo ettei tuo toimi ja jos ei ole paska, niin jee!! Kokeilen sitä.

Kannattaa ehkä miettiä sitä, että jos ihmisellä on joku ongelma, niin ehkä hän on osannut jo kokeilla ne yksinkertaisimmat ratkaisuvaihtoehdot itsekin. Ei kannata pitää toista tyhmänä.

Olen todella huono avautumaan asioitani ja ratkaisen ongelmani mieluusti itse tai hakeudun vaikka työterveyspsykologille. Minulla oli muutaman vuoden todella rankka ajanjakso (useampi sukulainen ja perheenjösen sairastui vakavasti lähes samalla aikaa). En paljon edes halunnut avautua ärtyvän suolen ongelmastani ja kroonisesta unettomuudesta, mutta toki ongelmat näkyivät päälläkin päin kun olin todella väsynyt ja kyläreissulla oli pakko kieltäytyä ruisleivästä, sipulipiirakasta jne. Vähän kyllä turhautti kuunnella neuvoja, että tiedänkö että apteekissa myydään visibliä, jolla saa helpotusta suolisto-ongelmiin. Ja että olenko hankkinut pimennysverhon ja kokeillut melatoniinia.

Suolisto-ongelma parani kun tilanne helpottuu ja uniongelmakaan ei ole enää niin paha. Tuollaisten yksinkertaisten ongelmien tuottaminen on vähän keskustelukumppanin aliarviointia. Enkä kahdella korkeakoulututkinnon la olen osannut mennä apteekkiin ja ihan itsekin googlaillut apuja ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Mä taas ihmettelen mikä persoonallisuusvääristymä tms tuo oikein on, kun nykyään kukaan ei siedä yhtään neuvomista.

Jos neuvo on paska, niin sanoo ettei tuo toimi ja jos ei ole paska, niin jee!! Kokeilen sitä.

Kannattaa ehkä miettiä sitä, että jos ihmisellä on joku ongelma, niin ehkä hän on osannut jo kokeilla ne yksinkertaisimmat ratkaisuvaihtoehdot itsekin. Ei kannata pitää toista tyhmänä.

Olen todella huono avautumaan asioitani ja ratkaisen ongelmani mieluusti itse tai hakeudun vaikka työterveyspsykologille. Minulla oli muutaman vuoden todella rankka ajanjakso (useampi sukulainen ja perheenjösen sairastui vakavasti lähes samalla aikaa). En paljon edes halunnut avautua ärtyvän suolen ongelmastani ja kroonisesta unettomuudesta, mutta toki ongelmat näkyivät päälläkin päin kun olin todella väsynyt ja kyläreissulla oli pakko kieltäytyä ruisleivästä, sipulipiirakasta jne. Vähän kyllä turhautti kuunnella neuvoja, että tiedänkö että apteekissa myydään visibliä, jolla saa helpotusta suolisto-ongelmiin. Ja että olenko hankkinut pimennysverhon ja kokeillut melatoniinia.

Suolisto-ongelma parani kun tilanne helpottuu ja uniongelmakaan ei ole enää niin paha. Tuollaisten yksinkertaisten ongelmien tuottaminen on vähän keskustelukumppanin aliarviointia. Enkä kahdella korkeakoulututkinnon la olen osannut mennä apteekkiin ja ihan itsekin googlaillut apuja ongelmiin.

Mistä joku ees tietää sun suolistas???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Mä taas ihmettelen mikä persoonallisuusvääristymä tms tuo oikein on, kun nykyään kukaan ei siedä yhtään neuvomista.

Jos neuvo on paska, niin sanoo ettei tuo toimi ja jos ei ole paska, niin jee!! Kokeilen sitä.

Kannattaa ehkä miettiä sitä, että jos ihmisellä on joku ongelma, niin ehkä hän on osannut jo kokeilla ne yksinkertaisimmat ratkaisuvaihtoehdot itsekin. Ei kannata pitää toista tyhmänä.

Olen todella huono avautumaan asioitani ja ratkaisen ongelmani mieluusti itse tai hakeudun vaikka työterveyspsykologille. Minulla oli muutaman vuoden todella rankka ajanjakso (useampi sukulainen ja perheenjösen sairastui vakavasti lähes samalla aikaa). En paljon edes halunnut avautua ärtyvän suolen ongelmastani ja kroonisesta unettomuudesta, mutta toki ongelmat näkyivät päälläkin päin kun olin todella väsynyt ja kyläreissulla oli pakko kieltäytyä ruisleivästä, sipulipiirakasta jne. Vähän kyllä turhautti kuunnella neuvoja, että tiedänkö että apteekissa myydään visibliä, jolla saa helpotusta suolisto-ongelmiin. Ja että olenko hankkinut pimennysverhon ja kokeillut melatoniinia.

Suolisto-ongelma parani kun tilanne helpottuu ja uniongelmakaan ei ole enää niin paha. Tuollaisten yksinkertaisten ongelmien tuottaminen on vähän keskustelukumppanin aliarviointia. Enkä kahdella korkeakoulututkinnon la olen osannut mennä apteekkiin ja ihan itsekin googlaillut apuja ongelmiin.

Mistä joku ees tietää sun suolistas???

No justhan tuo kirjoittaja selitti, ettei ole voinut syödä kaikkea kyläpaikoissa. Varmaankin sanonut ettei vatsa kestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Mä taas ihmettelen mikä persoonallisuusvääristymä tms tuo oikein on, kun nykyään kukaan ei siedä yhtään neuvomista.

Jos neuvo on paska, niin sanoo ettei tuo toimi ja jos ei ole paska, niin jee!! Kokeilen sitä.

Kannattaa ehkä miettiä sitä, että jos ihmisellä on joku ongelma, niin ehkä hän on osannut jo kokeilla ne yksinkertaisimmat ratkaisuvaihtoehdot itsekin. Ei kannata pitää toista tyhmänä.

Olen todella huono avautumaan asioitani ja ratkaisen ongelmani mieluusti itse tai hakeudun vaikka työterveyspsykologille. Minulla oli muutaman vuoden todella rankka ajanjakso (useampi sukulainen ja perheenjösen sairastui vakavasti lähes samalla aikaa). En paljon edes halunnut avautua ärtyvän suolen ongelmastani ja kroonisesta unettomuudesta, mutta toki ongelmat näkyivät päälläkin päin kun olin todella väsynyt ja kyläreissulla oli pakko kieltäytyä ruisleivästä, sipulipiirakasta jne. Vähän kyllä turhautti kuunnella neuvoja, että tiedänkö että apteekissa myydään visibliä, jolla saa helpotusta suolisto-ongelmiin. Ja että olenko hankkinut pimennysverhon ja kokeillut melatoniinia.

Suolisto-ongelma parani kun tilanne helpottuu ja uniongelmakaan ei ole enää niin paha. Tuollaisten yksinkertaisten ongelmien tuottaminen on vähän keskustelukumppanin aliarviointia. Enkä kahdella korkeakoulututkinnon la olen osannut mennä apteekkiin ja ihan itsekin googlaillut apuja ongelmiin.

Mistä joku ees tietää sun suolistas???

No justhan tuo kirjoittaja selitti, ettei ole voinut syödä kaikkea kyläpaikoissa. Varmaankin sanonut ettei vatsa kestä?

Miksi? Eikö voi saboa vaan että kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Mä taas ihmettelen mikä persoonallisuusvääristymä tms tuo oikein on, kun nykyään kukaan ei siedä yhtään neuvomista.

Jos neuvo on paska, niin sanoo ettei tuo toimi ja jos ei ole paska, niin jee!! Kokeilen sitä.

Kannattaa ehkä miettiä sitä, että jos ihmisellä on joku ongelma, niin ehkä hän on osannut jo kokeilla ne yksinkertaisimmat ratkaisuvaihtoehdot itsekin. Ei kannata pitää toista tyhmänä.

Olen todella huono avautumaan asioitani ja ratkaisen ongelmani mieluusti itse tai hakeudun vaikka työterveyspsykologille. Minulla oli muutaman vuoden todella rankka ajanjakso (useampi sukulainen ja perheenjösen sairastui vakavasti lähes samalla aikaa). En paljon edes halunnut avautua ärtyvän suolen ongelmastani ja kroonisesta unettomuudesta, mutta toki ongelmat näkyivät päälläkin päin kun olin todella väsynyt ja kyläreissulla oli pakko kieltäytyä ruisleivästä, sipulipiirakasta jne. Vähän kyllä turhautti kuunnella neuvoja, että tiedänkö että apteekissa myydään visibliä, jolla saa helpotusta suolisto-ongelmiin. Ja että olenko hankkinut pimennysverhon ja kokeillut melatoniinia.

Suolisto-ongelma parani kun tilanne helpottuu ja uniongelmakaan ei ole enää niin paha. Tuollaisten yksinkertaisten ongelmien tuottaminen on vähän keskustelukumppanin aliarviointia. Enkä kahdella korkeakoulututkinnon la olen osannut mennä apteekkiin ja ihan itsekin googlaillut apuja ongelmiin.

Mistä joku ees tietää sun suolistas???

No justhan tuo kirjoittaja selitti, ettei ole voinut syödä kaikkea kyläpaikoissa. Varmaankin sanonut ettei vatsa kestä?

Miksi? Eikö voi saboa vaan että kiitos ei.

Tämähän ihmetyttää. Joo siis sanoin juuri että ei kiitos, mutta pakkohan oli vähän enemmän selittää, kun normaalisti ruisleipä ja sipuli ovat suuria herkkujani ja ihmetellään että mikäs nyt on tullut kun ei normaaliherkut maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Mä taas ihmettelen mikä persoonallisuusvääristymä tms tuo oikein on, kun nykyään kukaan ei siedä yhtään neuvomista.

Jos neuvo on paska, niin sanoo ettei tuo toimi ja jos ei ole paska, niin jee!! Kokeilen sitä.

Kannattaa ehkä miettiä sitä, että jos ihmisellä on joku ongelma, niin ehkä hän on osannut jo kokeilla ne yksinkertaisimmat ratkaisuvaihtoehdot itsekin. Ei kannata pitää toista tyhmänä.

Olen todella huono avautumaan asioitani ja ratkaisen ongelmani mieluusti itse tai hakeudun vaikka työterveyspsykologille. Minulla oli muutaman vuoden todella rankka ajanjakso (useampi sukulainen ja perheenjösen sairastui vakavasti lähes samalla aikaa). En paljon edes halunnut avautua ärtyvän suolen ongelmastani ja kroonisesta unettomuudesta, mutta toki ongelmat näkyivät päälläkin päin kun olin todella väsynyt ja kyläreissulla oli pakko kieltäytyä ruisleivästä, sipulipiirakasta jne. Vähän kyllä turhautti kuunnella neuvoja, että tiedänkö että apteekissa myydään visibliä, jolla saa helpotusta suolisto-ongelmiin. Ja että olenko hankkinut pimennysverhon ja kokeillut melatoniinia.

Suolisto-ongelma parani kun tilanne helpottuu ja uniongelmakaan ei ole enää niin paha. Tuollaisten yksinkertaisten ongelmien tuottaminen on vähän keskustelukumppanin aliarviointia. Enkä kahdella korkeakoulututkinnon la olen osannut mennä apteekkiin ja ihan itsekin googlaillut apuja ongelmiin.

Mistä joku ees tietää sun suolistas???

No justhan tuo kirjoittaja selitti, ettei ole voinut syödä kaikkea kyläpaikoissa. Varmaankin sanonut ettei vatsa kestä?

Miksi? Eikö voi saboa vaan että kiitos ei.

Tämähän ihmetyttää. Joo siis sanoin juuri että ei kiitos, mutta pakkohan oli vähän enemmän selittää, kun normaalisti ruisleipä ja sipuli ovat suuria herkkujani ja ihmetellään että mikäs nyt on tullut kun ei normaaliherkut maistu.

Minkään valtakunnan pakkoa ei ollut. Sinä vain halusit mässäillä vaivoillasi.

Kyläpaikassa voi ihan esimerkiksi sanoa

- ei kiitos, olen juuri syönyt, mutta syökää te vaan

Ystäväni käy lapsineen (2) monesti pitsalla, hampparilla jne niin oon sanonut että kannattaa itse tehdä. (pienituloinen) Järkyttävän helppoa ja aikaa on heilläkin. 

Myönnän että haluan välillä avautua hankalista asioista ystäville ja niin ettei vastapuoli ala ensimmäisenä neuvomaan. Lähipiirissäni on kolme erilaista olkapäätä:

1. Empaattinen ja oikeita kysymyksiä esittävä ja huomioita kertova joka ei ole aina samaa mieltä asiasta mutta ymmärtää kurjan oloni ja kuuntelee.

2. Sarkastinen ja empaattinen, jonka musta huumori palauttaa realiteetit jos vellomisen aihe on sellainen. Muistaa myös yhteisen historiamme käsittämättömän hyvin ja saattaa viitata johonkin vanhaan muistoon. Tämä tekee aina suuren vaikutuksen.

3. Maailmanparantaja ja elämäntehtäväkseen ihmisten neuvomisen ottanut riippumatta aiheesta. Tekee sen yliempaattisesti käyttäen siirappisia termejä jolloin jopa oman tilanteen ärsyttävyys vaihtuu ärsytykseen hänen tyylistään.

Kolmosen kanssa olemme etääntyneet jostain syystä. Itse toivoisin pystyväni olemaan yhtäaikaa 1 ja 2.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni käy lapsineen (2) monesti pitsalla, hampparilla jne niin oon sanonut että kannattaa itse tehdä. (pienituloinen) Järkyttävän helppoa ja aikaa on heilläkin. 

Pizzojen ja hampparien itse tekeminen vie kyllä niin paljon aikaa, että ei lapsiperheessä lyö leiville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Mä taas ihmettelen mikä persoonallisuusvääristymä tms tuo oikein on, kun nykyään kukaan ei siedä yhtään neuvomista.

Jos neuvo on paska, niin sanoo ettei tuo toimi ja jos ei ole paska, niin jee!! Kokeilen sitä.

Kannattaa ehkä miettiä sitä, että jos ihmisellä on joku ongelma, niin ehkä hän on osannut jo kokeilla ne yksinkertaisimmat ratkaisuvaihtoehdot itsekin. Ei kannata pitää toista tyhmänä.

Olen todella huono avautumaan asioitani ja ratkaisen ongelmani mieluusti itse tai hakeudun vaikka työterveyspsykologille. Minulla oli muutaman vuoden todella rankka ajanjakso (useampi sukulainen ja perheenjösen sairastui vakavasti lähes samalla aikaa). En paljon edes halunnut avautua ärtyvän suolen ongelmastani ja kroonisesta unettomuudesta, mutta toki ongelmat näkyivät päälläkin päin kun olin todella väsynyt ja kyläreissulla oli pakko kieltäytyä ruisleivästä, sipulipiirakasta jne. Vähän kyllä turhautti kuunnella neuvoja, että tiedänkö että apteekissa myydään visibliä, jolla saa helpotusta suolisto-ongelmiin. Ja että olenko hankkinut pimennysverhon ja kokeillut melatoniinia.

Suolisto-ongelma parani kun tilanne helpottuu ja uniongelmakaan ei ole enää niin paha. Tuollaisten yksinkertaisten ongelmien tuottaminen on vähän keskustelukumppanin aliarviointia. Enkä kahdella korkeakoulututkinnon la olen osannut mennä apteekkiin ja ihan itsekin googlaillut apuja ongelmiin.

Mistä joku ees tietää sun suolistas???

No justhan tuo kirjoittaja selitti, ettei ole voinut syödä kaikkea kyläpaikoissa. Varmaankin sanonut ettei vatsa kestä?

Miksi? Eikö voi saboa vaan että kiitos ei.

Tämähän ihmetyttää. Joo siis sanoin juuri että ei kiitos, mutta pakkohan oli vähän enemmän selittää, kun normaalisti ruisleipä ja sipuli ovat suuria herkkujani ja ihmetellään että mikäs nyt on tullut kun ei normaaliherkut maistu.

Minkään valtakunnan pakkoa ei ollut. Sinä vain halusit mässäillä vaivoillasi.

Kyläpaikassa voi ihan esimerkiksi sanoa

- ei kiitos, olen juuri syönyt, mutta syökää te vaan[/quote

Tämä on käytännössä vähän vaikeaa, jos olemme neljä yötä heidän mökillään :)

Mua häiritsee saman valittajat. Voi olla että asiat vaihtuu tai lisääntyy mutta nämä valittajat eivät tee koskaan mitään muutoksen eteen. Vali vali. Pitäs pitäs

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten tämän nyt voisi sanoa nätisti, mutta antaa olla. Sanotaan sitten suoraan:

Jos et ole hakemassa ongelmillesi ratkaisua, älä puhu niistä. Muuten vain levität pahaa oloa ympärillesi.

Kukaan ei jaksa ikuisesti jatkuvasti jostain asiasta valittavan kanssa.

Mietin miten tämän nyt voisi sanoa nätisti, mutta kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä että puhutaan normaaleja asioita ja toinen neuvoo silti, vaikka siis ei ole mitään ongelmaa, tai muuta mikä tarvisi ratkaisua. Ihminen on ikään kuin ottanut elämäntehtäväkseen olla maailmanneuvoja, joka ei osaa keskustella ollenkaan, vaan ainoastaan nähdä neuvomisen tarvetta ympärillään. 

Tällaiselle kun sanoo päivää, kadulla, hän alkaa kertomaan miten tämä kellonaika nyt ei ole oikeastaan kyllä päivä enää, vaan iltapäivä. Kun hän kysyy mitä olet puuhannut, ja kerrot että olet terassia tässä korjaillut, niin hän alkaa kertomaan miten terassi tulee korjata. Jos sanoisit hänelle että et ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin hengittänyt, niin hän kyllä neuvoo sinulle miten teet hengittämisenkin oikein. 

Siitä tässä on kyse. Ja se ettet ymmärrä tätä, kertoo tasan sen että olet itse tuollainen turhanneuvoja. Nämä tällaisten neuvot ovat myös aina osastoa" laita töpseli seinään"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten tämän nyt voisi sanoa nätisti, mutta antaa olla. Sanotaan sitten suoraan:

Jos et ole hakemassa ongelmillesi ratkaisua, älä puhu niistä. Muuten vain levität pahaa oloa ympärillesi.

Kukaan ei jaksa ikuisesti jatkuvasti jostain asiasta valittavan kanssa.

Mietin miten tämän nyt voisi sanoa nätisti, mutta kyse ei ole tuosta. Kyse on siitä että puhutaan normaaleja asioita ja toinen neuvoo silti, vaikka siis ei ole mitään ongelmaa, tai muuta mikä tarvisi ratkaisua. Ihminen on ikään kuin ottanut elämäntehtäväkseen olla maailmanneuvoja, joka ei osaa keskustella ollenkaan, vaan ainoastaan nähdä neuvomisen tarvetta ympärillään. 

Tällaiselle kun sanoo päivää, kadulla, hän alkaa kertomaan miten tämä kellonaika nyt ei ole oikeastaan kyllä päivä enää, vaan iltapäivä. Kun hän kysyy mitä olet puuhannut, ja kerrot että olet terassia tässä korjaillut, niin hän alkaa kertomaan miten terassi tulee korjata. Jos sanoisit hänelle että et ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin hengittänyt, niin hän kyllä neuvoo sinulle miten teet hengittämisenkin oikein. 

Siitä tässä on kyse. Ja se ettet ymmärrä tätä, kertoo tasan sen että olet itse tuollainen turhanneuvoja. Nämä tällaisten neuvot ovat myös aina osastoa" laita töpseli seinään"

Eikä ollut vaan siitä että sinä pällistelet ja märehdit ja ihmiset ei jaksa kuunnella sitä.

Ohis

Pidä mölyt sitten mahassa jos ei kelpaa neuvot.

En viitsi lukea 40 sivua avautumisia, mutta jos sinulla on murhetta tai oikea ongelma jota haluat pohdiskella ääneen,  voisit aloittaa siitä kertomisen sanomalla, että kaipaisi nyt kuuntelevaa ystävää, koska..... ja sitten asiaan. 

Ja jos se vastapuoli kuitenkin alkaa ohjeistaa, niin voit joko kuunnella ja mahdollisesti jopa hyödyntää niitä, tai ystävällisesti todeta, että kiitti ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Siis ihan kauheaa että joku haluaa antaa neuvoja tai auttaa jos on elämässä vaikea tilanne menossa! Kuinka kehtaavat! Parempi olisi vain seistä möllöttää paikallaan ja tietenkin kaikessa hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä huvittavaa, kun itse on yrittänyt kymmenen vuotta ratkaista jotain ongelmaa, ja sitten toinen ihminen, joka kuulee asiasta ensimmäistä kertaa, luulee voivansa ratkaista asian viidessä minuutissa tietämättä tarkempia yksityiskohtia.

Todennäköisesti 10v asiaa pohtinut ei ole halunnut edes ratkaista asiaa. En ainakaan keksi yhtään sellaista asiaa lähipiirin ongelmista, jotka eivät olisi ratkaistavissa jos haluaa. Toiset vain haluaa käyttää aikaa loputtomaan valittamiseen ja vinkumiseen.

Esimerkkeijä:

Koira:

- valitus jatkuva joka päiväinen koiran hoitamisesta, sotkuista, ei ole hoitopaikkaa ei pääse minnekään, hoito & ruoka maksaa jne

-> hävitä koira

Ei ratkaisuun mennyt kuin 2 sekuntia.

Hyvä aloitus. On arvokasta, jos ihmisellä on joku, joka kuuntelee. Silloin tuntee itsensäkin rakastetuksi.

Nämä hyvää tarkoittavat neuvot ovat sillä hetkellä vain kuuntelijan omaa ajatuksen virtaa.

Jos he haluavat yhdessä löytää tilanteeseen helpotusta, pitää se tehdä paneutumalla asioihin.

Liian heppoisin perustein annetut neuvot, joiden syistä puhuja ei edes ole perillä, tuntuvat asioiden mitätöimiseltä.

Tämän taidon opittuaan, on siitä hyötyä pitkälle eteenpäin.

No, en kyllä osannut asiaa selkeästi tuoda esille. Pääasia, että arvokas yritys yhteistyöhön jatkuu.

Mä en voi ymmärtää ihmisiä jotka valittaa vaikka pesemättömistä pyykeistä tai tekemättömistä töistä ja istuvat puhelimessa voivottelemassa asiaa . Tunnin jos vatvoo asioita puhelimessa olisi pyykki jo pyörinyt tuossa ajassa ja monta asiaa saanut hoidettua samalla .