Olenko surkea äiti? Istutan taaperon muumien ja maissinaksujen ääreen kun teen kotityöt
Olen yh, mies löysi raskausaikana toisen naisen ja lähti. 1,5v on helppo rauhoittaa sohvalle piirrettyjen ääreen ja antaa pari maissinaksua. Siivoojaankaan ei ole varaa, joten jonkun täytyy hommat tehdä. Poika rauhoittuu n 1-2h kun minä saan tiskit ja pyykit hoidettua, imuroitua ja petivaatteiden vaihdot yms. (harjoittelee vielä pois vaipoista) Eksältä jäi myös akvaario, ja sen huoltamisessa menee aikaa.
Toki kun työt on tehty, niin teemme yhdessä. Leikimme, värityskirjoja (nojoo, ne nyt menevät yli sivujen mutta kuitenkin :D) tykkää katsoa kun minä väritän.
Kerran viikossa isäni vie minut syömään ja on palkannut lapsenvahdin kahdeksi tunniksi. Kyseessä tuttu serkku, joka on ollut aina lasten kanssa tekemisissä ja kokemusta riittää.
Tädiltäni sain kuulla, kuinka tuon ikäiselle pitäisi olla jatkuvasti läsnä. Hän on itse lapseton.
Kommentit (92)
Lyhyesti: no pikkasen olet kyllä. Ruudulla turruttaminen sotkee lapsen aivojen kehityksen ja hänestä tulee keskittymiskyvytön kultakala kun kasvaa. Kärjistettynä. Lapsi voisi ihan vaan leikkiä ja olla olemassa sen aikaa kun lyöt pyykkiä koneeseen.
Ei kai kukaan tosissaan istuta 1,5-vuotiasta ruudun eteen 2 tunniksi päivässä? Ei ihme että ruutusukupolvi on ihan paskana.
Otat sen taaperon mukaan kotitöihin.
Ensimmäisenä ilmoitus exälle, että hakee romunsa pois.
Täti hoitakoon omat asiansa ja jättäköön neuvonnan asioissa joista ei mitään tiedä.
Joo tutulta kuulostaa. Ei kukaan tarvitse läsnäoloa 24/7 . Mukava hetki lapsellekkin kun saa vähän ohjelmia katsella. Lataa tabletille pikku kakkosen sovellus sekä lasten areena. On hyvät. Muista laittaa lapselle tablettiin oma hallittu profiili, ettei pääse mitään vääriä juttuja tekemään kuitenkaan.
WHO ei suosittele alle kaksivuotiaille ollenkaan ruutuaikaa. Siihen on syynsä ja sitä voitte miettiä samalla kun katsotte miten lapsenne synapsit kärähtää menemään ja hän jää dopamiinikoukkuun.
Ihan mukavaltahan tuo teidän arki vaikuttaa. En minäkään pystynyt koko ajan viihdyttämään lasta, kun olin kotiäitinä. Olin toki paikalla ja pidin lasta/lapsia silmällä, mutta kyllähän se sellaista sumplimista oli, että mitä ehtii tekemään ja milloin. Anna lapsesi puuhata myös itsenäisesti jotakin, valvotusti tietenkin.
Nukkuuko lapsesi päiväunia ollenkaan? Silloinkin ehtii paljon. Ja se, kun lapsi itse syö välipalaa keittiössä syöttötuolissa, niin silloin saa tiskit hoidettua. Lisäksi joka päivä ei tarvitse tehdä kaikkea. Imuroi vain vaikka joka kolmas päivä ja tiskaa joka toinen päivä tai miten vaan. Lisäksi tuosta petivaatteiden vaihtamisesta sanoisin, että pidä lapsellasi univaippa niin kauan kuin hän sitä tarvitsee. Vaikka kuivaksi oppimisesta aina puhutaankin, ei lapsi opi kuivaksi ennenkuin hän on siihen valmis. Älä tee itsellesi turhaa työtä jollakin lakanan vaihdolla.
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suosituksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan alle 2-vuotiaat lapset eivät tarvitse ruutuaikaa lainkaan ja 2–4-vuotiailla lapsilla ruutuaikaa tulisi olla korkeintaan tunti päivässä.
Tutkimuksessa selvitettiin ruutuajan yhteyttä erilaisten psykososiaalisten oireiden esiintyvyyteen.
Selvästi keskimääräistä pidempi ruutuaika puolentoista vuoden iässä lisäsi riskiä kaverisuhteiden vaikeuksille 5-vuotiaana 1,59-kertaiseksi.
Viiden vuoden iässä niillä lapsilla, joilla oli paljon keskimääräistä enemmän ruutuaikaa, oli selvästi kohonnut riski sekä tunne-elämän että käyttäytymisen oireille. Myös keskittymisvaikeuksien, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden riskit kasvoivat 1,53–2,18-kertaiseksi.
– Ruutuajalla ja riskien lisääntymisellä on selvä yhteys. Ruutuajalla on vaikutusta laajasti kaikille psykososiaalisille osa-alueille, Paavonen arvioi tuloksia."
Et ole huono äiti, älä turhaan murehdi. Kuulostaa hyvältä ratkaisulta molempien kannalta. Mikä tätiisi tulee, minullakin oli lapsettomana korkealentoisia näkemyksiä ja periaatteita lastenkasvatukseen, mutta ne kaikki lensivät roskakoriin kun sain lapsen ja oikea vauva- ja lapsiarki iskivät päin naamaa :D
Vierailija kirjoitti:
WHO ei suosittele alle kaksivuotiaille ollenkaan ruutuaikaa. Siihen on syynsä ja sitä voitte miettiä samalla kun katsotte miten lapsenne synapsit kärähtää menemään ja hän jää dopamiinikoukkuun.
WHO saisi päivittää suositustaan. Todellisuudessa kun nykyään kuitenkin on pelit ja vehkeet ihan kaikilla. Ei sitä voi kieltää, kun se on nykyaikaa.
1,5-vuotias on kyllä tosi pieni olemaan tunnin ruudun ääressä. Eikö sitä voisi käyttää vaan äärimmäisenä keinona max 15 min kerrallaan? Sitten vanhempana vähän enempi. Kyllä se lapsi siinä lattialla touhutessaan pärjäilee ilman ruutuakin. Eikä se tarkoita että vanhemman pitää samalla mitenkään hyysätä, vaan ihan elää tavallista elämää kumpikin siinä omia touhujaan tehden ja välillä kontaktia ottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WHO ei suosittele alle kaksivuotiaille ollenkaan ruutuaikaa. Siihen on syynsä ja sitä voitte miettiä samalla kun katsotte miten lapsenne synapsit kärähtää menemään ja hän jää dopamiinikoukkuun.
WHO saisi päivittää suositustaan. Todellisuudessa kun nykyään kuitenkin on pelit ja vehkeet ihan kaikilla. Ei sitä voi kieltää, kun se on nykyaikaa.
Se että kaikki yhdessä hölmöydessä sitä tekee, ei meinaa että se on jotenkin ok kehityksen kannalta. Niinhän kaikki myös syö lihottavaa ruokaa, mutta ei sekään järkevää ole. Tuo on ihan harhaa että koska kaikki tekee jotain niin sen haitat jotenkin poistuu. Nykyaikaa se kyllä on, siitä olen samaa mieltä.
WHO:n suositus perustuu tutkittuihin tuloksiin eikä siihen millainen fiilis jengillä on.
Vierailija kirjoitti:
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suosituksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan alle 2-vuotiaat lapset eivät tarvitse ruutuaikaa lainkaan ja 2–4-vuotiailla lapsilla ruutuaikaa tulisi olla korkeintaan tunti päivässä.
Tutkimuksessa selvitettiin ruutuajan yhteyttä erilaisten psykososiaalisten oireiden esiintyvyyteen.
Selvästi keskimääräistä pidempi ruutuaika puolentoista vuoden iässä lisäsi riskiä kaverisuhteiden vaikeuksille 5-vuotiaana 1,59-kertaiseksi.
Viiden vuoden iässä niillä lapsilla, joilla oli paljon keskimääräistä enemmän ruutuaikaa, oli selvästi kohonnut riski sekä tunne-elämän että käyttäytymisen oireille. Myös keskittymisvaikeuksien, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden riskit kasvoivat 1,53–2,18-kertaiseksi.
– Ruutuajalla ja riskien lisääntymisellä on selvä yhteys. Ruutuajalla on vaikutusta laajasti kaikille psykososiaalisille osa-alueille, Paavonen arvioi tuloksia."
Miten tässä on tutkittu, että kyseessä on nimenomaan kausaliteetti, eli että ruutuaika on aiheuttanut muut ongelmat?
Silloin kun arjessa ollaan lujilla ja lapsella erityisyyttä, ruutuaika on myös keino selviytyä hankalista tilanteista.
Itselläni on kolme lasta, ja heillä on ollut pienestä saakka erilaiset hermostot. Yksi on tarvinnut ruutua pysyäkseen paikalla esimerkiksi parturin tuolissa, toinen on istunut tyytyväisenä vaikka puoli tuntia ja katsonut miten parturi tekee työtään. Saman kasvatuksen saaneita ja samassa kodissa eläneitä lapsia, ja silti erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Otat sen taaperon mukaan kotitöihin.
Joo, hyvä ehdotus. Sillä aikaa kun itte vaihtaa puhtaat petivaatteet sänkyyn niin taapero vie likaiset pyykkikoneeseen pyörimään. Ja taapero voi imuroida niin äiti perässä pesee lattiat. Kumma kun ei ap tätä tajunnut.
Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Mielestäni tärkeää olla itse tietoinen siitä paljonko ruutuaikaa antaa, välillä voi salli vähän enemmän ja välillä sit vähemmän. Äidin jaksaminen myös tärkeää :) kotitöihin voi tietty koittaa ottaa lapsen mukaan. Itse mieluiten käytän lapsen telkkariajan siihen että itsekin lepään, ja kotityöt teen lapsen touhujen tiimellyksessä. Lapsetkin on niin erilaisia, osalle ruutu vaikuttaa negatiivisemmin. Ja se mitä antaa lapsen katsoa vaikuttaa myös (rauhalliset ohjelmat vs sellaiset missä hirveästi taphtuu ja kuvakulmat vaihtuu nopeasti).
Lapsi oppii Muumien kautta kieltä ja eläytyy Muumien maailmaan. Parempi se, kuin hoitamaton koti ja kiukkuinen äiti tekemättömien töiden vuoksi.
Tsemppiä!
Mun 1,5 vuotias ei todellakaan malttaisi olla ruudun ääressä noin pitkään. Joku 5 min on ihan maksimi ”keskittymistä”. Sitten taas mennään johonkin suuntaan.
Mä olen alkanut imuroida lapsen kanssa. Lapsi juoksee imurin ja minun perässä, välillä pitää imurin varresta kiinni, välillä touhuilee omiaan. Mutta on kuitenkin ns. mukana touhussa.
Kovasti on helpottanut kun asensin turvaportin keittiön viereen. Kun tiskaan keittiössä tai teen ruokaa, lapsi lukee/leikkii/liikkuu portin takana käytännössä ihan mun vieressä, ja pystyn koko ajan seuraamaan ja kommunikoimaan hänen kanssaan. Monesti on toki myös keittiössä mun kanssani, mut silloin ei tahdo kotitöistä tulla mitään…
Vierailija kirjoitti:
Lihoitko raskausaikana nin paljon että mies otti hoikemman? Vai miten et saanut pidettyä sitä lapsesi isää? N38
Tiputitko sinä aivosi jonnekin nuorena vai miten et käsitä mitä ap kysyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat sen taaperon mukaan kotitöihin.
Joo, hyvä ehdotus. Sillä aikaa kun itte vaihtaa puhtaat petivaatteet sänkyyn niin taapero vie likaiset pyykkikoneeseen pyörimään. Ja taapero voi imuroida niin äiti perässä pesee lattiat. Kumma kun ei ap tätä tajunnut.
Ja kun äippä pesee vessaa (taapero ei ehkä ihan yllä vielä?), taapero voi vaikka käsitiskata leikkuuveitset jne, mitä ei voi panna tiskikoneeseen. Oot kyllä hömppä ap, kun et oo tätä tajunnut (*sarkasmia*). Yksi mitä mietin, oli, että viihtyisikö sen lapsi jo jossain kerhossa muutaman tunnin viikossa? Omat ovat aloittaneet uon ikäisenä pkodin kun itse palasin töihin ja muiden lasten seura oli heille hyvin mieluisaa. Saisit sen muutaman tunnin viikossa sit vaikka omaa aikaa, jos et työelämässä ole vielä? Vaikka käydä kaupassa, kampaajalla, lenkillä mitä vaan.
Just hyvin sä vedät! Mä teen samoin, kukapa ei tekisi. Suosittelen hankkimaan robotti-imurin, helpottaa kivasti :D