Tunnetko perheitä, joiden elämä on tämän laman aikana romahtanut?

Kukaan ei tutuistani ole jäänyt nyt työttömäksi. Muutamat työttömät jotka tunnen ovat olleet sitä ennenkin ja pääosin omista syistä ja varmaan sellaisina pysyvätkin.

Tilanne on vähän eri pk-seudulla ja esimerkiksi Kainuussa, jossa korvaavaa työtä voi olla vaikea saada, kun jää työttömäksi.

Kaksi vuotta sitten todella moni kaverini oli työtön, nyt useimmilla on opiskelupaikka, työkeikkoja Norjassa tai jonkinlainen pätkätyö. Sellaista perinteistä pysyvää työsuhdetta tosin ei ole kenelläkään. Mutta sen verran on onneksi töitä että voi perheen elättää ja maksaa asuntolainaa.

Joitakin Nokian inssejä joiden rouva on kerännyt kamat & lapset ja lähtenyt etsimään "todellista miestä ja parempaa elämää". Kieltämättä käynyt parin kohdalla mielessä että nainen ollut liian nätti nörttimiehen pariksi eikä miehen keskimääräistä selvästi paremmilla (entisillä) tuloilla ole suinkaan ole ollut asian kanssa mitään tekemistä...

Tunnen perheen jossa molemmat olivat hyväpalkkaisissa duunariammatissa. Molemmat ovat uudessa ammatissa mutta palkat jotain aivan muuta kuin ennen.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 08:15"]

Joitakin Nokian inssejä joiden rouva on kerännyt kamat & lapset ja lähtenyt etsimään "todellista miestä ja parempaa elämää". Kieltämättä käynyt parin kohdalla mielessä että nainen ollut liian nätti nörttimiehen pariksi eikä miehen keskimääräistä selvästi paremmilla (entisillä) tuloilla ole suinkaan ole ollut asian kanssa mitään tekemistä...

[/quote]

En haluais sanoa näin, mut kieltämättä itsellekin tullut tää asia mieleen joskus kun on katsellut ympärilleen.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:47"]

Niin, sillä mietin, kun omassa lähipiirissä on useampikin pitkäaikaistyötön ja työnsaanti tuntuu olevan heillä erittäin vaikeaa, MUTTA siitä huolimatta jaksavat päivästä toiseen ja elättävät perheitään sillä vähällä millä pystyvät.

Varsinaista romahdusta ei ole vielä kenenkään kohdalla tapahtunut koska a) asuntolainat/vuokrat ovat kohtuullisia ja b) töitä haetaan edelleen sillä asenteella, että tästä vielä noustaan.

Ihmettelen vain näitä tutun tuttuja, joilla on valtavat 200-300 tuhannen asuntolainat ja työpaikat menneet alta. Miten he voivat selvitä?

Omalla perheellä se tilanne, että itselläni on vielä määräaikainen työ jonkun aikaa, mutta miehen työpaikalla on yt-neuvottelut käynnissä. Meillä on pieni asuntolaina, mutta esim. haave omakotitalosta jää todennäköisesti ikuiseksi haaveeksi. :/ Enkä toki usko, että vaikka miehen työ säilyisi niin uskaltaisimme isompaa lainaa ikinä ottaa.

ap

[/quote]

Meillä on iso asuntolaina 20 vuoden maksuajalla, lainaa jäljellä 220 000. Kuukausittaiset asumiskulut ovat 1500, sillä korot ovat niin matalalla. Saisimme sen kyllä maksettua, vaikka olisimme työttömänä, mutta ongelma tulisi vasta sitten, jos korot nousisivat tosi korkealle ja olisimme työttöminä.

Tiedän muutaman työttömäksi jääneen, mutta he ovat sen ikäisiä, ettei enää ole lapsia kotona ja kaikki sinkkuja, joko poikamies, eronnut, jolla lapsi/lapset aikuisia. En ketään perheellistä työnsä menettänyttä tunne. Yksi on osa-aikaisesti lomautettu, mutta huipputuloinen ja vaimo virassa, jossa on hyvin töitä, ja heilläkin lapsista 2/3 jo lähtenyt kotoa, joten ei se heidän talouttaan kamalasti hetkauta. 

Aika moni näistä työttömäksi jääneistä on tyyppejä, joilla on takana vuosikymmenien työura ja tapa morkata työttömiä työhaluttomiksi ennen omaa työttömyyttään. 

Romahduksia näkyy nyt vähemmän, koska lainaraha on niin halpaa, että se siirtää katastrofia vuosikaupalla.
Kokoomus ja Keskusta tosin on tekemässä kovasti töitä asian eteen, ja lyhentämässä ansiosidonnaista sekä pilkkomassa eläkkeitä.

Tottakai tunnen sillä täällä suljettu monia tehtaita.

Tiedän yhden työttömän. Tiesin kaksi mjtta toinen juuri työllistyi.

Tämä vielä työtön, menetti työpaikkansa konkurssin takia. Nyt pohti opiskelua :)

Me. Minä yrittäjä, satunnaiset ja minimaaliset tulot. Mies akateeminen pätkätyöläinen, ensimmäistä kertaa pitempiä työttömyyskausia. Menee luultavasti sijaiseksi puolella palkalla. Remontti on jäänyt kesken kun ei uskalleta sijoittaa siihen nyt yhtään, asutaan siis työmaalla. Olisi hyvä harkita elämänratkaisuja mutta niihin ei olisi kuitenkaan varaa, kaikki muutokset maksavat. Joten minimoidaan tarpeet.

Edellisen laman aikana jouduimme jo polvillemme, ja sieltä asti on kitkutettu ottamatta lainoja, koska on nähty miten omille vanhemmille kävi.  Lainattomuus on meidät pelastanut tässä tilanteessa, mutta vähitellen alkaa leviämään autot ja kodinkoneet. Rillit pitäisi vaihtaa ja hampaat hoidattaa, tulee lykättyä. Mietitään vaivihkaista hakeutumista ulkomaille.

Moni yliopistolainen on jäänyt kiikkumaan vastaavasti. Useimmat ovat lähtökohtaisesti mitoittaneet elämänsä minimaalisen niukaksi. Viisaimmat ja perheettömät ovat ostaneet osakkeita aina kun on tuloja ollut. Ainakin yksi on elellyt niiden varassa, en tiedä tuottavatko ne nyt paljon mitään, mutta hänellä on taas lyhyt työpätkä parin vuoden työttömyyden jälkeen. Hänelläkin menot minimoitu.

Mulla kaikilla kavereilla menee ihan mukavasti. Itse olen kotiäitinä ja mieheni on töissä lähes koko ajan, heidän työpaikallaan ainakin töitä riittää.

Eihän sitä nyt vielä arvioida vaan vasta muutaman kuukaudne päästä. Huonolta näyttää. Kukaan ei voi tällä hetkellä olla varma työpaikan pysyvyydestä. 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 09:43"]

Me. Minä yrittäjä, satunnaiset ja minimaaliset tulot. Mies akateeminen pätkätyöläinen, ensimmäistä kertaa pitempiä työttömyyskausia. Menee luultavasti sijaiseksi puolella palkalla. Remontti on jäänyt kesken kun ei uskalleta sijoittaa siihen nyt yhtään, asutaan siis työmaalla. Olisi hyvä harkita elämänratkaisuja mutta niihin ei olisi kuitenkaan varaa, kaikki muutokset maksavat. Joten minimoidaan tarpeet.

Edellisen laman aikana jouduimme jo polvillemme, ja sieltä asti on kitkutettu ottamatta lainoja, koska on nähty miten omille vanhemmille kävi.  Lainattomuus on meidät pelastanut tässä tilanteessa, mutta vähitellen alkaa leviämään autot ja kodinkoneet. Rillit pitäisi vaihtaa ja hampaat hoidattaa, tulee lykättyä. Mietitään vaivihkaista hakeutumista ulkomaille.

Moni yliopistolainen on jäänyt kiikkumaan vastaavasti. Useimmat ovat lähtökohtaisesti mitoittaneet elämänsä minimaalisen niukaksi. Viisaimmat ja perheettömät ovat ostaneet osakkeita aina kun on tuloja ollut. Ainakin yksi on elellyt niiden varassa, en tiedä tuottavatko ne nyt paljon mitään, mutta hänellä on taas lyhyt työpätkä parin vuoden työttömyyden jälkeen. Hänelläkin menot minimoitu.

[/quote]

Ei sulle ole juolahtanut mieleen mennä palkkatöihin? Typerää pitää jotain kitukasvuista yritystä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:47"]

Ihmettelen vain näitä tutun tuttuja, joilla on valtavat 200-300 tuhannen asuntolainat ja työpaikat menneet alta. Miten he voivat selvitä?

[/quote]

Ja mistä ihmeestä sinä "tutuntuttujen" asuntolainojen määrät tiedät? Läheskään kaikki eivät osta talojaan 100% lainalla, joten talon hinta ei välttämättä kerro mitään siitä, paljonko perheellä on lainaa.

Autoista ja kaikista mukavuuksista luovuttu. Aika pieni elämä nyt. Ei oikein poistuta kotoa mihinkään. Säästää paljon.

Lähipiirissäni ei ole ketään työtöntä. Omalla miehellä meni työ, mutta sai heti uuden.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:52"][quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 21:55"]Jeps. Työt loppuivat kuin seinään rakennusalalla. työt menevät virolaisille. Kaikki tutut jotka ovat rakennusalalla ovat suurimman osan aikaa ilman töitä. Joukossa on erilaisia alan ammattilaisia. Tulevaisuus ei näytä hyvältä.
[/quote]

Ei ne enään virolaisille mene.. Virolaiset osaa vaatia nykyään kunnon liksaa.. Puolalaiset on kuuminta hottia nyt. -Rakennusnainen joka on ainakin toistaiseksi saanut painaa töitä niin paljon kun jaksaa..
[/quote] Jep. Ne virolaiset jotka saavat korkeinta palkkaryhmänsä (tes) palkkaa ovat nyt lomautettuna ja Rakennnusliiton maksamat ansisidonnaispäätökset ovat ruuhkautuneet ts viivästyneet. Paska tilannne lapsiperheille.

No, itsemme. Ekaa kertaa työttömänä ja asutaan Pirkanmaalla. Miehellä oli firma, jonka kannattavuus laski ja laski, kunnes kahden vuoden seurantajaksolla oma palkka jäi 600 Euron huiteille. Lopetti firman. Itse menetin työpaikkani ja en ole saanut uutta. Kumpikin siis ekaa kertaa työttömänä elämässään ja ikää 43 ja 39. Miehen kohdalla tilannetta pahentaa, että tulot oli loppuaikana firmasta niin pienet ja näin ollen ei saa kunnon työttömyyskorvaustakaan vaan on työmarkkinatuella. Olisi pitänyt lopettaa nopeammin firma, nyt kärsii siitä vieläkin, että yritti liian kauan.

Miten pärjätään? Huonosti. Onneksi hyvin vuosina on saatu talolaina melkein maksettua ja nyt maksellaan pelkkiä korkoja, kun en jaksa sopia pienempää lyhennyserää, kun sitten korko taas nousisi ja haaveilen, että toinen saisi edes töitä pian. Lyhennys on 800 Euroa, lainaa jäljellä 42 000. Pihassa kaksi velatonta autoa, toisesta on harkittu luopumista, mutta sitten koko ajan on hilkulla, että saisi töitä ja sitten tarvisi kuitenkin kiireellä ostaa toinen auto ja se on kannattamatonta myydä hyvä auto pilkkahinnalla ja hetken päästä ostaa samalla rahalla romu tilalle. Ei nyt olla konkurssissa, mutta tiukkaa on. Kaikesta ylimääräisestä on luovuttu paitsi nyt kävin kampaajalla, kun on työhaastattelu edessä ja pitää laittaa kaikkensa peliin. Harrastetaan itse tällä hetkellä vain lenkkeilyä ja kävelyä. Ulkona ei enää syödä. Yritetään tinkiä kaikesta ja onneksi laskut saadaan maksettua. Ja jotkut isommat laskut on eläkeläisvanhemmat maksaneet, kun niillä on ylimääräistä ja mielellään jeesaavat tässä tilanteessa. Kummankin vanhemmat saa eläkettä reippaasti yli 4000 Euroa nettona kuussa ja menot on pienet, joten meidän 500 Euron vakuutuslasku ei tunnu missään.

Yksinhuoltajia ja sinkkuja tunnen, sinnittelevät. Sellaisia pariskuntia en tunne jossa olisi molemmat ilman mitään työtä. Paikkakunta Helsinki.