Tunnetko perheitä, joiden elämä on tämän laman aikana romahtanut?

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 10:26"]No, itsemme. Ekaa kertaa työttömänä ja asutaan Pirkanmaalla. Miehellä oli firma, jonka kannattavuus laski ja laski, kunnes kahden vuoden seurantajaksolla oma palkka jäi 600 Euron huiteille. Lopetti firman. Itse menetin työpaikkani ja en ole saanut uutta. Kumpikin siis ekaa kertaa työttömänä elämässään ja ikää 43 ja 39. Miehen kohdalla tilannetta pahentaa, että tulot oli loppuaikana firmasta niin pienet ja näin ollen ei saa kunnon työttömyyskorvaustakaan vaan on työmarkkinatuella. Olisi pitänyt lopettaa nopeammin firma, nyt kärsii siitä vieläkin, että yritti liian kauan.

Miten pärjätään? Huonosti. Onneksi hyvin vuosina on saatu talolaina melkein maksettua ja nyt maksellaan pelkkiä korkoja, kun en jaksa sopia pienempää lyhennyserää, kun sitten korko taas nousisi ja haaveilen, että toinen saisi edes töitä pian. Lyhennys on 800 Euroa, lainaa jäljellä 42 000. Pihassa kaksi velatonta autoa, toisesta on harkittu luopumista, mutta sitten koko ajan on hilkulla, että saisi töitä ja sitten tarvisi kuitenkin kiireellä ostaa toinen auto ja se on kannattamatonta myydä hyvä auto pilkkahinnalla ja hetken päästä ostaa samalla rahalla romu tilalle. Ei nyt olla konkurssissa, mutta tiukkaa on. Kaikesta ylimääräisestä on luovuttu paitsi nyt kävin kampaajalla, kun on työhaastattelu edessä ja pitää laittaa kaikkensa peliin. Harrastetaan itse tällä hetkellä vain lenkkeilyä ja kävelyä. Ulkona ei enää syödä. Yritetään tinkiä kaikesta ja onneksi laskut saadaan maksettua. Ja jotkut isommat laskut on eläkeläisvanhemmat maksaneet, kun niillä on ylimääräistä ja mielellään jeesaavat tässä tilanteessa. Kummankin vanhemmat saa eläkettä reippaasti yli 4000 Euroa nettona kuussa ja menot on pienet, joten meidän 500 Euron vakuutuslasku ei tunnu missään.
[/quote]

Onnea työhaastatteluun!

En tunne ainuttakaan. Sen sijaan tunnen useita, joilla on menee paremmin kuin koskaan ennen.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:07"]

tunnen kyllä työttömäksi jääneitä, mutta en yhtään sellaista perhettä jotka olisivat menettäneet kotinsa tämän laman takia, toisin kuin 90-luvun lamassa, silloin tunsin useamman perheen jotka joutuivat lähtemään kodistaan.

[/quote] Juu, ei tämä ole lamaa nähnytkään.

Pankkilainoissa on nykyään joustoa. 90-luvulla ei ollut mitään.

Vanhempani. Firmalta loppui työt, eikä tulot enää elätä. Molemmat alkoholisoituneet ja nuorin sisareni on otettu huostaan. Ennen tätä he elivät nuhteetonta ja varakasta elämää. Kasvattivat viisi lasta aikuisiksi ilman mitään ongelmia rahan, päihteiden ja elämänhallinnan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 10:47"]

Pankkilainoissa on nykyään joustoa. 90-luvulla ei ollut mitään.

[/quote]

Pankilainat olivat silloin 90-luvulla useimmiten valuuttalainoja. Päättäjämme suosittelivat niitä niin yksityisille kuin yrityksillekin. Seurauksena oli muutama satatuhatta henkilökohtaista konkurssia, samoin noin 5000 pk-yrtysten konkurssia. Nyt tilannetta hilllitsee alhaiset korot, onneksi.

En tunne. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat työttömiä, työkyvyttömiä, tehneet enemmän lapsia kuin pystyvät elättämään, leipäjonoissa käyviä jne, mutta ei heidän elämänsä ole varsinaisesti romahtanut vaan samanlaista kituuttamista kuin ennenkin. 

tunnen vain kaksi sinkkua jotka ovat hiljattain menettäneet työnsä ja kumpikaan ei ole löytänyt työpaikkaa vielä. toisella koko firma meni konkurssiin ja toiselle tuli yt-neuvottelut ja hän sai lähteä yli 20 v. jälkeen.

niin ja korkeasti koulutetun naisen joka putosi juuri pois ansiosidonnaiselta perustyöttömyyskorvaukselle. aika valtava taloudellinen ero hyväpalkkaisesta työstä työmarkkinatuelle.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 15:33"]

niin ja korkeasti koulutetun naisen joka putosi juuri pois ansiosidonnaiselta perustyöttömyyskorvaukselle. aika valtava taloudellinen ero hyväpalkkaisesta työstä työmarkkinatuelle.

[/quote]

Eipä tuo tippuminen kovin nopsaan tapahdu, onhan hän saanut nauttia ansiosidonnaista sen pari vuotta. Ja hyväpalkkaisessa työssä on varmasti saanut säästettyä ja lyhennettyä mahdollista asuntolainaakin reilusti. 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:47"]

Niin, sillä mietin, kun omassa lähipiirissä on useampikin pitkäaikaistyötön ja työnsaanti tuntuu olevan heillä erittäin vaikeaa, MUTTA siitä huolimatta jaksavat päivästä toiseen ja elättävät perheitään sillä vähällä millä pystyvät.

Varsinaista romahdusta ei ole vielä kenenkään kohdalla tapahtunut koska a) asuntolainat/vuokrat ovat kohtuullisia ja b) töitä haetaan edelleen sillä asenteella, että tästä vielä noustaan.

Ihmettelen vain näitä tutun tuttuja, joilla on valtavat 200-300 tuhannen asuntolainat ja työpaikat menneet alta. Miten he voivat selvitä?

Omalla perheellä se tilanne, että itselläni on vielä määräaikainen työ jonkun aikaa, mutta miehen työpaikalla on yt-neuvottelut käynnissä. Meillä on pieni asuntolaina, mutta esim. haave omakotitalosta jää todennäköisesti ikuiseksi haaveeksi. :/ Enkä toki usko, että vaikka miehen työ säilyisi niin uskaltaisimme isompaa lainaa ikinä ottaa.

ap

[/quote]

Meillä on iso asuntolaina 20 vuoden maksuajalla, lainaa jäljellä 220 000. Kuukausittaiset asumiskulut ovat 1500, sillä korot ovat niin matalalla. Saisimme sen kyllä maksettua, vaikka olisimme työttömänä, mutta ongelma tulisi vasta sitten, jos korot nousisivat tosi korkealle ja olisimme työttöminä.

[/quote]

saisitte maksettua vaikka olisitte työttömiä? 1500 e asumiseen on iso summa ja jo toisen ollessa ansiosidonnaisella hyväpalkkaisestakin työstä, tuo voi olla vaikea maksaa kuukausittain, jos on perhettä. Olethan laskenut laskurilla ansiosidonnaisesi ja huomioinut, että siitä menee veroja suhteessa enemmän kuin palkkatulosta. Näinä aikoina ei kenellekään pidä suositella tuollaista lainamärää, saatika uskotella itselleen, että sen voisi maksaa ansiosidonnaisella.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 10:47"]

Pankkilainoissa on nykyään joustoa. 90-luvulla ei ollut mitään.

[/quote]

Pankilainat olivat silloin 90-luvulla useimmiten valuuttalainoja. Päättäjämme suosittelivat niitä niin yksityisille kuin yrityksillekin. Seurauksena oli muutama satatuhatta henkilökohtaista konkurssia, samoin noin 5000 pk-yrtysten konkurssia. Nyt tilannetta hilllitsee alhaiset korot, onneksi.

[/quote]

Itse jäin työttömäski 90-luvun alussa, kun meillä oli vastaostettu asunto ja vuoden ikäinen lapsi. Asuntolainan korko oli 13 %, kyseessä oli ihan tavallinen laina 8 vuoden maksuajalla. Voi pojat, että oli tiukkaa, mutta selvittiin, koska miehellä säilyi työ.

Työllistyin onneksi muutaman vuoden jälkeen erilaisiin työsuhteisiin, mutta tästä viimeisimmästä vakipaikasta tuli lähtö tänä vuonna. Pidän kyllä käsiä kyynärpäitä myöten ristissä, että emme myöhemmin vaihtaneet asuntoa vaan pysyimme tässä pienessä. Tämän ikäisenä tuskin enää työllistyn, mutta koska velkoja ei ole eikä ketään huollettavaa, niin pärjätään.

En tunne ketään, kenen elämä on romahtanut, mutta nuoria tunnen, jotka eivät pääse oman elämän alkuun, kun opintojen jälkeen ei löydy töitä. Heitä minulla käy sääliksi.

Kolme. Iso firma ja yt:t.