Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luottotietonsa menettäneet, miten olette pärjänneet?
23.03.2022 |
Kuinka paljon elämää on hankaloittanut luottotietojen menettäminen? Oletko saanut luottotietosi takaisin? Omat luottotiedot ovat kohta menossa, koska rahaa ei ole enää laskuihin. En elä yli varojen, pari ikävää tilannetta ja näin kävi. Yritän etukäteen asennoitua, mutta tilanne stressaa todella paljon, koska elättelen vielä toiveita että jokin ihme tapahtuisi. Olisi parempi kun ne tiedot nyt vaan menisi, ettei tarvitse enää stressata. Toki sen jälkeen varmaan toisenlaiset asiat stressaa. Mutta kaipaisin tietoa, miten te muut olette pärjänneet?
Kommentit (128)
Vaikka ulosotto ym onkin aika hirveä tilanne kannattaa ajatella että kyseessä on kumminkin vain raha. Ei esim.terveys. Rahaongelmille voi tehdä jotain, jos vaikkapa terveys totaalisesti pettää niin sille ei voi tehdä mitään. Toki rahaongelmat voi lisätä stressiä, ja sitä kautta esim pahentaa terveysongelmia ja näin mutta silti kyseessä VAIN raha ja näin siihen kannattaa asennoitua jos ei halua mielenterveyttä menettää. Useimmilla ei ole mitään niin isoja velkoja, etteikö niistä jossain vaiheessa pääse. Se voi ottaa aikaa ja vaatimattomampaa elämäntyyliä sen ajan mutta lopussa kiitos seisoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä on mennyt (masennus, konkurssi jne jne) ja autossa vain liikennevakuutus. Nyt auto hajosi ja mistä saan ehjän? Ei rahaa, eikä kukaan myy luotolla. Tarvin jotta pääsen eri työpaikkoihin. Stressaa.
Pankki vie lainoihin noin 700e/kk, ja ulosotto kun vei multa (ei vie enää) niin sain 1300e/kk. Mies sai Kelasta 650€/kk.
Mitään tukia/apuja ei saatu mistään, eikä pankkikaan tullut vastaan. Kotivakuutuskin puuttuu, mutta kuulemma ei haittaa pankkia vaikka asuntolainaa jäljellä 70 000e.
Leipäjonossa on ollut pakko käydä, se on hirveän noloa.
3v ja saan luottotiedot takaisin.
Pystyykö kulkemaan julkisilla, sähköskootterilla, pyörällä, sähköpyörällä?
Vierailija kirjoitti:
Mua oikeasti pelottaa töihin meno. Haen koko ajan töitä ( olen pieni palkkaisella alalla), ja jos työllistyn niin ulosotto vie palkasta ison siivun, samaan aikaan, kun toimeentulotukiosuus loppuu.
Eli töihin mennessä käteen jää vähemmän nyt kuin "lusmuna" ja nytkin on tosi tiukkaa.Toki ymmärrän, että velat pitää maksaa, mutta mitä jos ei yhtenä päivänä olekaan rahaa ostaa bussikorttia ja mennä töihin ? Ja tähän alapeukuttajat , antakaa kiitos myös neuvoja miten toimia ja mitä en ehkä ole ymmärtänyt
En ole mikään työnvieroksuja, olen elämästäni suurimman osan töitä tehnyt.
Ei kannata mennäkään ellei käteen jää n. 2000e/kk. Siinä ei menetä kuin mielenterveytensä jos yrittää kitkutella jollain 1300e:n palkalla kokoaikatyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua oikeasti pelottaa töihin meno. Haen koko ajan töitä ( olen pieni palkkaisella alalla), ja jos työllistyn niin ulosotto vie palkasta ison siivun, samaan aikaan, kun toimeentulotukiosuus loppuu.
Eli töihin mennessä käteen jää vähemmän nyt kuin "lusmuna" ja nytkin on tosi tiukkaa.Toki ymmärrän, että velat pitää maksaa, mutta mitä jos ei yhtenä päivänä olekaan rahaa ostaa bussikorttia ja mennä töihin ? Ja tähän alapeukuttajat , antakaa kiitos myös neuvoja miten toimia ja mitä en ehkä ole ymmärtänyt
En ole mikään työnvieroksuja, olen elämästäni suurimman osan töitä tehnyt.
Voit saada ttt vaikka olet töissä ja ulosottoon menee osa.
joo, jos uo menee työnantajan kautta suoraan palkasta niin ttt oikeus on mikäli netto jää alle tulorajan. viimeiset vuodet itse näin elänyt ja ystäväni edelleen, omat velat sain hoidettua viime kesänä, luottotiedot ehkä vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on mennyt (masennus, konkurssi jne jne) ja autossa vain liikennevakuutus. Nyt auto hajosi ja mistä saan ehjän? Ei rahaa, eikä kukaan myy luotolla. Tarvin jotta pääsen eri työpaikkoihin. Stressaa.
Pankki vie lainoihin noin 700e/kk, ja ulosotto kun vei multa (ei vie enää) niin sain 1300e/kk. Mies sai Kelasta 650€/kk.
Mitään tukia/apuja ei saatu mistään, eikä pankkikaan tullut vastaan. Kotivakuutuskin puuttuu, mutta kuulemma ei haittaa pankkia vaikka asuntolainaa jäljellä 70 000e.
Leipäjonossa on ollut pakko käydä, se on hirveän noloa.
3v ja saan luottotiedot takaisin.Pystyykö kulkemaan julkisilla, sähköskootterilla, pyörällä, sähköpyörällä?
Mulla pelkät työtavarat painaa yli 14kg ja en saa kannettua niitä kerralla. Lisäksi kohteita on 4 eri puolella kuntaa noin 7-25km etäisyyksillä plus siirtymiset täytyy hoitaa nopeasti.
Lähimmälle bussipysäkillekin yli 3km.
Kerran luulin, että saan lomarahoja niin ulosotto vei senkin ilon. Muistan itkeneeni silloin. Ei edes yhtä kuukautta jolloin olisi vähän leveämpi leipä ja iloa lomasta. En tajunnut että olisin voinut tehdä jonkun suunnitelman jossa lomarahoja ei olisi viety. Häpeän tunteen kanssa kamppailin ulosotosta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on mennyt (masennus, konkurssi jne jne) ja autossa vain liikennevakuutus. Nyt auto hajosi ja mistä saan ehjän? Ei rahaa, eikä kukaan myy luotolla. Tarvin jotta pääsen eri työpaikkoihin. Stressaa.
Pankki vie lainoihin noin 700e/kk, ja ulosotto kun vei multa (ei vie enää) niin sain 1300e/kk. Mies sai Kelasta 650€/kk.
Mitään tukia/apuja ei saatu mistään, eikä pankkikaan tullut vastaan. Kotivakuutuskin puuttuu, mutta kuulemma ei haittaa pankkia vaikka asuntolainaa jäljellä 70 000e.
Leipäjonossa on ollut pakko käydä, se on hirveän noloa.
3v ja saan luottotiedot takaisin.Pystyykö kulkemaan julkisilla, sähköskootterilla, pyörällä, sähköpyörällä?
Mulla pelkät työtavarat painaa yli 14kg ja en saa kannettua niitä kerralla. Lisäksi kohteita on 4 eri puolella kuntaa noin 7-25km etäisyyksillä plus siirtymiset täytyy hoitaa nopeasti.
Lähimmälle bussipysäkillekin yli 3km.
Voitko hankkia mopoauton? Tai saada työnantajan auton käyttöön?
Työt loppuivat, yrittäjyydestä tuensaajaksi oli pitkä ja vaikea tie, jatkuva vääntäminen vei voimat, tuettomana jouduin asunnottomaksi ja lopulta sosiaaliviranomaisten käsiin. Yritykselläni ei ollut velkaa, eikä minulla ollut pikavippejä tai kulutusluottoja. Sähkölaskuja ja muuta tavallista meni perintään, perintätoimistot eivät tehneet tulottomalle maksusuunnitelmaa, ulosotto myi kotini pilkkahinnalla.
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, joten töihinmeno ei enää auttaisi, jos joku minut edes haluaisi palkata. Velkojen vanhentuessa olisin noin 80-vuotias. En edes katso, mistä kirjeet tulevat, koska kirjeissä on poikkeuksetta vain huonoja uutisia. En halua tietää, paljonko velkaa on, kenelle sitä on ja mitä on tapahtunut kodilleni, jota remontoin hiljalleen toistakymmentä vuotta ja rakastin yli kaiken.
Kunta on patistamassa minua pois tästä inhottavasta asuinpaikasta, mutta luottotiedottomalle on tarjolla vain vielä huonompia paikkoja. Minun tapauksessani loppuiäkseni. Jos saan liikuntakykyni takaisin ja pääsen Alkoon, vaihdan täysraittiin elämäntapani pään turruttamiseen alkoholilla. Jos olisi rahaa ja kontakteja, hankkisin lääkkeet, joilla lopetan tämän kitumisen. Yksin ei niitäkään löydä.
Elämä voi muuttua täysin ja täysin odottamatta. Minä kuvittelin tekeväni töitä eläkkeelle saakka ja eleleväni sitten itselleni täydellisessä kodissani kotihiiren elämää. Toisin kävi. Ajolähtö on jossain muodossa koko ajan uhkaamassa, eikä kotia enää ole missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on mennyt (masennus, konkurssi jne jne) ja autossa vain liikennevakuutus. Nyt auto hajosi ja mistä saan ehjän? Ei rahaa, eikä kukaan myy luotolla. Tarvin jotta pääsen eri työpaikkoihin. Stressaa.
Pankki vie lainoihin noin 700e/kk, ja ulosotto kun vei multa (ei vie enää) niin sain 1300e/kk. Mies sai Kelasta 650€/kk.
Mitään tukia/apuja ei saatu mistään, eikä pankkikaan tullut vastaan. Kotivakuutuskin puuttuu, mutta kuulemma ei haittaa pankkia vaikka asuntolainaa jäljellä 70 000e.
Leipäjonossa on ollut pakko käydä, se on hirveän noloa.
3v ja saan luottotiedot takaisin.Pystyykö kulkemaan julkisilla, sähköskootterilla, pyörällä, sähköpyörällä?
Mulla pelkät työtavarat painaa yli 14kg ja en saa kannettua niitä kerralla. Lisäksi kohteita on 4 eri puolella kuntaa noin 7-25km etäisyyksillä plus siirtymiset täytyy hoitaa nopeasti.
Lähimmälle bussipysäkillekin yli 3km.Voitko hankkia mopoauton? Tai saada työnantajan auton käyttöön?
Tietty mopoautokin kävisi jos paksi vetää. Enkä tiedä saako niitä kympillä. (Vitsi).
Nykyinen auto maksoi tonnin ja sekin on nyt liikaa.
Työntajilla ei ole autoja antaa kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Nordstar kirjoitti:
Luottotiedoton olin 2005-2018. Puhelinliittymää ei saanut eikä vakuutuksia helposti. Asunnon saannissa oli alussa ongelmia ja olin hetken asunnoton ja raskaana. Onneksi ennen lapsen syntymää sain asunnon. Mitään osamaksuja ei saanut enkä esim opintolainaa. Verkkopankki tunnukset on ollut aina. Sähkösopimuksen teossa oli joskus ongelmia.
Töihin mennessäni maksoin ulosottoa joka vei ison summan palkasta. Perintä laskuja maksoin vielä ulosoton jälkeen vuoteen 2020 saakka. Heti kun luottotiedot sain takaisin ostin omakotitalon ja hankin luottokortin. Luottotietojen takaisin saaminen oli tosi iso juttu.
Olen tällä hetkellä hyvässä työssä oleva perheenäiti eikö kukaan voisi arvata että olen ollut asunnoton ja luottotiedoton. En enää koskaan jätä laskuja maksamatta. Luottotiedottomana pärjää mutta vaikuttaa itsetuntoon paljon.
Ensin maksoit ison summan palkasta ulosottoon ja sen jälkeen vielä perintälaskuja, mutta silti pystyit ostamaan ok-talon heti, kun luottotiedot palasivat? Mistä rahoista säästit omavastuuosuuden?
Minulla ja miehelläni oli jonkin verran säästöjä. Myimme myös miehen moottoripyörän ja jotain muuta omaisuutta. Sukulainen lainasi puuttuvan pari tonnia. Valtion takaus ja ensiasunnon ostajana viiden prosentin käsiraha riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työt loppuivat, yrittäjyydestä tuensaajaksi oli pitkä ja vaikea tie, jatkuva vääntäminen vei voimat, tuettomana jouduin asunnottomaksi ja lopulta sosiaaliviranomaisten käsiin. Yritykselläni ei ollut velkaa, eikä minulla ollut pikavippejä tai kulutusluottoja. Sähkölaskuja ja muuta tavallista meni perintään, perintätoimistot eivät tehneet tulottomalle maksusuunnitelmaa, ulosotto myi kotini pilkkahinnalla.
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, joten töihinmeno ei enää auttaisi, jos joku minut edes haluaisi palkata. Velkojen vanhentuessa olisin noin 80-vuotias. En edes katso, mistä kirjeet tulevat, koska kirjeissä on poikkeuksetta vain huonoja uutisia. En halua tietää, paljonko velkaa on, kenelle sitä on ja mitä on tapahtunut kodilleni, jota remontoin hiljalleen toistakymmentä vuotta ja rakastin yli kaiken.
Kunta on patistamassa minua pois tästä inhottavasta asuinpaikasta, mutta luottotiedottomalle on tarjolla vain vielä huonompia paikkoja. Minun tapauksessani loppuiäkseni. Jos saan liikuntakykyni takaisin ja pääsen Alkoon, vaihdan täysraittiin elämäntapani pään turruttamiseen alkoholilla. Jos olisi rahaa ja kontakteja, hankkisin lääkkeet, joilla lopetan tämän kitumisen. Yksin ei niitäkään löydä.
Elämä voi muuttua täysin ja täysin odottamatta. Minä kuvittelin tekeväni töitä eläkkeelle saakka ja eleleväni sitten itselleni täydellisessä kodissani kotihiiren elämää. Toisin kävi. Ajolähtö on jossain muodossa koko ajan uhkaamassa, eikä kotia enää ole missään.
Älä ainakaan käänny päihteiden puoleen! Siinä menisit täysin alamäkeen ja pohjalta kapuaminen vielä vaikeampaa. Voitko pyytää terapiaan pääsyä hoitamaan masennustasi? Ja masennuslääkityksen tai muiden hoitojen saanti?
Onneksi pääset kuitenkin eläkkeelle suhteellisen pian.
Vierailija kirjoitti:
Työt loppuivat, yrittäjyydestä tuensaajaksi oli pitkä ja vaikea tie, jatkuva vääntäminen vei voimat, tuettomana jouduin asunnottomaksi ja lopulta sosiaaliviranomaisten käsiin. Yritykselläni ei ollut velkaa, eikä minulla ollut pikavippejä tai kulutusluottoja. Sähkölaskuja ja muuta tavallista meni perintään, perintätoimistot eivät tehneet tulottomalle maksusuunnitelmaa, ulosotto myi kotini pilkkahinnalla.
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, joten töihinmeno ei enää auttaisi, jos joku minut edes haluaisi palkata. Velkojen vanhentuessa olisin noin 80-vuotias. En edes katso, mistä kirjeet tulevat, koska kirjeissä on poikkeuksetta vain huonoja uutisia. En halua tietää, paljonko velkaa on, kenelle sitä on ja mitä on tapahtunut kodilleni, jota remontoin hiljalleen toistakymmentä vuotta ja rakastin yli kaiken.
Kunta on patistamassa minua pois tästä inhottavasta asuinpaikasta, mutta luottotiedottomalle on tarjolla vain vielä huonompia paikkoja. Minun tapauksessani loppuiäkseni. Jos saan liikuntakykyni takaisin ja pääsen Alkoon, vaihdan täysraittiin elämäntapani pään turruttamiseen alkoholilla. Jos olisi rahaa ja kontakteja, hankkisin lääkkeet, joilla lopetan tämän kitumisen. Yksin ei niitäkään löydä.
Elämä voi muuttua täysin ja täysin odottamatta. Minä kuvittelin tekeväni töitä eläkkeelle saakka ja eleleväni sitten itselleni täydellisessä kodissani kotihiiren elämää. Toisin kävi. Ajolähtö on jossain muodossa koko ajan uhkaamassa, eikä kotia enää ole missään.
Muuttuisipa elämäsi vielä parempaan suuntaan. Rukoilen puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työt loppuivat, yrittäjyydestä tuensaajaksi oli pitkä ja vaikea tie, jatkuva vääntäminen vei voimat, tuettomana jouduin asunnottomaksi ja lopulta sosiaaliviranomaisten käsiin. Yritykselläni ei ollut velkaa, eikä minulla ollut pikavippejä tai kulutusluottoja. Sähkölaskuja ja muuta tavallista meni perintään, perintätoimistot eivät tehneet tulottomalle maksusuunnitelmaa, ulosotto myi kotini pilkkahinnalla.
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, joten töihinmeno ei enää auttaisi, jos joku minut edes haluaisi palkata. Velkojen vanhentuessa olisin noin 80-vuotias. En edes katso, mistä kirjeet tulevat, koska kirjeissä on poikkeuksetta vain huonoja uutisia. En halua tietää, paljonko velkaa on, kenelle sitä on ja mitä on tapahtunut kodilleni, jota remontoin hiljalleen toistakymmentä vuotta ja rakastin yli kaiken.
Kunta on patistamassa minua pois tästä inhottavasta asuinpaikasta, mutta luottotiedottomalle on tarjolla vain vielä huonompia paikkoja. Minun tapauksessani loppuiäkseni. Jos saan liikuntakykyni takaisin ja pääsen Alkoon, vaihdan täysraittiin elämäntapani pään turruttamiseen alkoholilla. Jos olisi rahaa ja kontakteja, hankkisin lääkkeet, joilla lopetan tämän kitumisen. Yksin ei niitäkään löydä.
Elämä voi muuttua täysin ja täysin odottamatta. Minä kuvittelin tekeväni töitä eläkkeelle saakka ja eleleväni sitten itselleni täydellisessä kodissani kotihiiren elämää. Toisin kävi. Ajolähtö on jossain muodossa koko ajan uhkaamassa, eikä kotia enää ole missään.
Älä ainakaan käänny päihteiden puoleen! Siinä menisit täysin alamäkeen ja pohjalta kapuaminen vielä vaikeampaa. Voitko pyytää terapiaan pääsyä hoitamaan masennustasi? Ja masennuslääkityksen tai muiden hoitojen saanti?
Onneksi pääset kuitenkin eläkkeelle suhteellisen pian.
En minä ole masentunut. Rahalla koko tilanne ratkeaisi, mutta rahaa ei ole eikä tule. Kun ryhdyn ryyppäämään, tarkoitukseni on ryypätä itseni mahdollisimman nopeasti kuoliaaksi. Minusta ei ole hyppäämään rekan eteen. Tällainen eläminen ei ole elämisen arvoista - jopa sosiaaliviranomaiset tietävät sen, vaikka eivät sitä sanokaan ääneen. Mikään terapeuten kanssa jauhaminen ei tuo minulle entistä elämääni takaisin. Hittoako minä eläkkeellä teen, kun rahaa tulee olemaan vieläkin vähemmän kuin nyt?
Luottotietonne menettäneet, ei - tietonsa menettäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työt loppuivat, yrittäjyydestä tuensaajaksi oli pitkä ja vaikea tie, jatkuva vääntäminen vei voimat, tuettomana jouduin asunnottomaksi ja lopulta sosiaaliviranomaisten käsiin. Yritykselläni ei ollut velkaa, eikä minulla ollut pikavippejä tai kulutusluottoja. Sähkölaskuja ja muuta tavallista meni perintään, perintätoimistot eivät tehneet tulottomalle maksusuunnitelmaa, ulosotto myi kotini pilkkahinnalla.
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, joten töihinmeno ei enää auttaisi, jos joku minut edes haluaisi palkata. Velkojen vanhentuessa olisin noin 80-vuotias. En edes katso, mistä kirjeet tulevat, koska kirjeissä on poikkeuksetta vain huonoja uutisia. En halua tietää, paljonko velkaa on, kenelle sitä on ja mitä on tapahtunut kodilleni, jota remontoin hiljalleen toistakymmentä vuotta ja rakastin yli kaiken.
Kunta on patistamassa minua pois tästä inhottavasta asuinpaikasta, mutta luottotiedottomalle on tarjolla vain vielä huonompia paikkoja. Minun tapauksessani loppuiäkseni. Jos saan liikuntakykyni takaisin ja pääsen Alkoon, vaihdan täysraittiin elämäntapani pään turruttamiseen alkoholilla. Jos olisi rahaa ja kontakteja, hankkisin lääkkeet, joilla lopetan tämän kitumisen. Yksin ei niitäkään löydä.
Elämä voi muuttua täysin ja täysin odottamatta. Minä kuvittelin tekeväni töitä eläkkeelle saakka ja eleleväni sitten itselleni täydellisessä kodissani kotihiiren elämää. Toisin kävi. Ajolähtö on jossain muodossa koko ajan uhkaamassa, eikä kotia enää ole missään.
Älä ainakaan käänny päihteiden puoleen! Siinä menisit täysin alamäkeen ja pohjalta kapuaminen vielä vaikeampaa. Voitko pyytää terapiaan pääsyä hoitamaan masennustasi? Ja masennuslääkityksen tai muiden hoitojen saanti?
Onneksi pääset kuitenkin eläkkeelle suhteellisen pian.
En minä ole masentunut. Rahalla koko tilanne ratkeaisi, mutta rahaa ei ole eikä tule. Kun ryhdyn ryyppäämään, tarkoitukseni on ryypätä itseni mahdollisimman nopeasti kuoliaaksi. Minusta ei ole hyppäämään rekan eteen. Tällainen eläminen ei ole elämisen arvoista - jopa sosiaaliviranomaiset tietävät sen, vaikka eivät sitä sanokaan ääneen. Mikään terapeuten kanssa jauhaminen ei tuo minulle entistä elämääni takaisin. Hittoako minä eläkkeellä teen, kun rahaa tulee olemaan vieläkin vähemmän kuin nyt?
Itsemurhan ihannointi, itsetuhoisuus, pelkän synkän tulevaisuuden näkeminen ovat kaikki masennuksen merkkejä. Miksi tulot laskisivat eläkkeellä? Voisit varmaan silti saada tt-tukea, asumisukea tms. täydentävää tukea eläkkeen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työt loppuivat, yrittäjyydestä tuensaajaksi oli pitkä ja vaikea tie, jatkuva vääntäminen vei voimat, tuettomana jouduin asunnottomaksi ja lopulta sosiaaliviranomaisten käsiin. Yritykselläni ei ollut velkaa, eikä minulla ollut pikavippejä tai kulutusluottoja. Sähkölaskuja ja muuta tavallista meni perintään, perintätoimistot eivät tehneet tulottomalle maksusuunnitelmaa, ulosotto myi kotini pilkkahinnalla.
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, joten töihinmeno ei enää auttaisi, jos joku minut edes haluaisi palkata. Velkojen vanhentuessa olisin noin 80-vuotias. En edes katso, mistä kirjeet tulevat, koska kirjeissä on poikkeuksetta vain huonoja uutisia. En halua tietää, paljonko velkaa on, kenelle sitä on ja mitä on tapahtunut kodilleni, jota remontoin hiljalleen toistakymmentä vuotta ja rakastin yli kaiken.
Kunta on patistamassa minua pois tästä inhottavasta asuinpaikasta, mutta luottotiedottomalle on tarjolla vain vielä huonompia paikkoja. Minun tapauksessani loppuiäkseni. Jos saan liikuntakykyni takaisin ja pääsen Alkoon, vaihdan täysraittiin elämäntapani pään turruttamiseen alkoholilla. Jos olisi rahaa ja kontakteja, hankkisin lääkkeet, joilla lopetan tämän kitumisen. Yksin ei niitäkään löydä.
Elämä voi muuttua täysin ja täysin odottamatta. Minä kuvittelin tekeväni töitä eläkkeelle saakka ja eleleväni sitten itselleni täydellisessä kodissani kotihiiren elämää. Toisin kävi. Ajolähtö on jossain muodossa koko ajan uhkaamassa, eikä kotia enää ole missään.
Älä ainakaan käänny päihteiden puoleen! Siinä menisit täysin alamäkeen ja pohjalta kapuaminen vielä vaikeampaa. Voitko pyytää terapiaan pääsyä hoitamaan masennustasi? Ja masennuslääkityksen tai muiden hoitojen saanti?
Onneksi pääset kuitenkin eläkkeelle suhteellisen pian.
En minä ole masentunut. Rahalla koko tilanne ratkeaisi, mutta rahaa ei ole eikä tule. Kun ryhdyn ryyppäämään, tarkoitukseni on ryypätä itseni mahdollisimman nopeasti kuoliaaksi. Minusta ei ole hyppäämään rekan eteen. Tällainen eläminen ei ole elämisen arvoista - jopa sosiaaliviranomaiset tietävät sen, vaikka eivät sitä sanokaan ääneen. Mikään terapeuten kanssa jauhaminen ei tuo minulle entistä elämääni takaisin. Hittoako minä eläkkeellä teen, kun rahaa tulee olemaan vieläkin vähemmän kuin nyt?
Itsemurhan ihannointi, itsetuhoisuus, pelkän synkän tulevaisuuden näkeminen ovat kaikki masennuksen merkkejä. Miksi tulot laskisivat eläkkeellä? Voisit varmaan silti saada tt-tukea, asumisukea tms. täydentävää tukea eläkkeen päälle.
Niin, masentuneen ihmisen kirjoitukselta tuo tuntuu. Minäkin menetin kaiken muun mutta onneksi liikuntakyky säilyi. Pienillä rahoilla koko loppuelämäni sujuu mutta mitäs sitten? Jos en pääsisi urheilemaan varmaan toi voisi olla liki oma kirjoitukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työt loppuivat, yrittäjyydestä tuensaajaksi oli pitkä ja vaikea tie, jatkuva vääntäminen vei voimat, tuettomana jouduin asunnottomaksi ja lopulta sosiaaliviranomaisten käsiin. Yritykselläni ei ollut velkaa, eikä minulla ollut pikavippejä tai kulutusluottoja. Sähkölaskuja ja muuta tavallista meni perintään, perintätoimistot eivät tehneet tulottomalle maksusuunnitelmaa, ulosotto myi kotini pilkkahinnalla.
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, joten töihinmeno ei enää auttaisi, jos joku minut edes haluaisi palkata. Velkojen vanhentuessa olisin noin 80-vuotias. En edes katso, mistä kirjeet tulevat, koska kirjeissä on poikkeuksetta vain huonoja uutisia. En halua tietää, paljonko velkaa on, kenelle sitä on ja mitä on tapahtunut kodilleni, jota remontoin hiljalleen toistakymmentä vuotta ja rakastin yli kaiken.
Kunta on patistamassa minua pois tästä inhottavasta asuinpaikasta, mutta luottotiedottomalle on tarjolla vain vielä huonompia paikkoja. Minun tapauksessani loppuiäkseni. Jos saan liikuntakykyni takaisin ja pääsen Alkoon, vaihdan täysraittiin elämäntapani pään turruttamiseen alkoholilla. Jos olisi rahaa ja kontakteja, hankkisin lääkkeet, joilla lopetan tämän kitumisen. Yksin ei niitäkään löydä.
Elämä voi muuttua täysin ja täysin odottamatta. Minä kuvittelin tekeväni töitä eläkkeelle saakka ja eleleväni sitten itselleni täydellisessä kodissani kotihiiren elämää. Toisin kävi. Ajolähtö on jossain muodossa koko ajan uhkaamassa, eikä kotia enää ole missään.
Älä ainakaan käänny päihteiden puoleen! Siinä menisit täysin alamäkeen ja pohjalta kapuaminen vielä vaikeampaa. Voitko pyytää terapiaan pääsyä hoitamaan masennustasi? Ja masennuslääkityksen tai muiden hoitojen saanti?
Onneksi pääset kuitenkin eläkkeelle suhteellisen pian.
En minä ole masentunut. Rahalla koko tilanne ratkeaisi, mutta rahaa ei ole eikä tule. Kun ryhdyn ryyppäämään, tarkoitukseni on ryypätä itseni mahdollisimman nopeasti kuoliaaksi. Minusta ei ole hyppäämään rekan eteen. Tällainen eläminen ei ole elämisen arvoista - jopa sosiaaliviranomaiset tietävät sen, vaikka eivät sitä sanokaan ääneen. Mikään terapeuten kanssa jauhaminen ei tuo minulle entistä elämääni takaisin. Hittoako minä eläkkeellä teen, kun rahaa tulee olemaan vieläkin vähemmän kuin nyt?
Itsemurhan ihannointi, itsetuhoisuus, pelkän synkän tulevaisuuden näkeminen ovat kaikki masennuksen merkkejä. Miksi tulot laskisivat eläkkeellä? Voisit varmaan silti saada tt-tukea, asumisukea tms. täydentävää tukea eläkkeen päälle.
Siinäpä standardivastaus. Millä perusteella sinä väität minulle vastaan? Mikä saa sinut luulemaan, että en tietäisi, mitä tulevaisuudessa on luvassa? Ja kenen mittapuilla sitä tulevaa arvioidaan?
Alue: Aihe vapaa
Mulla meni vuosi että ulosotto edes vastasi mun kyselyihin. =/
Nehän saa provikkaa, niin nihkeetä