Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Sisarusta mäkin eniten toivoin, mutta samalla sain tietää jo pienenä, ettei ainakaan biologista sisarusta voi tulla. 5-6-vuotiaana ihailin sellaisia klassisia merimiesmekkoja ja sellaisen olisin halunnut, mutta en saanut. Ehkä niitä oli huonosti saatavilla tai äiti piti mekkoa liian kalliina ja vähälle käytölle jäävänä.

Pikkusisarusta. Minun isoveljeni ovat paljon vanhempia kuin minä ja he muuttivat pois lapsuudenkodista kun olin melko pieni joten minä tunsin olevani kuin ainoa lapsi perheessä ja olisin halunnut että meillä olisi ollut joku toinenkin suunilleen saman ikäinen lapsi kuin minä.

Rullaluistimet.

Äidin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että minua ei olisi syyllistetty koko lapsuusaikaani pikkuveljeni kuolemasta. Minut laitettiin vahdiksi 2-vuotiaalle veljelleni, itse olin 5v. Veli hukkui pihallamme olleeseen mutapohjaiseen lampeen. Äitini ei tämän jälkeen katsonut minua ikinä silmiin, ei edes kuolinvuoteellaan.

Tämä on kyllä kauhea kokemus ja toivon, että voit antaa itsellesi anteeksi. Ei ollut sinun syysi tuo. Vanhempien tehtävä on vahtia lapsia ja olit niin pieni vielä. Muistan, että olet kertonut tästä johonkin muuhunkin ketjuun aiemmin ja se on jäänyt mieleeni. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Mökki, tai edes mökkiloma oman perheen kesken. Isä oli aina töissä tai vähintään takapäivystyksessä (lääkäri)

Sen kalliin nukkekodin missä on lamput ja kaikki muu krääsä. Merkkiä en muista. Kaverilla oli sellainen ja olin vihreä kateudesta. Itse jouduin leikkimään muovisella halppisversiolla.

Halusin movon. Movoa ei ikinä tullut.

Oma huone

Omakotitaloasuminen

Viikkoraha

Automatto

Adidaksen All stars

Dakinen reppu

Vähän on ääripäät listassa, mutta nämä on jostain syystä jääneet pysyvästi mieleen.

Tunnetta siitä, että vanhemmat välittää.

Siskon tai veljen. Edelleen iso, aina vain kasvava suru sisaruksen puutteesta

Olisin halunnut lohdutusta, rohkaisua jatkuvien vaatimusten lisäksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mitä koskaan toivoinkin, sain siitä halpakopion, en koskaan sitä oikeeta. Sama kuin ei olis saanut lainkaan.

Eihän lapsi pysty edes tunnistamaan mikä on merkkituote, ja mikä sama tuote mutta ilman kuuluisaa merkkiä? Vai puhutaanko tässä nyt teinistä joka haluaa Gucci laukun?

Barbiella oli halpissinnepäinkopio, jota myytiin eri nimellä. Kyllä ne erotti toisistaan ihan jokainen.

Tyttönä toivoin mopoa, haaveilin siitä monta vuotta. Toiveena Monkey, iskä osti vanhan pappatunturin😅 nooh opin ajamaan ja aikuisena olen sitten itse hankkinut mieleiset kulkuvälineet

Vierailija kirjoitti:

Nukkekodin, jota itse kyllä kutsuin nukketaloksi.

Piti ihan katsoa tämän kommentin lähetyspäivämäärä, onko kaivettu jokin vanha ketju esiin, mutta tämä ketju on niin uusi, että en tuo ollut minä... Siis ihan sama juttu minulla, nukketaloa en koskaan saanut. Näin viitisenkymmentä vuotta myöhemminkin asia vetää mielen haikeaksi.

Kodin Töölöstä

Olisin niin halunnut raittiin isän ja hellän äidin ja kivat sisarukset.

Sain päin vastoin.

.

Mikään tavarahan tällaista ei olisi korvannut, yleensä sain muuten jotain heppoista krääsää lahjaksi. Silloin kun en saanut jotain vanhemmilta sisaruksiltani kierrätettävää kudetta tai tavaroita.

.

Olin esim 16 kun ostin vihdoin oman polkupyörän omista kesäansioista. Äidin ainut kommentti: "Älä nyt tuhlaa!"

Olen toivonut joka iässä jotain, en ole saanut. Onneksi se toivomusten lista muuttuilee jatkuvasti.

Turvallista ja läheistä lapsuudenperhettä.

Tummansinisestä sametista tehdyn luistelupuvun jossa oli valkoiset "turkisreunat" ja valkoiset luistimet. Muistaakseni oli myös viininpunaisia pukuja mutta ne eivät sytyttäneet. Näin 50-luvulla.