Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Minipossun. Ja asuttiin kaupungissa rivitalossa, jossa omaa pihaa oli ehkä 50 neliötä.

Raskanperunoita. Nykyään niitä jo saa, mutta ei saa syödä epäterveellisyyden vuoksi.

Se ku varastit meiltä roope säästöpankin sä joko palautat sen ja muunkin tai palat tulijärvessä.  Totuus. 

Viulun . 

Uimahallin uinti tekniikka koulun ja ryhmä uinnin . Uintiseura. Kukaan edes kuunnellut . Tyhmiä lapsia. 

Leikkimökki.

Ihailua, hyväksyntää, rakkautta, turvaa

Skeletorin vuorilinnakkeen olisin halunnut. Mutta sain kyllä niin paljon He-Man -ukkeleita muuten, että ei voi hirveän katkera olla.

mopoa toivoin.sain sen vasta 10v.oma moottorisaha.mikroauto.karkkia.suomi konepistooli.synttärikakkua.vaatteita.

oli aika köyhä lapsuus.

Punainen potkulauta oli haaveena kuusivuotiaana. Sitä en koskaan saanut.

Että faija olisi tullut selvänä kotiin, välillä näin kyllä kävikin.

Pikkujättiläinen-kirjaa. Ei vain tullut lupauksista huolimatta. Nyt on omia kirjoja, ainakin tuhat ja lisää ostan. Miten mukavaa!

Pippelin. Samanlaisen kuin serkullani.

Olisin halunnut soittaa pianoa. Olisi tarvittu piano ja soittotunnit. 

Junaradan tai autoradan

Kissaa. Sain siis sukulaisilta kissanpennun, mutta en saanut tuoda sitä kotiin.

Vuosikausia toivoin pissaavaa ja puhuvaa nukkea, en saanut periaatteesta. Äitini mielestä sellaiset olivat älyttömiä, leikkimisen piti olla mielikuvitusta tukevaa. Täytyy myöntää että olen itse äitinä ollut myöhemmin samoilla linjoilla... Mutta eivät omat lapset ole samaa pyytäneetkään.

Muuten en muista toivoneeni mitään tiettyä lelua, joka olisi ollut pakko saada. Barbeilla en leikkinyt. Sen sijaan myöhemmin tuli paljonkin toiveita, joita en ääneen koskaan edes toivonut, koska tiesin, ettei niihin olisi varaa. Esim. hiusten värjäys tai pikkuletit kampaajalla, muotivaatteet tai -reput, kielimatka, ravintolassa syönti, monet harrastusleirit...

Leikkimökin sain kun itse rakensin

Kasvoin keskiluokkaisessa perheessä, eikä meillä ollut lapsuuteni aikana taloudellisia ongelmia. Äitini asenne kuitenkin vaikutti siihen, etten saanut monia kaihoten kaipaamiani juttuja. En ole koskaan ollut kovasti tavaran perään, enkä ollut lapsenakaan sellainen, että olisin jatkuvasti kinunnut jotain. Oli kuitenkin joitain asioita, joita toivoin kovasti ja pitkään, monena syntymäpäivänä ja jouluna. Näihin kuului Barbien auto, Brion junarata, useita klassikkokirjoja (mm. Peppi ja Ronja ryövärintytär) sekä eräs tietty valkoiseen pitsipukuun puettu Barbie. 

Kun minulta kysyttiin joululahjatoiveita, pyysin em. asioita useana vuonna. En kuitenkaan saanut niitä. Äitini sanoi myöhemmin aina, että "kyllä minä sitä Barbien autoa/kirjaa/nukkea tms. kaupassa katselin, mutta en sitten kuitenkaan raaskinut ostaa". Sain kuitenkin tilalle useampia muita lahjoja. Ihmettelin aina, että miksi hän ei olisi voinut jättää niitä muita lahjoja ostamatta ja ostaa sen, jota olin monta kertaa pyytänyt. 

Barbie talon halusin sellasen ison. No sain barbie auton ja hevosen.