Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Hiekkalaatikolle sellista istuttavaa metallista kaivuria.Nyyh.

Olisi halunnut syödä joka päivä niin kuin muissakin perheissä. 

Minisuksia, mut äiti ei suostunu niitä hankkimaan.

Ihan omat ja uudet vaatteet, en aina veljen pieniksi jääneitä.

kavereita

Oman sängyn, hammasharjan ja lakritsipiipun.

Terveet jalat. Haluan yhä ne.

Lundby-nukkekodin olisin halunnut, mutta en edes kehdannut pyytää. Tiesin, että meillä ei ole varaa sitä hankkia enkä halunnut pahoittaa vanhempieni mieltä toivomalla jotain, jota he eivät voi antaa. 

(Ai miten niin olen pienestä pitäen yrittänyt säädellä muiden ihmisten tunteita ja kannatella...)

Olla rauhassa.

Oman huoneen.

Välikausitakki. Syksyllä oli villatakki tai sadetakki ja talvella toppatakki. 

Häiritsee muuten kun en muista millään minkälainen talvitakki minulla oli koulun alkaessa. Ei ole yhtään valokuvaa siltä ajalta. Kolmannella luokalla sain siskolta lahjaksi viitan, jotka olivat muotia siihen aikaan. Mutta se syksy/kevättakki jäi saamatta. 

Ystäviä, välittävät vanhemmat, terveellistä ruokaa, ja ratsastusharrastuksen. 

Barbie-talon, ja että vanhemmat olisivat olleet minulle kilttejä ja myös toisilleen. Siitä Barbie-talosta sain vaan kuvan, ja sekin oli vaan mustavalkoinen kopio. Muistan sen vielä, vaikka olen yli 40 v. :D 

Parfyymipalatsin My Little Ponyille. Kaverillani oli sellainen ja se oli ihmeellisen ihana! Yllä oli liila parfyymipumppu, mistä suhahteli ihanaa tuoksua kun sitä puristi. Edelleen kirppiksiä kierrellessä vastaavan oloiset pömpelit saa mut valpastumaan :D

60-luvulla potkulauta ja Wiewmaster -katselulaite...

Baby born. :-(

Hevosen! Sain sen sitten aikuisena.

Isän, sisaruksia, oikean perheen ja oman huoneen. 

nintendo-lehdessä oli useita pelejä joita olisin halunnut pelata

no, muutaman vuoden päästä ne sai kaikki emulaattoreille ilmaseks ladattua, aika surkeita olivat kaikki

Kinusin aina nukkekotia, mutta en saanut. Hankin sitten aikuisiällä sellaisen, mutta harrastus ei sitten kantanutkaan pitkälle ja myin sen pois jossain vaiheessa.

Omaa ponia myös pyysin, mutta eihän meillä tietenkään ollut sellaiseen rahaa. No, aikani sitten ramppasin ratsastustunneilla aikuisenakin, mutta sekin sitten jäi pikku hiljaa.