Miehen 6v lapsi löi meidä yhteistä vauvaa - onko pakko
ottaa tuo lapsi enää jatkos meille? On ollu pidennettyjä viikonloppuja etc kun äitinsä voi "huonosti" mutta minäkään en nyt enää sitä meille halua.
Kommentit (141)
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:34"]
Jos kyseessä olisi sinun 6-vuotiaasi, kysyisitkö silloin, onko sinun pakko pitää tämä hankala esikoinen, kun löi vauvaa. Tai kysyisikö vauvan isä, eikö 6-vuotiasta voisi antaa sijoitukseen, kun on noin hankala.
Vai pitäisikö sittenkin kasvattaa sitä 6-vuotiasta, jos ei vielä ole opetettu, ettei vauvoja lyödä vaikka olisi millainen kiukku ja uhma menossa. Eikä ole ihme, että lapsella on paha olla, eihän tuon ikäinen osaa vielä käsitellä äitinsä tilannetta muulla tavoin, koska tekään ette anna hänelle siihen mitään apua. Sen voi lukea aika selvästi rivien välistä, ettei paljon kiinnosta miten lapsi voi. On vain hankalaa teille, että lapsi oli vaivana tavallista pidemmän ajan.
[/quote]
No enpä tiedä miten toimisin tai ajattelisin jos olisi oma - luojan kiitos ei ole. On sitä kuulkaa yritetty kasvattaa - lyö ja nippailee vauvaa heti kun silmä välttää, viimeks kun sain kiinni rysän päältä ja tartuin häntä käsistä sanoen kovasti että noin ei tehdä vauvaan, sattuu, PURI mua käsistä ja sanoi että hyvä vaan kun sattuu!!. Paljon ei huvita kasvattaa tällasta riiviötä, miksei oma äitinsä ota vastuuta?? Makaa päivät kotona itsekseen sossun tuilla, mikä vastuu mulla on sen kakarasta?? isä maksaa elatukset, eiköhän se riitä. Isä vois hoitaa jos vois vaan ei voi, kun on töissä.
Ei oo mun lapsi enkä halua että onkaan. Valvokaa ite 8kk putkeen sairaan vauvan kans ja sitten vielä koitatte kasvattaa hankalaa 6vuotiasta siinä samalla, joka ei ees oo oma. Niin. EI ole helppoa!!!!
Kyllä taas tuli niin paha mieli lapsen puolesta. Kädettömät typerät aikuiset (ap mukaanlukien) ei kykene lasta kasvattamaan ja lisää vaan on pakko lapsia tehdä. Ja miksi se on niin käsittämättömän vaikeaa ENNEN lasten hankintaa keskustella miehen kanssa ja sopia yhteisistä kasvatuslinjoista. Tässä tapauksessa kun lapsi jo oli olemassa, niin ei missään tapauksessa olisi saanut uutta tehdä, ennenkuin ap ja mies ovat saaneet sovittua miten lasta yhdessä kasvatetaan ja miten ongelmatilanteissa toimitaan.
Olen itsekin uusperheessä ja homma ei toimisi mitenkään ellen pystyisi komentamaan ja pistämään miehen lapsia ruotuun oli tilanne siten mikä tahansa. Nyt miehen lapset jo teini-ikäisiä ja eivät ole kertaakaan kyseenalaistaneet minun määräysvaltaani vaikka välillä on jotain vääntöä ja tappelua ollutkin. Mutta ovat kyllä saaneet myös paljon rakkautta ja edelleen halaillaan ja annetaan hyvänyönsuukot jne.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:27"]NO joojoo, ois pitäny arvata että täälä(kin) saa ongelmakersa kaiken sympatian. Mä oon vauvan kans valvonu käytännössä 8kk putkeen, sillä on refluksi. Tähän ei tosiaan enää kaivattais 6v prinsessaa hakkaamaan vauvaa. ja joo, ollaan oltu hänelle kilttejä jne, joillekin ei vaan mikään riitä. Isänsä on kietonu ihan pikkusormen ympärille, äitinsä luona saa kaiken minkä haluaa.. Minä en enää hymise vaan vieressä kun kieroutunu pikku paskiainen satuttaa mun lasta. jos ei äitinsä "jaksa" hoitaa, painukoon jonnekkin sijaisperheeseen mun puolesta, en jaksa nimittäin minäkään! ap
[/quote]
Kysy, jaksaisiko isä hoitaa lastaan. Jos ei jaksa, niin ei olisi kannattanut hankkia toista lasta uuden naisen kanssa. Ja joo ei 6-vuotias saa lyödä vauvaa, mutta puhut niin rumasti miehesi lapsesta, että oksettaa.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:40"]
Ymmärrän sinua, ap. Lapsen kohtalo ei ole sinun vikasi. Totta kai ensisijaisesti puolustat omaa lastasi. Niin tekisivät myös kaikki nämä tekopyhät mammat. Puhu miehen kanssa vakavasti, ja tee parhaasi, molempien lasten hyväksi. Ensisijainen vastuu on kuitenkin 6v vanhemmilla, sinun tehtäväsi on suojella omaa vauvaasi. Jos tilanne ei muutu, joudut tekemään ratkaisuja. Mies tekee sitten omansa.
[/quote]
Ap on itse työntänyt itsensä tähän tilanteeseen, miehellä oli jo lapsi valmiiksi, ei tässä mitään yllätystä sen asian kanssa ole tullut. Ei se niin mene, että niin kauan ollaan hyvää äitipuolta, kun lapsi on kiltti ja heti ongelmien alettua käännetään takkia ja syytellään lasta kaikesta. Aikuiset sen lapsen elämäntilanteen ovat tehneet sellaiseksi kuin se on, ap yhtenä muiden joukossa. Ap:n tehtävä olisi laittaa mies järjestykseen ja kasvattamaan lastaan, ettei mokaa toisenkin lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:34"]
Jos kyseessä olisi sinun 6-vuotiaasi, kysyisitkö silloin, onko sinun pakko pitää tämä hankala esikoinen, kun löi vauvaa. Tai kysyisikö vauvan isä, eikö 6-vuotiasta voisi antaa sijoitukseen, kun on noin hankala.
Vai pitäisikö sittenkin kasvattaa sitä 6-vuotiasta, jos ei vielä ole opetettu, ettei vauvoja lyödä vaikka olisi millainen kiukku ja uhma menossa. Eikä ole ihme, että lapsella on paha olla, eihän tuon ikäinen osaa vielä käsitellä äitinsä tilannetta muulla tavoin, koska tekään ette anna hänelle siihen mitään apua. Sen voi lukea aika selvästi rivien välistä, ettei paljon kiinnosta miten lapsi voi. On vain hankalaa teille, että lapsi oli vaivana tavallista pidemmän ajan.
[/quote]
No enpä tiedä miten toimisin tai ajattelisin jos olisi oma - luojan kiitos ei ole. On sitä kuulkaa yritetty kasvattaa - lyö ja nippailee vauvaa heti kun silmä välttää, viimeks kun sain kiinni rysän päältä ja tartuin häntä käsistä sanoen kovasti että noin ei tehdä vauvaan, sattuu, PURI mua käsistä ja sanoi että hyvä vaan kun sattuu!!. Paljon ei huvita kasvattaa tällasta riiviötä, miksei oma äitinsä ota vastuuta?? Makaa päivät kotona itsekseen sossun tuilla, mikä vastuu mulla on sen kakarasta?? isä maksaa elatukset, eiköhän se riitä. Isä vois hoitaa jos vois vaan ei voi, kun on töissä.
Ei oo mun lapsi enkä halua että onkaan. Valvokaa ite 8kk putkeen sairaan vauvan kans ja sitten vielä koitatte kasvattaa hankalaa 6vuotiasta siinä samalla, joka ei ees oo oma. Niin. EI ole helppoa!!!!
[/quote]
"Minä, minä, minä...."
Entäpä jos teille ap tulee ero ja joku ajattelee juuri sinun lapsestasi kuin sinä?
25:nen vielä jatkaa että meidänkin ensimmäinen yhteinen lapsi oli kovin allerginen ja kaikkea ja valvoin ensimmäiset 1,5-vuotta ja olin tosi uupunut. Silti oli pakko jaksaa muitakin lapsia. Itse olin miehen ja lapset valinnut ihan niinkuin ap:kin. Ei olisi silti tullut mieleenikään valittaa edes tällä palstalla miehen lapsista. Jos meillä on jotain ongelmatilanteita niin me selvitämme ne miehen kanssa tai koko perheen kanssa. On aikuisten tehtävä kasvattaa lapset. Ap on itse valinnut että ryhtyy tähän hommaan. Jos et siitä suoriudu niin kaikkien kannalta on parempi, että eroat miehestä ja keskityt vain siihen vauvaan.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:34"]
Jos kyseessä olisi sinun 6-vuotiaasi, kysyisitkö silloin, onko sinun pakko pitää tämä hankala esikoinen, kun löi vauvaa. Tai kysyisikö vauvan isä, eikö 6-vuotiasta voisi antaa sijoitukseen, kun on noin hankala.
Vai pitäisikö sittenkin kasvattaa sitä 6-vuotiasta, jos ei vielä ole opetettu, ettei vauvoja lyödä vaikka olisi millainen kiukku ja uhma menossa. Eikä ole ihme, että lapsella on paha olla, eihän tuon ikäinen osaa vielä käsitellä äitinsä tilannetta muulla tavoin, koska tekään ette anna hänelle siihen mitään apua. Sen voi lukea aika selvästi rivien välistä, ettei paljon kiinnosta miten lapsi voi. On vain hankalaa teille, että lapsi oli vaivana tavallista pidemmän ajan.
[/quote]
No enpä tiedä miten toimisin tai ajattelisin jos olisi oma - luojan kiitos ei ole. On sitä kuulkaa yritetty kasvattaa - lyö ja nippailee vauvaa heti kun silmä välttää, viimeks kun sain kiinni rysän päältä ja tartuin häntä käsistä sanoen kovasti että noin ei tehdä vauvaan, sattuu, PURI mua käsistä ja sanoi että hyvä vaan kun sattuu!!. Paljon ei huvita kasvattaa tällasta riiviötä, miksei oma äitinsä ota vastuuta?? Makaa päivät kotona itsekseen sossun tuilla, mikä vastuu mulla on sen kakarasta?? isä maksaa elatukset, eiköhän se riitä. Isä vois hoitaa jos vois vaan ei voi, kun on töissä.
Ei oo mun lapsi enkä halua että onkaan. Valvokaa ite 8kk putkeen sairaan vauvan kans ja sitten vielä koitatte kasvattaa hankalaa 6vuotiasta siinä samalla, joka ei ees oo oma. Niin. EI ole helppoa!!!!
[/quote]
Tee sitten lastensuojeluilmoitus, jos kumpikaan vanhemmista ei ota vastuuta lapsestaan etkä sinä jaksa ja pärjää lapsen kanssa. Ei koko vastuuta voi jättää sinulle.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:49"][quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:40"]
Ymmärrän sinua, ap. Lapsen kohtalo ei ole sinun vikasi. Totta kai ensisijaisesti puolustat omaa lastasi. Niin tekisivät myös kaikki nämä tekopyhät mammat. Puhu miehen kanssa vakavasti, ja tee parhaasi, molempien lasten hyväksi. Ensisijainen vastuu on kuitenkin 6v vanhemmilla, sinun tehtäväsi on suojella omaa vauvaasi. Jos tilanne ei muutu, joudut tekemään ratkaisuja. Mies tekee sitten omansa.
[/quote]
Ap on itse työntänyt itsensä tähän tilanteeseen, miehellä oli jo lapsi valmiiksi, ei tässä mitään yllätystä sen asian kanssa ole tullut. Ei se niin mene, että niin kauan ollaan hyvää äitipuolta, kun lapsi on kiltti ja heti ongelmien alettua käännetään takkia ja syytellään lasta kaikesta. Aikuiset sen lapsen elämäntilanteen ovat tehneet sellaiseksi kuin se on, ap yhtenä muiden joukossa. Ap:n tehtävä olisi laittaa mies järjestykseen ja kasvattamaan lastaan, ettei mokaa toisenkin lapsen kanssa.
[/quote]
Aivan. Mutta ap:lla on oma lapsi nyt. Isomman lapsen vanhemmat eivät osaa häntä kasvattaa. Kohtuullista olisi, että mies ei jättäisi oman lapsensa kasvatusta ap:n harteille.
No en minä saamari soikoon ois hommaan ruvennu jos oisin tienny että se kersa alkaa viettää meillä aikaa yhä enemmän ja enemmän - alkuun kun näytti siltä, ettei halunnu lastaan antaa edes mininiaikoja meille. Nyt sitten yhtäkkiä onkin niin "sairas" (laiskuus ja mukavuudenhalu sitä akkaa vaivaa, ei muu) ettei viitsi itse hoitaa vaan lykkää jatkuvasti meille. Onko oikein? ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:34"]
Jos kyseessä olisi sinun 6-vuotiaasi, kysyisitkö silloin, onko sinun pakko pitää tämä hankala esikoinen, kun löi vauvaa. Tai kysyisikö vauvan isä, eikö 6-vuotiasta voisi antaa sijoitukseen, kun on noin hankala.
Vai pitäisikö sittenkin kasvattaa sitä 6-vuotiasta, jos ei vielä ole opetettu, ettei vauvoja lyödä vaikka olisi millainen kiukku ja uhma menossa. Eikä ole ihme, että lapsella on paha olla, eihän tuon ikäinen osaa vielä käsitellä äitinsä tilannetta muulla tavoin, koska tekään ette anna hänelle siihen mitään apua. Sen voi lukea aika selvästi rivien välistä, ettei paljon kiinnosta miten lapsi voi. On vain hankalaa teille, että lapsi oli vaivana tavallista pidemmän ajan.
[/quote]
No enpä tiedä miten toimisin tai ajattelisin jos olisi oma - luojan kiitos ei ole. On sitä kuulkaa yritetty kasvattaa - lyö ja nippailee vauvaa heti kun silmä välttää, viimeks kun sain kiinni rysän päältä ja tartuin häntä käsistä sanoen kovasti että noin ei tehdä vauvaan, sattuu, PURI mua käsistä ja sanoi että hyvä vaan kun sattuu!!. Paljon ei huvita kasvattaa tällasta riiviötä, miksei oma äitinsä ota vastuuta?? Makaa päivät kotona itsekseen sossun tuilla, mikä vastuu mulla on sen kakarasta?? isä maksaa elatukset, eiköhän se riitä. Isä vois hoitaa jos vois vaan ei voi, kun on töissä.
Ei oo mun lapsi enkä halua että onkaan. Valvokaa ite 8kk putkeen sairaan vauvan kans ja sitten vielä koitatte kasvattaa hankalaa 6vuotiasta siinä samalla, joka ei ees oo oma. Niin. EI ole helppoa!!!!
[/quote]
Tee sitten lastensuojeluilmoitus, jos kumpikaan vanhemmista ei ota vastuuta lapsestaan etkä sinä jaksa ja pärjää lapsen kanssa. Ei koko vastuuta voi jättää sinulle.
[/quote]
Jees kiitos kommentista. Näin taidan tosiaan tehdä. Jos ei äiti "jaksa" = välitä, isä ei kykene (töiltään), lapsi jatkuvasti käytännössä mun vastuulla ja enpä jaksa sori vaan minäkään, kun en edes nuku, hyvä kun omani jaksan. Olen tehnyt parhaani (näistä kommenteista huolimatta mitä täällä tuulettelen, en oo ollu lapselle mikään paska vaan niin pitkämielinen kun mun pinna vaan venyy, enää ei veny) ap
Haluatko kostaa maiilmalle vai saada asiat kuntoon? Jos haluat saada asiat kuntoon, ota 6v syliin ja halaa sitä. Toista aina tarvittaessa. Jos haluat kostaa maailmalle, niin jatka valitsemallasi tiellä.
Muistapa, että vaikka tuo 6-vuotias ei olekaan sukua sinulle, hän on sukua vauvallesi, eli tämän isoveli. Antaa vähän perspektiiviä.
Perhepalaverin paikka. Isä, lapsi, sinä ja vaikka vauvakin. Paperille perheen säännöt.
-Meillä ei lyödä jne...
Ymmärrän tuohtumuksesi mutta pieni on varmaan tosi hukassa tuossa tilanteessa eikä osaa käsitellä tunteitaan oikein. Tärkeää olisi tehdä selväksi ettei kenenkään satuttaminen ole missään tilanteessa oikein, ja että hänellä on nyt kolme aikuista elämässään, jolle hän voi avoimesti puhua jos joku kiukuttaa, harmittaa tai surettaa, ilostuttaa tai riemastuttaa. Minä olen uusperheen äiti ja vaikka miehen lapset ovat jo teini-ikäisiä, eivätkä meillä enää paljon käy niin se luottamussuhde jonka heihin loin suhteen alussa, on edelleen tosi vahva ja tytön oli jopa helpompi tulla puhumaan minulle esim kuukautisten alkamisesta. Toivon todella että saatte tuon kuvion toimimaan, sen vuoksi kannattaa nähdä vaivaa. Saatat saada elämääsi yhden rakkaan öapsen lisää, vaikkei hän biologisesti sinun olekaan. :)
Ota huomioon tällaisen miehen kanssa, että on aina mahdollisuus, että lapsi muuttaa teille kokoaikaisesti. Jos esimerkiksi äidille tapahtuu jotakin, niin näy käy. Joskus myös lapsi toivoo sitä tai sosiaaliset syyt puoltavat sitä ja näin käy.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 14:34"]
Jos kyseessä olisi sinun 6-vuotiaasi, kysyisitkö silloin, onko sinun pakko pitää tämä hankala esikoinen, kun löi vauvaa. Tai kysyisikö vauvan isä, eikö 6-vuotiasta voisi antaa sijoitukseen, kun on noin hankala.
Vai pitäisikö sittenkin kasvattaa sitä 6-vuotiasta, jos ei vielä ole opetettu, ettei vauvoja lyödä vaikka olisi millainen kiukku ja uhma menossa. Eikä ole ihme, että lapsella on paha olla, eihän tuon ikäinen osaa vielä käsitellä äitinsä tilannetta muulla tavoin, koska tekään ette anna hänelle siihen mitään apua. Sen voi lukea aika selvästi rivien välistä, ettei paljon kiinnosta miten lapsi voi. On vain hankalaa teille, että lapsi oli vaivana tavallista pidemmän ajan.
[/quote]
No enpä tiedä miten toimisin tai ajattelisin jos olisi oma - luojan kiitos ei ole. On sitä kuulkaa yritetty kasvattaa - lyö ja nippailee vauvaa heti kun silmä välttää, viimeks kun sain kiinni rysän päältä ja tartuin häntä käsistä sanoen kovasti että noin ei tehdä vauvaan, sattuu, PURI mua käsistä ja sanoi että hyvä vaan kun sattuu!!. Paljon ei huvita kasvattaa tällasta riiviötä, miksei oma äitinsä ota vastuuta?? Makaa päivät kotona itsekseen sossun tuilla, mikä vastuu mulla on sen kakarasta?? isä maksaa elatukset, eiköhän se riitä. Isä vois hoitaa jos vois vaan ei voi, kun on töissä.
Ei oo mun lapsi enkä halua että onkaan. Valvokaa ite 8kk putkeen sairaan vauvan kans ja sitten vielä koitatte kasvattaa hankalaa 6vuotiasta siinä samalla, joka ei ees oo oma. Niin. EI ole helppoa!!!!
[/quote]
Sano miehellesi ettet enää ala hoitamaan tyttöä. Viekööt hoitoon työpäiväksi. Ei hän ole sinun vastuullasi. jos et pärjää tytön kanssa niin et pärjää.
Täällä on taas niin mahtavia neuvoja että Huhhuh! Tottakai hän on vasta pieni lapsi, mutta ei sitä voi ymmärtää kuinka pirullisia mukulat voi olla, jos heille ei ole laitettu kunnon rajoja. Ennen kuin moinen riiviö tulee vastaan. Vanhempien kuuluu kasvattaa omat lapsensa.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 15:03"]
Haluatko kostaa maiilmalle vai saada asiat kuntoon? Jos haluat saada asiat kuntoon, ota 6v syliin ja halaa sitä. Toista aina tarvittaessa. Jos haluat kostaa maailmalle, niin jatka valitsemallasi tiellä.
[/quote]
Hyvä sun on hurskastella. Montako oireilevaa etälasta olet itse kasvattanu? Ei sitä halaamalla paranneta. Kyllä, olen ottanu syliin, ja puremajäljet jäi. Että tältä pohjalta. ap
Kuulostaa siltä, että kiellät lasta ehkä vähän huonosti. Jos hän esim satuttaa vauvaa ja nappaat häntä tiuskien kädestä kiinni ja puhuttelet vihaisesti - et tee varsinaisesti väärin, mutta et saa myöskään tekemistä loppumaan. Lapsi haluaa huomiota, ei häntä itse satutus kiinnosta.
Kun näet, että 6v alkaa olla sillä päällä, ohjaa hänet muualle. Johonkin mistä lapsi tykkää, olkoon sitten vaikka piirretyt, jos olet väsynyt. Tai jos nipistää, sano ei saa nipistää, ja näytä miten paijataan ja hassuttele samalla. Älä anna liikaa ns. negatiivista huomiota, koska sitä lapsi haluaa sitten aina lisää ollessaan huonolla päällä tai huomionkipeä.
Kyllä meilläkin miehen lapset temppuilivat ja testailivat. Mutta mies ei katsonut sellaista läpi sormien. Lapset tiesivät myös, että ovat rakkaita isälle, vaikka tämä toisinaan komentaakin.