Lue keskustelun säännöt.
Vauva-ajan tarvikkeet: tarpeelliset ja turhakkeet MP
Maailma on pullollaan kaikenlaista lastenhoitotarviketta, joista esikoista odottavan pää on ihan pyörällä. On maidon lämmittäjää, unipesää, itkuhälytintä, älysukkaa, imetystyynyä...
Mitä oman kokemuksesi perusteella suosittelit hankkimaan arjen helpotukseksi?
Hankittuna vasta pinnasänky ja vaunut. Turvakaukalon etsintä vielä kesken, hoitopöytä harkinnassa (pienet tilat).
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitopöytiä on sellaisiakin, missä on alla laatikosto ja päällä irrotettava hoitopöytäosa. Eli kun hoitopöytää ei enää tarvita, otetaan vain se yläosa pois ja jää laatikosto, jollaiselle nyt luulisi olevan pitkäaikaisempaakin käyttöä.
Pesukone on vähän ikävä hoitopöytä vauvalle linkousvaiheessa...
Jos tarvitsee ylimääräistä lipastoa ja sellaiselle on tilaa, miksei ostaisi mieluisaa lipastoa ja laittaisi sen päälle hoitoalustaa?
Hoitopöydät harvoin ovat niitä kauneimpia huonekaluja.
Koska se lisäosa on tukeva ja korkealaitainen, siitä ei vauva pääse kierähtämään pois, toisin kuin pelkälta alustalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitopöytiä on sellaisiakin, missä on alla laatikosto ja päällä irrotettava hoitopöytäosa. Eli kun hoitopöytää ei enää tarvita, otetaan vain se yläosa pois ja jää laatikosto, jollaiselle nyt luulisi olevan pitkäaikaisempaakin käyttöä.
Pesukone on vähän ikävä hoitopöytä vauvalle linkousvaiheessa...
Jos tarvitsee ylimääräistä lipastoa ja sellaiselle on tilaa, miksei ostaisi mieluisaa lipastoa ja laittaisi sen päälle hoitoalustaa?
Hoitopöydät harvoin ovat niitä kauneimpia huonekaluja.
Koska se lisäosa on tukeva ja korkealaitainen, siitä ei vauva pääse kierähtämään pois, toisin kuin pelkälta alustalta.
Ja lisäosa on korkeammalla kuin lipaston päällinen. Omaa selkää kannattaa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutti on turhake.
Tutti on kätevä! Esikoinen ei ihan pienenä tuttia huolinut, mutta noin puolivuotiaana alkoi heräillä jatkuvasti sekä päivä- että yöunilta. Mun äiti opetti sitten hänet tutille, ja sillä ongelma ratkesi. Kuopuksella taas oli kova imun tarve ihan pienenä. Tuppasi syömään liikaa, jolloin maha tuli kipeäksi. Ongelma ratkesi tutilla. Hän myös myöhemmin yritti imeä peukkua, mikä myös torpattiin juurikin sillä tutilla.
Tutti voi olla hyvä, jos lapsella on kova imemisen tarve. Mutta siinäkin ajoitus on tärkeä. Imemisrefleksi sammuu keskimäärin 8 kk iässä, ja sen jälkeen tutti muuttuu tavaksi. Toki tapakin voi rauhoittaa, mutta itse en enää puolivuotiasta tuttiin opettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeellisia meillä ollut yhdistelmävaunut, pinnasänky (meidän sängyn sivuvaununa), sitteri (jossa vauva muun perheen saunan tai ruokailun ajan), turvakaukalo ja lämpöpussi, leikkimatto sekä hoitopöytä, joka muuntuu lipastoksi. Eipä juuri muuta ole tarvittu.
Imetystyyny on turhake, luonnollisemman imetysasennon löytää ilman sitä. Tutteja hankin, muttei vauva huolinut.
Mä oon kuullut tämän saman jutun, mutta en vain ymmärrä, miten. Jos siis istuu ja imettää, niin miten se parempi asento löytyy? Mulla ainakin oli niin huono keskivartalon tuki, että hartiat olisivat tulleet kipeäksi, jos ei olisi ollut sylissä tyynyä. Esikoisen kohdalla käytin mitä tahansa tyynyjä, kuopuksen kohdalla ostin imetystyynyn. Se oli tosi hyvä! Mulla oli sellainen pitkä, ei sellaista rinkula.
Itse löydän hyvän imetysasennon istuessa, kun nostan toisen jalkani ristiin toisen päälle, siihen tuen vauvan pään oman käsivarteni päälle. Vauvan vartalo makaa sylissä, sitä voi tarvittaessa tukea toisella kädellä. Sama asento kuin seisten imettäessä, mutta korkeutta saa omalla jalalla tuotua, jolloin kädet lepäävät. Minulle rento asento, vaikka pitkä olenkin.
Kiitos tosi paljon kaikille vastanneille! Olen ajatellut, että "hyvät vanhemmat" osaa hankkia etukäteen kaiken tarpeellisen, mutta näköjään vain se eletty arki vauvan kanssa tosiasiassa näyttää mitkä ne tarpeet ovat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeellisia meillä ollut yhdistelmävaunut, pinnasänky (meidän sängyn sivuvaununa), sitteri (jossa vauva muun perheen saunan tai ruokailun ajan), turvakaukalo ja lämpöpussi, leikkimatto sekä hoitopöytä, joka muuntuu lipastoksi. Eipä juuri muuta ole tarvittu.
Imetystyyny on turhake, luonnollisemman imetysasennon löytää ilman sitä. Tutteja hankin, muttei vauva huolinut.
Mä oon kuullut tämän saman jutun, mutta en vain ymmärrä, miten. Jos siis istuu ja imettää, niin miten se parempi asento löytyy? Mulla ainakin oli niin huono keskivartalon tuki, että hartiat olisivat tulleet kipeäksi, jos ei olisi ollut sylissä tyynyä. Esikoisen kohdalla käytin mitä tahansa tyynyjä, kuopuksen kohdalla ostin imetystyynyn. Se oli tosi hyvä! Mulla oli sellainen pitkä, ei sellaista rinkula.
Itse löydän hyvän imetysasennon istuessa, kun nostan toisen jalkani ristiin toisen päälle, siihen tuen vauvan pään oman käsivarteni päälle. Vauvan vartalo makaa sylissä, sitä voi tarvittaessa tukea toisella kädellä. Sama asento kuin seisten imettäessä, mutta korkeutta saa omalla jalalla tuotua, jolloin kädet lepäävät. Minulle rento asento, vaikka pitkä olenkin.
Mä en yksinkertaisesti saanut vauvaa tarpeeksi ylös. Imetin enimmäkseen risti-istunnassa. Ehkä isorintaisten on helpompi löytää mukavia imetysasentoja ilman tyynyä, mutta mä en kyllä saanut ilman tyynyjä tai muuta. Pitempi imetys jalka ristissä toisen päällä olisi ollut mulle hyvin epämukava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutti on turhake.
Tutti on kätevä! Esikoinen ei ihan pienenä tuttia huolinut, mutta noin puolivuotiaana alkoi heräillä jatkuvasti sekä päivä- että yöunilta. Mun äiti opetti sitten hänet tutille, ja sillä ongelma ratkesi. Kuopuksella taas oli kova imun tarve ihan pienenä. Tuppasi syömään liikaa, jolloin maha tuli kipeäksi. Ongelma ratkesi tutilla. Hän myös myöhemmin yritti imeä peukkua, mikä myös torpattiin juurikin sillä tutilla.
Tutti voi olla hyvä, jos lapsella on kova imemisen tarve. Mutta siinäkin ajoitus on tärkeä. Imemisrefleksi sammuu keskimäärin 8 kk iässä, ja sen jälkeen tutti muuttuu tavaksi. Toki tapakin voi rauhoittaa, mutta itse en enää puolivuotiasta tuttiin opettaisi.
Mitä se tarkoittaa, että imemisrefleksi sammuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien aikojen typerin keksintö mitä olen koskaan nähnyt vauvanhoitoon liittyen oli sellainen nettiin kytkettävä itkuhälytin, jonka avulla sairalloisesti puhelinriippuvainen vanhempi voi valvoa vauvaa puhelimen avulla - jotta voisi olla koko ajan puhelin kourassa. Sillä pystyi myös juttelemaan vauvalle.
Ensinnäkin koko tarkoituis on aika perverssi: miksi lapsi on jätetty sillä tavalla yksin, että sille pitää jutella etänä? Ja miksi tarvitaan älypuhelinta? Surkuhupaisinta kyseisen värkin kanssa oli että hakkerit olivat onnituneet murtamaan järjetelmän ja pääsivät itkuhälyttimiin käsiksi, osin siksi että laitteen ostaneen vanhemman ymmärrys ei ole riittänyt edes laitteen oletussalasanan vaihtoon, mutta osin myös heikosti suojattujen ohjelmistojen takia (jolle ei käyttäjä mahda mitään). Pystyivät mm. salakuuntelemaan asunnon ääniä ja tallentamaan niitä, tai soittamaan vauvalle jotain kamaluuksia laitteen läpi.
Pahimmissa malleissa on vielä kamerakin! Sen avulla hakkerit pääsevät myös näkemään asuntoon. Netissä on jopa olemassa sivu, jossa on ulkaistu linkkejä heikosti suojattuihin valvontakameroihin ja siellä on kameroita hölmöjen ihmisten kotona.
Joten jos ylipäätään menee ostamaan itkuhälyttimen (kyseinen laite on ylipäätään tarpeen vain tietyissä poikkeustapauksissa) niin älkää nyt ainakaan ostako sellaista nettiin kytkettävää / älypuhelinlinkitettyä typeryyttä.
Vauva-ajan tarvikkeissa on se hyvä juttu, että niitä voi ostaa käytettynä ja toisaalta ne voi myös myydä pois. Mä ostin ja sain tosi paljon käytettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutti on turhake.
Tutti on kätevä! Esikoinen ei ihan pienenä tuttia huolinut, mutta noin puolivuotiaana alkoi heräillä jatkuvasti sekä päivä- että yöunilta. Mun äiti opetti sitten hänet tutille, ja sillä ongelma ratkesi. Kuopuksella taas oli kova imun tarve ihan pienenä. Tuppasi syömään liikaa, jolloin maha tuli kipeäksi. Ongelma ratkesi tutilla. Hän myös myöhemmin yritti imeä peukkua, mikä myös torpattiin juurikin sillä tutilla.
Tutti voi olla hyvä, jos lapsella on kova imemisen tarve. Mutta siinäkin ajoitus on tärkeä. Imemisrefleksi sammuu keskimäärin 8 kk iässä, ja sen jälkeen tutti muuttuu tavaksi. Toki tapakin voi rauhoittaa, mutta itse en enää puolivuotiasta tuttiin opettaisi.
Meillä ei seurannut tutille opettamisesta mitään negatiivista, ainoastaan positiivisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutti on turhake.
Tutti on kätevä! Esikoinen ei ihan pienenä tuttia huolinut, mutta noin puolivuotiaana alkoi heräillä jatkuvasti sekä päivä- että yöunilta. Mun äiti opetti sitten hänet tutille, ja sillä ongelma ratkesi. Kuopuksella taas oli kova imun tarve ihan pienenä. Tuppasi syömään liikaa, jolloin maha tuli kipeäksi. Ongelma ratkesi tutilla. Hän myös myöhemmin yritti imeä peukkua, mikä myös torpattiin juurikin sillä tutilla.
Tutti voi olla hyvä, jos lapsella on kova imemisen tarve. Mutta siinäkin ajoitus on tärkeä. Imemisrefleksi sammuu keskimäärin 8 kk iässä, ja sen jälkeen tutti muuttuu tavaksi. Toki tapakin voi rauhoittaa, mutta itse en enää puolivuotiasta tuttiin opettaisi.
Mitä se tarkoittaa, että imemisrefleksi sammuu?
Sitä ettei vauva enää lupsuta kaikkea, mitä suunsa eteen saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin pienessä kodissa, kun esikoinen syntyi. Hoitoalusta oli sellainen pehmeä ja korkeareunainen ja sitä siirrettiin tarpeen mukaan milloin mihinkin, sohvalle, sängyn päälle ym. Lisäksi noin puolivuotiaasta lähtien vaipanvaihto tapahtui lattialla, kun lapsi oli niin kova pyörimään. Hoitopöytää ei siis ollut eikä tarvittu, eikä isompaan kotiin muuton jälkeen hoitopöytää tarvittu muillekaan lapsille.
Meillä oli sama ratkaisu eli siis ihan vain pehmeä alusta, joka nostettiin -- hui kauhistus sentää -- ruokapöydän päälle aina, kun vaippa piti vaihtaa. Alusta taittui kasaan ja säilytettiin sitä ruokapöydän vieressä olevassa kirjahyllyssä yhdessä vaippojen kanssa. Asuntomme oli yksiö, jonka kylppäri oli normaalin suihkukopin kokoinen, joten piti keksiä luovia tapoja, joilla minimoida tavarat. Tällä kokemuksella en aio hankkia hoitopöytää uudellekaan vauvalle, vaikka neliöt on viisinkertaistunut esikoisen ajoista.
Mä suosittelisin monien muiden mukaisesti sitä, että ei kannata ostaa etukäteen juuri mitään. Katsotte sitten ajan kanssa lapsen synnyttyä, että mitä tarvitsette. Kyllä vähintään toinen vanhempi pääsee kauppoihin synnytyksen jälkeenkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin pienessä kodissa, kun esikoinen syntyi. Hoitoalusta oli sellainen pehmeä ja korkeareunainen ja sitä siirrettiin tarpeen mukaan milloin mihinkin, sohvalle, sängyn päälle ym. Lisäksi noin puolivuotiaasta lähtien vaipanvaihto tapahtui lattialla, kun lapsi oli niin kova pyörimään. Hoitopöytää ei siis ollut eikä tarvittu, eikä isompaan kotiin muuton jälkeen hoitopöytää tarvittu muillekaan lapsille.
Meillä oli sama ratkaisu eli siis ihan vain pehmeä alusta, joka nostettiin -- hui kauhistus sentää -- ruokapöydän päälle aina, kun vaippa piti vaihtaa. Alusta taittui kasaan ja säilytettiin sitä ruokapöydän vieressä olevassa kirjahyllyssä yhdessä vaippojen kanssa. Asuntomme oli yksiö, jonka kylppäri oli normaalin suihkukopin kokoinen, joten piti keksiä luovia tapoja, joilla minimoida tavarat. Tällä kokemuksella en aio hankkia hoitopöytää uudellekaan vauvalle, vaikka neliöt on viisinkertaistunut esikoisen ajoista.
Mä suosittelisin monien muiden mukaisesti sitä, että ei kannata ostaa etukäteen juuri mitään. Katsotte sitten ajan kanssa lapsen synnyttyä, että mitä tarvitsette. Kyllä vähintään toinen vanhempi pääsee kauppoihin synnytyksen jälkeenkin :)
Onneksi meillä oli suunnilleen tarvittavat asiat. Olin tosi huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, ja tarvitsin miestäni ihan hoitamaan sitä vauvaa, kun en itse pystynyt juuri nostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ostin paljon etukäteen kaikenlaista, mitä ei sitten tarvinnutkaan. Ja vauvan synnyttyä tajusin, että jotain tärkeitä oli jäänyt ostamatta. Mutta ei se mitään, voi niitä aina hankkia sittenkin, kun vauva on jo täällä.
Tärkeitä tai kovassa käytössä oli; kapalo/unipussi, unipesä, harsot, pyyhkeet, tutit, imetystyyny, kohinalaite, pienelle vauvalle enemmän vaihtovaatteita kakkojen ja puklujen varalta. Meillä hoitopöytä oli tärkeä, koska hoitotasoa ei saanut muualle asuntoon ja jouduin hätäsektioon, niin alussa en olisi voinut nostella ja laskea vauvaa minnekään lattiatasolle jatkuvasti.
Turhakkeita oli; rintapumppu, itkuhälytin, suuret määrät tuttipulloja.
Mitä olisin ostanut valmiiksi, jos olisin tiennyt: korviketta kaappiin (maidon nousussa kesti viikko) ja tosiaan se kapalo/unipussi, jota ilman vauva ei oikein nukkunut heiluvien käsien takia. Siinäpä ne.
Mutta turha noista on stressata. Oman vauvan tarpeet voi tietää oikeastaan vasta sitten, kun hän on jo saapunut maailmaan. Suurin osa vauvantarvikkeista on mielestäni kyllä bisnestä vain, eikä oikeasti niin tarpeellisia.
Meillä ihan ehdoton on itkuhälytin. Vauva nukkuu pitkiä päiväunia rivitalomme suojaisella sisäpihalla. Vaikka vaunut ovat aivan ikkunan alla, ei tarvitse yhtenään olla tarkkailemassa, kun itkuhälytin kertoo pienimmätkin äänet (nyt jopa lintujen sirkutus kuuluu laitteen kautta sisälle)
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämä aina: ÄLKÄÄ ostako hoitopöytää. Vaipat vaihtaa pehmusteen päällä pesukoneen päällä, se on juuri sopivan korkuinen. Hoitopöytä on ongelmajätettä.
Mä taas olen todella tyytyväinen hoitopöytään. Siinä oli isot vetolaatikot, joten 92 cm kokoon asti vauvan kaikki vaatteet mahtui hoitopöydän laatikoihin, eli kaikki mitä tarvitsin oli käsien ulottuvilla.
Häkkisänky oli taas meillä ihan turha, koska vauva halusi nukkua perhepedissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mieltä turvakaukalon "lisävarusteista"? Mies haluaisi ehdottomasti sellaisen turvakaukalon, johon saa rattaat. Itsestä ei tunnu tarpeelliselta, ennemminkin kantorepulla näkisin olevan enemmän käyttöä. Emme pyöri kaupoilla/keskustassa tms., niin en oikein osaa nähdä missä tuollaiset rattaat olisi tarpeen. Lähikaupassa on ostoskärryissä kaukalo tai sittenhän sen oman saa laittaa sinne ostoskärryyn.. Luonnossa kyllä liikumme koirien kanssa paljon ja siellä kantoreppu on varmaan kätevin. Miehellä tuntuu olevan vähä "kisavarustelu" vikaa, itse yritän ajatella enemmän taloudellisesti ja tarpeiden kautta. Ap
Meillä oli semmoinen systeemi ihan ehdoton, mutta sekin on semmoinen juttu jonka ehtii kyllä ostaa sitten jos tuntuu että olisi tarvetta. Kaukaloista suurimman osan kuitenkin saa johonkin rattaisiin kiinni (kannattaa joka tapauksessa ostaa laadukas kaukalo, ja niissä tämä ominaisuus yleensä on), rattaat ehtii sitten ostaa myöhemmin vaikka käytettynä. Yleensähän ne toimii sitten myöhemmin matkarattaina muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämä aina: ÄLKÄÄ ostako hoitopöytää. Vaipat vaihtaa pehmusteen päällä pesukoneen päällä, se on juuri sopivan korkuinen. Hoitopöytä on ongelmajätettä.
Mä taas olen todella tyytyväinen hoitopöytään. Siinä oli isot vetolaatikot, joten 92 cm kokoon asti vauvan kaikki vaatteet mahtui hoitopöydän laatikoihin, eli kaikki mitä tarvitsin oli käsien ulottuvilla.
Häkkisänky oli taas meillä ihan turha, koska vauva halusi nukkua perhepedissä.
Joo, olen samaa mieltä, että jos hankkii hoitopöydän, niin kannattaa hankkia sellainen, missä on laatikoita. Meilläkin on sellainen, niin on kätevää, kun kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Tosi hankala lähteä metsästämään tarvikkeita jostain toiselta puolen huonetta, kun vauvaa ei saa jättää yksinään hoitopöydälle. Meillä on hoitopöydän ylimmässä laatikossa kaikki voiteet, topsipuikot, wet wipesit jne.
Meillä isoin turhake oli Emmaljungan yhdistelmävaunut. Jäätävän isot sotavaunut. Kakkosella käytettynä ostetut, kokoontaittuvat juoksurattaat johon tyyppi iskettiin kantokassissa.
Hoitolaukku on toinen turhake. Kakkosella retkeilykaupasta ostetut pakkauspussit, jotka sai roikkumaan rattaista näppärästi.
Meillä taas tarpeettomia olivat vaunut, pinnasänky, sitteri, lämpöpussi, tutit ja hoitopöytä. Sitä vastoin imetystyyny oli tosi hyvä, ja vielä nykyäänkin 8-vuotias keskimmäinen lapsi tykkää tehdä siitä itselleen pesän.
Ei näihin ole yhtä oikeaa listaa. Jokaisen pitää vain miettiä itseään, omaa ja puolison elämäntyyliä, vapaa-ajan viettoa ja temperamenttia. Poikkeuksiakin on, mutta aika usein rauhallisilla ihmisillä on rauhallisia lapsia, jotka suostuvat vaikkapa sitteriin, ja vilkkaammilla sitten vilkkaita, joilla on omat tarpeensa. Ei tietenkään aina, voin sanoa kolmen lapsen äitinä, mutta aika usein kuitenkin.