olen 26-v nainen, elämä menee ohitse

Kiinnostaisiko ap:ta kirjoitteleminen 41 v miehen kanssa, joka painii samojen asioiden kanssa?

Mä ymmärrän sua täysin. Vaikutat kivalta ja järkevältä. Ois kiva tutustua suhun.

blackie74@suomi24.fi

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 11:03"]
Eei.. Ei ole vain yksittäinen kerta eikä edes mikään "kohtaus". Vaan jo 9 vuotta kestänyt tunnetila. Eikä edes tunne vaan totuus. Olen liian ruma muiden ihmisten sekaan ja se huomataan kaikkialla ja minua halveksutaan. Ulkonäössäni on niin paljon puutteita, että niitä ei korjata pelkällä elämäntavoilla. Minulla ei tule koskaan olemaan niin paljon rahaa jotta korjaisin ulkonäköni normaaliksi. Joku sanoi että pois mukavuusalueelta meneminen toimisi hoitona ongelmiin. Voin kertoa että ei toimi. Olen ollut jo 9 vuotta jatkuvasti poissa mukavuusalueeltani. Joudun nöyryytetyksi ja pilkatuksi kaikkialla. Minulle ja ulkonäölleni nauretaan kaikkialla. Ei sitä enää vain jaksa..

N26
[/quote]
Mitä ihmettä? Nyt läppäset itseäs poskelle siitä hyvästä, että ajattelet noin! Mut kiltisti ja lopeta toi viiltely. Etkö huomaa, että oot itsetuhoinen etkä mikään realistinen. Sinua on selkeästi kohdeltu kaltoin peruskoulussa ja sen jälkeen. Jos sinua on esim. kiusattu nenästä, niin tiedät kyllä järjellä, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja ei pidä alkaa näkemään itseään vastenmielisenä. Yksi aloittaa, toiset tulee perässä. Sitten ootkin lannistunut ja alkanut näkemään kaikki ihmiset samana paskana, jotka nauraa sulle kadulla. Mä en naura edes narkkarille, hekin näyttävät ihmisiltä. Sinä olet persoonallinen ulkonäöltä: oli mikä tahansa se asia jota vihaat kasvoissasi. Mäkin olen inhonnut mm. juuri mun nenää ja joskus mietin leikkausta teininä. Nyt en menis leikkaukseen vaikka saisin ilmaiseksi. Se on osa mun ulkonäköä ja olen oppinut pitämäänkin siitä, vaikka en nyt mielellään katsele sivuprofiiliani :D Ota sellainen taistelutahto, sellainen "haista vittu sit" kun tapaat ilkeän ihmisen. Mä ainakin näen sellaisten tylyjen ihmisten taakse: niillä on itsellä paha olla. Sit itselle ei tule paha olo sellaisista idiooteista. Haluun että lopetat tuon pinnallisuuden. Come on, et lopeta elämääsi ulkonäön takia! Niin kuin joku ehdotti, lähetä vaikka tuo aiempi viestisi hoitohenkilölle, niin pääset turvaan tuhoisuudeltasi. Pus sulle ⌒.⌒

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:31"]Kärsin vakavista mt-ongelmista joiden takia olen eläkkeellä. Mistään ei tunnu saavan apua. Olen kirjoilla mielenterveystoimistossa mutta sieltä ei saa psykoterapiaa, vaan pelkästään sh:n keskusteluapua, joka on sellaista kuulumisten vaihtamista. En halusi olla eläkkeellä, mutta olen niin sairas, että tarvisin jotain apua. Itkettää vaan, elämä menee ohitse.
[/quote]
Ei tosiaankaan mene ohitse. Mieti 10v taaksepäin, kuinka kauan kaikesta onkaan. Sulla on reilusti elämää elettävänä. Nyt korjaat itsesi äläkä murehdi aikaa. Sinä pääset vielä nauttimaan elämästä, niistä kaikista pienistä jutuista. :)

Tsemppiä ❤ !

Oletko hakenut Kelasta tukea psykoterapiaa varten? Kuulostaa siltä, että täytät kriteerit helposti. MT-toimistossa olet varmaankin tavannut myös psykiatrin. Vaadi uusi aika hänelle ja pyydä lausuntoa psykoterapiaa varten. Ikäiselläsi korvaus on vain 37€/käynti, mutta jos olet pienituloinen sairaseläkeläinen, niin lienet oikeutettu toimeentulotukeen, jonka pitäisi korvata sairauden hoitamisesta aiheutuvat kulut, eli tuon Kelan maksaman korvauksen yli menevä summa.

Jälkikäteen ajatellen olisin voinut hakea kirjastosta aineistoa ja niiden ohjeilla käsitellä ongelmiani. Ennen reilun kahden vuoden terapiaani minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia resursseja (mm. aloitekyvyttömyyden ja epätoivoisuuden takia) itsehoitoon, joten koen saaneeni paljon apua kognitiivisesta psykoterapiasta. Tärkeää oli terapiassa myös se, että kemiat kohtasivat psykoterapeutin kanssa. Jos vuorovaikutus hiertää, eikä tule toisen kanssa juttuun, niin kalliit käynnit menevät hukkaan. Edelleen työstän samoja asioita päivittäin ja yritän muuttaa ajatusmallejani parempaan suuntaan, mutta nykyään pystyn myös osallistumaan työelämään ja nauttimaan asioista.

Toivottavasti sinullakin on vielä edessäsi hyviä aikoja. Paljon voimia sitä odotellessa. 

Piristäisiköhän parisuhde ap:tä? Kyllähän rakkaus on tavallaan ainut puhdas irtiotto arjesta irrationaalisuudessaan. Ymmärrän että monia (ilmeisesti 99% naisia) ärsyttää se, että seksuaalisuus 'sotketaan' näihin keskusteluihin, mutta ainakin miehillä se on todella keskeinen asia. Oma masennukseni ja ahdistus alkoi varhaisnuoruudessa n.13-vuotiaana ja en tiedä liittyikö jonkinlainen kytevä seksuaalinen herääminen siihen vai ei, koska siinä iässä en sellaisia asioita miettinyt tai kaivannut, mutta tulin kuitenkin varmaan sukukypsäksi niitä aikoja, mikä ei ole välttämättä pelkkää sattumaa. Eipä ole sen varhaisteini-iän jälkeen enää ollut sellaista aikaa, etten tuntisi oloani jotenkin orvoksi, haavoittuvaiseksi ja/tai uhatuksi; joku noista tunteista on joka päivä läsnä.

-Mies 29v + 1v-

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 02:08"]Piristäisiköhän parisuhde ap:tä? Kyllähän rakkaus on tavallaan ainut puhdas irtiotto arjesta irrationaalisuudessaan. Ymmärrän että monia (ilmeisesti 99% naisia) ärsyttää se, että seksuaalisuus 'sotketaan' näihin keskusteluihin, mutta ainakin miehillä se on todella keskeinen asia. Oma masennukseni ja ahdistus alkoi varhaisnuoruudessa n.13-vuotiaana ja en tiedä liittyikö jonkinlainen kytevä seksuaalinen herääminen siihen vai ei, koska siinä iässä en sellaisia asioita miettinyt tai kaivannut, mutta tulin kuitenkin varmaan sukukypsäksi niitä aikoja, mikä ei ole välttämättä pelkkää sattumaa. Eipä ole sen varhaisteini-iän jälkeen enää ollut sellaista aikaa, etten tuntisi oloani jotenkin orvoksi, haavoittuvaiseksi ja/tai uhatuksi; joku noista tunteista on joka päivä läsnä.

-Mies 29v + 1v-
[/quote]
En ole ap, mutta kirjoittelen että minusta sanonnassa "ensiksi sinun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin voit rakastaa muita" on perää. Tai näin ainakin itse koen omassa elämässä. Olen nimittäin välillä kohtuuttoman itsekriittinen (ja ujo) ja musta oisi epäreilua etsiä seurustelukumppania ja tavallaan antaa hänenkin kärsiä mun itsemoitteista ja sitten hänen pitäisi mulle jankuttaa kehuja kun torjuisin niitä kuitenkin. Mieluummin opettelen nyt itsekritiikistä ensin eroon :) jokainen tietty ajattelee tavallaan.

Ap, jos sinulla on opiskelupaikka yliopistolla niin voit jatkaa opintoja sitten kun vointisi sen sallii. Yli 30-vuotiaana valmistuminen ei ole mitenkään epätavallista. Lähde hakemaan itsellesi terapiaa YTHS : n kautta. Hienoa että sinulla on tahtoa muutokseen! Kovasti voimia.