Taas se alkaa! Eikö ihmiset oikeasti tajua että Piritta->Piritalle
ei Pirittalle. Niinku Jarkko->Jarkolle, ei Jarkkolle
Kommentit (27)
En myöskään ymmärrä miten jonkun mielestä voi olla oikein taivuttaa Miikka->Miikkan ja Riikka->Riikkan. Noissa kolmitavuisissa, kuten Piritta, kahden konsonantin kera taivuttaminen kuulostaa vähemmän pahalta.
Itse olen Reetta nimeltäni ja minua ärsyttää kun kaikki aina kirjoittavat Reetalle, kerrankin pomo kirjoitti konttorin laajuiseen sähköpostiin että lahettäkää sitten lomakkeet Reetalle niin eiköhän kaikki lomakkeet olleet postitettu Reeta Xxxx, kuka hemmeti Reeta minä olen Reetta.
Ja se on Satulle.
" sadun" tai " sadulle" . Miestäni ärsyttää :)
Näin ainakin vielä silloin kun itse kävin peruskoulua + lukiota vuosina 1980-1992.
Suomenkielisten etunimien taivutus
Suomenkielisiä etunimiä taivutetaan usein toisin kuin yleisnimiä, lähinnä siksi, että mielleyhtymä vastaavaan yleisnimeen koettaisiin liian häiritseväksi. Ehkäpä kuvaavin esimerkki on Veli : Velin. Jos sitä taivutettaisiin kuten yleisnimeä veli : veljen, voisi puheessa (ja joskus kirjoituksessakin) syntyä todellisia väärinkäsityksiä.
Monissa etunimissä ei tämän takia ole astevaihtelua. Lisäksi usein loppu-i säilyy taivutusmuodoissa, vaikka vastaavassa yleisnimessä se vaihtelee e:n kanssa. Taivutetaan esimerkiksi Lempi : Lempin, vaikka yleisnimi taipuu lempi : lemmen.
Joissakin tapauksissa on kaksi vaihtoehtoa, esimerkiksi Satu : Sadun ja Satu : Satun. Vaikka kielenhuolto hyväksyy molemmat, on järkevää yleiskielessä taivuttaa tällaiset nimet kuten vastaavat yleisnimet. Perustelut ovat samat kuin sukunimien osalta: nimi ei ole kantajansa omaisuutta vaan osa kieltä.
Satu : Sadun
Kaksoiskonsonantit kk, pp ja tt ovat suomalaisissa nimissä aina astevaihtelussa.
Markku : Markun
Joskus halutaan, että esimerkiksi Markko-nimeä taivutettaisiin Markko : Markkon, jotta se eroaisi Marko-nimestä. Tämä on kuitenkin aika lailla suomen kielen järjestelmän vastaista, sillä kaksoiskonsonantit ovat astevaihtelussa kaikissa suomen kielen sanoissa.
Terveisin AP, PIRITTA NIMELTÄÄN
Satu : Sadun on oikeampi kuin Satu : Satun, vaikka voidaan käyttää myös astevaihtelutonta muotoa.
Reetalle silloin, jos nimi on Reeta. Ja näin on ollut kyllä jo 80- ja 90-luvuillakin. Siskoni on Reetta, ja se on kyllä kirjoitettu jo yli 30 vuotta Reettalle kuten kuuluukin. Kaikki ei vaan näitä oikeita kirjoitusasuja osaa.
Esim Miikka->Miikan, Miika->Miikan. Näinhän se on yleisnimienkin kanssa.
Erityisesti tämä kk, tt, pp -> k, t, p astevaihtelun käyttämättä jättäminen kuulostaa omaan korvaani virheelliseltä.
Lue Piritan selventävä viesti. Suomessa kk, tt, ja pp osallistuvat nimissä AINA astevaihteluun.
Sanon oikein, koska puhun murretta, jossa D yleensä korvataan T:llä (Äiti-äitin). ;)
Vierailija:
Reetalle silloin, jos nimi on Reeta. Ja näin on ollut kyllä jo 80- ja 90-luvuillakin. Siskoni on Reetta, ja se on kyllä kirjoitettu jo yli 30 vuotta Reettalle kuten kuuluukin. Kaikki ei vaan näitä oikeita kirjoitusasuja osaa.
Murteissa ei d:tä korvata t:llä, mutta Satun voit kyllä sanoa, jos siis on kyse erisnimestä. Oikeampi muoto on Sadun. Et kai sano katu : katun, susi : suten, lehti : lehten? Tai jos sanot, niin kerro, missä murteessa näin tehdään.
Vierailija:
Murteissa ei d:tä korvata t:llä, mutta Satun voit kyllä sanoa, jos siis on kyse erisnimestä. Oikeampi muoto on Sadun. Et kai sano katu : katun, susi : suten, lehti : lehten? Tai jos sanot, niin kerro, missä murteessa näin tehdään.
Nuo sanoisin " suen" ja " lehen" . Katu-sanaan en osaa sanoa mitään, en taida juurikaan käyttää koko sanaa.
Saatan sanoa esim. " äitin" . Olen Hämeestä. Kirjoittaessani kirjoitan tietenkin " äidin" ja " Sadun" jne.
Jos et sano Sadun, niin olisikin aika outoa, jos jättäisit d:n ääntämättä kokonaan. Satun on kuitenkin ihan oikein.
Jos Reetta ei halua tulla sekoitetuksi Reetaan niin miksi sitä ei saisi kirjoittaa Reettalle, jos Piritta haluaa että kirjoitetaan Piritalle niin sitten kirjoitetaan. Meille ainakin äidinkielen ope sanoin lukiossa vuosien 1998-2001 välillä että nykyään se menee enimmäkseen sen mukaan kuinka nimen haltija haluaa. Keskustelimme meinaan luokallamme olleen Satun nimen taivuttamisesta, ja tämä satu halusi että Satulle/Satun ja perustelu oli että hän ei ole satu(=tarina) vaan Satu.
ihan simppelii.