Pidätkö etunimestäsi?

Nimeni on Päivi, eli tartteeko edes kysyä?

Pidän. Ei mikään superyleinen oman ikäluokan nimenä, ja onhan se kivempi kun joku tusina-Mari tai vastaava.

Pidän koska se on erilainen ja persoonallinen ja minua ei sekoiteta kehenkään, käytännön puolesta hankalahko. On hyvin harvinainen Suomessa, meitä on alle 30 ja moni nimetty vasta minun jälkeen :) siksi en paljasta nimeä

Pauli ja Tapio on kyllä miehen nimiä, ei av-mamman nimiä.

Pauli on hieno nimi!

En halua sanoa omaani, mutta tykkään siitä tosi paljon. Olen lapsesta asti identifioitunut tosi voimakkaasti nimeni kautta ja hämmennyn aina, kun tapaan jonkun samannimisen - sehän on mun nimi, ei sitä voi olla muilla!

Onneksi nimeni ei ole ihan yleisimmästä päästä niin saan pitää harhaiset kuvitelmani yksinoikeudesta.

Pidän, muut saman nimiset ovat 10-15v nuorempia, ihan hyvä "suomalainen" nimi jota ei länsimaissa tarvitse tavailla.

Pidän, on harvinaisempi nimi, jonka ainoa huono puoli on se, että joskus joutuu korjaamaan tai toistamaan. Ei kuitenkaan tapahdu edes joka viikko, joten on kiva, ettei ole tusinanimeä.

Vierailija kirjoitti:

Nimeni on Päivi, eli tartteeko edes kysyä?

Ellet ole poika nimeltä Päivi... (la la laaa), niin mikäs vika siinä nimessä on? Nätti tavallinen suomalainen nimi.

Nykyään pidän, mutta lapsena häpesin ja ihmettelin miksi vanhempani antoivat erikoisen nimen jota ei ollut kenelläkään muulla luokassa.

Luokassa oli 2 Saria ja 2 Minnaa jne.

En viitsi kertoa minäkään nimeäni, kun niitä ei ole montaa aikuisilla, mutta nykyään niitä tapaa usein lapsilla

Vierailija kirjoitti:

Pauli ja Tapio on kyllä miehen nimiä, ei av-mamman nimiä.

no, jokainen meistä täällä on av-mamma.

Oli sitten Pauli tai Paula, ihan sama.

Tykkään etunimestäni. Se ei luojan kiitos ole Pauli eikä Päivi. Paulilla on taikakaulin ja Päivi on poika.

Tykkään kyllä paljon. Mulla myös aika yleinen nimi tämän ajan lapsilla. Omassa ikäluokassani harvinaisempi.

Olen Marko.

Niin, tiedän.

Tinja, tykkään tosi paljon. 

Pidän, koska olen sen itse itselleni valinnut aikuiseksi tultuani.

Olen Krista. En ole koskaan erityisemmin pitänyt nimestäni, mutta olen tottunut siihen ja tuntuisi jopa turhamaiselta vaihtaa johonkin omasta mielestä nätimpään. Eli tällä mennään :)

Olen Hanna. Voiko tylsempää täti-nimeä enää olla. Ala-asteella ollessani luokallani oli viisi Hannaa.

Kun olin lapsi niin nimelleni (Lilja) naurettiin, mutta nykyään sitä ihastellaan. Eli lapsena vihasin, mutta nykyään olen tyytyväinen.

Tunnen itse aikuisia, jotka ovat aikuisina vaihtaneet nimensä mieleisekseen. Ihan hyvä juttu. Kannattaa vaan odottaa, että että edellinen sukupolvi on kuollut tai sitten keskustella heidän kanssaan asiasta, että hyväksyvätkö nimen vaihdon.

Itse jätin ensimmäisen etunimeni pois ja minulla on nyt vain yksi etunimi, jolla minua on aina kutsuttu. Hyvä puoli siinä on vielä se, että nimi on kansainvälinen, mutta Suomessa ei tarvitse kertoa miten kirjoitetaan. Kun kävin tämän maistraatissa tekemässä ja asia oli muutamassa minuutissa hoidettu, tunsin itseni varmemmaksi identiteetiltäni.

Jos en olisi pitänyt siitäkään nimestä, olisin vaihtanut se toiseksi, mutta onneksi rakastan nimeäni, sitäpaitsi se menee suvussa joka sukupolvessa ties montako sataa vuotta.

Semmoinen kahdeksan miinus kouluarvosanana.

Nimessäni on se hyvä puoli, ettei se ole minkään tietyn vuosikymmenen muotinimi, vaan tasaisin suosittu. Tavallinen suomalainen nimi. Äänneasultaan on kauniimpiakin kyllä olemassa, jos kohta rumempiakin. Kuulemma erästä toistakin samantapaista nimeä harkittiin, siitä olisin pitänyt enemmän.