Yliopistossa ilman ystävää

Enpä huolestuisi vielä, jos ei heti ensimmäisinä päivinä kaveria löydy. Aikaa on. Mitäköhän ne "valmiit porukat" ovat, joista ap puhuu? Kaikkihan siellä ovat samoilla lähtöviivoilla, jollet sitten ole esim. vaihtanut paikkakuntaa, pääainetta tai tiedekuntaa. 

Parasta on olla edelleenkin oma itsensä, ja hyvä on myös näyttää avoimelta ja kiinnostuneelta, helposti lähestyttävältä. Jos tämä ei suju luonnostaan esim. ujouden vuoksi, voi hieman tietoisesti yrittää panostaa ilmeisiinsä ja eleisiinsä, kunhan ei mene selkeäksi liioitteluksi. Ihan perusjutut, kuten hymy ja ystävällinen käytös auttavat alkuun. Tilaisuuksia tutustumiseen tulee varsinkin ryhmätyöskentelyssä sekä erilaisissa harrasteryhmissä, joista löytyy luettelo Ylioppilaskalenterissasi. En näe syytä, miksei sinulla olisi jo viikon, tai viimeistään kuukauden kuluttua yksi tai useampikin ystävä ja kaveri. 

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 00:30"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 23:49"]

Kyllä sitä pikkuhiljaa tutustuu muihin, ainakin sitten, kun on pari/ryhmätyöprojekteja. Myös kampuksen harrastekerhoista tai osakunnasta voi saada kavereita. Valitettavasti toisiin tutustuminen ei käy niin helposti aloitusviikkoina, jos ei ole jokaisessa typerässä olutsieppoiluhulinassa mukana. Niissäkin voi silti ainakin parissa tapahtumassa käväistä mukana, jotta ei anna itsestään kuvaa täytenä tiukkapipona. Kun on ollut pari kertaa mukana, voi myöhemmät kaljarasteilut jättää tyylikkäästi väliin :).

[/quote]


Miksi muilla on oikeus leimata tiukkapipoksi jos ei käy bileissä? Jos noin leimataan niin minä leimaan kaikki uusavuttomiksi jotka eivät joka viikonloppu leivo.
[/quote]

Minusta taas on jotenkin hassua olettaa, että kaljan tai siiderin litkiminen muka-hauskojen leikkien ohella on se, mistä kaikki innostuvat. Onhan se rentouttavaa pari tuoppia ottaa kavereiden kanssa, mutta ainakaan itse en ollut niistä kaljarasteista riemastunut. Menin kuitenkin näön vuoksi mukaan silloin tällöin. Useimmat opiskelijat muutenkin kyllästyvät nopeasti bilettämiseen. Ne, jotka eivät, ovat luultavasti kärsineet liian kovasta kotikurista, tai ovat pilalle lellittyjä uusrikkaitten kersoja, jotka yliopistossa ovat viimein havahtuneet karuun todellisuuteen :D

Liimaa selkään ja rintaan iso lappu. Etsin ystävää. Saa tulla juttelemaan :).

Mitäs jos te kaikki yksinäiset, ystävää etsivät, laittaisitte vaikka vihreän rusetin päälaelle, tai jonkun muun huomiotaherättävän signaalin, mistä tunnistatte toisenne. Areena on vapaa.. sopikaa keskenänne, miten tunnistatte toisenne ;).

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 02:27"]

Mitäs jos te kaikki yksinäiset, ystävää etsivät, laittaisitte vaikka vihreän rusetin päälaelle, tai jonkun muun huomiotaherättävän signaalin, mistä tunnistatte toisenne. Areena on vapaa.. sopikaa keskenänne, miten tunnistatte toisenne ;).

[/quote]

Yksinäisen tunnistaa siitä että se on yksin.

Mun mielestä asenne kaljasieppoiluja kohtaan pitää olla kohdillaan. Minuakaan ei ne alun ryyppäjäiset kiinnostaneet yhtään, mutta menin silti. En edes jaksanut juoda, koska en tiennyt, miten pääsen kotiin. Aiemmin olen ollut liiankin viinaanmenevä. Lisäksi olin tosi väsynyt syksyllä. Mutta viikon jälkeen oli jo se tilanne, etten tiennyt mihin porukkaan menisin luennoilla, kun tunsin liikaakin ihmisiä.

Onhan se ikävää. Mutta pikku hiljaa niitä satunnaisia tuttuja alkaa kertyä. Ja ehkä siitä joukosta löytyisi joku, jonka kanssa ajatusmaailma osuisi paremminkin yhteen.

Kannattaa vain muistaa, että sinussa ei missään nimessä ole mitään vikaa! Suomessa ei hirveästi ole sellaista "kaikki mukaan" -kulttuuria ja näissä asioissa sen huomaa ikävästi.

Meillä moni tunsi toisensa valmennuskurssilta tai avoimesta yo:sta, että siitä ne valmiit ryhmät tuli.

Ei ap:lle, yleisesti: Jos on alkoholiriippuvuutta taustalla ja on yksinäisyyteen/masennukseen taipuvainen, ei kannata opiskella, koska sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu alkoholin voimalla.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 07:32"]

Ei ap:lle, yleisesti: Jos on alkoholiriippuvuutta taustalla ja on yksinäisyyteen/masennukseen taipuvainen, ei kannata opiskella, koska sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu alkoholin voimalla.

[/quote]

Höpsis! Kyllä alkoholistikin voi ihan hyvin yhdet ottaa, vain seuran vuoksi! Ei sitä aina tarvitse rälläämään alkaa.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 07:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 07:32"]

Ei ap:lle, yleisesti: Jos on alkoholiriippuvuutta taustalla ja on yksinäisyyteen/masennukseen taipuvainen, ei kannata opiskella, koska sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu alkoholin voimalla.

[/quote]

Höpsis! Kyllä alkoholistikin voi ihan hyvin yhdet ottaa, vain seuran vuoksi! Ei sitä aina tarvitse rälläämään alkaa.

[/quote]

Mitäs jos ei halua yksiäkään ottaa? Mitä jos ei halua käydä bileissä ollenkaan??

En tiedä tietääkö muut yksinäiset tätä, mutta ihmisille pitää tosi reippaasti jutella. Useimmat (kokemukseni mukaan kukaan) ei pane pahakseen juttelua ja pientä tutustumista. Sitä puhumista pitää vaan alkaa tekemään , hakea katsekontaktia, sanoa hei mitä kuuluu aikamoinen sade tänään tulin bussilla missä päin sä muuten asut. Mennä samaan ruokapöytään, sanoa huh mahtuuko tähän (tietenkin katso pöytä jossa on vapaa paikka) ja ottaa osaa mistä ikinä he keskustelevatkaan, ja älä yritä viedä ruokapöytäkeskustelua syvällisyyksiin jos aihe on kepeä. JNE. Ja tuota täytyy tehdä joka kerta!
.
Se on raskasta varsinkin introvertille kuten minä, mutta sillä tavalla saa kavereita. Joista 1% muodostuu ystäviksi. Se voi olla ihmisistä "ahdistavaa" seuraa sinussa, jos olet ns epätoivoinen ja lataat ihan valtavan määrän odotuksia joka juttukaveriin, ymmärrätkö mitä tarkoitan. Kuitenkin niin harvat ihmiset yltävät persoonallisuuksiensa ja muiden ominaisuuksien vuoksi ystäviksi asti joten on hyväksyttävä valtava määrä hyvänpäiväntuttuja, siis mikäli ystävää haluaa etsiä.

Ap kirjoittaa yksinäisyydestä, kun yliopiston lukuvuosi ei ole vielä edes alkanut? Vai mietitkö viime vuotta?

Voin samaistua. Olin ensimmäisen yo-vuoteni kovin yksinäinen. Seuraavana vuonna rohkaistuin, tutustuin ihmisiin ja aloin käydä ainejärjestön tapahtumissa. Liityin ainejärjestömme hallitukseen. Nyt viidettä vuotta aloittaessa harmittaa, että opiskelut ovat pian ohi.

Ensimmäisen vuoden yksinäisyydestä syytän ihan vain itseäni. Käännyin sisäänpäin, en mennyt mukaan. Minua olisi erikseen pitänyt pyytää - ja kyllä minua pyydettiinkin, mutta ei kai kukaan jaksa ikuisesti pyydellä, jos vastaus on aina ei. Nyt kadun tuota käytöstä, tein hallaa itselleni.

Olen yksinäisyys-keskusteluissa huomannut usein samat juonteet: yksinäistä pitää aina kutsua kaikkialle, hän ei voi mennä oma-aloitteisesti, ja puheenaiheiden tulisi olla aina syvällisiä poliittisia, psykologisia tai syvästi henkilökohtaisia. Aika vaatimus! Lisäksi ainejärjestöt nähdään pahuuden pesänä ja pelkkänä ryyppäämisenä, vaikka 99% ainejärjestöjä on paljon alkoholitonta toimintaa.

No missä yliopistossa olet, aletaan kavereiksi

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 22:44"]Onko muilla kokemuksia? Olen ystävällinen ja mukava henkilö. Aiemmin olen saanut helposti ystäviä, mutta nyt koen olevani ulkopuolinen; näihin valmiisiin porukoihin on vaikea päästä mukaan. Luulin, että voisin keskittyä vain opiskeluun, mutta kyllä se tuntuu kurjalta, kun ei ole ystävää, jonka kanssa voisi nauraa ja keskustella syvällisesti pitkien koulupäivien aikana. 
[/quote]

Oletko ruma? Aika harvoin rumaa noin vain kutsutaan mihinkään mukaan.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 22:44"]Onko muilla kokemuksia? Olen ystävällinen ja mukava henkilö. Aiemmin olen saanut helposti ystäviä, mutta nyt koen olevani ulkopuolinen; näihin valmiisiin porukoihin on vaikea päästä mukaan. Luulin, että voisin keskittyä vain opiskeluun, mutta kyllä se tuntuu kurjalta, kun ei ole ystävää, jonka kanssa voisi nauraa ja keskustella syvällisesti pitkien koulupäivien aikana.  [/quote] Oletko ruma? Aika harvoin rumaa noin vain kutsutaan mihinkään mukaan.

[/quote]

Voi elämän kevät taas näitä laatukommentoijia...

Voin myöntää, että jouduin tähän tilanteeseen introverttiuteni ja laiskuuteni takia. Yliopistossa oma aktiivisuus tuttavien keräämiseen on pakko olla korkealla, samaten motivaatio siihen.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 07:18"]

Kannattaa vain muistaa, että sinussa ei missään nimessä ole mitään vikaa! Suomessa ei hirveästi ole sellaista "kaikki mukaan" -kulttuuria ja näissä asioissa sen huomaa ikävästi.

[/quote]

Jep, tämä kaikille. Olen saanut aina tuttavia ja kavereita muista oppilaitoksista ja työpaikoilta, mutta yliopisto osoittautuu olevan ainoa paikka tähän mennessä kun näin ei ole käynyt. Jo se, että olisi opiskellut vaikka AMK:ssa olisi voinut tietää kavereiden helpompaa saamista. Mitä omien kavereiden juttuja sieltä kuuntelin niin siellä näytti olevan tiiviimmät ryhmät ja me-henki. Ymmärrettävää tietysti ettei yliopiston opiskelutavat tue tällaista.

Täällä kans yksi.Helsingissä olen eikä ystäviä muutenkaan juuri.Meillä ei ole ollut ryyppäjäisiä,niitä haalarijuttuja,niitä ei ole edes kenelläkään.Mutta joo,yksin oon.Missä ap opiskelee?Se 36.v äiti,ollaan samaa ikäluokkaa,ootko Helsingissä?