Ärsyttävin piirre toisessa ihmisessä?
Minua ärsyttää, jos joku on pikkumaisuuteen asti siisti. Exän äiti heilui imurin kanssa aina kun oltiin siellä koiran kanssa. Hän myös teippiharjalla poisti jokaisen karvan vaatteistaan. En pidä ihmisistä, joiden koti on liian kliininen. Kodissa pitää olla persoonaa. Vaikka meillä siivotaan usein, meillä on lupa elää normaalia elämää. Jos tavara unohtuu väärään paikkaan, ei maailma kaadu.
Kommentit (75)
Aggressiivisuus. Vihapuheen viljely, toisen aliarviointi ja vähättely. Se kun piikittelee ja ilkeilee, etsii toisista pelkkiä vikoja. Tai käy käsiksi, riuhtaisee tai tönäisee.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 20:18"]Jaa, teit siis tämän aloituksen vain kehutaksesi itseäsi?
[/quote]
Kehuaksesi, ei kehutaksesi. Ärsyttää ihmisten kirjoitustaidottomuus. En tiedä, onko se ärsyttävin piirre, mutta yksi ärsyttävimmistä.
Itsestään meteliä pitävät kaakattajat ärsyttää
Laiskuus on niin ärsyttävää! Kun pyytää tekemään pikkujutun ja toinen lupaa, mutta se on tekemättä vielä illallakin. Mieheni on hyvä esimerkki laiskasta ihmisestä. Jos pyydän viemään roskat, hän tuskin saa sitä aikaiseksi. Hän ei siivoa, laita ruokaa tai laita pyykkejä pyykkikoneeseen. Osaamisesta ei ole kyse, vaan silkasta laiskuudesta. Hän lukee kirjaa tai katsoo leffoja ja sarjoja kaikki illat.
-Tyypit joilla ei ole tajua toisen henkilökohtaisesta tilasta. Eli tullaan juttelemaan melkein iholle, laahustetaan melkein niskassa kiinni ja taputellaan esim olkapäälle yllättäen
-Ylipuolustautujat. Mistään ei saa missään tapauksesa huomauttaa ilman että aletaan selitellä tai parhaillaan suututaan ihan kunnolla. Kokoajan pitää vähän korostaa miten hyvin itsellä menee ja läheisiä käytetään negatiivisina esimerkkeinä jotta oma paremmuus korostuu
-Päällepuhujat.
-Matkijat. Matkitaan pukeutumista, hiustyyliä, sisustusta ja kaikkea mahdollista koska oma persoona on niin heikko.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 20:58"]Itsestään meteliä pitävät kaakattajat ärsyttää
[/quote]
Oho, mulla on päinvastoin. Ärsyynnyn, jos joku on todella nynny, eikä saa seurassa suutaan auki tai miettii ja miettii. Myös hiljaa ja epäselvästi puhuvat mumisijat ovat tosi ärsyttäviä.
Valittajat, tyhmää esittävät, liian innokkaat, iholle tulevat, huonokäytöksiset, saamattomat ja huomion liikakerjääminen
Ylimieliset ja kriittiset, todella ikävystyttävää seuraa.
Rasistinen junttius. Omaan napaan tuijottelu ja rasististen valheiden levittely.
Tyhmät
Liian moraaliset, empaattiset ja ystävälliset maailmanparantajat. Hyi.
Kirjoitustaidottomat.
Ihmiset jotka puhuvat koko ajan eikä osaa ikinä olla hiljaa. Varsinkin jos puhe on pelkkää sanahelinää.
Kiltit lampaat joilla ei ole yhtään omaa ajatusta tai mielipidettä, ei omaa tahtoa.
Toistaminen. En kestä kuulla samoja juttuja kymmenettä kertaa. Anoppi rakastaa kertoa pojastaan noloja lapsuustarinoita, osaan nuo jutut jo ulkoa.
Typeryys. Se kun ihminen ei viitsi ottaa asioista selvää. Jos toinen on kiinnostunut vain muodista, bloggaajista, meikeistä, merkkifarkuista, fitness-urheilusta ja ulkonäöstä, meillä ei ole mitään yhteistä.
Ylimielisyys. Ihminen jonka kanssa ei saa keskusteluyhteyttä, kun vastaus on tyyliin "Ei oo pakko katsoa", "Minkäs teet"?, ja jos sanot jotain tuon ihmisen huonosta teosta tai että on jättänyt lúpauksensa vaikka pitämättä, tulee heti "Entäs sinä sitten"?, "Oletko sinä jotenkin parempi vai"? Heti puolustelukannalle vaikka tietää olevansa väärässä. Miten tuollaisen kanssa voi olla yhdessä?
Mun ukko oli aiemmin näin, ja kun aikani karjuin ja huusin, että opettele perkele keskustelemaan ja jopa rakentavasti riitelemään, niin rupesi muuttumaan. Nyt se kommunikoi ja osaa myöntää myös omat virheensä. Mä olen aina suhtautunut itseeni erittäin kriittisesti ja osannut todeta omat virheet. Nykysin menee melkein aina niin, että riita laantuu ja aletaan keskustella asiallisesti. Tulee hyvä mieli ja asiat saa ratkaistua. Kompromissi on hyvä päätös.
Se, että puhuu vain omista asioistaan ja kääntää kaikki puheenaiheet itseensä.
Vaatii toiselta jotain, mihin toinen ei kykene. Minä en ole yhtään nopeampi, siistimpi, sosiaalisempi ihminen, vaikka sitä minulta vaaditaan ja painostetaan. Jo lapsuudenkodissa oli kova vaatimustaso. En osaa pitää tavaroita järjestyksessä, enkä osaa olla "reipas" ja sosiaalinen, vaikka siihen painostettiin. Se ei onnistu näillä ominaisuuksilla! Mies vaatii myös, että pitää päättää nopeasti, ei saa jahkailla, ei saa olla epäsosiaalinen seurassa. En minä muutu, vaikka miten vaatisi. Ärsyttää se jatkuva painostus.
Huutajat ja haukkujat. Kun tulee riita, heti alkaa huutaa ja nimitellä. Se on inhottavaa. Henkinen väkivalta.
Epäluuloiset ihmiset. Oli asia mikä vaan, niin sitä epäillään tai tarkistetaan faktat, vaikka toinen tietäisi asian varmaksi. Onkohan noin, mistä lähteestä luit, pitääpä ottaa selvää...
Jaa, teit siis tämän aloituksen vain kehutaksesi itseäsi?