Onko sinulle tulevaisuudessa luvassa perintö?

En haluaisi sitä ottaa vastaan, sillä mulla ei ole rahaa maksaa siitä perintöveroa eikä halua hoitaa sitä. Olen kateellinen ikätovereilleni sillä harva perii omia isovanhempiaan kuten minä, joudun siis ihan liian nuorena pohtimaan, mitä teen ei-toivotulla perinnöllä. Raha kelpaisi, muu omaisuus - kiitos ei!

Isäni puolelta on vielä yksi perillinen, joka on ns, elämäntapa- taiteilija, joka ei ole eläissään tehnyt ns. oikeaa työtä... Mikäli isästäni ensin aika jättää käy äitiäni sääliksi, kun tämä " tytär" hyökkää apajille, ilman " pihiä" köyhistä oloista lähtenyttä äitiäni ei vanhemmillani olisi sitä mitä nyt on: Ei miljoonia, mutta satoja tuhansia rahassa kuitenkin..



Mieheni äiidillä on rahaa, mutta ovat miehensä kanssa siitä niin ylpeitä, että ovat luultavasti keksineet keinon viedä omaisuus mukanansa hautaan..

Olen jo saanut perinnön ja sen turvin olemme voineet asua omistusasunnossa ilman velkahuolia. Tulevaisuudessa kohtalaisen muhkea perintö on tulossa myös miehen kautta, mutta eiköhän se saamiseen vielä mene aikaa.

elossa vielä kauan... isä kuoli viikko sitten :-(

On siinä vaan sitten helvetinmoinen tietäminen miten hommat saa pyörimään. Tulossa vanha sukutila maineen, sanotaanko että joitakin satoja hehtaareja. Järven rantatontteja, plus pari asuntoa ja tietysti kaikki ne normaalit siihen päälle. Kauhulla odotan sitä päivää.

Tosin vanhemmat elää varmaan satavuotiaiksi, eli saa vielä odotella :)

Mun äiti kuoli 1.7



Elämä on välillä todella todella epäreilua!



Koita jaksaa!



Itse menen päivä kerrallaan edelleenkin. 3 kk:tta vasta tapahtuneesta

mutta silti tuntuu tosi pahalta ja itkuiselta. Äitini on häntä paljon nuorempi ja onneksi on jotenkuten tolpillaan. Kai se flashback tulee vielä...

Päivä vain ja hetki kerrallaan...

Jotenkin ovelasti omaisuus on siirretty äitini nimiin, joka ei ole koskaan ollut töissä. Lesken tasinkoprivilegin takia äiti ei joudu siirtämään omasta puoliskostaan mitään isän puoliskolle, joten jos isä kuolee, niin mä perin varmaan sen velkaisen puoliskon. Äidillä ei ole muuta kuin kansaneläke, joten jos en ota velkaista puoliskoa itselleni, niin äidillä ei ole sitten enää kotia... haluanko olla äitini ajamassa omasta kodistaan???



Kertakaikkiaan paska tilanne. Oman asuntolainan päälle, jos tulee 100000 lisää velkaa, niin ei paljon naurata.

suht yhtä köyhiä/rikkaita, mutta talo vain isäni nimissä. (äidillä muuta omaisuutta, mm. mökki) Onhan niin, että äiti saa kuitenkin asua talossa niin kauan kuin haluaa. Ei rintaperilliset kai voi vaatia perinnönjakoa ennen lesken kuolemaa...???

eli mulle tulee jaettavaks veljen kans jonkunäkönen perintö, tuskin mikään suuri.

Appiukko on jo sanonut et hän ei jätä mitään jälkeensä ja anopilla ei mitään olekaan joten mies ei peri oikeastaan mitään ku huolia veljensä kans.

Määrästä en tiedä, koska läheisethän voivat tuhlatakin omaisuutensa tulevaisuudessa ja toisaalta yllättäviäkin perinnön antajia voi aina ilmetä. Esim. eräs sukulainen selvisi pari vuotta sitten todella rikkaaksi (kaikki pitivät häntä ihan jonain muuna) ja ainakin osa hänen omaisuudesta aikanaan periytyy myös minulle....



Miehelleni on tulossa omaisuutta ehkä paljonkin.



Olemme kyllä tekemässä avioehdon joka kattaa molempien perimät kiinteistöt ja maa-alueet.



Mutta en oikein välitä ajatella moisia.

Miten sä sit " välitit" vastata tähän ketjuun..

Hän on hyyyyvin varakas (miljoonia) ja omistaan asuntoja ymsyms, mutta emme ole koskaan käsitelleet perintöasioita.

Luulen, että hän on melko hyvin järjestänyt tulevat asiat testamentillaan, enkä tiedä onko mahdollista esim sulkea jotakuta lapsistaan siitä pois kokonaan, enkä tiedä tekisikö hän niin jos voisi. Mutta jos mahdollista niin luultavasti on paljon ehtoja yms (vai onko niitä vain leffoissa?)..

Ei kuitenkaan vielä kovin ajankohtaista nimittän vanhempani eivät ole vielä lähelläkään edes eläkeikää! :)

Mieheni äiti kuoli ja jouduimme maksamaan mm. osan hautajaisista. Anopin miesystävä suuttui, kun emme alkaneet maksaa anopin velkoja ja tuloksena oli ilmiriita ja piti irtisanoutua kuolinpesästä. Eipä saanut mieheni lapsuusmuistojaan (valokuvia tms.) edes. Myös näin voi käydä :(

En uskalla edes ajatella koko asiaa. Miten mä ikinä ymmärrän jostain metsänhoidosta mitään? Voi kun vanhemmat rellestäis koko omaisuutensa menemään kun vielä elävät. Olisivat sen ansainneet... että sileeks vaan kaikki mitä on tienattu.

mutta toivottavasti ei lähitulevaisuudessa!! mielummin pidän isovanhempani ja vanhempani elävänä. tietysti tietyllä tavalla esim. lainanottoa helpottaa se, että pidemmänkin lainan saa maksettua todennäköisesti joskus perintörahoilla pois jne. mutta ei sellaista osaa oikein aktiivisesti suunnitella.

ja ärsyttää kun kaikki kaverit hehkuttaa (!!!) että sitten on millä mällätä....kun siis vanhempansa nukkuvat pois.



Ei sillä väliä, mä en mitään perintöä tarvitsekaan, se ei varmaankaan lohduta , kun vanhemmat kuolevat.

ja sitten näillä minun vanhempieni elämäntyöstä jääneillä rahoilla varmaan joudutaan maksamaan mieheni vanhempien velkoja. Huoh....

Ja oikeasti hyvä niin! Tässä on katseltu sekä minun suvun ja miehen suvun tappelua, kun " iso" perintö ollut jaossa. Miehen suvussa osa tädeistä sai huijattua omaisuutta itselleen toiselta mummolta (yllättäen mummon myytyä melko kalliin asuntonsa ei mistään löytynytkään asunnosta saatuja rahoja) Toinen miehen mummoista elää myöskin vielä ja suku on ilmiriidoissa jo nyt perinnöstä ja mummo suuttunut kaikille kun perintöä jo jaetaan hänen eläissään (todella törketä käytöstä!). Toivottavasti molemmat mummot käyttäisivät itse rahansa eivätkä jättäisi kenellekään mitään =)



Onkohan riidatonta perinnönjakoa olemassakaan?