Sain ihanan yllärin eilen!
Lähdin aamupäivällä tytön kanssa shoppailemaan ja tapaamaan ystävääni. Olimme sopineet miehen kanssa, että siivoamme talon oikein kunnolla illemmalla. Tulin kotiin kolmen maissa väsyneenä, mutta valmiina tarttumaan imuriin. Minua odottikin tiptop siisti koti ja keittiössä tuoksui ruoka. :) Mies oli kääntänyt poissa ollessani kämpän ylösalaisin ja vielä laittanut ruoan uuniin.
Tajusin taas, millaisen aarteen olen omakseni saanut. Minä olen sekoillut ja oikutellut viime aikoina, ja mies on jaksanut minua. Eikä pelkästään jaksanut, vaan vielä rakastanutkin. Tämä siivousjuttu oli vain yksi osoitus siitä. Enpä tiedä, olisinko itse tehnyt samaa puolisolleni. Todennäköisemmin olisin tyytynyt jurputtamaan siitä, mikä mättää yrittämättä itse tehdä tällaista ilahduttamisaloitetta. Mikä siinä oikein onkin, että puutteista nariseminen on niin paljon helpompaa kuin se, että itse tarttuisi härkää sarvista??
Kommentit (5)
Molemmat valittaa ja moittii toista, mutta kumpikaan ei tee aloitetta ilahduttaakseen. Kai sitä jotenkin ajattelee, että jos toinen ei vastaakaan aloitteeseen niin sit pettyy vielä enemmän.. en tiiä, ainakin mä ajattelen näin..
Vierailija:
Olet löytänyt ihanan miehen. Voi kun munkin rakas tekisi joskus jotain tuollaista. No, eipä olisi kai mahdollista, sillä en ole kolmeen vuoteen poistunut tästä talosta ilman miestä ja lapsia. :-(
Miten pääsi kestää? Kolme vuotta ilman omaa elämää.
Vierailija:
en ole kolmeen vuoteen poistunut tästä talosta ilman miestä ja lapsia. :-(
Mun lapset ja koti ja mies on mun omaa elämää! Ja minä ja lapset on miehelle tärkein ja rakkain asia maailmassa vaikka töissäkin käy.
Tietty joskus käydään miehen kanssa jossain kaksinkin, lyhyehkö ulkomaan matka tai leffassa tai syömässä tai lapset mummolaan ja ollaan kaksin kotona. Joskus lähden johonkin yksin.
Mutta kyllä meillä lapset on se meidän elämän tärkein ja " omin" asia.
Vierailija:
Miten pääsi kestää? Kolme vuotta ilman omaa elämää.
Olet löytänyt ihanan miehen. Voi kun munkin rakas tekisi joskus jotain tuollaista. No, eipä olisi kai mahdollista, sillä en ole kolmeen vuoteen poistunut tästä talosta ilman miestä ja lapsia. :-(