Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te muut herkät, ahdistuneet tai masentuneet kestätte tätä tilannetta?
20.03.2022 |
Tähän ei sitten tarvitse vastata, kuin otsikossa olevan kohderyhmän, koska en kaipaa ylimielisiä tai halveksivia kommentteja niiltä ”normaaleilta” henkilöiltä, ketkä eivät pelkää tai ole ahdistuneita sodan ja sen uhan vuoksi.
Eli siis otsikon mukaiset tai muuten mt-ongelmia omaavat tai erityisen herkät/helposti ahdistuvat/pelkäävät ihmiset miten tulette toimeen tämän sodan/sodan uhka-tilanteen kanssa? Itse ajattelen, että kuinka kauan tässä joutuu vielä olemaan stressissä/pelossa/ahdistuksessa tämän asian vuoksi ja miten pää kestää?
Kommentit (104)
Mikä se nuoria masentaa nykyään niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viinalla Tapio ja lidl kivennäis vedellä, tarpeeksi nautittuna elämä hymyilee hetken, sitten pitkä uni ja aamulla ylös ja taas alkaa ahdistaan ja viimeistään kuudelta tapio tuo lohdun...
Moi ap.
Tunnistan itseni erityisherkäksi ja ahdistun myös helposti erilaisista vastoinkäymisistä.
Luin kirjaston kirjaa aiheesta (en valitettavasti enää muista kyseisen teoksen nimeä) ja siinä kehotettiin ottamaan ns.huolivartti joka päivälle. Elikkäs saat pohtia, murehtia vartin joka päivä mieltäsi painavia asioita ja sitten laitat ne mielessäsi sivuun. Tällöin ne eivät dominoi koko päivääsi aiheuttaen ahdistusta ja vie energiaasi epäolennaiseen ”turhan” murehtimiseen. Monesti kun nämä murehtimamme asiat saattavat olla jo tapahtuneita asioita joihin emme enää voi vaikuttaa tai asioita, jotka eivät ole toteutuneet (eivätkä koskaan ehkä edes toteudu).
Keskitä ajatukset puhtaasti tähän päivään, nykyhetkeen, kaikkeen hyvään siinä ja ota elämä vastaan omalla painollaan. Kaikkeen emme voi vaikuttaa ja kaikkea emme voi ennustaa, mutta monesti asiat huonoimmillaankin järjestyvät tavalla tai toisella, ajan kanssa. Voimia tämän hullun maailman menossa!👍 Pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi❤️
Sodan alkamisen jälkeen minulla on ollut rento ja hyvä olo ainoastaan, kun olen kemiallisesti turruttanut päätäni. Millään muulla en saa hyvää oloa enää. Ei auta normaalit tekemiset. Lenkillä käyminen ei kiinnosta enää ollenkaan. Mieluiten otan rauhoittavan, jonkun juoman, löhöilen ja selaan nettiä, kuuntelen musaa pää sopivasti pehmitettynä. Ainoa hyvä olotila.
Ap, sä pelkäät pelkoa kun mietit kauanko tätä kestää. Mä järkeilen sen toisin päin: jos sota pysyy tuolla tasolla, niin mun olo tulee helpottamaan muutamassa päivässä hiukan koska elollisen olennon ei ole järkevää säilyttää pelkoaan samalla tasolla jos mitään ei tapahdu. Kaikenlaiseen siedättyy jos antaa sen tapahtua.
Ja näin kävi, viikon verran halusin tietää kaiken mahdollisen ja mahdottoman sodasta, ja sitten vain aloin rauhoittua ja huomasin pystyväni keskittymään omiin asioihini. Ensin vain kiinnostavimpiin, mutta nyt on jo aika arkinenkin olo.
Katselen hevosenkesytysvideoita netistä ja se on sekä kiinnostavaa muutenkin mutta etenkin koska siinä opetetaan eläintä hallitsemaan pelkoaan ja luottamaan muihin. Rentouttaa siis minuakin kun eläydyn hevosen hermostuneisuuteen.
Mutta jos sä mietit vain sitä, miten kauhean kamala tulevaisuus odottaa ja miten kauan se kestää, ruokit pelkoa ja voimistat sitä, koska se on jossain vaiheessa tuntunut turvallisuutta tuottavalta varmistamiselta. Ja alat pelätä pelkoa enemmän kuin niitä asioita itseään. Minä taas mietin asian niin päin, että vaikka tulisi miten kamalat ajat, hätäpoistumistie on aina olemassa. Joten ei tarvitse pelätä tulevaa.
Silti välillä tulee mielikuvia ja hermostuminen karkaa, ja silloin osoitan itselleni ystävällisyyttä ja annan itseni hermoilla hetken rauhassa kunnes johdattelen itseni taas tekemään jotain muuta. En yritä pakottaa itseäni vaan ohjailen. Vähitellen oppii luottamaan siihen, että hermostuminen on hallittavissa vaikkei aina ja joka hetki. Rohkeus ei ole pelottomuutta vaan kykyä käsitellä pelkoa. Sitä voi kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on niin, ettei pää kestä kuin tietyn määrän ahdistusta ja se kapasiteetti on jo täysi mun omista ongelmista. Eli en pysty stressaamaan maailman tilasta vaan olen sen suhteen turta ja torjun sen oman kuplani ulkopuolelle.
Olin hyvin ahdistunut, mutta on helpottanut kun varautuu pahimpaan:
- olen nostanut käteistä 200€, jos pankkeihin tehdään kyberhyökkäys
- kotona on kotivaralaatikko: vesipulloja, kuivamuonaa ja säilykkeitä, pattereita, matkaradio, taskulamppu, kynttilöitä, tulitikkuja jne.
- pidän bensatankin aina vähintään puoleksi täynnä, että pääsemme evakkoon Haaparannalle (120 km).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Kuten myös kommentissani sanoin, että pitää osata nollata ainaskin negatiiviset ajatukset.
Maailma ei parane murehtimalla.Mutta millä? Siihen nollaamiseen ei auta kahvikuppi eikä auringonpaiste ja muita keinoja ei valitettavasti ole saatavilla.
Se on se suurin ongelma.
Sama ongelma. Ne jutut jotka on omissa käsissä ja täten myös toteutettavissakin ei vaan (ainakaan enää) riitä kun on tullut sietokyvyn raja vastaan tyytymisessä ja pienistä asioista nauttimisessa. Ne pienet, omissa käsissä olevat jutut kun ei ole missään vaiheessa ollut se mikä ärsyttää vaan nimenomaan ne elämän isot linjat on ne jotka pitää saada muuttumaan mieluisiksi. Ja ne taas ei ole yksin omissa käsissä ja vaikka elämässä ei niitä läheisiä ihmisiä olekaan niin kyllä aina löytyy sellainen jokaiseen asiaan joka kerta jolla on mahdollisuus ja tarve viskoa kapuloita rattaisiin.
Eikä tässä auta tippaakaan mikään kiitollisuuskaan kuinka on katto pään päällä eikä kaikilla ole sitäkään blaablaablaa-jeesustelu.
Parannuin kaikesta ahdistuksesta, masennuksesta, unettomuudesta. Vois vähempää kiinnostaa enää ne aiemmat ongelmat. Nautin elämästä vielä kun se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Kuten myös kommentissani sanoin, että pitää osata nollata ainaskin negatiiviset ajatukset.
Maailma ei parane murehtimalla.Mutta millä? Siihen nollaamiseen ei auta kahvikuppi eikä auringonpaiste ja muita keinoja ei valitettavasti ole saatavilla.
Se on se suurin ongelma.
Jos ei onnistu rentoutumisen avulla nollaamaan ajatuksia niin kokeile musiikin kautta. Itse katselen elokuvia ja ne auttavat itseäni rentoutumaan.
Ei mikään rentoutuminen poista sitä, että on jumissa pskaelämässä näiden pandemioiden ja sodan takia.
Se, että pari tuntia katsoo yksin jotakin leffaa ei muuta todellisuutta eikä kokonaisuutta miksikään.
Annan tavallista enemmän aikaa itselleni aamuisin/aamupäivisin, en pakota itseäni heti täyteen vauhtiin. Auttaa jaksamaan. Minulla tämä on aika hyvä järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipeä sieluinen luuseri kirjoitti:
Viinalla Tapio ja lidl kivennäis vedellä, tarpeeksi nautittuna elämä hymyilee hetken, sitten pitkä uni ja aamulla ylös ja taas alkaa ahdistaan ja viimeistään kuudelta tapio tuo lohdun...
Itse lopetin alkoholin käyttämisen kokonaan liki 10 vuotta sitten, mutta nyt viime aikoina on tullut useammankin kerran mieleen että noinkohan sitä pitäisi alkaa lääkitä itseään viinalla ja kunnon kännillä.
Ei nimittäin ole ollut minkäänlaista hyötyä tästä alkottomasta elämästä eli sama kai se olisi alkaa ryyppäämään. Kenties sitten olisi ihan tyytyväinenkin näihin raameihin jotka elämässä on kun ainoa millä olisi väliä on se, että viinaa on riittävästi ja sitä saa huomenna lisää.
Vierailija kirjoitti:
Parannuin kaikesta ahdistuksesta, masennuksesta, unettomuudesta. Vois vähempää kiinnostaa enää ne aiemmat ongelmat. Nautin elämästä vielä kun se on mahdollista.
Itseasiassa tuntuu helpottavalta ja etenkin oikeudenmukaiselta että tästä sodasta ym kärsii vielä nekin kermapyllyt joita elämä on tähän asti kohdellut silkkihansikkain kaikissa asioissa.
Itsellä ei varsinaisesti ole menetettävää toisin kuin heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parannuin kaikesta ahdistuksesta, masennuksesta, unettomuudesta. Vois vähempää kiinnostaa enää ne aiemmat ongelmat. Nautin elämästä vielä kun se on mahdollista.
Itseasiassa tuntuu helpottavalta ja etenkin oikeudenmukaiselta että tästä sodasta ym kärsii vielä nekin kermapyllyt joita elämä on tähän asti kohdellut silkkihansikkain kaikissa asioissa.
Itsellä ei varsinaisesti ole menetettävää toisin kuin heillä.
"kermapyllyt joita elämä on tähän asti kohdellut silkkihansikkain kaikissa asioissa": onko sellaisia olemassa?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.
On niitä mukaviakin asioita ympärillä.
Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.Se kupillinen hyvää kahvia tai auringonpaiste ei auta määräänsä enempää eikä etenkään ihmeisiin pysty.
Harjoittelukysymys. Hyvää kahvia kupillinen ei ole vain sitä, vaan siinä ympärillä on kaikki se, mikä elämässä on tällä hetkellä kunnossa. Kun oikein päänsä virittää, niin tuon voi viedä vaikka miten pitkälle.
Oikein vanha juutalaisnainen kertoi haastattelussa pitkän elämänsä salaisuudeksi juurikin optimismin, hermoilijasisko oli kuollut vuosikymmeniä aiemmin, hänen mielestään stressiin. Hän oli istunut pakkasessa pellolla pari tuntia odottamassa ammutuksi tulemista lapsensa kanssa, kunnes saksalaisten hanke siirtyi siltä päivältä syystä tai toisesta. Hän kiitti maailmaa siitä, että sai elää viimeistä päiväänsä huikean kauniina pakkaspäivänä auringon lämmittäessä kasvoja, ja että hän voisi olla lapsensa tukena tämän viimeisinä hetkinä.
Elämän hallinnan menettämisestä raivostuminen on luksusta. Se on hyvä ymmärtää, ahdistaa sen jälkeen paljon vähemmän, ja löytyy eri tavalla voimia aloittaa alusta uudelleen jonain päivänä.
Mulla on masennusta ja " hauras psyyke", kuten lääkäri totesi. Mulla on ollut elämässäni paljon vastoinkäymisiä, on yhä. En jaksaisi enää yhtään mitään vastoinkäymisiä. Tämä sota ahdistaa, enkä tiedä, miten helpottaa oloani. Pakko yrittää lasten takia pysyä järjissään.
Minulla on muutenkin ollut niin vaikea ja uneton talvi etten voi miettiä mitään ylimääräistä. Voimat menee selviämiseen arjesta sekä toipumiseen. Sen vuoksi en jaksaa tai oikein edes voi miettiä mitään ylimääräistä. Olen jo muutenkin levoton. Pitää rauhoittaa itseään. Keskityn omaan arkeen. Luen uutiset vain kerran päivässä jos luen. Muuten en mieti asiaa. Youtuben videot ihan pannassa, kun näin siellä ikävän jutun. Ukrainan tankki ampui Venäjän tankkia ja yksi ryömi sieltä pakoon, mutta kuoli varmaan. Jäi mieleen liikaa sekin tilanne ja kävi sääli "vihollistakin". Sen vuoksi en enää katso mitään. Pakko säästää itseään. Muuten olen silti surullinen kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Tekemällä sen mitä voin ja muuten yritän olla vatvomatta. Tarkoitan siis, että olen varautunut mahdollisiin sähkökatkoksiin ym. kokoamalla kotivaran ja tarkoitus on vielä koota eräänlainen evakuointikassi valmiiksi, jotta jos oikea hätätilanne joskus tulee, ei tarvitse siitä huolehtia. Muuten näin tavallisena kansalaisena en voi muuta kuin boikotoida Venäjää tukevia tahoja ja yrityksiä sekä lahjoittaa apua. Uutiset ahdistavat mutta haluan kuitenkin pysyä kärryillä maailman tapahtumista, joten katson hesarin ja ylen pääsivut, mutta en esim. seuraa niitä jatkuvasti päivittyviä uutisosioita ja luen uutiset valikoiden muutenkin, tiedän esimerkiksi että minua järkyttävät kuvat loukkaantuneista ja kuolleista joten skippaan sellaiset.
katson hesarin ja ylen pääsivut 🤮🤮🤮
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutenkin ollut niin vaikea ja uneton talvi etten voi miettiä mitään ylimääräistä. Voimat menee selviämiseen arjesta sekä toipumiseen. Sen vuoksi en jaksaa tai oikein edes voi miettiä mitään ylimääräistä. Olen jo muutenkin levoton. Pitää rauhoittaa itseään. Keskityn omaan arkeen. Luen uutiset vain kerran päivässä jos luen. Muuten en mieti asiaa. Youtuben videot ihan pannassa, kun näin siellä ikävän jutun. Ukrainan tankki ampui Venäjän tankkia ja yksi ryömi sieltä pakoon, mutta kuoli varmaan. Jäi mieleen liikaa sekin tilanne ja kävi sääli "vihollistakin". Sen vuoksi en enää katso mitään. Pakko säästää itseään. Muuten olen silti surullinen kaikesta.
Miten sinä tuollaisella heikkoudella ja elämänasenteella olet ylipäätään hengissä? On se hyvä että synnyit hyvinvointiyhteiskuntaan etkä kehitysmaahan 🤔
Vain rakkaus erääseen mieheen pitää minut jollain tavalla järjissään. Muuten olisikin ihan sama jos pommi osuisi minuun ja lopettaisi muuten turhan elämän.