Kuinka te muut herkät, ahdistuneet tai masentuneet kestätte tätä tilannetta?

Minulla on omaa huolehdittavaa sen verran, että sodasta en huolehdi.

Vierailija kirjoitti:

Kestätte tai ette kestä.

Se on evoluutiota, että mitä tapahtuu.

Kuulostaa kylmältä, mutta tämä on myös oma selviytymiskeinoni. Ei sota kysele oletko herkkä ja kestätkö. Meillä ei nyt ole mitään hätää, mutta jos on, niin pakko ottaa se asenne, että vaihtoehdot on kestää tai ei. Suurin osa elämässä on omista valinnoista ja tekemisistä kiinni. Tämä ei ole. 

Ai,täällä on kilpailu,kuka on ahdistunein, kenen elämä on paskinta ja kuka vollottaa eniten.

Ei tuo itsesäälissä kieriminen auta mitään.

Ihme ulinaa asiasta, jota ei ole edes tapahtunut

Ei Suomessa ole sota, tuskin tuleekaan.

Ei elämästä vaikeudet lopu, joten parempi oppis elämään niiden kanssa, kuin ahdistua tyhjästä.

Aina on ollut kaikki huonosti elämässä muutenkin, niin on tullut harjoiteltua

Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joten olen aina ahdistunut jostain. Ennen se oli korona, nyt sota, sitä ennen joku muu. Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa. Terapia on kyllä auttanut, mutta vielä on saraa jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Ai,täällä on kilpailu,kuka on ahdistunein, kenen elämä on paskinta ja kuka vollottaa eniten.

Ei tuo itsesäälissä kieriminen auta mitään.

Ihme ulinaa asiasta, jota ei ole edes tapahtunut

Ei Suomessa ole sota, tuskin tuleekaan.

Ei elämästä vaikeudet lopu, joten parempi oppis elämään niiden kanssa, kuin ahdistua tyhjästä.

En tiedä huomasitko, että aloitit lähes joka lauseen "ei"-sanalla. Miten mahtaa itselläsi mennä?

Mulla on ihan henkilökohtaisia "ongelmia" niin ei kiinnosta ulkopuoliset asiat.

Sun kannattaisi kans laittaa uutimet kiinni ja keskittyä omaan elämään. Jo viikossa saatat olla kuin uusi ihminen.

Usko Jeesukseen antaa turvan ja rauhan, niin tästäkin maailmantilanteesta selviää paremmin.

Yleensäkään ei kannata lii-kaa seurata negatiivisia uutisia, ne lisäävät ahdistusta/ pelkoa ja vievät mielialaa alaspäin.

Olen tehnyt sen, mitä voin; uusinut passini, varannut kotivaraa, nostanut käteistä.

Moni kertoo ottavansa ahdistukseen lääkettä. Mitä lääkkeitä ne on?

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt sen, mitä voin; uusinut passini, varannut kotivaraa, nostanut käteistä.

Moni kertoo ottavansa ahdistukseen lääkettä. Mitä lääkkeitä ne on?

Xanor-lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vihan voimin. Viha on aliarvostettu tunne. Se täytyy vain kohdistaa oikein, kuten aggressiivisiin hyökkääjiin.

Juuri näin. Ja rakkaudesta omaa kotia ja perhettä ja maata kohtaan vihan ja kiukun voimalla vedetään rajaa. Arkisissa tilanteissa mutta myös valtakunnan tasolla.

Ahdisti alkuun

Nyt on pää "kylmennyt". Paniikkihäiriö on muutenkin laantunut viime vuosina. Olen oppinut sietämään sitä ja tekemään rentoutusharjoitteita. Ja vapautumaan vatvomisesta! Todella tärkeää.

Nyt on strategia hallussa JOS Suomi joutuu lähivuosina puolustamaan rajojaan. On mökki pöpelikössä jonne hakeudun koirineni. Jälkikasvu siirtynee jonnekin länteen.

Mä jouduin jo psykiatrin arvioon että tarvitseeko osastohoitoa tän ahdistuksen päälle. Sairastan skitsoaffektiivista häiriötä, ahdistushäiriötä ja vaikeaa masennusta. Ennen tätä sotaa selvisin opiskeluistakin mutta nyt olen lamaantunut kotiin ja pelkään sotaa. En saa nukuttua kun kaikkialla puhutaan vaan että mitä jos Suomeenkin tulee sota.

Huonosti hyvin Huonosti

Up

Valmiiksi jo ollut elämä haastavaa monella tavalla, että henkiset voimavarat olleet vähissä jo pidemmän aikaa. Siitä huolimatta kovalla työllä ja tsempillä sain kaiken menemään aika hyvin ja haasteista huolimatta olin myös ihan tyytyväinen elämääni.

Sitten jysähti tämä sota-asia ja arvuuttelu tuleeko sota suomeenkin. Mielenterveys alkaa olla huonompi, kuin moneen vuoteen. Jatkuva pelko, ahdistus, stressi ja näiden seurauksena lamaantuminen. Sota on niin suuri ja pelottava uhka, ettei mieli pysty sitä käsittelemään. Asia pyörii päässä 24/7, enkä voi sille mitään. Ei auta olla lukematta uutisia, käydä lenkillä, ihailla aurinkoa ym. ohjeet. Kun ei voi keskittyä mihinkään normaaliin. Nopeasti käydä kaupassa. Loput kotona lamaantuneena makoilla tunnista toiseen ”halvaantuneena” ahdistuksesta sodan uhka ja kauhukuvat mielessä pyörien ja ajatusta ei saa katki. Lääke sitten, kun ei enää jaksa tuota. Auttaa vähän aikaa. Samaa ollut jo kohta kuukauden. Alkuun onnistui yrittää tsempata. Nyt alkaa olemaan niin väsynyt, ettei jaksa enää toimia mitenkään. Pelko lamaannuttaa. Ehkä mitään ei voikaan enää tehdä asioiden hyväksi. Pahinta on epätieto ja paniikki, kun päivästä toiseen arvuutellaan onko Suomi seuraava jonne tulee sota? Aivan ylivoimainen tilanne. Alkaa voimat loppua. Kohta ei jaksakaan enää muuta, kuin maata paikoillaan. Tuntuu, että maailma ja koko elämä, sekä tulevaisuus on tuhon oma.

Tekisi mieli jättää kaikki ja vain paeta jonnekin tai vaihto-ehtoisesti ei tehdä enää yhtään mitään ja lopettaa koko elämä.

Kun vain saisi (varman) tiedon, että sota ei tule Suomeen niin kaikki olisi hyvin. Elämässä perusongelmat ja ahdistukset, mutta niiden kanssa pärjää ja ne ei edes ole mitään tähän verrattuna. Eniten pelottaa ja ahdistaa, sekä inhottaa ”P”:n mielipuoliset uhkailut Suomea kohtaan. Muutenkin olen sellainen, että pelkään ja ahdistun kaikesta uhkailusta ja painostamisesta ja nyt naapurimaan hallitsija on ”seonnut” ja uhkailee sodalla! Menee jo niin yli kaiken ahdistuksensieto-rajan, ettei mitään saumaa vaan keskittyä normaaliin elämään ja unohtaa koko asia, kuten jotkut kehoittavat. Olisihan mahtavaa jos pystyisi niin tekemään, mutta kun ei. Koitan vain jotenkin pitää pään kasassa ja illalla näkee joutuuko ottamaan taas lääkettä.

Huimausaineita ja välillä myös alkoholia käyttämällä olen lieventänyt pilipalimaailmassa elämisestä tuomia oireita jo pitkään. Ainakin parikymmentä vuotta.

En ole käyttänyt huumeita koskaan, mutta nyt tekisi mieli alkaa vetämään jotain. Tuntuu, ettei millään ole enää merkitystä ja kaikki on pilalla.

Minun ahdistaa tuo sotatilanne, mutta ahdistusta eniten pahentaa se, etten voi keskustella asiasta muiden ihmisten kanssa ja jakaa ajatuksia, sekä pelkoja. Näin ne on vain omassa päässä ja kasvaa siellä. Olisi varmasti huojentavaa jos voisi puhua muiden kanssa ja tuntisi, ettei ole yksin tilanteessa ja ehkä muillakin olisi samantapaisia ajatuksia. Ehkä se lieventäisi ahdistusta, vaikka ei parantaisikaan itse sen syytä eli sotaa. Toivon koko ajan, että sota loppuisi ja jonkinlainen rauha palaisi. Se tuntuisi varmasti paratiisilta elää ihan normaalia arkea vailla ahdistusta ja pelkoa.